Jyväskylän kirkkopäivien puhujaksi kutsuttu Jussi Halla-aho herättää kohua, pari puhujaa on ilmoittanut peruuttavavansa tulonsa. Kotimaa 24 kertoo reilun kahden ja puolensadan allekirjoittajan vaativan Halla-ahon kutsun peruuttamista.
Sananvapaudesta käytävä keskustelu ei näköjään kestä sananvapautta joidenkin piirien taholta. Asiasta kirjoittavat mm. Kirkko ja kaupungissa Jaakko Heinimäki ja Pauli Juusela ja Iltalehti.
2 puhujaa on perunut tulonsa. Helsingin luterilaislähtöisen kirkon älymystö on taas pahoittanut mielensä ja kiukuttelee piispalleen. En ole kuullut soraääniä juurikaan muualta. Kirkkopäivät ovat ihan oma juttunsa, ei mikään kirkolliskokous. Minä olen käynyt terassikaljallakin kirkkopäivillä. Ihan papin vermeissä.
D
Tästähän tästä on kyse, ja vähän laajemmastakin sananvapauteen liittyvästä ongelmasta. Kuten esim. Aito avioliitto-liikkeen evääminen Educa-messuilta, viime kesän Porin Jazzin toimitusjohtajan Aki Ruotsalan valintaa vastaan kohdistettu vihakampanja ja myöhemmin kasvatustieteen professori Tapio Puolimatkaa vastaan kohdistettu kampanja hänen ’väärien’ mielipiteittensä takia.
No eikö sinne kirkkopäiville sitten olisi voinut kutsua sen Ruotsalan? Minusta avoimesti ei-kristittyjen ihmisten tuominen kirkkopäiville on turhaa ihan henkilöstä riippumatta. Paitsi tietenkin kuulemaan toivon mukaan evankeliumin sisältävää opetusta.
Itse ymmärrän täysin ihmisten huolen Halla-ahon kutsumisesta puhumaan jostain sananvapauden käytöstä. Yleisemmin pidän todella surullisena sitä, miten kristinusko tuntuu monelle olevan jokin yhteiskunnallinen ohjelmanjulistus.
Ainakin itselleni on tullut mielikuva, että monelle ns. konservatiivikristitylle Suomessa kristinusko on loppujen lopuksi jotain “suomalaisuutta”, eli sekulaari ideologia (“koti, uskonto, isänmaa”), ja jos se menettää valta-asemansa yhteiskunnassa niin sitten on tapahtunut jotain hirveää sille “suomalaisuudelle” (ja täten “kristinuskolle”). Olen sitä mieltä, että tällaisessa asennoitumisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, ettemme usko ylösnousemukseen, ja siksi kristinusko on vain jotain identiteettipolitiikkaa. Kyse on kuolemanpelosta, ja coping-keino siihen on projisoida oma ego johonkin yhteiskuntajärjestykseen.
Kristinuskon pitäisi olla eskatologista. Tällä en tarkoita jenkkityylistä fundamentalistien dispensationalismia, joka on todellisuudessa läpikotaisin sekulaaria. Maallistunut kristinusko on väistämättä myös politisoitunutta kristinuskoa.
Saatana lupasi Kristukselle poliittista valtaa, jos tämä vain kumartaisi häntä. Monethan koittavat perustella poliittisen vallan haalimista sillä, että näin saadaan yhteiskunnan jäsenistä kristittyjä (lue: jonkin meidän mielessämme luodun muotin, idolin, mukaisia ihmisiä, joita kutsumme “kristityiksi”). Kristus kuitenkin sanoi “mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta kadottaa sielunsa”.
Allekirjoittaneissa on muitakin kuin hesan väkeä. Mm. Jyväskylän seurakunnasta muutama pappi.
Asia ei ole minusta simppeli. Toisaalta rohkea veto tuo kutsu. Riippuu ihan miten tilaisuus etenee. Voi käydä niinkin että JH kerää pisteet. Ja kyllä siinä on pointti että rikokseen syyllistynyt ei ole paras henkilö keskustelemaan oman rikoksensa aihepiiristä, varsinkin jos hommasta tehdään kansalle viihdettä, koomikon keventäessä sopivasti?
Mutta asia on nyt ainakin taatusti julkinen ja kiinnostaa. Joku saavutti tavoitteen? Tai ehkä ainakin TL, JH ja Kirkkopäivät.
Mikko A Himanka joka Kotimaassa kirjoitti muuten hyvin ja painavasti fasismin oireista Suomessa, oli ehkä yllättäen sitä mieltä että Laajasalo hoitaa homman ja ko kutsu on ihan Ok…
Peukku tälle. Mielestäni oikeaa analyysiä. Se että viimeisten tutkimusten mukaan poikien kristinuskon myönteisyys on kasvanut ja tyttöjen vähentynyt on minusta selitettävissä juuri tällä ilmiöllä. Poikien joukossa maahanmuuttovastaisuus kanavoituu “oman kulttuurin” ja “oman isänmaan” säilyttämiselle koskemattomana ja tässä osa konservatiivikristittyjä on ollut mukana (esim Patmos lähetyssäätiö joka nykyisin on pitkälle perussuomalaisten hengellinen osasto) luomassa käsitettä jossa kristillisyys on isänmaallisuutta ja maahanmuuttovastaisuutta. Näin syy kannattaa kristillisyyttä on sen kannattamista, että mikään ei saa muuttua, ei niinkään kristillisen sanoman sisäistämistä.
Tyttöjen taholta taas kenties juuri vihreät arvot ovat ajamassa heitä pois kristillisyydestä jonka he kokevat entistä konservatiivisempana ja kovempana juuri näiden muutamien näkyvien ilmenemisten vuoksi, vaikka kristillisyyden voidaan ajatella aivan yhtä hyvin istuvan vasemmistolaiseeen, vihreään kuin oikeistolaiseen ajatteluun, riippuen siitä mitä asioita painotetaan.
Sananvapaus on arvo ja kristitylle varsin tärkeä. Mutta Mikko A Himanka Kotimaassa kirjoitti hyvin että kristityn ei tule puolustaa vapautta ”sanoa rumasti”.
Kristityt ovat minustakin vaarassa hurmaantua väärällä tavalla siitä puheesta, että on joku eliitti ja joku valtamedia, jota jotkut sankarit uhmaavat ja siitä uhmasta koituu sitten hyvää ja tilaa meillekin. Puurot ja vellit menee sekaisin jos kaikki vapaus on yhtä hienoa. Pahaa toisille toivovan vapaus ei todellakaan edistä uskon asiaa eikä rakenna Jumalan valtakuntaa.
Olen sitä mieltä, että kristinuskon sanoma ei ole myöskään Vihreän puolueen mukaista. Kyse on aivan muusta. Mutta joka tapauksessa, kun katsoo tämän hetken globaalia tilannetta ja esim. ympäristön tilaa, niin on mielestäni selvää, että maailma tarvitsee ankaraa askeettista kilvoittelua ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Tulikin mieleeni, kun puhutaan “kovista arvoista”… joskus törmää ajatusmalliin, että Mooseksen laki olisi jotenkin erityisen kova ja tiukka verrattuna Kristuksen esimerkkiin. Mutta tosiasia on, että Kristuksen “laki” on hirvittävän paljon ankarampi kuin Mooseksen.
Jos ajattelee nyt kyseessä olevaa henkilöä, niin enpä tiedä onko hän ainakaan viime aikoina sanonut mitään kovinkaan rumaa. Enemmänkin uskaltanut sanoa sellaista valtamielipiteen vastaista, mitä harva muu on uskaltanut. Koska tarkoitus kirkkopäivillä on keskustella tässä kohdin sananvapaudesta, on Halla-aho mielestäni hyvä valinta, hänhän on nostanut sellaisia teemoja ilmoille, joista ei enää saisi olla muuta mieltä kuin ’ylenen’ mielipide nykyään asiat ilmaisee. Mielestäni Halla-aho on erittäin älykäs keskustelija ja asiallinen mielipiteiden ilmaisija, joten siksikin hän sopii hyvin tähän.
Rinnastukseeni otin myös Ruotsalan ja Puolimatkan, jotka myös edustavat yleisen mielipiteen vastaisia käsityksiä ja on haluttu vaientaa tehokkaasti. Myös he olisivat sopineet oikein hyvin kirkkopäivien keskusteluihin. Nyt siihen haluttiin Suomen toiseksi suurimman puolueen johtaja, jota tosin tuskin vielä silloin tiedettiin, kun valinta tehtiin.
Ehkä minun pitäisi tutkia enemmän Halla- ahon juttuja mutta ei hän kyllä kristitylle samaa edusta sananvapauden osalta kuin nuo kaksi muuta. Hän on ateisti ja populisti.
Jos ei toisin joku todista, pidän myös aika kevyenä argumenttina että jos JH ei nykyisin puhu asiattomia, hän olisi jotenkin esikuvallinen. Tässä vaiheessa ainakin arvioin että ihminen joka pääsee kansansuosioon huolimatta tai jopa sen avulla että päästää julki tiettyjä törkeyksiä, ei ole vastuullisiin tehtäviin sopiva.
Omien sanojensa mukaan ei ole, vaan agnostikko.
Se on vähän niin kuin naispappien välttelyn takia syrjinnästä tuomittu päästettäisiin puhumaan uskonnonvapaudesta.
Tietenkin on kauheaa suomalaisuudelle tai mille tahansa muullekin kansalaisuudelle, jos siihen ei liity enää kristinusko. Sehän tarkoittaa sitä, että kansasta on tullut jumalatonta. Profeetoista puolet on sitä vastaan julistamista
[edit]. Jatkan hieman tätä ajatusta. Tilanne on analoginen sille, jos Timoteus näkisi kristinuskon, eli Paavalin uskon, osana Paavalia, “paavaliutta”, niin olemuksellisesti, että kauhistuisi, kun hän alkaisi etääntyä siitä. Kaikki pitäisimme Timoteuksen kauhistusta oikeutettuna.
Halla-ahon sakkokirjoitus löytyy haulla “Muutama täky Illmanille”. Jussi Halla-ahon ja Perussuomalaisten kansansuosio ei liity tietenkään tuohon kirjoitukseen mitenkään olennaisesti. Sehän ei todellakaan ole edustava Halla-ahon ulosannista.
Kyllä tulee puolustaa. Sananvapaus on kristityillekin tärkeä. Jos valtaapitävät saavat päättää, mikä on “rumaa”, ja sitten kieltää sen sanomisen, sananvapaus on menetetty.
Politikoikaa vielä vähän enemmän luterilaisessa kirkossa, niin kirkko menettää kokonaan merkityksensä yhteiskunnassa. Mitä ihmeen merkitystä kirkolla on, jos se on vain jonkun puolueen (nykyisin kai lähinnä sosialidemokraattien) puoluetoimisto?
Kovasti ainakin Patmos ja osin Helsingin Kansanlähetyskin on ollut myötämielinen perussuomalaisille ja erityisesti myös Halla-aholle. Kansanlähetyksen pastori ja KD:n ehdokas Mika Ebelingkin myötäili aika monessa kohdin Leena Metsämäen kanssa (entinen One Way missionin, nykyinen Patmoksen toimittaja) Halla-ahoa Patmosradion haastattelussa. Ja ottamatta nyt kovin paljon politiikkaan kantaa, Patmos, joka on poliittisesti aika oikealla, on hehkuttanut Perussuomalaisia ja löytänyt paljon yhteistä säveltä heidän kanssaan. Tosin puolue määrittelee itsensä kristillis-sosiaaliseksi liikkeeksi, jolla on monta tunnustavaa kristittyä mukana toiminnassaan.
Patmos on tuonut politiikan uskonnollisuuteen ja tarkoituksellisesti. Presidentin vaaleissa se liputti vahvasti Laura Huhtasaaren puolesta ilman mitään kriittistä näkemystä, Donald Trump on samoin Patmoksessa vain hyvien arvojen puolustaja, Ranskan vaalien aikaan Le Pen sai varauksettoman puolustuksen ainoana oikeana vaihtoehtona, eduskuntavaalien alla liike masinoi konestonsa täyteen puolustukseen teemalla Suomi kahden ristin alla perussuomalaisten puolesta (ja totuuden nimessä lievästi myös kristillisdemokraattien) ja nyt Radio Patmos rummuttaa eurovaalien kohdalla samaa perussuomalaisten voittoa ja koko euroopan kattavaa oikeistokonservatiivien voittoa. Liike on selvästi ajamassa Suomeen sitä mitä Yhdysvalloissa kristillinen oikeisto on saanut aikaan. Vaikka kyse on puhtaasti politiikasta niin kristillisenä lähetysjärjestönä Patmos on tekemässä kristillisyydestä konservatiivisen oikeiston uskontoa. Juha Ahvio on kirjoittanut monta kirjaa joissa politiikka on vahvasti mukana ja joissa tuomitaan kaikki vasemmistolaisuus tai vihreys ja jopa kokoomuksen kaltainen oikeistolaisuus.
Ei vaan nyt puhutaan kristillisestä etiikasta. Ei siis valtaa pitävien määritelmistä. Halveksiva ja vihamielinen käytös ei ole puolustamisen arvoista.