Herran temppeliintuominen, kynttilänpäivä - juhla, 2. helmikuuta
Tämä on minulle todella tärkeä juhla, ja tänä vuonna sekin sattuu onnekkaasti osumaan sellaiselle päivälle, että sitä voidaan seurakunnassamme viettää oikealla paikallaan ja juhlallisesti; tosin vietto tapahtuu olosuhteiden pakosta illalla, mutta parempi niinkin kuin sen siirto seuraavalle sunnuntaille.
Tällä teologisesti hyvin rikassisältöisellä juhlalla on monta nimeä. ”Presentatio” viittaa siihen Mooseksen lain käskyyn, jonka mukaan jokainen esikoispoika tuli erityisellä tavalla pyhittää Herralle tuomalla tämä temppeliin. Nimessä ”Purificatio [beatae Virginis Mariae]” puolestaan tulee esiin juhlan mariaaninen elementti. No, kaikkihan me tiedämme, että Herra Jeesus, joka oli pyhistä pyhin, ei olisi tarvinnut mitään erityistä pyhittämistä ja että puhtain Neitsytkään ei omalta osaltaan olisi tarvinnut mitään puhdistautumista. Mutta koska elettiin vielä Vanhan Liiton aikaa, vaikkakin sen viimeisiä hetkiä, niin ei käynyt laatuun, että Herran vanhemmat olisivat laiminlyöneet Mooseksen lakia näinkin tärkeässä asiassa.
No, entä se kynttilänpäivä? Juhlaan on perinteisesti liittynyt kynttiläkulkue (niin on laita myös meillä tänä iltana), jonka tulkitaan symbolisoivan mm. Kristusta ”pakanakansojen valona” autuaan Simeonin Nunc Dimittis –rukouksen hengessä. Toki tässä kynttiläasiassa on myös muistumia pakanallisesta antiikista, sillä helmikuun alussa roomalaisilla oli ennen kristinuskon voittoa tapana juhlia Februa-jumalatarta (mistä juontaakin juurensa koko kuukauden nimi useimmissa eurooppalaisissa kielissä) juuri kynttilä- tai soihtukulkuein. Kirkko omaksui tietoisesti tämän tavan antaen sille uuden kristillisen sisällön. Näin kertoo ainakin Jacobus Voragine, enkä näe syytä olla häntä uskomatta.
Minua itseäni kaikesta huolimatta koskettaa tässä juhlassa eniten sen uhrilahja-aspekti. Maria ja Josef, joilla ei ollut varaa lampaaseen, luulivat tuovansa Herran temppeliin köyhien uhrilahjoja, ”kaksi metsäkyyhkyä tai muuta kyyhkystä” (3. Moos. 12: 8), mutta hepä tosiasiassa toivatkin Uhrien uhrin, Hänet joka, tosin vasta reilut kolme vuosikymmentä myöhemmin, tulisi tekemään tyhjiksi kaikki muut uhrit, niin kyyhkyset kuin härät ja pukitkin, joiden veri ei kuitenkaan kenenkään syntejä poistaisi (Hepr. 10: 4). Abbé Joly kirjoittaa [käännös minun]: ”Herran elämänkulunhan voi hyvin rinnastaa pyhän messun järjestykseen, ja tänä [kynttilän]päivänä olemme offertoriumin kohdalla; tässä Maria [–] tuo jumalallisen Poikansa uhriksi Isälle Jumalalle näin ennakoiden ristinuhria.”
Jumala, olkoon kirkkosi riemuiten esiinkantama uhrilahja otollinen sinulle, joka tahdoit ainoan Poikasi tulevan uhratuksi tahrattomana Karitsana maailman elämän puolesta. Tätä pyydämme saman Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. (Päivän uhrilahjarukous, H:gin hiippakunnan messukirja)
[details=Luuk. 2: 21-40.]
21 Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. 22 Ja kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, 23 sillä Herran laissa sanotaan näin: “Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” 24 Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, “kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Simeon ja Hanna saavat nähdä Jeesuksen
25 Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. 26 Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. 27 Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, 28 hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
29 – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa
lähteä,
niin kuin olet luvannut.
30 Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
31 jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
32 valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
33 Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. 34 Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: “Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, 35 ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.”
36 Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Asserin heimoon kuuluvan Penuelin tytär. Hän oli jo hyvin vanha. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta, 37 mutta nyt hän oli ollut leskenä jo kahdeksankymmenenneljän vuoden ajan. Hän ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen. 38 Juuri sillä hetkellä hän tuli paikalle, ja hän ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.
39 Kun he olivat tehneet kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. 40 Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä.[/details]