Kirkko ja lopunajat

Oppi
143

Minusta perinteiset kirkot tekevät huonosti, jos ne jättävät Ilmestyskirjan ja viimeisten tapahtumien opettamisetn villeille ja vapaille tahoille. Nyt kun elämme kirkkovuoden lopun kuninkaallista aikaa ja jatkamme vielä adventtiin, nämä teemat ovat esillä saarnateksteissäkin. Kristus ja apostolit ovat näistä paljon puhuneet.

Ensimmäiseksi tulisi muistaa, että elämme jo lopun aikoja ja olemme eläneet ensimmäisestä helluntaista alkaen. Kirkon aika on sitä ja kristityn pitää valvoa ja olla valmis, isota vapautuksemme päivää. Maranata on sopiva rukous, etenkin tähän aikaan.
Koska kuljemme väistämättä kohti väistämätöntä, ei siitä pidä vaieta eikä sitä sovi unohtaa.
Viimeisisitä viimeisimmät ajat ja lopullinen loppu on Jumalan kädessä ja varmasti Hän on laupeudessaan antanut vielä aikaa katumukseen ja parannukseen. Omassa ajassamme osaamme nähdä monien asioiden kääntyvän kohti sitä, mitä Kristus ja apostolit opettivat siitä, mitä edeltää uutta luomista. Niin varmasti monet edeltävätkin kristilliset sukupolvet, koska se on aina lähempänä.
Itse vierastan tarkkojen ja monimutkaisten harmonisointien tekemistä profeetallisten tekstien pohjalta. Se voi olla kiinnostavaa ajatusleikkiä, mutta mieluummin ajattelen, että ne tapahtuvat sitten ja siten kun tapahtuvat. Siksi tempausoppi ennen vaivan aikaa tuntuu vaikealta uskoa ja tarpeettomalta monimutkaisuudelta.
Kaikessa pitäisi muistaa se, että Kristus varmasti varjelee omansa ja Ilmestyskirjan sanomakin on lohdullinen. Christus vincit, Christus regnat, Christus imperat.

7 tykkäystä
144

Voimme luottaa siihen, että täysin meidän erilaisista tulkinnoistamme huolimatta Jumala johtaa maailmanhistoriaa alusta loppuun niin kuin hyväksi näkee. Ilmestyskirja tuntuu varmasti täysin käsittämättömältä jos siihen ei ole perehtynyt. Ja niillekin jotka ovat sitä tutkineet, monet kohdat ovat jääneet arvoituksiksi.

Itse en harrasta väkinäistä harmonisointia enkä tietenkään perusta mitään oppia tai näkemystäni muutamaan jakeeseen, mutta kirjoitusten hyvä tuntemus ja myös teologian hienoinstrumenttien hallinta auttavat varmasti hahmottamaan kokonaisuuksia, myös ilmestyskirjaa.

Olen sitä mieltä, että kristinuskovaisten on hyvä elää Jeesusta odottaen ja pitää myös omatuntonsa puhtaana. Jossakin vaiheessa hän tulee ja se tempauskin ja meidän muuttumisemme kuitenkin tapahtuu, jos Kirjoituksiin luotamme. Hämmästyttävä tapahtuma.

“Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi.” (Fil 3:20)

145

Juuri näin! Minulle on tullutkin tunne tämän keskustelun tiimoilta, että @Semajah rakentaa filosofiaa tempausopista, joka sinänsä on hyvin yksinkertainen asia. Tässä mielessä en ymmärrä häntä.

146

Filosofia on hieno laji ja varsinkin uskonnonfilosofia, mutta eihän tämä ole filosofiaa vaan kristinoppia. On hienoa odottaa Jeesusta, ja hänen saapuessaan myös theosis saavuttaa päämääränsä:

“Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” (1.Joh 3:2)

Mutta en toki halua esittää lukkoonlyötyjä näkemyksiä, vaan olen tuonut esille mielenkiintoisia Uuden testamentin jakeita - ei niitä liene turhaan kirjoitettu. Paavalikin puhuu salaisuudesta, jonka hän kertoi.

Hän kirjoittaa myös tähän tapaan (jos tämä on Paavalin omaa tekstiä):

“Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa” (2.Tess 1:6-10)

Tuo voi tarkoittaa, että kaikki todella tapahtuu yhdessä päivässä, mutta toki se voi olla laajempi yleisluontoinen viittaus lopun aikaan; ainakin minusta tuo vaikuttaa melkoiselta tiivistykseltä. Joka tapauksessa itse ajattelen niin, että ilman Ilmestyskirjaa nämä lopun ajan asiat ja tapahtumat olisivat paljon vaikeammin ymmärrettävissä ja hahmotettavissa. Lämpimästi suosittelenkin Ilmestyskirjan tutkimista kaikille niille, joita tämän maailmankauden viimeiset tapahtumat kiinnostavat.

147

Luuletko sinä, että täällä ei juuri kukaan muu tutki Ilmestyskirjaa sinun lisäksesi? Minä ainakin olen lukenut sen hyvin useaan kertaan läpi, sekä tutkinut sitä useiden kommentaarien avustuksella, mutta silti minun on sanottava, että siinä on hyvin paljon sisältöä joka ei minulle avaudu. Se avautuu aikanaan kuten kaikki muukin Raamatun sana, mutta vain Kristuksesta käsin hänen Pyhän Henkensä johtaessa. Ei pidä kuvitella syöneensä Pyhää Henkeä sulkineen päivineen jo täällä ajassa, sillä paljon jää meiltä hämärään vielä silloinkin kun tulee meidän itse kunkin aika eritä täältä. Silloin vasta me näemme täydellisesti, ei enää kuvastimesta arvoituksen tavoin, kuten apostoli sanoo.

3 tykkäystä
148

Tähän periaatteellinen huomio: minusta meidän pitäisi nimenomaan esittää lukkoonlyötyjä näkemyksiä. Tarkoitan tätä: Kristinusko on ilmoitususkonto, eli on asioita, jotka Jumala on ilmoittanut Raamatussa ja muutenkin. Ilmoitetut asiat ovat oikeastaan täysin varmoja, joten meidän on uskottava ne ja myös opetettava niitä. Tosin tietomme ei tässä ajassa ole täydellistä, kuten @9x oikein huomauttikin, mutta Jumalan tarkoitus on, että pidämme kiinni oikeasta opista. (Tuonpuoleisessa tilanne muuttuu, ja Jumala näyttää asiat meille kirkkaammassa valossa.) Esimerkki: on lukkoonlyöty asia, että Kristus on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Mutta sitten on asioita, joita Jumala ei ole ilmoittanut ollenkaan, ja on sellaisia, jotka hän on nähnyt hyväksi ilmoittaa arvoituksellisessa muodossa. Tällaisia ovat monet Ilmestyskirjan kohdat. Niistä emme voi esittää lukkoonlyötyjä näkemyksiä; mutta itse asiassa meidän ei pidä laisinkaan tuhlata aikaa näkemysten muodostamiseen niistä. Paitsi että toteamme, että asia on arvoituksellinen.

Ja väärinkäsitysten välttämiseksi: En sano, ettei Ilmestyskirjaa pitäisi lukea. Päinvastoin, siinä on paljon ymmärrettävää ja hyödyllistä.

2 tykkäystä
149

Varmaankin sitä luetaan, mutta epäilen aika vahvasti, että harva jaksaa siihen kunnolla syventyä. Mielestäni pelkkä läpi lukeminen ei kovin paljoa sitä avaa.

Olen erittäin samaa mieltä.

Niin minustakin. Kaikkea emme voi vielä käsittää, mutta koko ajan ymmärrys lisääntyy.

150

Mahtaa olla raskasta keskustella foorumilla, jossa itse ymmärtää kaiken ja kukaan muu ei ymmärrä mitään. :man_shrugging:

151

Tosin kun lukee historiankirjoja, ei oikein näytä siltä, että vuosisatojen vieriessä ymmärrys olisi lisääntynyt. Esimerkkinä vaikka Ilm.13:18, “pedon luku”. Yhä uusissa kristittyjen sukupolvissa on niitä, jotka luulevat osaavansa laskea, kuka on tuo ilmestyskirjan peto, ja kerta toisensa jälkeen nuo laskelmat paljastuvat aika naurettaviksi.

2 tykkäystä
152

Ei raskasta vaan ihan mielenkiintoista kuulla erilaisia näkemyksiä. Sitä en tietenkään hyväksy että näkemykseni tulkinnanvaraisista asioista julistetaan suoralta kädeltä vääriksi, sillä voinhan aivan hyvin olla valtavirrasta poiketen monissa asioissa oikeassakin. Ajatuksiani ei kannata torjua vaan makustella. Mutta se on totta että minulla on aika vahva itsevarmuus monissa asioissa, ja pahoittelen jos se joitakin saattaa harmittaa. Sen tiedän, että itsevarmuuteni lisäksi minua vihataan suoralta kädeltä poliittisen historiani takia. Politiikka on kuitenkin tämän maailman asioita, eivätkä ne minua juurikaan enää kiinnosta muutoin kuin maailmantapahtumien osalta. Näinä päivinä evankeliumi on minulle ylivoimaisesti maailman tärkein asia.

“Kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen.” (Heb 11:13-16)

153

Katsoin PRDL -sivustolta (post-reformation digital library): sinne ladatut Ilmestyskirjan kommentaarit 1500 - 1700 -luvuilta ovat pääsääntöisesti reformoiduilta kirjoittajilta (nopeasti silmäillen laskin 32/44; 12 oli roomalaiskatolisilta, anglikaaneilta, luterilaisilta tai arminiolais-remonstranteilta). Lieneekö yhä niin, että erityisesti reformoitu tausta ja kiinnostus lopun aikoihin liittyvät yhteen?

3 tykkäystä
154

Helluntailaisuuden piirissä on viime vuosisadalla esitetty erikoinen “osittaisen tempauksen” teoria, joka tarkoittaa suurin piirtein sitä, että vain riittävällä vakavuudella uskonelämäänsä elävät kristityt pääsevät mukaan ylöstempaukseen. Ajatus myötäilee Jeesuksen vertausta kymmenestä neitsyestä, sillä kaikkihan he lähtivät ylkää vastaan.

Itse suhtaudun sellaiseen näkemykseen varsin kriittisesti monestakin syystä ja varsinkin jos tuollainen tempausoppi sekoitetaan pelastusoppiin. Sehän tarkoittaisi samalla sitä, että samanlainen erottelu toimisi myös uskovien kuollessa. Mielestäni sellainen ajatus mitätöisi sekä uskonvanhurskauden että armon. Seuraavissa linkeissä on ihan mielenkiintoista pohditaan aiheesta:

Vilho Hartonen ja osittainen tempaus

Matti Villikka kieltää Hartosen opettavan osittaista tempausta

Ei ole ihme että osittaisen tempauksen idea on pelottanut uskovaisia, kun sen pohjalta heidän on odotettu tekevän “täyttä totta” uskonelämässään, mikä on merkinnyt vakavaa armontunnon kaventumista sekä jatkuvaa epävarmuuden ja riittämättömyyden tunnetta uskovien mielissä.

155

Aiheeseen liittyen, myös tässä on yksi kristittyäkin uhkaava kohta ja varoituksen sana:

“Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.” (Room 8:8)

Jaetta voitaisiin selittää esimerkiksi niin, että sellainen joka ei ole Jumalalle otollinen, ei luonnollisestikaan pääse ylösottoon. Eikä niin ollen pelastukseenkaan, jos siinä tilassa sattuu kuolemaan:

“Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” (Gal 5:19-21)

Tuskin on neuroottista lainalaisuutta, jos uskova pyrkii elämässään välttämään lihan vallassa olemista eli tuonkaltaista elämää. Ja kuten ennenkin olen sanonut, pelastava usko säilyy parhaiten puhtaassa omassatunnossa.

“… säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” (1.Tim 1:19)

156

Niin olisi hienoa, jos uskovaisilla ei jossakin vaiheessa olisi ainakin joku tai joitakin noista lihan teoista ja tulevat jopa ilmi, vaikka kuinka niitä kätkisi ja yrittäisi itse peittää. On siis vielä vaarallisempaa olla tunnustamatta, ja tehdä huomaamattaan Jumalakin valehtelijaksi.
Kyllä ihminen, uskovakin on loppuun saakka lihan tekojen saastuttama, toivoton tapaus itsessään.
Kiitos Herran Jeesuksen, että me tämmöisenämme saamme tulla ja palvella Herraamme ja lähimmäisiämme, kun meidät on täydellisesti sovitettu, lunastettu ja saamme elää armosta Hänen takiansa, ilman lain tekoja ja omin voimin tappelemista toivotonta lihaamme vastaan.
(Tätä ei tule kuitenkaan ymmärtää väärin, että voimme elää synnissä ja halvassa armossa. Tulee pyrkiä hyvään elämään tosissaan, vaikka tietääkin, että se on täydellisenä mahdotonta ajassa. Kuitenkin joka aamu armo uus, mutta vain Jeesuksessa Kristuksessa.)

(Vanha luterilaisille tuo minkäänlainen konkreettinen lihan ylösotto on mahdoton ymmärtää ja uskoa, vaikka harha liharuumiin herättämisestä hautausmaalta on kummallisen yleistä lut. kristittyjenkin keskuudessa.)

1 tykkäys
157

Niin, pääsemme synnistä irti lopullisesti vasta ruumiin kuolemassa. Olen ajatellut että voisiko tuo Paavalin sana “jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset” merkitä otollisuutta hengellisiin palvelustehtäviin. Kontekstista Paavalin tarkoitusperä varmaankin parhaiten selviää, mutta on aika ilmeistä, että UT:ssa hengellisen työn tekijöiltä ja seurakuntapalvelijoilta edellytetään jotakin. Sellaisen joka on selvästi “lihan vallassa” eikä Hengen täyttämä on varmasti hyvin vaikea vaeltaa Jumalan tahdossa ja johdatuksessa ja kuulla hänen ääntään ja neuvojaan.

“Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” (1.Tim 4:14)

158

Näinkin on ja on paha. jos työntekijänä on harhaoppinen, synnissä elävä, uskonsa menettänyt. Sellainen joutuu raskaasti olemaan hiljaa ja pitämään toisten opetuksia. On todellinen ongelma ainakin kansankirkossamme.
Perinteisesti tuossa lauseessa on opetettu tarkoitettavan, että kukaan ihminen ei voi omassa varassaan ja omilla teoillaan olla Jumalalle otollinen ts. pelastua.
Luonnollinen ihminen on tietenkin aina lihan vallassa eikä pääse siitä kokonaan eroon ennen ruumiin kuolemaa myöskään uskovana kilvoittelijana.

2 tykkäystä
159

Näin on jos tarkoitetaan vanhaa luontoa, josta Paavali sanoo:

“Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.” (Room 7:18)

Minä luen tuon kirjaimellisesti niin, että minun lihassani ei asu mitään hyvää, ei siis yhtään mitään hyvää. Silti on hyvä muistaa, että uskova on myös uusi luomus, kuten Paavali opettaa:

“Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus.” (2:kor 5:17)

Vanhan luonnon kanssa kipuiluihin auttaa tämä Paavalin ohjeistus:

“Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.” (Gal 5:16)

1 tykkäys
160

Myös lopunaikana tämä tärkeä totuus on voimassa, joten laitan tähän ketjuun sen kokonaisuudessaan ymmärrettäväksi oikein. Sopii mielestäni täydentämään Semajah:

Galatalaiskirje 5:17-23 FB3
‘Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.’

FB38: Kirkkoraamattu 1933/38

1 tykkäys
161

Erittäin tärkeää on myös käsittää, että emme ole kahtiajakautuneita Jekyll ja Hyde persoonia, vaan yksi ainoa persoona. Tätä en väsy toistamasta.

1 tykkäys