Jätä tuo höpöhöpö-kielenkäyttö ja sano jotain asiaa, vaikket olekkaan samaa mieltä kanssani.
En todellakaan tunne Alexander Hislopia, En ole vieläkään googlannut kuka hän on, Samoin Chikin lentolehtisistä puhutaan, niinkuin sinäkin ja lähetellään heidän julkaisujaan, joita minä en ole yhtäkään lukenut. Haluan, ettei tällaisia selviä parjauksia, vailla totuutta, eli valheita, enää tule esille.
Näen erittäin ongelmallisena tuon ‘Jeesuksen tiukennuksen’. Viittaat tuohon Jeesuksen neuvoon opetuslapsille, 33, 39 ja 40. jakeet:
38 Johannes sanoi hänelle: “Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä”.
39 Mutta Jeesus sanoi: "Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua minusta pahaa.
40 Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.
Mielestäni Jeesus uskoi, että ko. henkilö todella ajoi riivaajia ulos. Häntä ei ole syytä näin jälkipolttoisesti määritellä kirkottomaksi lahkolaiseksi, koska Jeesuskaan ei niin tehnyt ja kielsi opetuslapsiaankin sotkeutumasta enempää. Asiaan puututaan, kun se on ilmeinen. Mihin suuntaan ilmeiseksi tämä mies osoittautui. Sinun mielestäsi hänet paljastettiin ‘henkien manaajaksi’? - Tuollainen määritelmä oli silloin (Jeesuksen mielestä) tarpeetonta. Mielestäni tämä episodi ei tue mitään muuta, kuin opetuslasten, Johanneksenkin, ymmärtämättömyyttä.
Hierarkisella toiminnalla ei ole otsikkoa “nikolaiitat”. Jeesus käytti tätä ilmaisua, perustuen ‘nikos - laos’ sanojen merkityssisältöön, joka lyhyesti merkitsee ‘hierarkia’.
Tämä vaara tuotiin julki, kun Jeesus puhui seitsemälle seurakunnalle. Kaikki sen tiesivät. Toiset sen kohdattuaan eivät hyväksyneet hierarkisia järjestelyjä ja siitä saivat Jeesukselta kiitoksen ja toiset antoivat tilaa hierarkian kannattajille, mutta Jeesus kehotti tekemään siitä parannuksen.
Mainitsin kolme maata, joissa viime vuosisadan alusta alkaen on ihmisiä tullut uudestisyntymän kautta Jeesuksen seuraajia kymmenissä miljoonissa, eli Kiina, Venäjä ja Brasilia. Olen henkilökohtaisesti todennut, että näissä maissa, muunmuassa, seurakunnat tuhansittain noudattavat Alkuperäistä Apostolista opetusta.
Se oli ja on vieläkin, yhtä puutteellista kuin Alkuseurakunnassa oli, mutta pyrkimys Raamatun noudattamiseen saa tukea Seurakunnan Päältä, Pyhän Hengen kautta, ja hedelmät ovat nähtävissä.
En halua kiertää luomaasi kuvitelmaa, mutta sinulla sinulla tuskin on minkäänlaista kokemusta sellaisesta uskovien, paikallisseurakunnasta, missä pelkkä Alkuperäinen Ohje, Raamattu olisi ainoa oppikirja ja missä piispat ei vieraile, varjellakseen opin puhtautta. -
Seurakunnat, joissa olen ollut mm. mainitsemissani maissa, pitävä yhteyttä ja virkistyvät yhteisestä uskosta.
Käsi ylös virheen merkiksi! Otan vastaan kaikki ne sanktiot mitkä kaitselmus tähän monologiisi puuttumisesta tullessaan tuo. Pahoittelut vielä kerran.
Ei Hieronymoksen varsinainen väite ollut se, että sinä tiedät Chickin ja Hislopin, vaan se, että olet lainannut joltakin tai joiltakin ihmisiltä nuo tulkinnat, et “löytänyt” niitä itse Raamatusta Pyhän Hengen johdatuksessa. Et vain välttämättä osaa kertoa lähdettä, jos ne ovat sinun piireissäsi yleisiä.
Muuhunkin toisaalta tekisi mieli vielä puuttua, mutta en usko sen johtavan mihinkään. Eihän meillä ole yhteisiä sanoja eikä siten yhteistä kuvaa todellisuudesta.
Johan minä sanoin. Sanoin, että turha väittää, että sinun tulkintasi “ei ole tulkintaa vaan itse teksti”. Sanoin, että tekstiä ei ole ilman tulkintaa, ainakaan niin kauan kuin puhutaan asiasta nimeltä viestintä.
Sillä ei ole edes väliä, koska tuolta nuo väitteet ovat saaneet alkunsa, ja niitä toistellaan kunnes jutut kantautuivat sinun korviisi. En todellakaan usko, että olet aivan itse yksinäsi keksinyt tulkintasi nikolaiitoista “vain lukemalla Raamattua”, vaan olet sen joltain toiselta kuullut.
Näinhän se näyttäisi olevan.
Raamattuun vetoamista tekisi toisaalta mieli puolustaa, mutta vaikuttaa silti että on niin paljon kyvyttömyyttä katsella raamattukysymystä kokonaisemmin ja niin vahva ja pitkäaikainen luottamus omaan uskonkokemukseen, että sellaista muuria ei näillä näppäimillä puhkaista vaikka lataisi kaiken osaamisen (jota monella teistä kyllä olisi).
Mutta keskustelufoorumi tämä vain on! Okalla on täällä tietty rooli ja asenne päällä. Uskon jälleen ehkä naiivistikin että kaffekupposen ääressä ja eritoten jonkun toscanalaisen illallispöydän kera löytyisi montakin yhteistä puheenaihetta ja ystävällisyyttä kaikkien meidän kesken. 
Semmoinen tuli mieleen - vaikken satsaa mitään kummempia odotuksia jatkolle - että tuo “vain Raamatun lukemisen” ja elävän, kasvavan ja dynaamisen kristillisyyden yhdistäminen on kyllä tavallinen ajatus, mutta siihen liittyen itselleni oli ainakin merkittävä tieto, jonka eräs tuttu pappi kertoi koskien Etiopian Mekane Yesus -kirkkoa.
Tuota suurta luterilais-reformoitua kirkkoa (näin sitä kai luonnehditaan, eli ei kelpaa tiukimmille luterilaisille) on kuvattu usein kun on haluttu verrata afrikkalaista tai yleensäkin köyhän maailman kristinuskoa meidän länsimaisen elintason ja modernismin näivettämään “kansankirkkoomme”. On kerrottu armolahjoista, ilosta ja luontevasta arjessa kulkevasta uskosta kaiken kurjuuden keskellä. Kirkko kasvaa siellä edelleen. Moni on käynyt oppimassa ja terveisiä tuomassa tänne Pohjolaankin.
Niin - mikä se papin juttu oli? “Heillä on käytössä Raamattu JA katekismus”. Siis ymmärsin niin että seurakuntalaiset siellä toki mahdollisuuksien mukaan lukevat Raamattua mutta heitä pyritään opettamaan mahdollisimman hyvin soveltamaan sitä ja siksi katekismus.
Eli välttämättä ei tarvitse olla “kirjaton” ja “papiton” ja “viraton” seurakunta toteuttaakseen jotain siitä mitä moni meiltä kokee puuttuvan.
Jotkut, usein toistamani asiat eivät sinua miellytä, siksi ohitat ne. En syytä erikoisesti sinua, mutta , mielestäni, antauduit käytetäväkseni tässä yhteydessä.
Ensinnäkin, en pidä tasokkaana keskusteluna (jota käsittääkseni haluat harjoittaa) tiivistää kaiken vastenmielisyytesi minuun ja miten sanon ja, että jotain hämärää noissa sinun mielipiteissäsi on. Sensijaan, että käsittelisit nyt tätä nikos-laos, nikolaiitta aihetta, jota Jeesuskin käsitteli ja antoi sille korkean merkityksen. Lisäksi mustaat lisää, sanomalla:
Voit näistä “muista”, jotka vihjeesi mukaan ovat minulle epäedullisia, laittaa minulle henkilökohtaisen kirjeen, e-mailin tai soittaa. Sähköpostini on: begra1@hotmail.com. Tämä ehdotus siksi, että nyt jo mielestäni olemme tämän foorumin sääntöjen vastaisessa kommunikoinnissa, tai kuljemme raja-alueella.
Sen, minkä sanoin, muunmuassa, sinun sivuuttaneen tarkoittaa sitä, että veljesyhteydessäni, ympäri maailman, on kymmeniä miljoonia, jotka kirjoittaisivat samanlaisen kannan, kuin minä. Olemme keskenämme tekemisissä, vaikkei hierarkian paineessa. Jos Pyhä Henki, Jeesuksen uskon kautta ei vahvista, avaa ymmärrystä Kirjoituksille, niitä on turha teologia ‘sorkkaraudalla’ avata. Sorkkarautaa käytän kuvaamaan ihmisen omaa viisautta, irrallaan Pyhän Hengen johdatuksesta. "
Eli samaa, kuin mitä minä olen kirjoittanut ja perustellut, on ‘pilvin sankoin’ liikkeellä. Sinä vaan, että viihdy sen ‘pilven’ alla.
Minulla ei ole vieläkään ollut aikaa tutustua noihin Chik ja Hislop sivustoihin tai heidän tietoihinsa. Vaikka Chikkiä kaikkialla viitataan kielteisesti ja myönteisesti, niin en ole siihen tutustunut. Se mihin olen tutustunut, on tapahtunut vuosikymmenien aikana, niissä yhteyksissä, missä kokemukseni mukaan on luotettavaa Pyhän Hengen vaikuttamaa ymmärrystä. En tarkoita helluntalaisuutta, vaikka sielläkin sitä esiintyy.
Mielestäni on vain asiaa, että ehdotan sinulle palaamista asiaan, joka ei ole nimimerkki ‘oka’.
Terveisiä Kymenlaaksoon, sinne missä synnyin 1945.
Kiitos ystävällisestä asenteestasi ja sanoistakin (näin ne koin).
En tunne Mekane liikettä. Kun Jumala vaikuttaa hengellistä heräämistä, se on aina ja vain Jumalalta. Työ on Herran!
Katekismuksen osuudesta ei, mielestäni, voida sanoa. Sensijaan Raamattu, Evankeliumi on muuttava voima.
No, ei se ole liike, vaan kirkko - tarkkana kun ollaan.
Äkkiä katsoen tuolla http://suuressamukana.fi/tag/mekane-yesus-kirkko/ voisi olla kiinnostavaa juttua, jos kiinnostaa kyseinen kirkko.
Asiasta: Tottakai evankeliumi on itsessään dynaaminen. Mutta siitä me olemme kaikki varmaan sinun kanssasi täällä eri mieltä, että pelkkä Raamatun lukeminen riittää. Se voi riittää tietenkin, joissain tapauksissa, tai niin yksilö kokee asian. Kaikkialla kuitenkin missä kirkkoja on, opetetaan Raamattuun perustuen, tavalla tai toisella. Ja tutkitaan sitä, miten kristityt halki aikain ovat uskoneet ja miten me sen kaiken sovellamme tähän elämäämme. Se ei ole maaginen kirja tuo Raamattu - ei edes luterilaisten mielestä, jotka sanovat että olemme “sanan kirkko” ja korostamme Raamatun opiskelua. Se ei ole irrallinen maaginen kapine, jota Pyhä Henki käyttää yhden ihmisen kohdalla – vaan Pyhä Henki pitää koossa Kirkon omilla keinoillaan ja yksi niistä on Raamattu ja sen tutkiminen, lukeminen jne.
Katekismus afrikkalaisen kirkon apulaisena kertoo juuri siitä, että jonkun on opetettava ja asioita on selitettävä kootusti ja koetellusti. Niin selitti jo apostoli Filippos etiopialaiselle hoviherralle aikanaan… !
Keskustelusta täällä: Ei ole kiva juttu, jos jaat meitä vuohiin ja lampaisiin tyylimme perusteella. Antti on purevan sanan käyttäjä, mutta kirjoittaa ihan totta kun toteaa että nyt harjoittamasi viestintä ei ole kovin kaksista. Itse haluan korostaa sitä, että pitää muistaa jättää henkilöt sinne näppäinten taakse ihan rauhaan ja käsitellä tätä juttua vain keskusteluna. Netissä ja tosimaailmassa tavatessamme tilanteet ovat varmasti erilaisia.
Älä siis rupea yksityisviestejä pyytämään, sillä sitä Antti tuskin tarkoitti että hänellä olisi sinulle jotain erityisen salaista asiaa.
Antilla on kyllin ikää vastatakseen itse. Tunnemme toistemme sanankäytön n. 8 vuoden ajalta.
Kiitoksia! Hieno, ellei paras paikka edelleen.
Paljon on noista ajoista muuttunut. Itselleni merkittävintä on ollut törmääminen katolisiin lähetyssaarnaajiin. Se avasi kirjoitusten tulkinnan.
Vähän tämä Kymenlaakso minua inspiroi, vaikka olin 12 vuotias, kun sieltä Italiaan muutin. Kohtasin sitten minäkin katolisuuden ja pääsin siihen ‘sisälle’ kun ikää karttui. Tulkinnat ovat tuttuja, niiltä osin, kun näen ne tarpeettomina. Tai paremminkin Kirjoituksia muuttavina. Toisaalta pidän ongelmallisena tulkita sitä mikä on luettavissa, niinkuin Paavali 2. Kor. 13 viittaa.
Sinulle siunausta sinne lapsuuteni maisemiin. (Olen muuten Mämmälässä syntynyt ja kasvanut ensimmäisen vuosikymmenen)
Se koko vuohiin ja lampaisiin jakamisen operaatio on vähän huonoa etikettiä. Aivan kuin henkilö ei tietäisi, että ollaan Internetissä, jossa kuka tahansa voi alkaa julistaa mitä tahansa. Eli keskustelun jatkuminen tai sen kannattavuus kenellekään perustuu siihen, että voidaan esittää hyviä perusteita sille jaolle, joiden rinnalle tai joita vastaan joku voi sitten esittää eriävän, paremman tai huonomman jaon.
Mutta jos joku vain julistaa itseään voittajaksi, niin minun mielestäni se on lähinnä koomista.
Julistamisessa on kyse ehkä siitä, että henkilöllä on jossain muualla sellainen asema tai rooli tai käsitys itsestään, että ympäristö on investoinut siihen auktoriteettia. Joillain toisilla täällä foorumilla on sellainen ajatus, että henkilöt haluavat kuulua heidän “hoviinsa” tai saada jonkun “hyvän ihmisen” statuksen, jolloin on luontevaa, että vastapuolta uhkaillaan “suosion menetyksellä”. Sitten kolmas ilmiö on, että “tässä julistan enkä muuta voi”, jolloin moderointi on yleensä myös julistuksen kohteena.
Keskustelulla on siis sekä kirjoitetut että kirjoittamattomat säännöt. Yhteiselo on peli. Silloin on olemassa hyviä pelaajia ja huonoja pelaajia. Mutta enemmän tietenkin kaikkia siltä väliltä.
Keskustelu toimii parhaiten ehkä freestyle rap battlen tapaan. Jokainen selittää vuorotellen. Se, joka parhaiten saa vastapuolen tai yleisön vakuutettua, menee sillä kertaa kärkeen. Eli siinä tunnustetaan, että lähtökohtaisesti jokaisella on yhtä suuri auktoriteetti tai tuomiovalta tai oikeus vedota johonkin pyhään, ulkopuoliseen tai yliluonnolliseen näkökulmaan. Ja jos joku olettaa, että hänellä on se erityisesti, eivätkä muut ole samaa mieltä, niin siinä on aito riski naurunalaiseksi joutumisesta. Kun taas se, että yrittää tehdä jotakuta naurunalaiseksi, vaikka kohde ei ole antanut siihen aihetta, on vain passiivista aggressiota, ja sellaisenaan vain vastenmielistä käytöstä.
Kenenkään ei hyödytä olla alan erikoisasiantuntija jos ei ole edes pientä mahdollisuutta, että joku yleisöstä tunnistaa hänet sellaiseksi. Joten ideaksi muodostuu saada muut (
) vakuuttuneeksi. Jos aikoo olla ylivoimainen yhteisillä säännöillä, niin se voi toimia jos sitä ei liioittele. Mutta jos on ylivoimainen omilla säännöillään, niin se ei yleensä toimi ollenkaan.
Tässä varmaan on kuitenkin tapahtunut se jako mielipiteiden perusteella. Jotkut eivät tätä nykyistä valoa suostu millään ottamaan vastaan. Hierarkiat ovat kuitenkin lähinnä funktionaalisia. Ei niitä itseään varten ole muodostunut. Mielestäni on täysin selvää, että uskon systemaattinen opettaminen tuottaa paremman tuloksen kuin se, että on kiertävien saarnaajien ja henkilökohtaisten inspiraatioiden myrsky. Ja täysin selvää, että mikään ajatus henkilökohtaisesta erehtymättömyydestä ei toimi. Helluntailaiset sallivat historiallisen kontekstin lähinnä Israeliin liittyvän eksotiikan kohdalla. Eikä teologian systemaattinen puoli yleensä mene paljoakaan syvemmälle siitä, että maallikko lukee tekstin ja ilmoittaa, että mitä se hänelle, hänen oman kielellisen, kulttuurillisen ja uskonnollisen ymmärryksensä perusteella tarkoittaa.
Kiitos! Siunausta myös sinulle globalismin hetteisiin.
Itse olen Sunilasta, josta on peräisin vankan työväenluokkainen, mutta samalla luontoa, arkkitehtuuria ja estetiikkaa arvostava luonteenlaatuni. Nyt, ymmärrettyäni rannikoiden elämän alttiuden kaikelle syntistyydelle, olen vetänyt pienen jokipuron varteen noin 10 kilometria pohjoisemmaksi.
Vielä kerran lapsuuteen, kaihon siivillä:
Sunilassa asui joku Kotkan ja Karhulan helluntaiseurakuntaan kuuluva. Olihan veljenikin (Raimo Mänttäri) Karhulan Helluntaiseurakunnan saarnaajana muutaman vuoden, 60-luvun lopulla. Muistan aika paljon lapsuuteeni liittyviä asioita ja paikkkoja.
Kun sanoit tuosta purosta 10 km pohjoiseen, niin menee aika lähelle Mänttärinmäkeä ja Mänttärintietä, Liikkalassa. Siellä olin veneen kyydissä Sippolanjoella ja Ruotjoella (ehkä nimi muuttunut).
Tämän olisin voinut laittaa yksityisviestinäkin, mikä vieläkin on mahdollista, jos tarvetta näillä alueilla kommentointiin ilmaantuu.
Wikipedia englanniksi sanoo, että:
Nikolaos (Greek: Νικόλαος) is a common Greek first name which means “Victor of People”, a compound of νίκη nikē ‘victory’ and λαός laos ‘people’. The connotation is “people’s champion” or “conqueror of people”.
Eli jos pelkällä sanan merkityksellä mennään, niin kansojen voittaja voisi olla vaikka evankelinen liike:
Ilm. 2:6 Mutta se sinulla on, että sinä vihaat [kansojen voittajien eli evankelisten] tekoja, joita myös minä vihaan.
Ilm. 2:15 Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni [kansojen voittajien eli evankelisten] opista.
Historiasta kuitenkin selviää sen verran, että kyseessä oli yhden diakonin eli konkreettisen historiallisen henkilön mukaan nimetty liikehdintä. Jos tuosta minun ehdottamastani jutusta pitäisi löytää joku logiikka, niin se olisi, että tehokas evankeliointi voi nopeasti päätyä tinkimään uskon sisällöstä. Silloin kansojen voittaminen alkaa tapahtua leivän ja sirkushuvien kautta. Tätä Jeesus luultavasti vihaisi.
Tässä liikutaan kovasti Hislopin linjoilla tai Hislopin käyttämässä logiikassa. Minulla on kädet kirjoituspöydän päällä. Kuvaannollisesti käteni ovat silloin voittaneet kirjoituspöydän. Minulla on siten nikolaiittaiset kädet. Tässä toteutuu tulkinnan periaate nimeltä voittaminen. Sen ymmärtäminen vaatii, että hetkeksi unohdamme, ettei pöytä ole yhtä kuin kansa. Vaikka kansa on toki monia ihmisiä. Ja monet ihmiset kokoontuvat pöydän ääressä. Eli pöytä toimii siten symbolina kansalle. Joten periaate yllättäen toimii myös näiltä osin.
Joten kun puhutaan pöydistä, sillä oikeastaan viitataan niihin joukkoihin, jotka mahtuvat niiden ääressä istumaan. On myös mahdollista, että on ollut olemassa sellainen tapakulttuuri, jossa käsien laskeminen pöydän päälle on merkinnyt hallintavaltaa sen pöydän ääressä istuviin. Se on ollut eräänlainen isännän tai päällikön oikeus. Silloin käsien lepuuttaminen pöydän päällä on suoraan nikolaiittain merkki.
Minulla on kirjoituspöytä hieman tavallista syvempi (että se kerää paremmin tavaraa päälleen) ja korkeampi (että sitä voi käyttää satulatuolin kanssa), joten väistämättä pidän käsiä usein sen päällä. Tästä seuraa, että Jeesus vihaa minun tekojani. Näin sanoo suoraan Raamattu. Joudun siis joko opettelemaan uuden asennon tai vaihtamaan kirjoituspöytäni, jotta Jumalan viha väistyisi.
Pitää vielä muistaa se, että kädethän ovat ilmiselvä tekojen symboli. Siksi Jeesus tuossa kohdassa vihaa nimenomaan nikolaiittain tekoja. Tulkinnan periaatteita sataa ihan kaatamalla.
Tuossa ajattelussa, minkä edellä esitin, on monia skitsofreenisia piirteitä. Yksi keskeinen on se, että hyppiminen sanojen ja niiden vastineiden välillä tapahtuu mielivaltaisesti ja ilman perustetta. Tästä seuraa se, että sana, joka tarkoittaa montaa konkreettista asiaa, voidaan ottaa vapaasti vain yhtä tarkoittavana, jos sitä kautta on mahdollista loikkia haluttuun tavoitteeseen. Lisäksi voidaan määritellä omia “symboleita” asioille. Vaikka ne todellisuudessa ovat abstraktioita, eivät symboleita. Mutta niiden kutsuminen abstraktioiksi paljastaisi pelin luonteen. Kun niistä puhutaan symboleina, ujutetaan mukaan väite, että päättely on jollain tavalla todellisuuteen perustuva tai ammentaa jostain konkreettisesta.
Karkea platonismin lyhyt oppimäärä on, että konkreettinen on aisteilla tavoitettava asia. Abstrakti on pelkällä ajattelulla tavoitettava asia. Symboli on jokin, mikä yhdistää nämä. Soveltaa voi siten, että tuossa edellä esittämässäni ketjussa pöytä on abstraktio kansasta tai väkijoukosta. Ja käsillä nojaaminen on abstraktio hallinnasta ja vallasta. Miksi näin on, vaikka pöytä ja nojaamisen aistimus ovat aivan konkreettisia?
Siksi, että konkreettinen plus abstrakti ei automaattisesti muodosta symbolia. Kaikki pöydät eivät tarkoita väkijoukkoja. Kaikki nojaaminen ei tarkoita valtaa. Jos yhdistämisen tapahtuman lähde on vain ajatuksessa, joka ottaa alisteisella tavalla haltuun jotain konkreettista, on tulos myös abstrakti. Jos taas konkreettisella on yhtä suuri painoarvo kuin abstraktiolla, silloin niiden yhdistelmää voi pitää symbolina.
Arkikielessä menee niin, että jos minä määrittelen jonkin asian joksikin tai edustamaan jotain, niin se on abstraktio. Jos taas havaitsen jonkin asian ja selitän sen, niin tuloksena on symboli. Esimerkiksi nuoruuden tai seksikkyyden abstraktio on yhtä kuin kaikkien nuorien tai seksikkäiden ihmisten joukko tai sen joukon määritelmä. Kun taas nuoruuden tai seksikkyyden symboli on joku yksilö, joka on selkeästi havaittavissa nuoreksi tai seksikkääksi.
Keskeinen havainto tästä, jolla on kauaskantoisia seurauksia, on että symbolinen ymmärtäminen edeltää abstraktia ymmärtämistä. Ihminen elää symbolisen ymmärtämisen keskellä, kautta ja avulla.
Asiaan palatakseni totean, että Jeesus ei käytä yhtä sanaa vallan tai hierarkioiden symbolina, koska ei ole mitään syytä ajatella, että sellainen merkitys olisi ollut tuttu tekstin aikalaisille. Tämän vuoksi nikolaiittojen käsittäminen kansanvallan kannattajina tai kansan valloittajina on selittäjän keksimä abstraktio. Tällä tavalla samalla kohdalla voi vastustaa mitä tahansa hallitsijoita tai hallitsemisen muotoa. Yhden saarnaajan vetämää paikallisseurakuntaa voi eri näkökulmista luonnehtia diktatuuriksi, demokratiaksi tai anarkiaksi. Ja kaikkia näitä voi kritisoida tuota yhtä sanaa paloittelemalla.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun puhutaan abstraktioista, pysytään ajattelun tasolla, sivuamatta todellisuutta. Kun puhutaan symboleista, nimetään havaintoja, joissa abstrakti ja konkreettinen ovat yhtä. Mutta kun puhutaan tulkinnan periaatteista, niin siinä on ajatuksena, että siinä voidaan ajatuksen tasolta lähtien tehdä todellisuus de facto joksikin ja sitä kautta antaa merkitys jollekin, millä ei sitä ennen mitään merkitystä ollut. Esimerkiksi katolisen kirkon hierarkia on täysin pimennossa, riippumatta sen edeltävistä konkreettisista ja funktionaalisista merkityksistä, kunnes joku tulee “valaisemaan” sen tällä tulkinnan periaatteella ja sitä kautta vasta tekee siitä jotain tai määrittelee sen joksikin vähän kuin ensimmäistä kertaa.
Tl;dr
Mitä Hislopiin tulee, niin kirjasta on toinen kirjoittaja, nimeltä Ralph Woodrow, tehnyt oman version 1900-luvulla. Hän kertoo itse koko tarinan täällä: The Two Babylons - Christian Research Institute
Eli jos joku “ei Hislopia tiedä”, niin siihen on vastattu jo, että kyseiset jutut ovat tulleet yleisön tietoon myös Woodrowin kirjan kautta. Ynnä näistä tehtyjen tiivistelmien ja uusien opetusten perusteella. Mutta kyseisten väitteiden ja niiden perusteluiden alkuperä on lopulta Hislop. Woodrow taas ei ole lennähtänyt toiseen äärilaitaan ja liittynyt katoliseen kirkkoon, vaan luovuttuaan Hislopista on tullut sille kannalle, että katolista kirkkoa voi ja pitää vastustaa, koska se tekee asioita, joita ei suoraan sanota Raamatussa. Tai jotain. Mutta artikkelissa ei ole paljoa tästä näkökulmasta, eikä se vaikuta varsinaiseen asiaan.
Noniin. Tässä oka itse sanoo sen, minkä sanomisesta minulle on tullut banneja, kun olen todennut aidon, alkuperäisen Helluntaiherätyksen olemuksen:
oka7. huhti
Olen kanssasi samaa mieltä. “Helluntalaisuus” on yllättävän selvä ‘oppi’, vaikkei sellaista oppia olekaan niin silti voitaisiin maanalaisia seurakuntia alkaa nimittelemään helluntalaisiksi. Juuri tämä lähes haukkumanimeksi yltänyt helluntaiherätys ei ole kirkkokunta eikä sillä ole piispoja, eli hierarkiaa,
Eli alkuperäishelluntailaisuus on toimintansa alusta asti (Suomessa sen voi katsoa alkaneen joskus 1910-20-luvulla, luulen) ollut - ei opillisesti vaan opetuksellisesti - muuta kuin mitä nk. Helluntaikirkko olemuksellaan ja opillaan edustaa.
Tuossa oka kirjoittaa siitä ainoasta helluntailaisuudesta jonka itse koskaan tulin henk.koht. tuntemaan, opetuksineen, seurakuntajärjestyksineen ja olemuksineen. Helluntaiherätys oli ja on edelleenkin, siis se herätysliike-puoli, kaiken tarpeettoman, etenkin hierarkian vastainen.
Helluntaiherätyksellä ei myöskään ollut oppia, mutta tietyt opetukset. Se oli teologisesti, tietyin opetuksellisin rajoin toimiva herätysliike. Ei muuta kuin herätysliike. Helluntaikirkko ei ole sama kuin helluntaiherätys-liike. Herätysliike koostui ja koostuu itsenäisistä paikallisseurakunnista.
Kun puhutaan helluntaiherätyksestä, usein jää mainitsematta se suuri alkuperäis-helluntaiherätysläinen joukko, joka ei liittynyt Helluntaikirkkoon eikä kuulu siihen edelleenkään ja josta tuo varsin pieni kirkkoväki ei juuri puhu, nimittäin Helluntaikansa.
Perinteisessä Helluntaiherätyksessä - jota nykyinen Helluntaikansa lähinnä edustaa - jokainen oli ikäänkuin samalla viivalla, saarnaajat eivät ollet maallikoita “korkeampia”, paitsi siten, että apostolisen opetuksen mukaisesti heillä oli tietty Jumalalta saatu tehtävänsä ja tässä vastuu ja eräänlainen arvovalta. Kukaan ei kuitenkaan ollut arvostelun yläpuolella.
Eikä heillä ollut kultaisia ketjuja kauloilla, kultakelloja ranteissa ja kantasormuksia sormissa. He eivät tuoksuneet hajuvesille, paitsi mahd. telttojen kokoamisissa tai muussa ruumiillisessa herrantyössä saadulle hielle. He saarnamatkoillaan siirtyivät autonrämillään paikkakunnilta toisille. Moni käytti jopa junaa ja bussia! Joillain saattoi olla tatuointi muistona syntielämästä, mutta ne pidettiin piilossa.
PS. Vaikka kirjoitan heistä tuossa menneessä aikamuodossa, niin itse asiassa he lienevät tänäkin päivänä samanlaisia. He eivät tunnusta Helluntaikirkon toimia ja oppeja. Saman “Helluntaiherätys”-nimikkeen alla siis toimii kaksi erillistä “helluntailiikettä”.
Sitten on myös lukuisat muut Helluntaiherätyksen ulkopuoliset seurakunnat, joiden monien juuret olivat hajoitetussa Helluntaiherätyksessä.
Toimintakulttuuri on erilainen, mutta ihan samaa tavaraa se on. Helluntaikirkolla lienee vähemmän nutturoita, kitarakuoroja ja antikristuksia, mutta eipä se ero oikein muuhun palaudu. Henkilökemioistakin on varmaan paljon kiinni.
Olikohan Matti Kankaanniemi, joka kommentoi jossain blogauksessa, että helluntailaisuus on lähinnä sosiaalinen konstruktio. Vitsissä on vinha perä. Kun ei ole organisaatiorakenteita (edes siellä Helluntaikirkossa) niin liike perustuu muutamaan hyvin ylätason opilliseen nimittäjään, jonka rinnalla on koko liuta yksittäisten henkilöiden painotuksia.