Toinen on Naantalin P. taivaaseen kruunattu Rouvamme.
1 tykkäys
Rauhan Tervehdys -seurakuntalehdessä on juttua Oulunsalon kirkon alttaritaulusta. Kirkkoherra Petri Satomaa heittää ilmaan ajatuksen, voisiko alttaritaulun vaihtaa.
Juttu jatkuu seuraavassa lehdessä.
Valituksia on tullut mm. tuosta pääkallosta. Sen vuoksi nyt viimeiseksi lähtisin vaihtamaan alttaritaulua. On kuulemma niin riutuneen näköinen Jeesus tuossa ristillä. Totta puhuen olen kyllä riutuneempiakin versioita nähnyt. Saa nähdä, miten tuossa käy. Uskoisin, että he, joille tuo on kotikirkko, voivat olla eniten vastaan taulun vaihtamista.
Ortodoksisissa Ristiinnaulitun ikoneissa on tavallisesti pääkallo ristin juurella. Se symboloi Aadamin pääkalloa. Tosin ikonit eivät ole niin rumasti maalattuja kuin tuo alttaritaulu.
Niinpä niin, Golgataahan sanotaan myös pääkallonpaikaksi.
1 tykkäys
Pääkallo ristiinnaulitun kuvan alla on vanhaa perinnettä ja on kyllä naurettavin peruste, että se pitäisi poistaa, kun ei näytä kivalta hääkuvassa… Mitä lapsiin tulee, lapsille on vaikka mitä pääkalloleluluja ja -paitoja tarjolla eikä se varmasti ketään trumatisoi. Kristuksen näyttäminen liian kärsivältä ristillä on myös aika outo ajatus, kun tietää, mistä ristiinnaulitsemisessa oli kyse.
Maalaus on kömpelö ja edustaa selkeästi kansantaidetta, jollaista on nähtävillä monissa kirkoissa. Se on oma lajinsa akateemisen taiteen rinnalla ja sen arvo pitää ymmärtää.
4 tykkäystä
Oikeastaan kansantaide on kirkkotaidetta par excellenc, koska sitähän kirkkotaide alusta on ollut.
Silläkin uhalla, että saatan käsittää kirkkotaiteen liian laveasti, postaan kuvan hyvinkin tutuksi tulleesta Michelangelon Madonna della Scalasta. Yksi lempireliefeistäni, joka on kuin esisoitto Pietà:lle. Herkistyn joka kerta kun näen tämän kuvan.
Osaisiko joku kertoa tuon tekstin merkityksen? Omista opiskeluajoista on liian kauan ja harrastuneisuus jäänyt vähiin…
Pahus, niin onkin. Asian kyselijä toisaalla vain mainitsi heprean, joten ajatukseni menivät siihen suuntaan… Etenkin tuo hävyttömän pitkä häntä eksytti.
Knoppailen nyt vähän vielä lisää. Symboli risteineen voisi liittyä kirkon vihkimiseen.
2 tykkäystä
Juu, tuollaisia nimitetään meilläkin päin vihkiristeiksi. Löytyy aika monesta suomalaisesta vanhasta kirkosta.
2 tykkäystä
Tehdäänkö niitä enää uusiin kirkkoihin nykyään?
Ei mitään mielikuvaa. Ei varmaan ainakaan säännöllisesti tai näkyvästi, sillä tasavärisessä betonissa pienikin koristus erottuisi selvästi.
1 tykkäys
Tätä sivuten: Mitä luterilaisessa kirkossa pitää olla, vai onko tämä mielekäs kysymys? Olin kuvitellut että juurikin vihkiristi on sellainen, mutta olin väärässä. Ehtoollispöytä? Käsittääkseni ainakaan taulut eivät ole varsinaisesti pakollisia.
Me puhumme alttarista. Tuollaiset pöytäsanat kuulostavat kovin kalvinistisilta
Tuli mieleen Jarkko Maukosen säveltämä Tässä pöydässä
1 tykkäys
Niin toki ehtoollispöytä on luterilaisen kirkon käsite. Tuossa ehkä cymbus otti kantaa konkreettiseen joka paikan huonekaluun, joka kulkee samalla nimellä. Luulenpa että Jori mainiosti tietää että ehtoollispöytä meillä on kirkoissa alttari ja polvistumme alttarikaiteen eteen. Sakramentin aineet ovat alttaripöydällä josta pappi ne kohottaa näkyviin - kuten ensimmäisessä kiitastorstain illassa jossa Jeesus ja opetuslapset nauttivat pöydän ääressä illallista, leipää ja viiniä ja jonka ääressä Jeesus sitten pyhitti tämän ruoan sanomalla sen olevan hänen ruumiinsa ja verensä. Tai niin … oliko silloin ruokapöytiä. Mutta näin asia kuvataan juuri taiteessa josta tämä kysymys lähti.
Eräässä mielessä ehtoollisen nauttija kokee pöydän olevan se alttarin kaide, johon myös usein nykyisin pikarit on asetettu valmiiksi.
Katsoin huvikseni virsikirjan ehtoollisvirret. Kolmetoista niitä on osastossa Pyhä ehtoollinen ja kymmenessä mainitaan pöytä. Toisinaan muodossa armopöytä tai Herran pöytä. Lisävihkon virsissä pöytä on myös hyvin yleinen ehtoolliseen liittyvä sana.
Mitä kirkossa pitää olla? Tärkeä kysymys.
Alttari ja risti? Ilman niitä ei kristillinen kirkko ole tunnettavissa ja erotettavissa.
Mutta voi myös kysyä mitä kaikkea kirkossa voi olla siten että niillä kaikella on sanomaan liittyvä ja myös symbolikielellä saarnaava ja ihmisiin vaikuttava merkitys.
Vanhojen kirkkojen seinämaalausten sanotaan olleen Raamatun sanoman ja kristinuskon julistamista joista ilman lukutaitoa oleva väki sai oppia.
Nytkin on valtava rikkaus siinä millainen kirkkotila on. Taide ja arkkitehtuuri yhdessä vaikuttavat esimerkiksi lapsiin ja nuoriin jotka eivät jaksa kuulla tai eivät edes ymmärrä puhuttua sanaa Jumalasta. Koko kirkko on Jumalan ilmoituksen ja puhuttelun väline. Taide siinä yhteydessä pitäisi nähdäkseni olla sopusoinnussa evankeliumin kanssa mutta sen keinovalikoima on laaja. Taiteilijoiden töitä ja myos heidän uskoaan on arvosteltu kautta historian. Yleisesti sanoisin että kuvataide ja musiikki ja arkkitehtuuri voivat toimia Jumalan kunniaksi vaikka niiden tuotteet olisivat heikkouskoisten tai jopa epäuskon vallassa ainakin omasta mielestään elävien ihmisten töitä. Jumalan sana on voimallinen ja löytää väylät.
Eräs tunnetuimpia ja hienoimpia mutta myös aika rohkea taiteen ja kirkon yhtymä on palon jälkeen uudistettu keskiaikainen Pyhä Olavi Tyrväällä. Ei taida olla kaukana Jorin kulmilta?