@Sakarja, toisessa keskustelussa korostit sitä, että vanhat kirkot eivät ole Suomen evlut kirkon tavoin menneet maailman mukaan, vaan ovat pysyneet uskollisina uskolleen.
Kysymys on: onko se riittävää, että kirkko uskoo paperilla oikein, jos käytännössä kuitenkin sallitaan se, että aktiiviseurakuntalaisetkin elävät tietoisesti kirkon uskon vastaisesti? Pahempi ongelma on oikeastaan se, että kirkon lehdessä tuodaan tällaista julkisesti ilmi.
Siinähän oli hyviä juttuja aiheesta. Niistä paljastui hyvin myös se, että homoseksuaaleja on tietysti myös ortodoksisessa kirkossa, mutta he eivät pidä meteliä itsestään ja hyväksyvät kirkon sakramenttiopetuksen eivätkä ryhdy niin sanotusti rähjäämään yhden asian takia kirkkoa vastaan tai eroa siitä. Kysehän ei ole vain yhdestä asiasta ja siihen liittyvistä tunteista, vaan kirkon koko elämäntavasta ja siihen liittyvien asioiden kautta saatavasta hengellisestä avusta ja siunauksesta.
Millaisia seksuaalisia mieltymyksiä, identiteettejä, syntejä, taipumuksia, haluja tmv. ikinä ihmisillä onkin, heidän on niistä huolimatta ja niiden takia silti tarkoitus kuulua kirkkoon, vaeltaa yhdessä kirkon kanssa ja käsitellä koko elämäänsä kirkon keinoin. Ja juuri tästä jutussa haastatellut ortodoksit todistavat. On hienoa, että homot eivät lähde taistelemaan kirkkoa vastaan liput liehuen vaan he palvelevat sitä mm. laulaen.
Jutussa haastatelluilla ei ollut tosin kyse pelkästään näkemyseroista ja taipumuksesta, vaan he myös elävät parisuhteessa, joka on kirkon opetuksen vastainen.
Epähienoa on keskustella yksittäisten ihmisten elämäntilanteista, mutta epähienoa on niitä julistella myöskään lehtien sivulla. Silloin on avannut sen osan yksityiselämästään. Ihan yleisenä huomiona.
Me langenneet ja syntiset ihmiset langenneessa maailmassa emme kykene elämään kaikessa ideaalin mukaisesti. Mutta jotta edes yrittäisimme, ja jotta tietäisimme, mihin pyrkiä, on kirkon opetuksen, ja kirkon oppeja julkisuudessa julistavien viestin oltava kirkon opin mukaisia.
En ole synneistä vapaa itsekään, kaukana siitä, mutta edes joistakin helmasynneistäni olen onnistunut uskoontuloni jälkeen irtautumaan, seuraamalla Raamatun ohjeita, ja kirkon opetusta, joka vielä tuolloin oli lähempänä Raamattua.
Homoseksuaalisia suhteita harjoittavia, avionrikkojia joka seksuaalisesta suuntauksesta, varkaita ja tiesmitä syntisiä löytyy meistä seurakuntien jäsenistä varmaan joka kirkossa. Mutta kuinka kenellekään voisi olla elämänsä parantamiseksi apua kirkosta, joka ei edes kerro ihmiselle, miten Jumala on ilmoittanut ihmisten oikeasta ja hyvästä elämästä.
Omasta evl-kirkostani on tullut saarnatuolista ja mediasta silmille (kaikista kys. organisaation piispa/pappis-tasoista) kirkon opin vastaista puhetta. Ortodoksikirkosta en ole moista ainakaan vielä kokenut vaikka olen jo kolmatta vuotta kiertänyt ort.kirkkoja ja tilaisuuksia Suomen eri puolilla.
Samassa lehdessä arkkipiispa Leo sanoo taas ja taaskin, että ortodoksisen kirkon opetuksessa avioliitosta ei mikään ole muuttunut. Kaikki me olemme syntisiä, mutta me joudumme siitä tilille paitsi rippi-isän myös Kristuksen peljättävän tuomioistuimen edessä.
Ymmärrän oikeastaan ihan hyvin sen, että virallinen oppi painaa. On tärkeää, että kirkolla on edes julkisesti selkeä ääni, vaikka käytäntö olisi sekavampi.
Jaksoin lukea linkkisi viittaamaa tekstiä jokusen sivun. Vaikuttaa koskettelevan paljon joitakin 1990-2000-vuosien yksittäisten kirkon palveluksessa olleitten irtiottoja opista, ja Yhteys-liikkeeseen sekaantuneiden “tulkintoja”. Niitä yksittäismielipiteitä ja erityistulkintojahan löytyy joka yhteisön kapinahenkisten polemiikissa.
Arkkipiispa Leon puhe antaa ainakin selkeämmän ja kirkkaamman äänen sekä avioliitosta, ja ekumeniasta Suomessa:
(Karjalan ja koko Suomen arkkipiispan Leon avauspuhe kirkolliskokouksessa Valamon luostarissa 28. marraskuuta 2016)
Lain sana näkyy tässä kohdassa ainakin olevan selvää. Evankeliumin kohdalla se ei näyttänyt olevan yhtä selvää, ei ainakaan siinä mikä koski armoa tuolla jossain toisessa ketjussa. Siinä ei vedottu siihen, mitä sana sanoo, vaan ihmiseen.
Näitä, patriarkan ja arkkipiispa Leon julkilausumia on hyvä verrata siihen sekavuuteen ja älämölöön, mitä on kuultu evl-kirkon suunnalta aiheeseen liittyen. Ja mitä vielä kuullaan kevään 2017 myötä, kun maaliskuu saapuu.
Heh, kerran yksi Napolilainen tyyppi, kun sattui kuulemaan kun hieman valitin autoilun kaoottisuutta tietyissä Milanon paikoissa, naurahti ja totesi, ettei minun varmaan koskaan kannata tulla autolla Napoliin. Epäilemättä totta.
Olenko minä lukenut tältä, vanhalta foorumilta vai muualta tarinan siitä venäläisestä laivastoupseerista tms. josta tuli Pyhä, ja jolla oli ikonissa peruukki (jos muistan oikein)? Mistä sen tarinan löytäisi, jos se on olemassa?
Ainakaan edelliseltä foorumilta ei löydy hakusanalla peruukki. Minähän en ole koskaan - siis koskaan - kirjautunut sieltä ulos, joten pääsen sinne yhä.