Papitar viittaa pakanauskontoihin, siksi sitä ei ole otettu kristillissä yhteisöissä käyttöön. Miten olisi pastorella naispastorin virkanimikkeenä?
1 tykkäys
Tai pastoora? Pastorinna?
Minä veikkaan, että uudeksi nimikkeeksi ei kelpaisi mikään tar-loppuinen tai ylipäätään semmoinen, että miehellä ja naisella olisi eri nimike. Tuntuuhan toisille olevan kauhea ongelma sekin, että puhutaan ylipäänsä naispapeista, koska papin virka on ollut auki naisille jo “iäisyyden” eli yli 30 vuotta. Sehän tarkoittaa, ettei kukaan edes muista (?) aikaa, jolloin papinvirka oli tarkoitettu vain miehille.
Tuo on kyllä ymmärrettävää kun miettii miltä 30-40 -vuotiaista tai vielä nuoremmista tuntuu, myös seurakunnan aktiiveista tai työntekijöistä. Jos heillä ei ole herätysliikettä taustana tms kokemusta niin onhan heidän vaikeaa ymmärtää miksi naisen pappeutta tarvitsee korostaa erityisenä asiana. Niinhän se fakta on että pappeja ne kaikki ovat kirkon järjestyksen mukaan. Ei sanota että naiskanttori tai naissuntio, vaikka nekin ammatit olivat pitkään miesten alaa.
Tämä sanottuna vaan siksi että asiat näyttävät aina erilaisilta eri kulmista. Ymmärrän silti täysin perinteisen virkakäsityksen mukaista ajattelua enkä ole iloinen että sitä pidetään ilman muuta syrjintänä tai jopa typeryytenä. Minusta kysymys on teologiasta, tärkeimmiltä osin.
1 tykkäys
Enää ei arkikielessä pappi liity juuri mitenkään isään eikä pappaankaan. Naisten pappeus on niin tavallinen asia Suomessa.
Isoisä lienee harvinainen nimitys, käytännössä he ovat pappoja, vaareja, ukkeja, taatoja jne. Lämpöisiä nimityksiä kaikki.
Tässä sekoittuu nyt kaksi seikkaa: se, että pappi-sanan etymologia on isä ja toisaalta virkateologia. On meillä luterilaisessa kirkossa niitä, jotka karsastavat sanaa pappi ja haluaisivat puhua paimenista eli pastoreista. Vastaavasti meillä on niitä, jotka puolestaan haluavat pitää kiinni sanasta pappi. Edellinen saattaa korostaa eroa katoliseen ja ortodoksiseen pappeuteen kun taas jälkimmäinen ennemmin jatkuvuutta ja samankaltaisuutta. Ja kuitenkin kaikkia käytetään keskenään ihan sekaisin.
Englannin kielessä ehkä tuo jaottelu on tiukempaa, mutta mennäänpä muuallekin maailmalla, niin Ruotsin luterilaisen kirkon papit ovat “präst” ja vaikka saksan kielessä on sana “priester”, useimpien katolisten seurakuntien sivuilla taitaa lukea että “pfarrer” eli pastori, jota käyttävät myös luterilaiset että reformoidut.
2 tykkäystä
Läntisen teologian opiskelijoiden ainejärjestöllä on UEF:ssa eri sektorivastaavat, ja yksi heistä on spiritualiteettivastaava. Siinä olisi valmis termi ev.-lut. kirkkoherroille: seurakunnan spiritualiteettivastaava.
1 tykkäys
Tämän kyllä ymmärrän. Siksi hymiö edellisessä viestissäni.
Kirkkoherra on oikein hyvä nimitys. Ei vaihtoon.
2 tykkäystä
Kyllä. Maaherraakaan ei tarvinnut miksikään muuttaa ja siinä virassa oli myös naisia.
2 tykkäystä
Kirkkoherra -nimityksen ongelma on oikeastaan tuossa “kirkko” -sanassa eikä “herra” -sanassa. Nyt ei käy ilmi viittaako se Kirkkoon tunnustuksellisessa mielessä pyhien yhteisöän, hengellisenä yhteisönä, vai kirkkoon Suomen evl räpistelevänä kirkkomaisena instituutiona. Koska puhekielessä ei voi erottaa Kirkkoa kirkosta, niin Suomen evl kirkon herrat voisivat olla kirkollisiaherroja. Sitten saattaisi olla jossakin seurakunnassa oikea Kirkkoherra, The kirkkoherra.
D
1 tykkäys
Moment! Nimi ei ole nyt vaihtossa? Minä ajattelen, että perinne hyvä. Ei sekoita kirkkokansa. Moni titteli on kanssa historiallinen painolasti
Sellaista on nyt esittänyt toiveenaan pappeja edustava ammattijärjestö. Minusta ongelma on ihan häntäpäässä, jos on ongelma ensinkään.
3 tykkäystä
Oikea feminiinimuoto olisi tietysti pastrix.
Sehän olisi helopsti ratkaistavissa niin, että se jolle kirkkoherra -nimi ei passaa, niin ei hakeutuisi kirkkoherraksi.
3 tykkäystä
Minusta kirkkoherra-sanan olisi voinut vaihtaa jo ennen ensimmäisenkään naisen pappisvihkimystä. Eli en näe ongelmana sukupuolta, mutta kyllä vaan kyrkoherde on paljon parempi sana kuin kirkkoherra. Kirkkopaimen? Seurakuntapaimen? Paimen?
Onkohan siinä käynyt niin, että kyrkoherde on käännetty suomeksi kirkkoherraksi samaan tyyliin kuin useat paikannimet, jotka ovat jokseenkin huvittavia: Pännäinen-Bennäs, Pietarsaari-Pedersöre, Tikkurila-Dickursby)
1 tykkäys
Toisaalta Suomessa oli tapana puhutella pappeja herra N, vrt italian don Camillo.
1 tykkäys
Luin jostain että kirkkoherra ei ole käännös tai väännös ruotsista kuten on selitetty. Suomessa on kyllä tiedetty että ruotsiksi puhutaan paimenesta mutta on haluttu nimittää pappia herraksi. Maaherra ja kartanonherra…varmaan muitakin on ollut vastaavia.
1 tykkäys
Onhan näitä väännöksiä, esim. siskonmakkaroilla ei ole mitään tekemistä siskon kanssa, mutta tuttu sana on tullut siihen.