Kirkkovuoden varrelta

proprium
ordo
liturgia
messu

#121

Eli neljätoista asemaa ja niiden välissä kolme helmeä? Se on varmaan tämä:
http://www.catholicdoors.com/prayers/chaplets/chap06.htm


#122

Muistan joskus nuoruudesta että Suomen kirkon (lut) liturgisessa kokeilumateriaalissa oli se. Minun suomalainen pappiskaveri oli joskus kääntänyt anglikaanisen Via Crucis suomeksi. Käyttää sitä työssään.


#123

Palmusunnuntai

Pyhä viikko alkaa!

Tämän päivän liturgia juontaa juurensa 300-luvun Jerusalemista. Siellä oli tapana, että palmusunnuntaina elävöitettiin koko seurakunnan voimin Kristuksen kuninkaallista ratsastusta Jerusalemiin. Ensin luettiin VT:n lukukappaleina Exoduksen kohtia ja sen jälkeen päivänkohtaiset kappaleet Evankeliumista. Sitten hallitseva piispa ratsasti aasilla Öljymäeltä lähtien aina Ylösnousemuskirkkoon saakka palmunoksia heiluttavien sekä hymnejä ja antifoneja veisaavien uskovien saattelemana. Tapa omaksuttiin soveltuvilta osin Roomassa viimeistään 800-luvulla, ja siellä viettoon lisättiin erityinen palmunoksien siunausriitti. Siellä, missä palmu ei kasva, on käytetty muiden puulajien kuten oliivipuun (ja meillä karussa Pohjolassa tietenkin pajupensaan) oksia. Vaikka kaikki neljä Evankeliumia kertovat suunnilleen yhtäpitävästi Herran ratsastuksesta Jerusalemiin, vain Johannes mainitsee juuri palmunoksat; Markus ja Matteus puhuvat yleisesti vain ”oksista” ja Luukkaan Evankeliumissa puhutaan vain tielle levitetyistä vaatteista, joten sinänsä puulajilla ei taida olla niin väliä. No, toisaalta päivän ensimmäisessä antifonissa kyllä puhutaan oliivipuun oksista, mikä on sekin ihan loogista, Öljymäen kupeella kun ollaan. Anyways, nykyään meillä kuitenkin on käytössämme palmunoksat, ja minä yritän aina parhaani mukaan säilyttää oman siunatun oksani näkyvällä paikalla kodissani koko vuoden ajan.

Pueri Hebraeorum, portantes ramos olivarum, obviaverunt Domino, clamantes et dicentes: Hosanna in excelsis. (1. antifoni)

(Trivia: Meidän päivinämme taitaa moni ajatella, että valitsemalla juuri aasin ratsukseen Herra tahtoi tietoisesti osoittaa nöyryyttään, sillä tätä majesteettisen hevosen pienikokoista ja itsepäistä serkkua pidetään nykyään enemmän huvittavana kuin jalona eläimenä. Mutta vielä VT:n kirjoittamisen aikoihin nimenomaan aasi kuitenkin oli kuninkaallinen ratsu par excellence, sillä vaikka oikeat hevoset oli jo kesytetty ja ne vetivät mm. sotavaunuja, niitä pidettiin ainakin Mongolian tai Skyytian arojen ulkopuolella vielä aivan liian pelottavina ja arvaamattomina ratsueläimiksi. Profeetta Sakarjallekaan aasi sellaisenaan tuskin on mikään nöyryyden symboli, vaikka profetiassa toki aivan oikein puhutaankin tämän Kuninkaan nöyryydestä.)


#124

Palmusunnuntai. Suuri viikko alkaa. Ortodoksisessa kirkossa pääsiäisviikko on pääsiäisen jälkeinen viikko.

Eilen illalla vigiliassa siunattiin virpovitsat, joita seurakunnan talkoolaiset olivat askarrelleet runsaasti. Kirkkoon saattoi viedä myös omat virpovitsansa siunattavaksi. Vigilian voitelun yhteydessä jokainen sai virpovitsan. Sitä säilytetään kotona Kristuksen taivaasenastumisen juhlan aattoon asti, jolloin se pitäisi hävittää polttamalla, koska se on siunattu, mutta tässä asiassa en voi olla kuuliainen kirkon opetukselle, kun minulla ei ole uunia. Tänään liturgiassa papisto piti virpovitsaa vasemmassa kädessään toimittaessaan palvelusta, ja kirkko oli koristeltu virpovitsoilla. Ne ovat pajunoksia, joihin on kiinnitetty kolme silkkipaperista tai kreppipaperista valmistettua kukkaa.


#125

TRIDUUM SACRUM – PÄÄSIÄISEN KOLME PYHÄÄ PÄIVÄÄ

Nyt alkaa liturgisen vuoden pyhistä pyhin jakso. Suuren ja pyhän viikon kolme viimeistä päivää muodostavat kaikki yhdessä pääsiäisen valmistusajan loppuhuipennuksen. Septuagesimasunnuntaista lähtien kirkkovuotta on hallinnut eräänlainen tasaisesti nouseva crescendo. Esipaaston kaksi ja puoli viikkoa muodostivat sen ensimmäisen etapin. Sitten alkoi quadragesima-jakso, jonka jälkipuolta hallitsee palmusunnuntaihin kulminoitunut passio-aika. Pyhän viikon kolme viimeistä päivää, kiirastorstai, pitkäperjantai ja pyhä lauantai kuuluvat jo pääsiäisjuhlaan, sillä Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat toisistaan erottamat osat pääsiäissalaisuutta.

1. Kiirastorstai

Kiirastorstain eli pyhän torstain viettoihin kuuluu muualla maailmassa jokaisen hiippakunnan katedraalissa piispan johdolla vietetty krismamessu, jossa siunataan pyhät öljyt koko hiippakunnan tarpeisiin; meillä maantieteelliset etäisyydet seurakuntien välillä ovat niin suuria, että krismamessu on katsottu parhaaksi siirtää jo pyhän viikon tiistaille. Niin että ei siitä nyt tämän enempää.

Kiirastorstain päätapahtuma on kuitenkin iltamessu, jossa kirkko juhlii kahden sakramentin, nimittäin eukaristian ja pappeuden asettamista. Nämä kaksi sakramenttia kuuluvat tietysti aivan erottamattomasti toisiinsa, niin että niiden juhliminen samanaikaisesti on kaikin tavoin paikallaan. Kirkon vanhimman tradition mukaan ovat tänä päivänä kaikki messut ilman kansan läsnäoloa kielletyt, vaikka katolisessa kirkossa on muuten ollut (monien protestanttien ihmetykseksi tai peräti närkästykseksi) täysin mahdollista viettää messua pelkästään papin ollessa paikalla. Illalla johonkin sopivaan aikaan vietetään pyhän ehtoollisen asettamisen messua, johon osallistuu koko paikallinen uskovien yhteisö, kaikki papit ja kaikki avustajat omaa tehtäväänsä täyttäen.

Kiirastorstain iltamessuun saapuva uskova saattaa jo kirkkoon astuessaan panna merkille jotain erikoista: tabernaakkeli on tyhjä. Sammunut sakramenttilamppu ja tabernaakkelin tyhjyys avattuine ovineen ovat ainakin itselleni joka kerta yhtä hätkähdyttävä näky, vaikka olen sen jo kymmeniä kertoja elämäni aikana kokenut. Glorian aikana soitetaan koko ajan kirkonkelloja, ja sen jälkeen kellot vaikenevat kunnes niitä jälleen riemullisesti soitetaan pyhässä pääsiäisyön vigiliassa reilut pari vuorokautta myöhemmin. Kiirastorstain messun erikoisuuksiin kuuluu, siellä missä se on pastoraalisesti mahdollista, vielä jalkojenpesuriitti eli Mandatum sananliturgian loppuvaiheessa. Siinä pappi pesee kahdentoista seurakuntalaisen jalat Johanneksen evankeliumissa kerrotun esikuvan mukaan. Olen ollut pari kertaa pestävänä; se on kieltämättä melko vaikuttava kokemus. Kun messu on ohi, alttarilta riisutaan kaikki tekstiilit, ristit ja muut kuvat poistetaan tai peitetään (ellei ole jo peitetty).

Messun jälkeen uskovilla on usein vielä mahdollisuus tuntikausien, ehkä pitkälle yöhön kestävään adoraatioon. Sen aluksi lauletaan Pange Lingua –hymni kokonaisuudessaan; normiadoraatiossahan on tapana laulaa vain hymin loppupuolelta yksi säkeistö (Tantum ergo). Itse kiirastorstain adoraation aikana on nähdäkseni paikallaan valvoa Herran kanssa Gethsemanessa Hänen kuolemantuskaansa mietiskellen; ruusukon murheelliset salaisuudet siis sopivat tähän tilanteeseen erityisen hyvin.

Kaikkivaltias Jumala, me vietämme tänään pyhää ehtooateriaa, jolla sinun ainoa Poikasi ennen vapaaehtoista kuolemaansa jätti kirkolleen käskyn viettää uuden liiton uhria ja rakkauden ateriaa. Me rukoilemme nöyrästi: anna meidän aina ammentaa tästä pyhästä sakramentista sekä elämän että rakkauden täyteys. Tätä pyydämme Kristuksen Herramme kautta. (Päivän rukous, H:gin hiippakunnan messukirja)


#126

TRIDUUM SACRUM – PÄÄSIÄISEN KOLME PYHÄÄ PÄIVÄÄ

2 Pitkäperjantai

Pitkäperjantai eli pyhä perjantai, kirkkovuoden syvin paastopäivä, on myös ainoa päivä koko liturgisessa vuodessa, jonka aikana ei pyhää messua vietetä (eikä sen puoleen mitään muitakaan sakramentteja, paitsi ehkä hengenhädässä). Pitkäperjantain Herran kärsimisen liturgia on siitä huolimatta erittäin vaikuttava. Liturgia on kolmiosainen koostuen 1) sananliturgiasta, 2)ristinpalvonnasta ja 3)pyhästä kommuuniosta; kommuuniossa vastaanotetaan edellisenä päivänä (tai aikaisemmin) konsekroitua ehtoollisleipää.

Sananliturgian lopussa rukoillaan myös pitkänäperjantaina yleiset esirukoukset. Tänä päivänä niiden muoto on kuitenkin monella tapaa normipäivistä poikkeava. Näin Helsingin hiippakunnan Messukirja ohjeistaa pitkänperjantain liturgian yleisiä esirukouksia:

  1. Sanan jumalanpalvelus päätetään yleisillä esirukouksilla, jotka rukoillaan seuraavalla tavalla: diakoni, joka seisoo ambolla, lukee johdanto-osan, jossa mainitaan rukouksen aihe. Sitten kaikki rukoilevat hetken hiljaa, minkä jälkeen pappi, joka seisoo istuimensa edessä, tai jos se on aiheellista, alttarin ääressä, lausuu kädet levitettyinä rukouksen. Uskovat voivat koko esirukousten ajan joko olla polvillaan tai seistä. 11. Piispa voi hyväksyä jonkin akklamaation, jonka kansa sanoo ennen papin rukousta. Muutoin säilytetään perinteinen diakonin kehotus: Notkistakaamme polvemme, jota seuraa hetken hiljainen rukous, minkä jälkeen diakoni lausuu: Nouskaa. 12. Hyvin vakavasta julkisesta syystä paikallinen piispa voi sallia tai määrätä erityisen rukousaiheen lisättäväksi näihin esirukouksiin. 13. Messukirjassa olevien joukosta pappi voi valita ne, jotka parhaiten sopivat paikallisiin olosuhteisiin. Kuitenkin rukousaiheiden järjestyksen tulee noudattaa messukirjassa olevaa järjestystä.

Esirukousten aiheet laajenevat sisältä ulospäin ikään kuin se samankeskisten ympyröiden sarja, joka syntyy tyyneen lammen pintaan heitetyn kiven jäljiltä. Ensin rukoillaan katolisen kirkon ja sen palvelijoiden puolesta, sitten muiden kristittyjen, maallisen esivallan ja lopulta myös ei-kristittyjen puolesta.

Väärin ymmärretty ekumenia (ellei peräti poliittinen korrektius) on vaikuttanut pitkäperjantain yleisten esirukousten kaavaan jonkin verran Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen. Selkeimmin tämä näkyy mm. siinä, että ”erossa olevien veljien” (joita ennen oli tapana kutsua kerettiläisiksi ja skismaatikoiksi) paluuta kirkon täyteen yhteyteen samoin kuin varsinaisten pakanoiden kääntymistä rukoillaan hieman verhotummin, sanoisinko kirkkopoliittisesti ”diplomaattisemmin” sanankääntein kuin aikaisemmin oli laita; mitä juutalaisiin tulee, sanamuoto on nykyään jopa niin ympäripyöreä että sen voisi tulkita rukoukseksi sen puolesta, että Jumala pitäisi heidät ennallaan! Toisinaan minulla on pieni kiusaus omaksua näissä kohtaa eräänlainen reservatio mentalis –asenne, eli pistää henkisesti ikään kuin sormet ristiin ja hiljaa mielessään rukoilla vanhan kaavan mukaan…

Ristinpalvonnasta hiippakunnan Messukirja ohjeistaa näin:

  1. Verhottu risti tuodaan alttarille kahden kynttilää kantavan avustajan saattamana. Pappi, joka seisoo alttarin edessä, ottaa ristin vastaan, paljastaa sen ylimmän osan, kohottaa ristin kaikkien nähtäväksi ja aloittaa kehotuslaulun “Katso ristin puuta/ Ecce lignum Crucis”. Laulamisessa häntä avustaa diakoni tai tarvittaessa kuoro. Kaikki vastaavat “Tulkaa, palvokaamme/Venite adoremus”, minkä jälkeen kaikki polvistuvat ja palvovat hiljaa ristiä, jota pappi seisoen pitää kohotettuna. Tämän jälkeen pappi paljastaa ristin oikean poikkipuun ja laulaa ristiä kohottaen samoin kuin ensimmäisellä kerralla. Lopuksi hän paljastaa ristin kokonaan, kohottaa sen jälleen ja laulaa kehotuslaulun kolmannen kerran. 16. Sitten pappi kantaa ristin kahden palavia kynttilöitä kantavan avustajan saattamana kuorin portaille alttarin eteen tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan, asettaa sen siihen tai antaa sen pideltäväksi avustajille, jotka sitä ennen ovat panneet kynttilät ristin molemmille puolille.

Jumala, muista laupeuttasi ja pyhitä iankaikkisella suojeluksellasi palvelijasi, joiden pelastuksen tähden sinun Poikasi verensä kautta asetti pääsiäisen salaisuuden, hän, joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. (Pitkäperjantain liturgian alkurukous, H:gin hiippakunnan messukirja)


#127

Kiirastorstaista semmoinen tarkennus, että triduum alkaa vasta vesperistä/ iltamessusta, joten krismamessu ei kuulu siihen vaikka se vietettäisiin oikealla paikallaan torstaiaamuna.


#128

Pitkänperjantain viettoa Puolasta. Mekin olimme mukana tuossa kuusituntisessa kärsimysnäytelmästä vuonna 2005.


#129

TRIDUUM SACRUM – PÄÄSIÄISEN KOLME PYHÄÄ PÄIVÄÄ

3 Pyhä lauantai

Pyhästä lauantaista toteaa hiippakunnan Messukirja näin:

Pyhän lauantain kirkko viettää Herran haudan äärellä mietiskellen hänen kärsimistään ja kuolemaansa. Se ei tänään vietä pyhää uhria ja sen alttarit pysyvät paljaaksi riisuttuina siihen asti, kunnes Herran ylösnousemuksen yöllisen odotuksen eli juhlallisen pääsiäisvigilian päättyessä esiin puhkeaa ylösnousemuksen pääsiäisriemu, joka ylitsevuotavana täyttää koko viisikymmentä päivää kestävän pääsiäisajan. Pyhää ehtoollista voidaan tänä päivänä jakaa vain kuolevien matkaevääksi.

Tässä sanotaan siis, että tänäänkään ei vietetä messua, vaikka eilisen pitkänperjantain piti ”olla ainoa päivä kirkkovuodessa” (ks. edellinen postaukseni), jolloin sitä ei vietetä. No, tämä ristiriita on näennäinen, sillä ymmärtääkseni tässä tarkoitetaan tietenkin liturgista päivää, joka päättyy hyvän aikaa ennen keskiyötä. Pyhä pääsiäisyön vigilia, jota vietetään myöhään lauantaina, ennen puoltayötä, kuuluu liturgisesti jo pääsiäissunnuntaihin, vaikka se luetaan myös Triduum Sacrumiin.

Mutta pyhänä lauantaina Herran ruumis lepää siis vielä haudan pimeydessä. Päivän hetkirukouksissa muistellaan asiaankuuluvasti myös Herran laskeutumista Tuonelaan. Näin on laita ainakin pyhän lauantain laudeksessa, joka on oikeastaan ainoa varsinainen hetkipalvelus, johon minulle on tullut tavakseni säännönmukaisesti osallistua. Pyhän lauantain laudekseen kuuluu todella hieno saarna, joka juontaa juurensa varhaiskirkon vuosisadoilta, ja se ”sanoittaa” Herran Tuonelaan laskeutumisen salaisuutta paremmin kuin mikään muu tuntemani teksti:

“Suuri hiljaisuus vallitsee tänään maan päällä, suuri hiljaisuus ja suuri autius. Suuri hiljaisuus, koska Kuningas nukkuu. Maa oli järissyt ja sitten hiljentynyt, koska Jumala on ihmisenä vaipunut uneen. Hän on mennyt herättämään ne, jotka ovat nukkuneet muinaisista ajoista asti. Hän menee etsimään Aadamia, esi-isäämme, kadonnutta lammasta. Hän haluaa käydä niiden luona, jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa. Hän saapuu päästämään vangitun Aadamin ja hänen kanssaan vankina olevan Eevan tuskistaan, hän joka on yhtäaikaa heidän Jumalansa ja heidän poikansa… ‘Minä olen sinun Jumalasi ja sinun takiasi minä tulin lapseksesi. Nouse sinä, joka nukuit, sillä minä en ole luonut sinua jäämään kahlehdittuna tänne tuonelaan. Nouse kuolleista! Minä olen kuolleiden Elämä’.” (Varhaiskirkon aikaisesta pyhän lauantain saarnasta)

Pyhän pääsiäisyön vigilia kuuluu siis jo kokonaan pääsiäissunnuntaihin, vaikka se sovinnaisesti ajatellen vietetään vielä pyhän lauantain puolella. Se kestää yleensä pari tuntia ja aloitetaan tavallisesti viimeistään ilta kymmeneltä. Pyhä pääsiäisyön vigilia on kirkkovuoden huippu ja ainakin novus ordon puitteissa kaunein ja hengellisesti rakentavin liturgia. Siihen todellakin kannattaa tulla, jos suinkin vain pääsee, mikä ei meidän oloissamme ole tietysti lainkaan sanottua; onnekseni minä olen, ellen nyt aivan väärin muista, aina päässyt. Ellei nyt suorastaan puukkoja sada, vigilia alkaa aina kirkon ulkopuolelta, missä siunataan suurikokoinen pääsiäiskynttilä, joka sitten kannetaan papiston ja uskovien kulkueessa sisälle kirkkoon, missä juhla jatkuu. (Nota bene: ortodoksit eivät siis ole ainoita, joilla on pääsiäisyönä isoja kulkueita kirkkojensa ympärillä!)

Pyhä pääsiäisyön vigilia on rikassisältöinen vietto, että sitä ei ole kokonaisuudessaan mahdollista referoida kovin yksityiskohtaisesti. Seuraavassa kuvaus aivan pähkinänkuoressa, lähteenä jälleen hiippakunnan Messukirja:

PYHÄN YÖN PÄÄSIÄISVIGILIA

  1. Kirkon vanhimman tradition mukaan tämä yö on Herralle pyhitetty valvomisyö (vert. 2. Moos. 12:42). Tänä yönä uskovat evankeliumin kehotusta seuraten (Lk. 12:35) kantavat palavia kynttilöitä käsissään ollakseen niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat Herransa saapumista, niin että hän tullessaan löytäisi heidät valvovina ja kutsuisi heidät aterioimaan omaan pöytäänsä. 2. Tämän yön vigilia koostuu seuraavista osista: lyhyen valon juhlan jälkeen (vigilian ensimmäinen osa) pyhä kirkko Jumalan sanaan ja lupauksiin luottaen mietiskelee niitä ihmetekoja, joita Jumala alkuajoista lähtien on tehnyt kansansa hyväksi (vigilian toinen osa eli sanan jumalanpalvelus). Sen jälkeen kirkko ylösnousemuksen päivän jo lähestyessä vastaanottaa kasteen uudestisyntymisen kautta uusia jäseniä (kolmas osa), ja yhdessä heidän kanssaan saa kutsun astua pöytään, jonka Herra itse on valmistanut kansalleen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta (neljäs osa). 3. Pääsiäisyön vigilia vietetään yöllä; se voidaan aloittaa vasta yön alettua ja sen tulee olla päättynyt ennen sunnuntaiaamun alkua. 4. Yömessu on silloinkin, kun se toimitetaan ennen keskiyötä, Herran ylösnousemussunnuntain messu. Se, joka osallistuu yömessuun, voi uudelleen käydä ehtoollisella toisessa pääsiäismessussa. 5. Pappi, joka selebranttina tai konselebranttina on viettänyt yömessua, voi selebroida tai konselebroida myös toisessa pääsiäismessussa. 6. Pappi ja diakoni pukeutuvat valkoisiin messuvaatteisiin. Kaikkia vigiliaan osallistuvia varten varataan kynttilä.

Jos kirkkoon otetaan kastamattomia aikuisia, kasteriitti annetaan usein pyhässä pääsiäisyön vigiliassa. Näin on meilläkin laita ensi yönä. Niilläkin kerroilla, joilla kastettavia ei ole, kastemalja usein siunataan ja uskovat uudistavat samalla omat kastelupauksensa. Kaikkien pyhien litania kuuluu pääsiäisyön vigiliaan kummassakin edellä mainitussa tapauksessa. Pääsiäisvigilian lisäksi sitä kuullaan kirkoissamme harvoin, lähinnä eriasteisissa pappisvihkimyksissä ja toisinaan myös erilaisissa kulkueissa. Litaniae Sanctorum on kirkon litanioista vanhin ja kaunein, ja sitä kuulisi mielellään useammin.

(Ennen sananliturgiaa resitoitavasta Pääsiäisen ylistyksestä eli Exultet-hymnistä):

Tämä on se yö, jona Kristus murrettuaan kuoleman kahleet astui voittajana ylös tuonelasta.

Oi ihmeellistä laupeuttasi meitä kohtaan! Oi äärettömän suurta rakkauttasi, kun lunastaaksesi orjan annoit alttiiksi Poikasi. Oi miten välttämätön olikaan Aadamin synti, joka Kristuksen kuoleman kautta pyyhittiin pois.

Oi onnellinen syyllisyys, joka ansaitsi tällaisen Lunastajan. Tämän yön pyhyys karkottaa rikokset, pesee pois synnit, antaa langenneille takaisin viattomuuden, tuo murheellisille ilon, karkottaa vihan, luo yksimielisyyden ja murtaa pahan vallat. Oi tämä autuas yö, joka yhdistää taivaan ja maan, Jumalan ja ihmiset.

Tänä armon yönä ota vastaan, pyhä Isä, tämä ylistyksemme iltauhri, jonka pyhä kirkko kantaa sinulle palvelijoittesi kätten kautta uhratessaan juhlallisesti tämän mehiläisen vahasta tehdyn kynttilän.

Rukoilemme siis sinua, Herra, että tämä nimesi kunniaksi siunattu kynttilä heikkenemättä alati loistaisi karkottaen tämän yön pimeyden.


#130

Hetkinen. Minä olen ymmärtänyt, että triduumit osat ovat pitkäperjantai, lauantai ja sunnuntai. Kiirastorstai ei siihen kuulu, paitsi tietenkin siten, että se on pitkäperjantain aatto.


#131

Periaatteessa se saattaa noin ollakin. Mutta kaikissa käytännöllisissä ohjeissa, kuten esimerkiksi seurakuntiemme viikko-ohjelmissa, Triduum lasketaan alkavaksi juuri kiirastorstain iltamessusta. On myös huomattava, että kyseinen messu on osaksi aivan erisävyinen kuin pitkänperjantain vietot; torstainahan liturginen värikin on valkoinen ja messuun kuuluu muusta paastonajasta poiketen Gloria. Toki sävy vaihtuu sitten murheellisemmaksi vielä torstain aikana, mutta joka tapauksessa torstai-illan messu poikkeaa niin paljon pitkästäperjantaista, että minun on vaikea ajatella sitä pelkkänä pitkänperjantain aattona.

Abbé Jolyn messukirjassa muuten myös kiirastorstain aamun sekä päivän hetkipalvelukset - ja itse asiassa myös tuo krismamessu, josta ylempänä oli puhetta - luetaan Triduumiin kuuluviksi; mutta tässä saattaa olla kyse pre- ja postkonsiliaaristen tapojen eroista. Mitä pääsiäisvigiliaan tulee, se itsestään selvästi kuuluu liturgisesti sunnuntaihin, joten pitäisikö tässä sittenkin puhua pääsiäisen neljästä pyhästä päivästä? En tiedä, enkä suoraan sanoen vaivaa tällä liikoja päätäni.


#132

Kiirastorstai kuulua siihen mutta kolme päivää on koska jo lauantaina the påsk! Sunnuntai päämessu on jo “tavallinen” sunnuntai. Suomenkin kirkon vigiliamessu on kaunis. Tämä siis jos vietetty käsikirjan mukaan. Olen sen kerran mukana. Kastevesi suihkuttaminen toki puuttui. Pohjanmaalla kokot kuvaavat pääsiäisyön tulta, joka poltaa paha. Nuoruudessani niitä tuli katseltua sukulaisilla.


#133

Nykyisessä hetkipalveluskirjassa ainakin on teksti “pyhä pääsiäistriduum päättyy sunnuntain kompletoriumin jälkeen”. Mutta tosiaan tämä taisi olla hieman toisin tai epämääräisimmin määritelty ennen V2:ta.

Toisaalta tänä iltana on sitten alkanut myös pääsiäisoktaavi, joka päättyy seuraavan sunnuntain iltaan.


#134

RESURREXIT, SICUT DIXIT. ALLELUIA!


#135

“Ortodoksit ja katolilaiset viettävät pääsiäistä Moskovassa” (Orthodoxes et catholiques célèbrent Pâques à Moscou) julistaa Le Salon Beige -sivuston videolinkin otsikko. Minä ensin että mitä helkkaria! yhdessäkö ne sitä muka viettävät? Mutta siitä ei sentään onneksi ollut kyse. Putinistinen RT-uutistoimisto, jonka tuotantoa video alun alkaen on, varmaan mielellään markkinoisi juuri tätä mielikuvaa lännessä.

Mutta siis ei. Kyse on vain siitä, että pääsiäinen tänä vuonna osui sekä juliaanisessa että gregoriaanisessa kalenterissa yksiin, niin että molemmat äitikirkot viettivät sitä yhtä aikaa. Videon alkupuoli on omistettu ortodoksisille menoille Moskovan Donin Jumalanäidin kirkossa, loppupuoli taas katoliselle messulle Tahrattoman sikiämisen katedraalissa; pankaa merkille, että jälkimmäisessä vietossa kastetaan kaksi tummahipiäistä veljeä (noin kohdassa 2:15); toivottavasti molemmat ovat entisiä muslimeja! Meilläkin kastettiin pääsiäisyönä aikuinen, nuori nainen, joka ilmeisesti oli Lähi-idästä kotoisin. Näitä lisää!


#136

Olisi kyllä hieno asia, että saisimme kaikki viettää suuria juhliamme samaan aikaan. Suomessa sentään on luovuttu ns. parannetun kalenterin käytöstä, jota meillä viimeisenä maailmassa käytettiin - meidän ev.-lut. kirkkomme vietti pääsiäistä pari kertaa eriaikaan, kuin mikään muu kirkko. Sinänsä parannetun kalenterin pääsiäinen voisi olla jopa hyvä lähtökohta kompromissille?


#137

Ex-muslimien kasteista tietää kertoa todella moni Suomessa toimiva kirkkokunta nykyisin. Vuoden 2015 turvapaikanhakijaryntäys on tuonut Eurooppaan valtavan määrän kristinuskosta kiinnostuneita ihmisiä, ja se todella näkyy monissa kirkoissa. Uskon, että tässä asiassa on tekeillä jotain suurta ja hienoa Jumalan suunnitelmassa.


#138

ENSIMMÄINEN PÄÄSIÄISEN JÄLKEINEN SUNNUNTAI eli QUASIMODO

Pääsiäisoktaavi päättyy tänään, vaikka pääsiäisaika toki jatkuu vielä viikkoja. Novus Ordon piirissä tätä ensimmäistä pääsiäisen jälkeistä sunnuntaita on vietetty jo toistakymmentä vuotta ”Jumalan laupeuden sunnuntain” nimellä. Kyseinen juhla nojautuu pyhän Faustyna Kowalskan karismaan, joka oli lähellä paavi Johannes Paavali II:n sydäntä. Minä en noin kaiken kaikkiaan koe sitä itselleni mitenkään erityisen läheiseksi, vaikka olen kyllä muutaman kerran ripin sakramentin katumustyönä tullut rukoilleeksi Jumalan laupeuden ruusukon; kyllä se ihan rakentava rukous on, ei siinä mitään.

Mutta perinteisesti tämä pääsiäisoktaavin päättävä päivä on siis tunnettu Quasimodo-sunnuntaina, ja sellaisena sitä tietysti edelleen vietetään vanhauskoisten parissa. Nimi tulee päivän antifonista, joka alkaa sanoilla Quasi modo geniti infantes, eli suomeksi ”Niin kuin vastasyntyneet lapset” (vrt. 1. Piet. 2: 2); viesti on suunnattu ennen muuta pääsiäisen aikana kastetuille uusille kristityille mutta se sopii toki myös meille kastelupauksensa uusineille ”vanhoille”.

Päivän evankeliumitekstissä puolestaan kuullaan, kuinka ylösnoussut Herra ilmestyi opetuslapsille Yläsalissa ensin ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina apostoli Tuomaan poissa ollessa ja sitten uudestaan tasan viikkoa myöhemmin Didymuksenkin ollessa sillä kertaa paikalla: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”…

Niin kuin vastasyntyneet lapset, halleluja, tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, halleluja, halleluja, halleluja. Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, riemuhuuto Jaakobin Jumalalle! Hän on väkevä auttajamme. Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Introitus)

(Quasi modo geniti infantes, alleluia: rationabile, sine dolo lac concupiscite, alleluia, alleluia, alleluia. Exsultate Deo adiutori nostro : iubilate Deo Iacob. Gloria Patri, et Filio, et Spiritui Sancto, sicut erat in principio, et nunc et semper, et in saecula saeculorum. Amen.)

(Trivia: Chilessä quasimodo-sunnuntain viettoon liittyy heti messun jälkeen alkava perinteinen kansanjuhla, la Fiesta de Cuasimodo. Siihen kuuluu huaso-ratsumiesten [paikallisia gauchoja tai ehkä vielä tutummin cowboyta] kulkue, illemmalla tanssia, laulua sekä tietysti hyvää ruokaa ja juomaa. Tapa juontaa juurensa kauas siirtomaa-ajalle. Silloin juuri quasimodo-sunnuntai oli se päivä koko kirkkovuodessa, jonka aikana Chilen paikalliskirkossa oli tapana viedä ehtoollinen kaukana kirkoista asuville vaikeasti sairaille kristityille. Harvaan asutussa ja puolivillissä koloniassa papin oli yksin vaarallista liikkua, ja siksi hän sai turvakseen yllä kuvatut huaso-saattueet. Nykyisessä karnevalisoituneessa muodossaan prosessioihin kuuluu ratsumiesten lisäksi modernimpiakin kulkupelejä, polkupyöriä ja autoja. Viva Cristo Rey! Sua lähde kaunis katselen.)


#139

Ortodoksisessa kirkossa pääsiäistä seuraa pääsiäisviikko eli kirkas viikko: kirkas maanantai, kirkas tiistai jne. Kirkkaalla viikolla alttarihuoneen ovet ovat aina avoinna.

Seuraavilla sunnuntailla on jokaisella oma teemansa.

Viikko pääsiäisen jälkeen Tuomaan sunnuntai,
seuraavana mirhantuojien sunnuntai,
sitten halvaantuneen sunnuntai,
seuraavana keskiviikkona pääsiäisajan keskijuhla,
seuraavana sunnuntaina samarialaisen naisen sunnuntai,
sitten sokeana syntyneen sunnuntai,
seuraavana torstaina Herran taivaaseen astumisen juhla eli helatorstai,
seuraavana sunnuntaina pyhien isien sunnuntai ja Nikean I kirkolliskokouksen isien muisto,
seuraavana sunnuntaina Pyhän Kolminaisuuden päivä eli helluntai,
maanantaina Pyhän Hengen päivä
ja seuraavana sunnuntaina kaikkien pyhien sunnuntai, jolloin muistellaan niitäkin pyhiä, joista vain Jumala tietää.


#140

Jännänä faktana, muistaakseni Pyhän maan katolilaiset viettävät pääsiäistä juliaanisen kalenterin mukaisesti.