Onneksi asia ei ole pelastusopillisesti kriittinen. Ei ainoastaan VT vaan myös UT puhuu Jumalasta, joka on yksi (Gal 3:20), ja silti puhutaan Isästä, Pojasta ja Hengestä. Vastaavasti voidaan ajatella ihmistä Jumalan kuvana, ja kun puhutaan hypostaaseista, ei ole mitään ongelmaa. Eipä sillä asialla ole kenenkään pakko päätään vaivata, mutta aina voi pyytää Jumalalta lisää ymmärrystä hänen tuntemisessaan (Ef 1:17; Snl 9:10).
Asioiden hahmottamista ihmisen kolminaisuuden käsittäminen helpottaa. Ihmisessä on ulottuvuus, jossa Jumalan Henki kaipaa asua. Toisaalta siellä saattaa lymytä myös pahoja henkiä, jopa useita. Missäpä ne muualla pitäisivät majaansa kuin ihmisen hengessä. Sielun voi ajatella näkymättömänä minuutena, ja ruumis on vain tämä fyysinen olemus. Minusta tämä on hyvinkin luontevaa ja raamatullista ajattelua.
(Kuinkahan tämän aiheen saisi omaan ketjuunsa…)