Mitenkähän sen uusitestamentilllisen presbyteeri-sanan saisi järkevästi käännettyä useammille kielille. Siinä olisi raamatullinen termi Uuden liiton seurakunnan kaitsijalle. En itse pidä pastorista enkä oikein papistakaan.
Espanjankielinen, ei virallinen, kansankielinen ja jopa hieman vähättelevä nimitys, cura, oli jotenkin osuva. Se tulee curar-verbistä (ja lat. curate-sanasta, huolella, huolehtivaisesti), mutta ei tarkoita parantajaa ja vaan parantumista, paranemista ja hoitoa. Jonkinlainen kuraattori ehkä.
Pappi on suomen kielessä sen verran vakiintunut sana viittaamaan nimenomaan kristillisen kirkon viranhaltijaan, että ei sen käyttämisessä väärinymmärryksen vaaraa kyllä ole.
Lähinnä jos mennään teologisesti syvälle ja halutaan käyttää nimenomaan Raamatun terminologiaa, silloin “pappi” ei ole paras mahdollinen sana.
Mutta muuten pappi on oikein hyvä termi.
Vähän harmi etteivät UT 2020 käännöksen tekijät oivaltaneet kääntää esim. jaetta 1. Tim. 3:1 pappi-sanaa käyttäen: “Se, joka pyrkii seurakunnan papiksi, tavoittelee hienoa tehtävää.” Näin se parhaiten nykysuomeksi sanottaisiin.
Ehkäpä juuri tämän takia minua katsotaan seurakunnassa, lastenleireillä ja ripareilla aina kieroon, kun esittelen itseni pappina. “Ai toi luulee olevansa joku VT:n temppelipappi! Onpa leuhka tyyppi!”. Tai “ Mikähän pakanallinen temppelipappiprostituoitu tuokin luulee jollakin rajapinnalla olevansa!”
Olen varmaan jo aika väsynyt tälle illalle. Näin tuon tilanteen mielessäni ja nauratti aika paljon. Kukahan todellakaan enää vetää yhtäläisyyksiä kristillisten pappien ja temppelipappien välille pelkän sanan perusteella.
“temppelipappiprostituoitu” rofl, rofl, rofl
Kyllä se viittaa ennen kaikkea evl, ort (ja kat) viranhaltijoihin. Joskin kat kirkossa ei kai sana ole muuten käytössä kuin puhuttaessa papistosta.
Vapaakirkolliset kutsuvat omiaan pastoreiksi. Kuten hellaritkin.
Evl kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä ainoa mainittu pastori on seurakuntapastori, joka on virallinen virkanimi. Sitetn on näitä oppilaitospastoreita, kauppakeskuspastoreita, lentokenttäpastoreita, sateenkaaripastoreita, hilavitkutinpastoreita jne….
Minä olen pappi (ja diakoni ja nuorisotyönohjaaja ja perheneuvoja sekä pari muuta erikoistumiskoulutusta, kanttorikin pitää ajoittain olla + muutama muu koulutus + tänä vuonna yksi lisää. Olen kaikki, kirkkoherruutta lukuunottamatta).
Raamattua käyttävät sellaisetkin kirkot ja seurakunnat, joissa ei ole pappeja, siksi kaitsija, jota aiempi käännös käyttää, on hyvä. Tai johtaja tässä uusimmassa.
Ja sehän minua ärsyttää. Olisi paljon parempi että puhuisivat edelleenkin vain saarnaajista, koska sellaisia he ovat, maallikkosaarnaajia. Ja minä siis toki pidän sellaista nimitystä suuressa arvossa, eli ei siitä ole kyse. Jotkut maallikkosaarnaajat pitävät jopa sokeripalaa kaulallaan. Harhaanjohtamista.
Joo ja se onkin eri asia kuin “pappi” sanan varsinaisessa merkityksessä. Minua ei häiritse, että hengellisestä virasta käytetään pappi-nimitystä, mutta tokihan seurakunnan kaitsijuus viittaa eri asiaan kuin varsinaiseen pappeuteen, joka on kreikaksi ἱερωσύνη (pappi = ἱερεύς).
Niin, ihanteellista toki olisi, jos kaikki kristityt osaisivat alkukieliä ja kulttuuria niin hyvin, että voitaisiin pitäytyä alkukieleen ja unohtaa kääntäminen.
Mutta jostain syystä alkukielien opettaminen tavallisille seurakuntalaisille on aika laiminlyöty hyve ollut kautta aikojen.
Jos ajattelee suomenkielisten sanojen semanttisia kenttiä, niin kyllä sanan pappi semanttinen kenttä on lähempänä sitä mitä UT:ssa on episkopos tai presbyteros on, kuin mitä UT:ssa on hiereus. Ei suomalainen sanan pappi kuullessaan ensimmäisenä ajattele, että pappi on se, joka uhraa temppelissä eläimen, vaan suomalainen ajattelee, että pappi on se, joka kirkossa toimittaa liturgiaa, ehtoollista, saarnaa, kastaa, jne.
Piispa on sinänsä ihan hauska käännös, mutta siinä mielessä huonompi kuin pappi, että meillä piispa on laajan hiippakunnan johdossa, mikä ei päde UT:n aikaan.
"Pastori” voisi olla ihan ok käännös, mutta se on vähän turhan tuontitavarasana.
“Johtaja” on selvästi huono vaihtoehto, johtaa ajatukset muualle kuin papin virkaan.
“Kaitsija” ihan ok käännös, mutta siitä jää vähän puuttumaan se ulottuvuus, että kyse on nimenomaan virasta, ei vain metafora johtajuudesta. Eli kyllä “pappi” olisi paras käännös.
Ei vaan puutuin siihen kun viittasit siihen että tulisiko kaikkien kristittyjen osata alkukieliä. No ei tietenkään tarvitse, riittää että kääntäjät osaavat hommansa.
Niin, en ehkä ihan ymmärtänyt millä tavalla se alkutekstille uskollisuus nyt sitten tässä tapauksessa ratkaisisi ongelman, mitä sanaa käyttää käännöksessä.
Sehän on nimenomaan kysymys, millaisella käännöksellä merkitys olisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä, ja jos ajatuksena on UT2020 käännöksen tapaan olettaa että lukija on mahdollisimman tavallinen suomalainen “pappi” voisi hyvin olla paras sana.
Vähän eri lopputulos voi tulla, jos oletetaan, että lukija on Raamattunsa erittäin hyvin tunteva ja paljon syvällistä opetusta saanut kristitty.
Eiköhän se ole loppujen lopuksi ihan yks hailee mitä nimeä seurakunnan pastorista piispasra tai papista käytetään kunhan viran sisältö on oikein ymmärretty, eikä pastorin viran haltijoita käsitetä Room.kat. kirkon tapaan erilliseksi säädyksi, ordinaatiossa character indelebiliksen kautta muille seurakuntalaisille tulleeksi olioksi. Tällöinhän hän on joku muiden yläpuolella oleva sanelija, jonka sanomaa ei käy kyseenalaistaa. Seurakuntalaiset eksyvät tällöin kuuntelemaan vierasta herkästi Paimenen sijasta. Missä tällöin on pastoraalisuus, jos vuoropuhelu on katkennut?
Nyt on tuoreita lukuja Kansanlähetykseltä ja suunta on oikea ja selkeä. Sekä Kansiksen että SLEYn messukävijät suhtautuvat enimmäkseen myönteisesti uuden kirkon perustamiseen.
Kannattaa toki huomata, että ajankohdasta on keskustelua ja viimeiseen asti halutaan yrittää herätellä kirkkoa.
Noissa luvuissa on otettava huomioon myös se, että on kysytty omissa messuissa kävijöiltä. Aika iso osa varmaan molempien liikkeiden jäseniä tai kannattajia asuu aleilla, joissa liikkeiden omia messuja ei ole tai ne ovat kaukana. Varsinkin maaseudulla voivat molempien liikkeiden jäsenet hyvinkin käydä paikallisseurakunnan messussa.
Samoin voi hyvinkin olla, että kauempana isoista kaupungeista asuvat eivät siirtyisi nykyisestä kirkosta uuteen juuri samasta syystä: uuden herätysliikekirkon messut olisivat lähinnä isommissa kaupungeissa, maakuntien keskuksissa, ja niistä kauempana asuville matka “omaan” messuun olisi liian pitkä.