Pyhä Johannes Paavali II, rukoile puolestamme! 
1 tykkäys
Off topicin uhka lymyää jo nurkan takana, mutta aivan simppeli ja lyhykäinen esimerkki: konsiilin asiakirjoista mm. julistus Nostra Aetate päivitti kirkon perinteistä opetusta vieraista uskonnoista. Svengaavalla 60-luvulla ja erityisesti sitä seuraavalla 70-luvulla moni meikäläinen suokonautio oli lukevinaan Nostra Aetaten rivien välistä viestin, jonka mukaan kaikki maailmanuskonnot ovat yhtä arvokkaita teitä totuuteen ja pelastukseen. Mitä Johannes Paavali II “konkreettisesti teki”, kysyt. Hän mm. kertoi korkeimman opetusviran arvovallalla, että kyseinen tulkinta konsiilin isien opetuksesta on pötyä. Kristuksen lunastustyön ohi ei pelastu kukaan. Christus heri, hodie, semper.
1 tykkäys
Kiitos esimerkistä. Kyllähän opetusvirka on konkreettista tekemistä.
http://www.valomerkki.fi/aiheet/usko/anniina-mikama-piirsi-helluntain-helatorstain-ja
Jokaiselle pyhäpäivälle on laadittu kuva, joka liittyy niitten aiheeseen. Nämä ovat minusta aika mukavannäköisiä.
Linkki kaikkiin:
1 tykkäys
Kaikkien pyhien juhlaa odottaessamme pistin tähän hieman tämän kirkkovuoden tärkeimpiin kuuluvan juhlan taustaa.
Liturgisesti kaikkien pyhien juhlaa on perinteisesti (vuodesta 835 alkaen) vietetty marraskuun ensimmäisenä päivänä, joka tänä vuonna osuu ensi viikon tiistaille. Marraskuun toisena päivänä puolestaan on sitten kaikkien pyhien juhlaan likeisesti liittyvä kiirastulen sielujen muistopäivä eli vainajien päivä. Kirkossa on kolme osaa, nimittäin taisteleva kirkko (me), voittoisa kirkko (perille päässeet pyhät) ja kärsivä kirkko (kiirastulen sielut). Marraskuun alkupäivinä nämä kirkon kolme osaa ovat harvinaisen tiiviisti yhteydessä keskenään. Minusta se on hienoa.
No, käytännön syistä näitä juhlia vietetään Helsingin hiippakunnassa vasta ensi viikonvaihteessa siten, että kiirastulen sieluja muistellaan tasan viikon päästä lauantaina 5.11. ja varsinainen kaikkien pyhien juhla on sitten sunnuntaina 6.11. Vasta viikon päästä pistän tähän ketjuun aiheesta liturgisempaa matskua, messutekstin katkelmia tms. Syy siihen, että alan jo tässä vaiheessa muistutella juhlasta on se murheellinen tosiasia, että käytännössä kaikkien pyhien juhlaa tai oikeammin sanoen sen saatanallista ivamukaelmaa jo vietetään täyttä päätä. Tarkoitan tietenkin amerikkalaisten iljettävää ällöviiniä, joka on ilmeisen pysyvästi rantautunut meille.
Seuraava teksti perustuu pääasiassa Abbé Daniel Jolyn Messukirjaan (Missel quotidien des fidèles).
Augustuksen hallituskaudella keisarin luotettu ja ystävä M. Vipsanius Agrippa rakennutti Roomaan kaikille jumalille omistetun temppelin. Tämä temppeli tuhoutui vain noin sata vuotta myöhemmin tulipalossa. Keisari Hadrianus kuitenkin rakennutti samalle paikalle uuden kaikkien jumalten temppelin eli Pantheonin vuoden 120 paikkeilla. Tämä pohjakaavaltaan pyöreä ja mahtavalla kupolilla katettu rakennus on edelleen pystyssä ja yksi Ikuisen kaupungin keskeisiä maamerkkejä. Pakanatemppeli se ei tietenkään ole ollut puoleentoistatuhanteen vuoteen, vaikka epävirallisessa kielenkäytössä ja useimmissa turistioppaissa se edelleen tunnetaan juuri Pantheonina. 600-luvun alussa paavi Bonifatius IV siirrätti sinne koko joukon katakombeista löydettyjä marttyyrien luita, ja 12. joulukuuta 610 paavi vihki temppelin kirkoksi omistaen sen pyhälle Marialle sekä sen muurien suojissa lepääville tuntemattomille marttyyreille. Myöhemmin basilikan nimi muutettiin pyhän Marian ja kaikkien pyhien kirkoksi.
Kaikkien pyhien kultti alkoi hahmottua tämän roomalaisen basilikan vihkijuhlan aikoihin, ja sillä tosiasialla, että juhlaa vietettiin nimenomaan entisen pakanallisen Pantheonin suojissa, haluttiin alleviivata Kristuksen voittoa kaikista vääristä jumalista. Juhlan ajankohdan vakiinnutti edelleenkin voimassa olevaan marraskuun ensimmäiseen päivään paavi Gregorius IV vuonna 835. Tänä päivänä on siis tarkoitus muistaa kaikkia pyhiä, niin tunnettuja ja kanonisoituja kuin niitäkin, jotka tuntee yksin Jumala.
Koska kristinuskon kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana pyhät olivat etupäässä marttyyrejä, myös kaikkien pyhien juhlamessu on saanut runsaasti vaikutteita eri veritodistajien muistoksi vietetyistä messuista. Kaikkien pyhien juhlassa kirkko piirtää eteemme loistavan kuvan taivaasta, jossa laskematon määrä Karitsan veren puhtaaksi pesemiä pyhiä miehiä ja naisia seisoo samaisen Karitsan valtaistuimen edessä valkeisiin vaatteisiin puettuina ja palmunoksat käsissään. Neitsyt Maria, yhdeksän enkelikuoroa, apostolit, profeetat, marttyyrit, tunnustajat ja neitsyet muodostavat majesteettisen juhlakulkueen; siinä ovat kaikki ne, jotka ovat antaneet itsensä eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle mieluisaksi uhriksi vaeltaen Evankeliumin autuaaksijulistusten mukaisesti hengessään köyhinä, lempeinä, murheellisina, oikeamielisinä, säälivinä, puhdassydämisinä, rauhantekijöinä; siellä ovat myös kaikki ne, jotka ovat kärsineet vainoa Kristuksen nimen tähden.
Näiden miljoonien vanhurskaiden sielujen joukosta löydämme ehkä myös sukulaisiamme ja ystäviämme. Tämän juhlan viettäminen juuri näinä päivinä kun kirkkovuoden kierto alkaa lähestyä loppuaan on kaikin tavoin soveliasta. Voimme ylistää Jumalaa hänen laupeudestaan ja ammentaa toivoa siitä varmasta tosiasiasta, että tänään juhlimistamme tutuista ja tuntemattomista pyhimyksistä monetkin ovat epäilemättä eläneet maisen elämänsä olosuhteissa, jotka eivät mitenkään ratkaisevasti poikenneet omistamme.
1 tykkäys
Kuten edellisessä postauksessani totesin, kiirastulen sielujen päivää ja kaikkien pyhien juhlaa on meidän uuspakanallisissa oloissamme pakko viettää vähän poikkeavin aikatauluin. Suurimmassa osassa kristikuntaa näitä juhlia on vietetty niiden oikeilla liturgisilla paikoillaan eli pyhäinpäivää 1.11. ja vainajien päivää 2.11. Me vietämme viimeksi mainittua päivää tänään lauantaina ja kaikkien pyhien juhlaa huomenna sunnuntaina. (Meillä Turussa huominen on hyvin erikoinen päivä muutenkin, sillä samalla vietetään seurakuntamme 90-vuotisjuhlaa ja nykyisen kirkkomme vihkimisen 50-vuotisjuhlaa. Paikalla on myös piispa Teemu Sippo. Muualla hiippakunnassa huominen on tietysti yksinomaan kaikkien pyhien juhla.)
Kiirastulen sielujen muisto:
“Voimme auttaa kiirastulen sieluja rukouksin, almuin ja kaikenlaisin hyvin teoin mutta ennen kaikkea kantamalla heidän puolestaan pyhää messu-uhria.” (Pyhän Pius X:n Katekismuksesta, suom. Michelange.)
Jumala, kaikkien uskovien luoja ja lunastaja, suo palvelijoidesi sieluille täysi päästö kaikista heidän synneistään; kuule hartaat rukouksemme niin että he saisivat aina kaipaamansa anteeksiannon. Aamen. (Vuoden 1962 messukirjasta, suom. Michelange)
(Fidelium, Deus, omnium conditor et redemptor: animabus famulorum famularumque tuarum remissionem cunctorum tribue peccatorum; ut indulgentiam, quam semper optaverunt, piis supplicationibus consequantur: Qui vivis.)
Kaikkien pyhien juhla:
“Meidän tulisi innokkaasti jäljitellä pyhimysten elämää ja pitää mielessämme, että he olivat meidän kaltaisiamme ihmisiä, heikkoja ja hauraita sekä alttiita aivan samoille intohimoille kuin mekin; Jumalan armon vahvistamina ja turvautuen meidänkin ulottuvillamme oleviin keinoihin heistä kuitenkin tuli pyhiä. Jeesuksen Kristuksen ansioiden tähden myös me olemme saaneet lupauksen päästä osalliseksi siitä kunniasta, josta pyhimykset nyt nauttivat Paratiisissa.” (Pyhän Pius X:n Katekismuksesta, suom. Michelange.)
Kaikkivaltias Jumala, sinä annat meidän tänä juhlapäivänä ylistäen kunnioittaa kaikkien pyhiesi ansioita. Suo meille heidän yhteisen puoltonsa tähden kaipaamamme armon runsaus. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (H:gin hiippakunnan messukirjasta.)
1 tykkäys
Onko tämä oikeasti alkuperäinen käytäntö? Eikö siitä jää murusia käsiin?
Miksi ette vietä kaikkien pyhien julhlaa samana päivänä kun me vietämme pyhäinmiestenpäivää? Jos kerran olette siirtelemään lähteneet? (Pitäisi palauttaa oikealle päivälle!)
Kun en sairaana päässyt vesperiin enkä hautuumaalle, olen kotona poltellut kynttilää ja kuunnellut hengellisen musiikin toivekonserttia. Minun lapsuudessani pyhäinmiestenpäivänä oli usein myös ylimääräinen lomapäivä, jos koulupäiviä olisi tullut liikkuvien pyhien takia muutoin liikaa.
Olisin voinut peukuttaakin, mutta jostain syystä en ole koskaan kovin pitänyt armosituin-motiivista enkä muutenkaan Isän kuvallisesta esittämisestä.
En tiedä (saa siis korjata!), mutta veikkaisin, että kaikkien pyhien päivää ollaan haluttu viettää sunnuntaina ja vainajien päivää lauantaina, eikä toisin päin - taivaassa olevia pyhiä tuntuu luontevalta juhlia sunnuntain messun yhteydessä, kun taas vainajien päivään liittyvä katuvampi ja surumielisempi sävy sopii paremmin muulle päivälle kuin sunnuntaille. Kaikkien pyhien päivä taitaa myös olla velvoittava juhlapyhä, jolloin sen sijoittaminen sunnuntaille (joka on joka tapauksessa velvoittava) tekee kirkkokansan elämästä helpompaa.
1 tykkäys
Viimeksi mainittu syy on kyllä aika hassu, kun kerran lauantai on yleinen pyhäpäivä.
Luterilainen “pyhäinmiestenpäivä” on hengeltään lähempänä katolista vainajien päivää (vaikka ette kiirastuleen tiettävästi uskokaan) kuin kaikkien pyhien juhlaa. Viimeksi mainittu juhla on nimenomaan juhla, sollemnitas, kun taas vainajien päivän vietossamme on hieman katumuksen sävyä. Huomautettakoon vielä, että siellä missä näitä päiviä vietetään niiden perinteisillä paikoillaan 1. ja 2.11., vainajien päivä tulee siirtää marraskuun 3. päivälle, jos 2. päivä sattuu osumaan sunnuntaille.
1 tykkäys
Vainajien päivä on tosiaan vain muistopäivän tasoinen, eli sitä ei sunnuntain sattuessa vietettäisi ollenkaan. Mutta tosiaan eiliseen liittyvät tavat suomalaisessa kulttuurissa sopivat hienosti vainajien päivään.
(Toisaalta esim meidän perheemme tuskin ehtisi hautausmaalle, jos lauantaina olisi messuvelvollisuus.)
Ei se kyllä ole. Kuten mainitsitkin, emme muistele kiirastulessa olevia sieluja, vaan perille päässeitä pyhiä.
Jaa. No, vilkaisin nopesti luterilaisen pyhäinmiestenpäivän iltajumalanpalveluksen kaavaa (onko teillä messua sinä päivänä ollenkaan?), ja sen kantava idis näkyy todellakin olevan lähempänä meikäläistä vainajienpäivää:
Pyhäinpäivän iltajumalanpalveluksessa muistetaan uskossa Kristukseen kuolleita ja erityisesti seurakunnan poisnukkuneita jäseniä sekä rukoillaan heidän puolestaan.
Palveluksen johdantosanoissa ja yhteisessä esirukouksessa korostuu edelleen samankaltaisuus vainajienpäivämme kanssa, paitsi että kiirastulta ei tietenkään mainita vaan sen sijaan puhutaan taivaasta. (Siihen nähden on kyllä mielestäni hieman erikoista, että vainajien puolesta rukoillaan.) Kyllä tämä vietto minusta on ainakin hieman lähempänä vainajien päiväämme kuin kaikkien pyhien juhlaamme. Siis noin yleiseltä sävyltään. Te luonnollisesti voitte kokea asian toisin.
1 tykkäys
Ortodokseilla kaikkien pyhien päivä on helluntain jälkeisenä sunnuntaina. Vainajien muistelupäiviä on useita vuodessa mm ns Dimitrin lauantai, joka oli kaksi viikkoa sitten. Sitä vietetään sinä lauantaina, joka on lähinnä lokakuun 21. päivää.
Luterilaisessa pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien sielujen päivä ja kaikkien pyhien päivä. Ne yhdistettiin yhdeksi juhlaksi 50-luvun arkipyhäuudistuksessa, jolloin pyhäinpäivä siirrettiin lauantaiksi.
Kyllä on messu. Taitaa olla pakollinenkin järjestää joka kirkossa. Lisäksi on usein muutakin ohjelmaa päivän mittaan, koska pyhäinpäivä on niitä harvoja päiviä, jolloin maallistuneempikin suomalainen voi olla kiinnostunut tulemaan kirkkoon. Joissain seurakunnissa pidetään tilaisuuksia, joissa luetaan kaikkien vuoden aikana haudattujen nimet. Näihin tilaisuuksiin voidaan erikseen kutsua ko. vainajien omaisia.
Ei ole pakollinen joka kirkossa, vaan joka seurakunnassa. Esim. omassa kirkossani oli eilen vain vesper. Pääkirkossa oli messu.
OK. Oma virallinen kotiseurakuntani (Tampereen tuomiokirkkoseurakunta) on seurakuntaliitosten myötä paisunut sellaiseksi, että jokasunnuntaisessa messukäytössä olevia kirkkoja on kolme. Niistä kaikissa oli kyllä pyhäinpäivän messu.
Voi myös olla, että jos yhdessä kirkossa on useita tilaisuuksia, niiden sävy on erilainen. Ensisijaisesti hiljattain haudattujen omaisille tarkoitettu tilaisuus ja kaikille suunnattu messu voivat keskittyä vähän eri puoliin pyhäinpäivän kokonaisuutta.
Pyhä Martinus Toursilainen, piispa, muistopäivä - 11. marraskuuta
Martinus syntyi roomalaiseen sotilasperheeseen Pannoniassa (nyk. Unkari) 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla (tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä). Ajan tavan mukaan hänen oli tarkoitus seurata ammatillisesti isänsä jalanjälkiä, mutta vain vähän aikaa sotilaana palveltuaan Martinus taipui Kristuksen kutsuun, jonka hän oli kuullut jo aivan nuorena. Hänestä tuli kristitty, ensin munkki ja pappi, lopulta piispa. Martinuksen tie vei hänet Pannoniasta Pohjois-Italian kautta myöhäisroomalaiseen Galliaan. Hänen rooliaan Gallian evankelioimisessa on mahdotonta yliarvioida. 300-luvun loppupuolella druidismi rehotti vielä valtoimenaan ja Martinus tekikin pitkän päivätyön matkustellen ristiin rastiin läntistä Galliaa pakanuuden kitkemiseksi. Areiolaisuutta, 300-luvun vaarallisinta harhaoppia, hän vastusti myös. Yhdessä nuoremman aikalaisensa pyhän Augustinuksen ja pyhän Benedictuksen kanssa Martinus luetaan lännen kirkon varhaisen luostarilaitoksen suuriin nimiin, sillä hän perusti Marmoutierin luostarin ja eli itsekin munkkielämää ennen piispuuttaan. Martinuksen piispanistuin, jonka hän pikemminkin munkkielämään mieltyneenä otti vastaan enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti, sijaitsi Caesarodonumin kaupungissa (nyk. Tours) Loire-joen varrella. Siellä Martinus kuoli pyhyyden maineessa vuonna 397.
Keskiajalla Martinus oli hyvin suosittu pyhimys myös Suomessa. Hän oli ainakin Raision seurakunnan suojelija. Martinusta kuvaavia keskiaikaisia veistoksia on säilynyt useita. Kaksi niistä on nähtävissä Turun linnan ns. Sturenkirkossa.
Taiteessa pyhä Martinus esitetään useimmiten nuorena sotilaana ratsunsa selässä jakamassa viittaansa miekalla kahtia jotta voisi antaa toisen puolen siitä palelevalle kerjäläiselle. Tämä kuva-aihe löytyy vielä nykyäänkin yllä mainitun Raision kunnan (entisen kotikuntani) vaakunasta.
(Trivia: Yleisnimi ”kappeli” juontaa juurensa pyhän Martinuksen yllä mainitusta viitasta (cappa). Sitä tai sen osaa näet säilytettiin reliikkinä eräässä pienessä oratoriossa Marmoutierin luostarin yhteydessä. Ajan mittaan sana ”kappeli” laajeni merkitsemään kaikkia pieniä sivukirkkoja tai rukoushuoneita.)
Kaikkivaltias Jumala, sinä annoit pyhän piispasi Martinuksen sekä elämällään että kuolemallaan julistaa sinun suuruuttasi. Uudista meidän sydämessämme armosi ihme, niin ettei elämä eikä kuolema voi erottaa meitä sinun rakkaudestasi. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen.
3 tykkäystä
Minäpä olen käynyt P. Martin haudalla.
1 tykkäys