En tajua, miten joku voi osata latinaa mutta olla osaamatta ruotsia…
1 tykkäys
Latina on kyllä oikeasti puolet helpompi kieli.
2 tykkäystä
Veikkaas uudestaan…
Jotenkin voisin kuvitella, että maailmassa on hyvin suuri joukko sellaisia ihmisiä.
4 tykkäystä
Ehkä jopa enemmän kuin ruotsia puhuvia yhteensä.
5 tykkäystä
Pitkäperjantain kunniaksi jäävään itseni, sekä latinasta ja kaikista kielistä.
Olen (varmaan jossakin muussa ketjussa) kirjoittanut havaitsemastani enemmän poliittisesti kuin teologisesti painottavien ihmisten soluttautumisesta evl-kirkkomme hallintoon. Sitä vähäteltiin, vaikka kyse ei ole vainoharhaisuudestani vaan kokemuksistani kirkon vapaaehtoishommissa.
Sain vahvistusta käsityksilleni eräästä Kotimaa24 lukijablogista:
"Juuri tarkastettu Anne Hartonevan väitöskirja toteaa (Kotimaa 19.2.), että kirkko hämärtää itse autonomiaansa. Tähän väitteeseen on mielestäni selkeät perusteet, jotka nousevat kirkon luottamushenkilöiden entistä laajemmasta politisoitumisesta. Etenkin nuoret aktiiviset naiset, lähinnä Vihreistä, ovat juntanneet itselleen merkittävän laajan edustuksellisuuden seurakuntaneuvostoissa, kirkkoneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa sekä kirkolliskokousedustajina.
Tämä on tuonut kirkolliseen päätöksentekoon juuri Hartonevankin esittämät yhteiskunnalliset seikat kuten perus- ja ihmisoikeudet ja myös tasa-arvokysymykset, “vaikka kirkkoa koskevat päätökset tulisi perustella teologisin seikoin”. Ollaan siis täysin harhassa."
7 tykkäystä
Pitäisi lukea referaatti väitöskirjasta. Tuo bloggaus taitaa kuvata enemmän Erkki O. Aurasen ajattelua kuin itse tutkimusta.
Olin hiukan eri mieltä kanssasi siitä millä tavalla ja laajuudella poliittiset toimijat kirkkoon ovat tulleet. En halunnut vähätellä omaa kokemustasi. Enkä väitä että luottamuselimissä olisi vain hartaita aktiiviseurakuntalaisia. Olen toki jo vuosikymmenien ajan nähnyt miten sinne on valittu kuntapoliitikkoja sekä ihmisiä jotka avoimesti ilmoittavat haluavansa tulla päättämään siitä miten kirkon rahat käytetään eivätkä nämä tyypit toki juuri kirkon penkissä sunnuntaisin istu.
Lähinnä halusin jälleen kerran tuoda tasapainoa mustavalkoisuuden rinnalle. On paljon seurakuntia joissa neuvostot ja valtuustot ovat seudun herätysliikkeiden jäsenten enemmistöinä hallitsemia. Näin varmaan erityisesti kauempana sieltä ruuhka-Suomesta. Tämähän näkyy myös kirkolliskokouksessa edelleen.
Toisekseen väite siitä että tietyt puoluesuunnat ovat vaikuttaneet kirkon päätöksentekoon, on yksioikoinen. Tässä olen kyllä liikkeellä vailla kovaa faktaa. Toivottavasti tuo väitös sisältää sellaista. Mutta jos ajatellaan esim sitä ketkä kannattavat parisuhdeasiassa uusia hullutuksia, niin eihän se ole vain niiden tiettyjen puolueiden varassa. Kokoomus on yhtä lailla ajamassa asiaa. Heidänkin poliitikkojaan on seurakunnissa. Jne.
Kristityt, myös aktiivit, ovat jakautuneet. Liberaali kristillisyys ei ole kaikin osin kiva juttu ollenkaan. Mutta kristittyjä hekin ovat.
Samoin kirkon työntekijät ovat monin paikoin hyvin liberaaleja, eivätkä he ole ulkopuolisia. Kannattavat varmasti useita eri puolueita, mutta ovat ryhtyneet - meidän mielestämme - uudistamaan kirkkoa väärällä tavalla.
1 tykkäys
Totta, itse vaellan täällä saatanallistuvan pääkaupunkiseudun murheen alhossa, missä ei ikävän usein erota pappia rienaajasta, eikä kirkkoa puoluetoimistosta. Jo ennen koronaa jouduin ottamaan etäisyyttä kirkon vapaaehtoishommista, koska en suostunut tunnustamaan uusia aatteita “uutta uskoa”. Kirkkojen kuoroihin kelpaan edelleen.
Eipä noita kirkon rahojen jakajia juuri ruokajakelussa näe, eikä kirkon Raamattupiireissä. Valtaa jakavat myös: Alfa-kurssit lopetettiin, kun kokeneet Alfa-vetäjät ei suostuneet unohtamaan Paavalia.
2 tykkäystä
Joo, ymmärrän tuskan. Myös täällä on huonoa kehitystä vaikka hyvääkin.
Pointti on siinä että onko tuo uusi ja ahdistava liberaalius ulkoa tuotua ja onko sen takana pari tiettyä puoluetta. Ajattelen että vaikka samanlaisuutta on nyt kirkon ja politiikan kentillä, virtaukset voivat kulkea saman aikaisesti eri tahoilla. Esim voi olla että kirkon aktiiveista osa on löytänyt yhteistä säveltä muiden toimijoiden kanssa. Ajan henki on siis vallalla riippumatta siitä onko kristinusko ihmisille henkilökohtaisesti tärkeää vai ei.
Mitä tulee teologian heikkouteen kirkossa ja sen päätöksissä, kyse ei ole pelkästään siitä että se on poliittisten tavoitteiden vuoksi jätetty syrjään. Myös konservatiivien teologinen laiskuus on ehkä jättänyt liikaa tilaa sille että meillä on nyt tällaista kuin on?