Pyhän Perheen seurakunnan kirkon eksteriööri on ihan ok.
Ei se pytinki sisältäkään ruma ole, vaikka muuten minun makuuni eriskummallinen. Suurin omituisuus on tietysti tuo käsittääkseni kaikkiin neokat-kirkkoihin “kanonisesti” kuuluva iso, upotuskasteet mahdollistava kasteallas keskellä kirkkosalin lattiaa. Normimessujen aikana se on tietysti katettuna ja avataan vain kastetilaisuuksia varten; muutenhan se olisi suorastaan vaarallinen viritelmä: tämä kuva on otettu alttarin takaa kirkkosaliin päin ja siinä katettu kasteallas näkyy alttarin takaa:
Minä en tämmöisiä ratkaisuja oikein omakseni koe, mutta pidän arvokkaana sitä, että meitä tämmöistäkin löytyy. Sama pätee koko neokat.-liturgiaan. Isä Oskarin jutunkin henki oli täsmälleen tämä.