Kirkko on työntänyt Jumalan sivuun

Näin sanoo Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström kirjassaan “Mitä Jeesus tekisi?” Seurakuntalehdet koskiskelevat vihervasemmistoa ja kirkko on työntänyt Jumalan sivuun ajankohtaisten yhteiskunnallisten kysymysten tieltä. Kerrankin Kirkko&Kaupungissa mielenkiintoinen artikkeli:

Äkkiseltään herättävää tekstiä.

6 tykkäystä

Huvittaa hieman haastateltavan erottelu konservatiivisuuden ja klassisen kristinuskon välillä. Mitä se klassinen kristinusko sitten on, jos ei pitäytymistä patavanhoillisiin asenteisiin ja juuttumista menneeseen maailmaan?

1 tykkäys

Henrik Wikström oli kymmenisen vuotta sitten kesäteologina seurakunnassamme Vantaalla ja hänestä jäi ihan kiinnostava ja hyvä kuva. Sen koommin en ole häntä nähnyt, mutta olen lukenut tuosta Acricolaliikkeestä paljon kiinnostavaa lähinnä positiivisessa mielessä.

1 tykkäys

Joops, kirjoittajalla on vähän erikoisella painotuksella arvolatautunut määritelmä konservatiivisuudesta.

"Wikström tietää, että kun hän sanoo näin, hänet luokitellaan konservatiiviksi. Sellainen hän ei kuulemma ole. Hän kutsuu itseään klassisen kristinuskon edustajaksi, vaikka tietää senkin ärsyttävän joitakin.

– Konservatiivien ongelma on se, että he edustavat jonkinlaista kadonnutta aikaa enemmän kuin rehellistä jumalapuhetta. He olisivat ihan tyytyväisiä, kun saisivat kirkon itselleen ja naiset pois kirkosta, ja sitten he voisivat pyörittää messuja, joissa kävisi kymmenen ihmistä. Noin se ei voi olla. Jos kristinusko on totta, sen pitää olla kaikille."

Tuossa näkyy sama ilmiö, kun kritstitty ei tahdo tulla identifioiduksi sanalla uskovainen, koska se kuulostaa jollain tietyllä tavalla hörhöltä, takapajuiselta ja melkein kaikin tavoin vähän tyhmältä ja ärsyttävältä tyypiltä. Sen sijaan tituleeraa itsensä mieluummin vaikka kristityksi, koska siihen ei ole latautunut ihan samoja negatiivisia juttuja ihan niin paljoa. Vielä.

Kuten täälläkin niin usein on tainnut olla juttua, niin näissäkin se sanojen ja käsitteiden merkitys kyllä lopulta aina muuttuu kuvaamaan sitä uskovaa juuri niin ikävällä tavalla, kuin ympäröivä yhteiskunta sen uskovan näkee. Tietty voi aina yrittää olla sen yhden askeleen edellä, ja tunnustaa olevansa kristitty jollain sellaisella sanalla, mikä ei ärsytä muita ihmisiä ihan niin paljoa. Kuten Wikströmkin tuossa mun mielestä nyt tekee.

Noin muuten kyllä kerrassaan tukevaa asiaa koko kirjoitus.

Muokkis: Lihavoidusta, tuo jäi hampaankoloon kummastuttamaan, että mistähän moinen älyttömyys kumpuaakaan, eihän tuollaisia ihmisiä oikeasti ole missään. Vai olisko ehkä juuri se kymmenen, kaikkineen yhteensä kaikkialla. Muutenkin aika tympeää, että toisaalta väistelee tietynlaista uskiksen leimaa, ja samalla rakentelee sitä leimaa itse oikein tosi paksulla pensselillä. Vaan kaipa tuossa muutenkin on kyse juuri siitä, laitetaan menemään isolla vaihteella ja annetaan roiskua. Hyberbolaa. Mut ei tarttis, kun siitä sotkusta ei taida olla hyviä seuraamuksia.

1 tykkäys

Kyllä ja sellainen kuva minulle Wikströmistä aikoinaankin jäi. Käsitys konservatiiveista ei ole ehkä se tärkein juttu tässä ja hän on ehkä tahallaankin hiukan kärjistänyt asiaa viitaten ehkä aivan äärimmäisiin tahoihin. Moni muukin taho haluaa ottaa kirkon sanoman, Jumalan ja Raamatun tosissaan ilman konservatiiveista tullutta mielikuvaa, vaikka ajatusmaailma onkin uskonasioissa lähinnä konservatiivinen ehkä pappeuskysymystä lukuunottamatta.

2 tykkäystä

Wikström suoritti turhan, mutta ajallemme valitettavan tyypillisen poliittisesti korrektin puhdistautumisrituaalin tuolla lausunnollaan. Hän saattaa kuitenkin olla asian juurella tavallaan.

Meinaan, klassista kristinuskoa edustavat katoliset, ortodoksit, orientaalit ja luterilaiset ovat antaneet kristinuskoa koskevan kielipelin politisoitua. Tyydymme usein kategorisoitumaan ja puhumaan itsestämme ”konservatiiveina” tai ”oikeistolaisina”. Näin tehdessämme hyväksymme ulkopuolisten meille antamat määreet, niihin liittyvät konnotaatiot ja sen että meitä tarkastellaan omasta kristillisestä kontekstistamme irrotettuina.

Edelläsanotun sijaan, meidän tulisikin aina päättäväisesti muistuttaa, että ei “tämä” ole konservatiivisuutta, oikeistolaisuutta, vasemmistolaisuutta tms. vaan katolisuutta, ortodoksisuutta, luterilaista kristinuskoa tai vain ihan klassista kristinuskoa. Siis, tuoda keskustelu takaisin asianmukaiseen kontekstiinsa ja haastaa siellä käsin näitä syytöksiä esittävät kristilliset tahot argumentoimaan näkemyksenä teologisesti.

11 tykkäystä

Yksi varsin helppo tapa herättää huomiota kristillisessä keskustelussa on heittäytyä kovikseksi. Vaikka tämä Wikström tulee melkolailla toiselta suunnalta kuin esim. Kai Sadinmaa, niin molempia kavererita yhdistää kovat puheet ja hätkähdyttämisen halu.

Pidän heitä tyhmyreinä ja tyhjinä tynnyreinä, jotka rankoilla jutuillaan koittavat muka herätellä kansaa. Mutta herätelllä mistä? Jostain unesta, johon me kristityt olemme muka vajonneet. Mutta mikä on tuo uni? Löperöys, kantaaottamattomuus jne,

Jos sinua tämmöinen löperys ahdistaa, mene lähimmän pelin eteen ja katso tuota löperöyttä suoraan silmiin, sen sijaan, että ulkoistat löperöytysi muiden ongelmaksi.

Ei näitä kovanaamakristittyjä oikeasti kiinnosta se kirkon arki, jota normiseurakuntalainen tai normipappi tai normidiakoni joutuu päivittään kohftamaan. Nämä kovanaamat rankkuuden saarnaajat eivät ole kirkon asialla vaan pelkkiä rankkoja äijiä vailla todellista Jeesuksen rakkautta maailman murjomia kohtaan.

Mitä näillä kovanaamoilla on oikeasti sanottavaa tavalliselle seurakunta-aktiiville? Ei mitään, sillä heidän trippinsä on egotrippi. .

He tietävät, että mitä kovemmat puheet, sitä taatumpi julkisuus., Mitä kovemmat puheet, kristinuskosta tulee jollain tapaa katu-uskottavampaa - sillai mukavalla tavalla rankkaa, jota on kiva fanittaa. Ei tartte enää hävetä neitimäistä uskoa, onhan se näiden Wikströmien ja Sadimaiden mukaan tosi äijien touhua.

Vai että Kirkko on työntänyt Jumalan sivuun? Instituutiona ehkä, mutta ne hiljaiset sunnuntaisin kirkossa käyvät eivät ole. Ratkaisu ei ole nämä Wikströmin tai Sadinmaan kaltaiset kovanaamakristityt, jotka muka palauttavat kirkon arkijuurilleen. Heillä ei ole tarjota muuta ratkaisua kuin hävytöntä ekshibitionismia ja narsismia.

He eivät pelasta kirkkoa yhtään mistään, he ovat sen tuhon airueita siinä missä ne, joita he niin mielellään kurmoottavat - nämä kovanaamat, jotka puhuvat kovaa kieltä ja muka ovat pelastamasta kirkkoa sen lepsuilulta. Mutta totuus on, että juuri he rankkuuden kaipuullaan ja ankarilla puheillaan häpäisevät kirkon ydinanoman. Sanalla sanoen he tekevät siitä lepsuilua.

Kristinusko ei ole mikään Wikströmien ja Sadinmaiden äijäprojekti eikä koskaan tuke olemankaan.

En käsitä, miten jutun perusteella voi päätyä tuollaiseen näkemykseen - paitsi tietysti, jos ei lue koko juttua, vaan operoi vain oman mielikuvansa pohjalta ja taistelee sitten ankarasti sitä vastaan.

2 tykkäystä

Eli jos ei ole naispappeja, ei kristinusko voi olla totta kaikille…ööh. No onhan se kristinusko ollut totta kaikille jo lähes 2000 vuotta, vaikka ei ole ollut naispappeja tai homoliitoja kuin viimeiset parikymmentä vuotta. Outo ajattelutapa josta en ihan saa kiinni.

1 tykkäys

En minäkään sitä tuon jutun perusteella ymmärtänyt. Ihan asiaa siinä puhutaan. Aikaisemmin en ole miehestä ollut tietoinen, joten en tiedä miten hän muuten on toiminut. Pelkästään tuon jutun perusteella katsottuna näkemyksesi on kuitenkin aika käsittämätön.

2 tykkäystä

Miten voit sanoa noin miehestä, jonka kerrotaan työskennelleen 16 vuotta ja kahdeksassa eri seurakunnassa? Ei sellaiseen pysty jos “kirkon arki” ei kiinnosta. Montako vuotta itse olet työskennellyt seurakunnan palkkalistoilla? Itse en ole työskennellyt seurakunnan palkkatyössä päivääkään, joten ei ole pokkaa sivuuttaa miehen näkemyksiä noin kevyesti niin kuin sinä teet.

Jos jollain on 16 vuoden kokemus ev.-lut. pappeudesta ja hän sanoo ilmapiirin muuttuneen ja Jumalan jääneen toiminnassa sivuun, niin kyllä minä sen uskon. Olihan siitä merkkejä jo silloin 10 vuotta sitten, kun vielä olin ev.-lut. Jo silloin välillä tuntui, että ev.-lut. palveluksissa saarnattiin enemmän lähimmäisyydestä, kohtaamisesta, luonnonsuojelusta ja suvaitsevaisuudesta ym. kuin Jumalasta.

1 tykkäys

Näitä miehiä ei yhdistä juuri mikään muu, kuin että he ovat luterilaisia pappeja, jotka kummatkin ovat toimineet yhden kesän omassa kotiseurakunnassani. Kyllä, myös Sadinmaa toimi viitisen vuotta sitten kesäsijaisena silloisessa seurakunnassani.

Jos joku onkin provokaattori, niin ei ainakaan Wikström. Mutta Sadinmaalla on kyllä hiukan sen suuntaista toimintaa. Teet aika vahvoja ja täysin mielivaltaisia tulkintoja ihmisistä, joita et välttämättä tunne ollenkaan. Enpä minäkään hyvin, mitä nyt Wikströmiä pari kertaa livenä kuulleena ja Sadinmaata julkisissa keskusteluissa ja radio-ohjelmissa, sekä erään läheisen linkin kautta. Joka tapauksessa kuten @timo_k jo totesi, lehtikirjoituksesta perusteella ei kuvaamasi kaltaisia tulkintoja voi tehdä, eivätkä ne myöskään vastaa sitä todellisuutta, minkä minä vähäisesti tunnen kyseisestä henkilöstä.

2 tykkäystä

Onko kukaan saanut tuota kirjaa käsiinsä? Yritin varata kirjastosta, mutta ei onnistunut. Kirjaston järjestelmä väittää, ettei teosta julkaista eikä siksi voi varata. Kuitenkin sitä näyttää olevan tilattu moneen Helmet-kirjastoon. Tuo artikkeli antanee vain pintaraapaisun aiheeseen, olisi mielenkiintoista lukea kirja itse. Veikkaan, että artikkeli on raflaavampi kuin itse kirja.

Minulle tuli sellainen mielikuva, että W haluaa olla ikään kuin neutraali, niin että moitittuaan liberaaleja täytyy sitten keksiä jotakin pahaa sanottavaa myös konservatiiveista. Hän on ikään kuin käänteisesti sitä, mistä moittii kirkkoa: kirkko ei halua loukata ketään, W haluaa moittia tasaisesti kaikkia.

Yleisesti ottaen on totta, että monet konservatiivit eivät ihmisinä ehkä ole kaikkein kiinnostavimpia, ihailtuja, mukavia, jne; heidän ylläpitämänsä tavat ja kristillisten tilaisuuksien muodot ovat usein kaukana optimaalisesta; usko tiukkoihin moraalisiin standardeihin yhdessä käytännön moraalisen heikkouden kanssa luo usein ulkokultaisuuden ilmapiiriä; yms. Konservatiiveja on siis helppo moittia milloin mistäkin - jos näkökulma moittimiseen on ihmislähtöinen eli maallinen. Kaikissa näissä seikoissa on syytä mahdollisuuksien mukaan pyrkiä parempaan, mutta ei konservatiivien kannata lähteä kilpailemaan ihmisten suosiosta ja kiitoksesta. Lopputulos on selvä, siinä lajissa ei tulla koskaan menestymään. Ja tämä koskee myös konservatiiveja itseään, koska hekin ovat ihmisiä: he itsekin näkevät ja kokevat konservatiivit usein vähemmän kiinnostavina, mukavina yms ihmisinä, heidän seurakunnallisen toimintansa tylsänä tms, ja niin edelleen. Mutta tässäkin ehkä isoimpana tekijänä taustalla on arvioijan oma maallistunut näkökulma.

Sursum corda.

3 tykkäystä