Itse ymmärrän täysin ihmisten huolen Halla-ahon kutsumisesta puhumaan jostain sananvapauden käytöstä. Yleisemmin pidän todella surullisena sitä, miten kristinusko tuntuu monelle olevan jokin yhteiskunnallinen ohjelmanjulistus.
Ainakin itselleni on tullut mielikuva, että monelle ns. konservatiivikristitylle Suomessa kristinusko on loppujen lopuksi jotain “suomalaisuutta”, eli sekulaari ideologia (“koti, uskonto, isänmaa”), ja jos se menettää valta-asemansa yhteiskunnassa niin sitten on tapahtunut jotain hirveää sille “suomalaisuudelle” (ja täten “kristinuskolle”). Olen sitä mieltä, että tällaisessa asennoitumisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, ettemme usko ylösnousemukseen, ja siksi kristinusko on vain jotain identiteettipolitiikkaa. Kyse on kuolemanpelosta, ja coping-keino siihen on projisoida oma ego johonkin yhteiskuntajärjestykseen.
Kristinuskon pitäisi olla eskatologista. Tällä en tarkoita jenkkityylistä fundamentalistien dispensationalismia, joka on todellisuudessa läpikotaisin sekulaaria. Maallistunut kristinusko on väistämättä myös politisoitunutta kristinuskoa.
Saatana lupasi Kristukselle poliittista valtaa, jos tämä vain kumartaisi häntä. Monethan koittavat perustella poliittisen vallan haalimista sillä, että näin saadaan yhteiskunnan jäsenistä kristittyjä (lue: jonkin meidän mielessämme luodun muotin, idolin, mukaisia ihmisiä, joita kutsumme “kristityiksi”). Kristus kuitenkin sanoi “mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta kadottaa sielunsa”.