Avioeron saaminen oli hyvin vaikeata aiemmin ja sen sai käytännössä sellaisista syistä, joita luterilaisessa perinteessä oli katsottu relevanteiksi. Uudelleenvihkiminen oli melko marginaalinen ongelma. 40-luvulla avioeroa helpotettiin huomattavasti ja siihen yhteyteen tulivat nuo kirkolliskokouksen esitykset. Presidentti Paasikivi jyräsi kuitenkin asiassa kirkon mielipiteen.
1 tykkäys
40-luvullahan nuo avioerot ja uudelleenavioitumiset aiheutti sota. Sota-aikana solmittiin runsaasti pika-avioliittoja (esim. sotilaat avioituivat lomalla pelossa, ettei seuraavaa lomaa ja tilaisuutta avioitumiseen enää koskaan tule) ja sodan jälkeen moni liitoista ei sitten kestänytkään. Ja nämä sitten halusivat jonkun ajan päästä uudelleen naimisiin. Tällöin tuli kirkolle tarve sementoida kantansa asiaan, mutta Paasikivi ei tätä tosiaan hyväksynyt eikä päätös saanut lainvoimaa.
1 tykkäys
Kyllä sinänsä, mutta asiaa käsiteltiin useita kertoja, ja vain yhden kerran kirkolliskokous sai tehtyä päätöksen, jota Paasikivi ei sitten vahvistanut.
Sota voi toimia hyvänä selityksenä sille, miksi avioeroja esiintyi silloin aikaisempaa enemmän, mutta tuo on minusta väärin ja huonosti sanottu, että sota aiheutti etc. Ihmiset tekivät kaikki nuo ratkaisut, ei sota.
Edit: Muistelen muuten Lutherilta lukeneeni jotain sellaista, missä hän moittii niitä, jotka sodassa ajattelevat naisia (eikä jumalallisia asioita).
Tämä juttu edelleenkin kiinnostaisi minua. Eli onko niin, että kirkko, tässä tapauksessa erityisesti Suomen evlut kirkko, ei myönnä kenellekään avioeroa; mutta jos maallinen valta on katsonut avioparin eronneeksi, niin evlut kirkko ikään kuin hiljaisesti (eli mitenkään erikseen asiaan puuttumatta) hyväksyy ja vahvistaa eron? Minusta tässä on jokin kummallinen epäsuhta, kun kirkko kuitenkin voi vihkiä avioliittoon. 
Olisiko niin, että yrität luoda sellaista systematiikkaa, jota ratkaisun tekijätkään eivät ole pohtineet? Ihan siis aitona kysymyksenä. Ehkä avioerot hyväksyttiin de facto ilman laajamittaista teologista keskustelua.
Taustalla on sellainen asia, että vain kirkollinen vihkiminen oli ylipäänsä mahdollista jonnekin 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti.
1 tykkäys
Mutta oliko niin, että maallinen oikeus saattoi tuomita susiparit avioliittoon, mitä eräät vapaa-ajattelijat sitten 1900-luvun alussa käyttivät hyväkseen päästäkseen naimisiin ilman pappien myötävaikutusta?
3 tykkäystä
Nykyisinhän se onkin sitten Kela, joka tuomitsee kämppäkavereita sukupuolia tasa-arvoisesti kohdellen avoliittoon.
6 tykkäystä
Paraatiesimerkki:
Isä Sadinmaa taitaa kohdentaa argumentin mahdollisia sanktioita ajatellen. Silti, tuo on niin kertakaikkisen pöljää ettei mitään rajaa.
1 tykkäys
Tuolta kannalta vihkioikeudesta luopuminen olisi ratkaisu. Siitä seuraisi toki kysymys, mitkä maistraatissa vihityt avioliitot kirkossa voidaan siunata, mutta se olisi aidosti kirkon sisäinen kysymys eikä siinä voitaisi vedota maalliseen virkavelvollisuuteen.
En kuitenkaan usko, että kirkko kovin helposti luopuu vihkioikeudesta, sillä kirkkohäät ovat varsin yleinen syy kuulua kirkkoon ja jopa liittyä siihen.
Referoipas hieman. Tämä kuitenkin on suomen- ja latinankielinen foorumi.
1 tykkäys
Sadinmaa kokee olevansa valtion palvelija ja velvoitettu tekemään sen mitä valtion lait säätävät.
3 tykkäystä
En oikeasti osaa ruotsia. Postaan vain random sitaatteja saadakseni tykkäyksiä ja vaikuttaakseni fiksummalta samalla toivoen, että sitaatti liittyisi edes jotenkin asiaan.
11 tykkäystä
Tarkempi käännös:
Koen, että pappina olen julkisen vallan edustaja ja sen myötä sidottu tekemään virkamiesvelvollisuuteni myös silloin kun se koskee vihkimisiä. Tulkintani on, että kirkolla julkisoikeudellisena yhteisönä ei ole oikeutta jättää täyttämättä niitä velvollisuuksia, jotka laki on yhteisölle antanut.
Tämähän on tietysti täyttä potaskaa, mikäli viitataan homoparien vihkimisiin. Valtio tai laki ei ole asettanut kirkolle velvoitetta vihkiä homopareja tai ylipäätään yhtään ketään, vaan ainoastaan vihkioikeuden. Maistraateilla saattaa sitten ollakin velvollisuus vihkiä kaikki, jotka sitä haluavat ja joilla on siihen laillinen oikeus, mutta ei uskontokunnilla, ei edes kansankirkolla. Sikäli kuin laki asettaa kirkolle velvollisuuksia, tulee kirkon toki täyttää ne. Tällaisia taitaa liittyä ainakin hautaukseen - evlut seurakunta ei voine päättää, että hautausmaan pitäminen loppuu tähän.
2 tykkäystä
Näin, eikä kirkon omat säädökset edes salli homoparien vihkimistä, joten ei ole logiikkaa Sadinmaalla tässä. Ja mitään muutakaan vihkivelvollisuutta ei taida olla kenellekään.
En tiedä tarkoititko myös sitä, että vaikkapa maistraatissa ei ole velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria? Jos niin käsittääkseni siellä tuo velvollisuus kyllä on.
Mutta miten on kirkon laita eronneiden suhteen? Onko vielä pappeja jotka eivät vihi eronneita ja onko siitä kieltäytyminen mahdollista?
- On, ainakin herätysliikkeissä ja järjestöissä.
- On, asiaan liittyvää pykälää ei tietääkseni ole missään vaiheessa kumottu, vaikka käytännön tilanteet ovatkin käyneet harvinaisiksi.
1 tykkäys
Yhdelläkään papilla ei ole vihkimisoikeuden perusteella vihkimisvelvollisuutta.
Kirkon jäsenillä on oikeus saada kirkon pyhät toimitukset.
Seurakunta on velvollinen järjestämään pyhät toimitukset niitä pyytäville.
Kirkkoherra on velvollinen huolehtimaan seurakunnan pyhien toimituksen järjestämisen, ja (tai hänen määräämänsä pappien esimies) oikeutettu velvoittamaan seurakunnassa virassa olevat pastorit hoitamaan vaadittavat toimitukset.
Kirkon jäsen ei voi vaatia sellaista toimitusta, jota kirkolla ei ole. Tämän vuoksi kirkon pyhät toimitukset ovat erikseen määriteltyjä. Papin puolestaan tulee toimittaa pyydetyt toimitukset kirkon asettaman järjestyksen mukaisesti.
Kirkolla ei tällä hetkellä ole toimitusta samaa sukupuolta olevien vihkimiseen tai siunaamiseen.
8 tykkäystä
En, vaan kyse oli kirkosta, kuten kysymyksestä ilmeni.
1 tykkäys