No, kun ollan lattialla polvilaan, niin voi joko istua polviensa tai jalkojensa päällä tai seistä polvillaan. Molemmat ovat vaikeita, jos henkilöllä on paljon painoa ja hennot jalat ja heikot polvet.
En ole ikinä kuullut että polvillaan oloa sanottaisiin seisomiseksi.
Mielestäni suomen kielessä seisominen on yksiselitteinen sana. Polvistuminen samoin, joko toiselle tai molemmille polville laskeutuminen.
Jos ihminen istuu jalkojensa päällä, hän istuu. On mahdoton temppu anatomisesti istua omien polviensa päällä! Istuminen on sitä että takamus koskettaa tuolia, lattiaa tai omia jalkoja. Polvillaan ollessa paino on todellakin polvien päällä, kieltämättä rankkaa niille.
Kysytkö ihan tosissaan? Hämmästyn aina kun huomaan tällaisten seikkojen myötä, kuinka huonosti jokapäiväistä ortodoksisuutta Suomessa tunnetaan. Polvillaan ortodoksit seisovat myös silloin, kun katumuksella ovat tunnustaneet syntinsä ja polvistuvat siksi aikaa, että pappi laskee epitrakiilinsa katuvan pään päälle, tekee ristinmerkin pään päälle ja lukee synninpäästörukouksen. Polviseisonnassa seistään polvillaan, sääri on maata myöten, vartalo suorana.
Kunhan korona hellittää, niin ensi vuonna voit osallistua ortodoksiseen ennen pyhitettyjen lahjojen liturgiaan. Siitä saa hyvän kuvan ortodoksisista paaston ajan palveluksista. Niissä on paljon maahankumarruksiakin, jos ennen epl:ää toimitetaan lisäksi 9. hetki ja hetkipalvelus, joissa kummassakin luetaan p. Efraim Syyrialaisen paastorukous, johon kuuluu maahankumarrukset. Epl:ssä on polviseisontaa Nouskoon minun rukoukseni niin kuin suitsutussavu -veisun aikana jokaisen papin laulaman säkeen jälkeen. Lisäksi polvillaan seistään ja siitä maahan asti kumarrutaan pyhien lahjojen siirtämisen ajan.
1 tykkäys
Kyllä meillä ainakin jumppatunnilla sanottiin, että menkää polviseisonta asentoon. Mutta nykyajan nuoret eivät ole kuulleet montaa muutakaan sanaa.
2 tykkäystä
Juu ihan tosissani, ja aina oppii uutta, kun kysyy.
Ymmärsin jo ennen viestiäsi, että polviseisonta on ortodoksinen termi.
Mitä tulee suomen kieleen, ja sanoihin seisoa, polvistua, istua, olla polvillaan, istua jalkojen päällä, kumartua maahan jne. - luulenpa ymmärtäväni hyvin ne. En tiedä onko tuossa joku vieraskielinen terminologia taustalla, että teillä on polviseisontaa. Suomen kieleen ja järkeen se ei sovi.
Niin, tuo on yksinkertaisesti polvistumista ja polvillaan oloa. Näinhän me teemme alttarin ääressä( ja esim. rukoilevainen herätysliike vanhaan tapaan kirkonpenkkien välissäkin.)
Nuori en ole, vaan eläkeukko aika pian. Never heard! 
Tämä on kyllä melkoista. Jonohöpöttelyä harrastavat joskus myös sellaiset ihmiset, jotka muuten suhtautuvat ehtoolliseen vakavasti. Kesäjuhlatilanteessa se vaan helposti lähtee monilla päälle, kun nähdään tuttuja, ja ehtoollisenjakopiste voi olla kaukana itse alttarista, ehkä jopa varsinaisen juhlatilan ulkopuolella (esim. jäähallijuhlilla ollut hallin käytävillä).
Mutta sinänsä näen kyllä arvonsa siinäkin, että perusmessun ehtoollisenjako ei kestä tolkuttoman kauaa. Joskus on muitakin menoja kuin kirkkoon meno, ja jos on tiedossa että messu herkästi venyy kovin pitkäksi, ei sinne tule lähdettyä silloin jos on jotain aikataulua. Täydellisessä maailmassa olisi toki aina aikaa hengelliselle elämälle eikä kirkosta ikinä kiire pois, mutta maailma nyt vaan ei ole täydellinen. Siksi nopeuttaville ehtoollisenjakoratkaisuillekin on paikkansa.
No, jos nyt joskus päästäisiin edes viettämään niitä normimessuja. Siitä näkökulmasta käsin tämä keskustelu on vähän “first world problems” tasoa.
1 tykkäys
Kyllä meilläkin koulussa puhuttiin polviseisonnasta jumppatunnilla
1 tykkäys
Siis alttari on se pöytä, joka kirkoissa on seimi jaGolgata. Kristuksen läsnäolon symboli. Alttari-trermiä eivät kalvinistit hyväksy. Kun Mäntysalo puhui ehtoollispöydästä konkreettisena kalustuksena, korjasin, että me puhumme alttarista. Se,että puhe pöydästä on täysin oikea Muuten, on eri asia.
Ok. Ei ollut poikien voimistelussa tuota. Mutta näkyy termi olevan vieläkin jumppakäytössä. Kirkon ja ehtoollisen yhteydessä sana on jotenkin tekninen ja liikunnallinen, kun on niin tottunut siihen että polvistuminen on selkä suorassa ja polvillaan oloa.
Kun kirkossa opetetaan lapsille ja nuorille polvistumista, jotkut nojaavat kovasti eteenpäin ja pylly pystyssä.
Se on taas suomeksi röhnöttämistä.
Helluntain ehtoopalveluksessa, jossa luetaan helluntain polvirukoukset, pappi sanoo: “Rukoilkaamme Jumalaa notkistetuin polvin.”
1 tykkäys
Katolisessa kielenkäytössä tietenkin on myös näin: alttari on se kivinen pöytä, jolla Kristus uhraa itsensä. Se sijaitsee kuorissa, jossa yleensä on myös kredenssipöytä erilaisille messutarvikkeille.
Meillä ainakin pidettäisiin vähän ihmeellisenä, jos joku puhuu siitä ehtoollispöytänä. @tortoise käyttämä “alttarille polvistuminen” kuulostaa myös minun korviini vähän koomiselta, ja olin jo valmiina komentamaan, ettei sinne saa kiivetä 
1 tykkäys
Näinhän se tarkkaan ottaen kai on.
Alttari on tavallisessa puheessa kuitenkin sanana käytössä laajemmin kuin tarkoittamassa tuota kivistä pöytää.
Esimerkiksi:
Vihkitilaisuus alkaa musiikilla, usein häämarssilla , jonka aikana vihkipari saapuu alttarille tai muulle vihkipaikalle.
Kuori on toki kirkon työntekijälle tuttu sana, monille muille varmaan ei.
Kirkon sivulla se selitetään:
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kuori
Miltä tämä teksti kuulostaa, esim. katolilaisesta tai ortodoksista?
Tässä alttari on toki tarkasti ja oikein määritelty, eikä sekoitettu alttarikaiteeseen, jonka ääreen polvistumme, eikä kirkon kuoriin.
Ortodoksisessa kirkossa alttariksi sanotaan sitä huonetta, jossa pyhä pöytä eli alttaripöytä ja uhripöytä sijaitsevat. Ikonostaasi erottaa sen kirkkosalista. Katolilaiset ja luterilaiset taas kutsuvat alttarihuonetta tai syvennystä kuoriksi. Vanhoissa kirkoissa kuoriaita erottaa kuorin kirkkosalista. Ortodoksinen ikonostaasi on kehittynyt kuoriaidasta joskus II:n kristillisen vuosituhannen alkupuolella. Ikonostaasi oli aluksi aivan matala, yksikerroksinen, mutta kehittyi myöhemmin monikerroksiseksi kuvaseinäksi.
Käsittääkseni muissa kuin luterilaisissa kirkoissa ei ole puoliympyrän muotoista alttarikaidetta polvistumispenkkeineen. Milloin tuli tavaksi nauttia ehtoollinen polvillaan?
1 tykkäys
Google auttaa.
Ensin Jeesuksen ajasta:
Kun Jeesus asetti ehtoollisen sakramentin, se tapahtui luonnollisesti juutalaisen ateriayhteyden kontekstissa. Tähän liittyi tapa asettua pitkälleen aterian ääreen. Pyhä evankelista Matteus todistaakin tästä seuraavasti: ”Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.” (Matt. 26:20) Evankelista käyttää tässä teonsanaa, joka merkitsee makaamista, loikomista tai pitkällään olemista (ἀνάκειμαι). Tässä yhteydessä sanalla tarkoitetaan juuri ajan juutalaista ruokailuasentoa, pöydän ääreen asettumista puolimakuulle siten, että nojattiin vasempaan kyynärpäähän.
Sitten:
Varhaisen kirkon isät puhuvat melko vähän siitä, missä asennossa kristityt heidän aikanaan ottivat ehtoollisen vastaan. Näyttää kuitenkin siltä, että varhaiset kristityt kokoontuivat seisomaan alttarin ääreen.
Ja:
Seisominen ei toki ole ainoa historiallinen tapa: 1000-luvulla Rooman kirkossa alettiin soveltaa myös tapaa polvistua ehtoolliselle. Tämän katsottiin edistävän hurskautta. Edelleen, Englannin kirkon vuoden 1552 Book of Common Prayerin myötä keskiaikaiset kivialttarit poistettiin kirkkojen itäpäädyistä ja korvattiin suurilla puisilla ruokapöydillä.
Lähde:
Alttarikaiteet ovatkin olleet käytössä pääasiassa Ruotsissa ja Suomessa, sekä ruotsalaisvallan perintönä paikoin myös Virossa. On myös esitetty, että varhaisin tunnettu maininta alttarikaiteista on peräisin vasta vuodelta 1576 ja Suomessa vielä myöhäisemmältä ajalta, vuodelta 1650. Esimerkiksi vuoden 1614 kirkkokäsikirjan ehtoollisen viettoa esittävässä kuvassa ei alttarikaidetta ole.
Alttarikaide on kuoriaidan jälkeläinen. Alttarille tarkoittaa myös alttarin tykö, ei ainoastaan alttarin päälle. Alttaria käytetään pars pro toto myös alttarialueesta. Se on pyhin kirkossa ja hieman eri kuin kuori.
1 tykkäys
Katolisissa kirkoissa on ennen ollut kuoriaita, jonka ääreen on polvistuttu kommuuniolle. Monissa vanhoissa kirkoissa niitä on edelleenkin, ja nyt niitä taas paikoin rakennetaan uudelleen. Puoliympyrän muotoisena en ole nähnyt niitä missään. Paikoin ne ovat korkeita ja niissä saattaa olla koristelua ja pyhiä kuvia, usein keskellä krusifiksi aidan yläpuolella; itse asiassa se on sama elementti, josta idässä on kehittynyt ikonostaasi.
Tässä on tyypillinen kuoriaita; huomatkaa, että keskellä pitää olla aukko tai avattava osa, josta kulkue kävelee kuoriin messun alussa.
Ja tässä keskiaikainen, korkea versio.
2 tykkäystä