Mun mielestä ei ole yleensä hedelmällistä lähteä tuo pää edellä puuttumaan ihmisten elämäntilanteisiin. Pyhä Henki nostaa ihmisten syntejä omalletunnolle oman aikataulunsa mukaisesti, ja ihminen voi joskus pitkänkin aikaa harjoittaa jotain syntiä säännöllisesti uskovana ollessaan, ennen kuin näkee asian synniksi. Riittää, että kirkon opetusta pidetään esillä. Pidän ihan ok menettelynä sitä, että periaatteessa Raamatun vastaisesti elävät ihmiset voivat olla aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Se on perustellumpaa kuin jyrkkä sulkulinja, joka helposti ajaa ihmiset kokonaan pois kristinuskon piiristä tai sellaisiin hyvin liberaaleihin piireihin, joissa heidän elämäntapansa ei tule mitenkään haastetuksi. Ja jos esim. kirkkokuorolaisilta vaaditaan riittävän pyhää elämää, niin mihin se raja sitten vedetään?
No, mää ehkä suhtaudun koko asiaan eri tavalla, kun oon sitä mieltä, että kaikkien syntiensä näkeminen synniksi ei ole pelastukselle välttämätöntä. Ei silloinkaan, kun on kyse ns. isosta synnistä.