Kysyt minusta oleellisen kysymyksen, joka minun mielestäni johtaa siihen, että sille on syynsä, miksi Raamattu ei ole niin yksiselitteinen kuin se voisi olla.
Tai sitten yksikään lukija ei ole niin yksiselitteinen kuin… ei ku ei mitään.
Ei. Sovitusoppi on oppi siitä miten sovitus rakentuu. Se on osa laajempaa kokonaisuutta nimeltä pelastusoppi. Pelastusopin muita osia ovat mm. vanhurskauttamisoppi.
Teologisilla erotteluilla on varmaan oma hyötynsä: siis pohdinnoilla siitä, mikä on oppien hierarkia, onko pelastusoppi sovitusopin ylä- vai alakäsite ym. Meistä riviseurakuntalaisista useimmilla lienee silti eri näkökulma oppiin; meille oppi on se, mitä kristillisessä kirkossa opetetaan ja esitetään uskottavaksi, ilman mutkikkaita käsitejärjestelmiä. Kertoisitko siis ihan kansantajuisesti, mitä tarkoitat: onko kristityillä selkeää opetusta siitä, miten ihminen pelastuu, vai eikö ole? Voinko minä oikeasti panna toivoni Kristuksen tuomaan pelastukseen, elämässä ja kuolemassa?
2 tykkäystä
San. 2:1 Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, 2 niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon- 3 niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, 4 jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, 5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
San. 2:6-15
6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. 7 Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, 8 niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. 9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken; 10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, 11 taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut. 12 Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu; 13 niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä; 14 niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta, 15 joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
Koska ongelmakenttä on koko ihminen, niin ei ole mahdollista eikä loogista, että ratkaisu olisi jokin kertaluontoinen ele tai symboli tai transaktio. Ja jos se on kertaluontoinen tapahtuma, niin sen tapahtuman vaikutuksen pitää olla mitallisesti koko ihmisen laajuinen.
Heb. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Eli se yleinen sääntö pätee, että jos “etsii ja etsii, vaan ei soisi löytävänsä”, niin ei löydäkään. Tätä kuvaamassa on The Great Divorcessa yksi hahmo.
1 tykkäys
@Thinkcat, kiitos vastauksesta, mutta ikäväkseni en ymmärrä siitä juuri mitään. Transaktio? Mikähän se Great Divorcekin lienee…
The Great Divorce on C. S. Lewisin kirjoittama kaunokirjallinen katsaus helvettiin/kiirastuleen ja taivaan esiportteihin - siitä on ollut puhetta toisessa ketjussa, muttei kai täällä. @Thinkcat , noin yleensä kannattaa olla olettamatta, että kaikki foorumin keskustelijat ovat lukeneet kaikkia muitakin foorumin ketjuja 
Itsekin menen kyllä tuossa joskus sekaisin, kun aina ei jotenkin pysy kirjoittaessa selvillä siitä, missä ketjussa onkaan.
1 tykkäys
Sovitusoppi.
Se on vähän samanainen asia kuin tämä kysymys, onko yksi tie vai monta tietä?
Jeesus sanoo: “Minä olen tie, totuus ja elämä”.
Siinä on oikeastaan kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee.
Yksikään, joka elää ja uskoo häneen ei koskaan kuole.
Sitten tulee mieleeni toinen Jeesuksen sanoma lause: “Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani”. Mitään toista vaihtoehtoa tai mahdollisuutta ei ole.
Se taisi olla @anon31067578 joka hyvin lakoniseen tyyliinsä totesi kerran, että maailmassa on ainoastaan kaksi uskontoa: Toisessa luotetaan siihen, että Jeesus Kristus yksin on täydellisesti tehnyt kaiken, mitä me pelastuaksemme tarvitsemme. Sitten ovat nämä muut, joissa ihminen pyrkii jollakin tavalla lepyttämään Jumalaa tai parantamaan asemaansa hänen silmissään.
Kun sanotaan “yksin armosta, yksin Kristuksen tähden” syntyy siitä keskustelua ja joskus kinasteluakin. Ansioton armo on niin ihmisen luonnollisten pyrkimysten vastaista, että se tulee torjutuksi Kristikunnassakin.
2 tykkäystä
Voit. Selvää kaikille kristityille kaikkina aikoina on ollut se, että Jeesus pelastaa - tai Jumala pelastaa Jeesuksen kautta. Erimielisyyksiä on siitä, kuinka Jeesus sen tekee itse ja kuinka Jeesus sen tekee meille.
Kysyt: onko kristityillä selkeää opetusta siitä, miten ihminen pelastuu, vai eikö ole? Jos tarkoitat, onko eri kristityillä erilaisia opetuksia siitä, miten ihminen pelastuu, niin monilla varmaankin on. Yksi on vakuuttunut siitä, että uskolla autuaaksi eikä muuta tarvita. Toinen sanoo, että kaste on välttämätön. Kolmas vaatii oppiin sitoutumista, ja niin edelleen. Kaikkien kristittyjen kesken ei ole mitään yhteistä pelastusopin kokonaisuutta, josta oltaisiin yksimielisiä. Ei siitäkään olla yhtä mieltä, mitä pelastus tarkoittaa. Joku ajattelee sen olevan sama asia kuin lunastus, toinen yhdistää sen sovitukseen, kolmas vanhurskautukseen, neljäs tarkoittaa sillä uskovan autuasta kuolemaa ja viides tarkoittaa sillä tulevaa pelastumista, tuomiopäivän ylösnousemusta.
Sen sijaan joistain pelastusopin piirteistä on yksimielisyyksiä. Esimerkiksi se, että Jeesus ja hänen elämänsä, kuolemansa ja/tai ylösnousemuksensa ovat pelastuksen kannalta tarpeellisia, on kaikkien jakama totuus. Mutta tämän ympärille kehitetään erilaisia narraatioita. Se on tarpeellista, koska siinä tulee näkyviin Jumalan vaatimuksen ja anteeksiannon välinen suhde: Jumala vapauttaa meidät vääryydestä ja antaa kaiken anteeksi. Se on tarpeellista, koska siinä näkyy Kolminaisuuden sisäinen elämä ja Pojan jatkuva antautuminen Isän valtaan Pyhässä Hengessä. Se on tarpeellista, koska siinä yksi kärsii monille kuuluvan rangaistuksen. Se on tarpeellista, koska siinä Jeesus huijaa Saatanaa ja onnistuu tuhoamaan synnin, kuoleman ja perkeleen vallan ihmisten yli. Se on tarpeellista, koska agapistisen rakkauden loppuun asti etenevänä esimerkkinä se antaa meille esimerkin jumalallisesta rakkaudesta ja kutsuu ja lahjoittaa samaan Hengen voimalla.
Ja niin edelleen. Raamatussa on useita eri näkökulmia siihen pelastukseen, jonka Jeesus tuo, koska Herra ymmärsi vallan hyvin, että ihmiset ovat erilaisia ja eri asiat puhuttelevat. Hän ei tahtonut antaa uskoa viisaiden valtaan, eikä tahtonut kaikkien pyörittelevän kolminaisuus- ja pelastusopillisia koukeroita, vaan tahtoi ihmisten uskovan häneen. Tämä ei vaadi minkäänlaista pyörittelyä. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.
Ja jos uskot, sinä noudatat hänen sanaansa ja otat kasteen, niin kuin hän on määrännyt, ja näin yhdistyt hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Ja niin edelleen, tästä voimme taas edetä kaikenlaiseen pyörittelyyn. Lähtökohta on tämä: Usko Herraan Jeesukseen. Sen jälkeen etene pyöritellen teologisesti asioita sen mukaan, mitä Henki antaa. Ja Henki antaa kaikille, sillä hän kutsuu meitä viisauteen.
Kaiken siemen on usko Jeesukseen. Siitä versoo elämä; sillä se, joka uskoo Jeesukseen, tahtoo kuulla hänen sanaansa. Ja hän itsekin pyörittelee asioita monista näkökulmista, monin tavoin ihmisen hengelliseksi hyväksi.
Kiitos vastauksesta. Luultavasti olemme yhtä mieltä perusasioista. Silti esityksesi yleissävyssä on jonkinlaista epämääräisyyttä. Poimin ilmeisimmät esimerkit:
Huomautat siitä, että kasteopista on erimielisyyttä “toinen sanoo, että kaste on välttämätön”; ikään kuin hyväksyisit senkin kannan, että kastetta ei tarvita (näin opettaa Pelastusarmeija). Tekstisi jälkipuolella näytät kuitenkin olevan klassisella kannalla, siis että kaste on tarpeen: “jos uskot - - otat kasteen”.
Esität, ikään kuin hyväksyvään sävyyn, että evankeliumista “kehitetään erilaisia narraatioita”; onko siis hyvä, että kristikunnan opetuksissa on erilaisuutta, ristiriitaisuuteen asti? Kun taas sanot “se, joka uskoo Jeesukseen, tahtoo kuulla hänen sanaansa”, ilmaiset kai, että evankeliumi on sittenkin vain yksi ja sama, ja on ilmoitustotuus. (Vai?)
Seuraava esitys näyttää aika ihmiskeskeiseltä ja subjektivistiselta: “Usko Herraan Jeesukseen. Sen jälkeen etene pyöritellen teologisesti asioita sen mukaan, mitä Henki antaa. Ja Henki antaa kaikille - -”. Minusta ihmisiä pitää enemmänkin varoittaa luulemasta, että omassa mielessä pyörivät mieliajatukset olisivat Hengestä; kyllä kristityn tulee kuulla Jeesuksen sanaa, kuten aivan oikein sanotkin.
Mitä etua tällaisesta opetuksen tulkinnanvaraisuudesta on?
Vastaan lyhyesti, koska olen kännykän varassa (myös seuraavat 4 päivää).
Kaste ei ole absoluuttisen välttämätön samoin kuin usko on. Kirkko on aina pitänyt uskossa kuolleita katekumeeneja pelastuksesta osallisina. Kristus on kuitenkin käskenyt kasteen. Sen tietoinen vastustaminen tuhoaa uskon.
On hyvä, että on eri narraatioita. Tämä näkyy siinä että Herra on nähnyt hyväksi antaa neljä evankeliumia. Ei ole olemassa yhtä auktorisoitua tekstiä, vaan neljä.
Henki oikeasti antaa eri ihmisille eri asioita. Tämä on ymmärrettävissä Raamatun perusteella. Mm. Paavali opettaa eri lahjoista. Ne ovat kaikki kirkon rakennukseksi.
Se,etta yksittäisen ihmisen sana ei ole Jumalan sanaa, estää tekemästä ihmisistä epäjumalia.
1 tykkäys
Kyllä yksittäisen Raamatun kirjoittajan sana on Jumalan sanaa (1.Tess.2:13). Tämän vuoksihan kristityt ovat vuosisatoja puhuneet Raamatusta jumalansanana. Riski, että ihmistä alettaisiin sen vuoksi pitää epäjumalana, on teoreettinen.
Minä olen taipaleeni varrella pannut merkille, että erilaiset “hengen ilmoitukset” ja subjektiiviset käsitykset ovat vieneet enemmän tai vähemmän harhaan ja vähitellen pois Kristuksesta omiin tekoihin.
P.S:
Mielenkiintoinen kohta, muuten:
2 Piet. 2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
Niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheopettajia.
Siis apostolien aikana jo!
Entäs nyt! Ovatko meidän opettajamme lahjakkaampia…?
Kyllä! Nimenomaan. Jumala puhuu kymmenillä äänillä, eikä yksikään kirjoittaja voi väittää olevansa ainoa totuus.
Omassa lauseessani tarkoitin nykyihmisiä ja tulkintoja.
Paavalin lausunnot virasta ja samaa sukupuolta olevien erotiikasta eivät ole tulkinnan varaan jääviä asioita, vaan totuus, jonka hän on Herralta saanut.
Joka sitä ei tunnusta, ei Herra ole tunteva häntä, sanoo Paavali muistaakseni jotenkin tylysti.
Sama koskee syntisen vanhurskatumista, josta esimerkiksi tunnustukselliset luterilaiset paimenet ovat pitäneet kiinni - jotkut henkensä hinnalla. Ei niistä tule käydä kauppaa.
Et ymmärrä, mitä tarkoitan, mutta ei se haittaa.
Liekköhän edes puhuneet kovin monia vuosisatoja.
Alussa ainakin vedottiin seurakunnissa apostolien opetukseen sekä profeettoihin, ja myös apostolien opetusta verrattiin profeettojen kirjoituksiin, kuten Bereassa tehtiin ja ihan alussa sillä rantatiellä josssan Gazan kulmilla…
Eiköhän se @Henrikki jotain tuollaista tarkoittanut.
Tämä ei ole sama asia kuin Raamatun nimittäminen Jumalan sanaksi.
Minäpä luulen, että ovat.