Kirkolliskokous Suomen evlut kirkossa on nyt käynnissä. Aloitteen kirkon verotusoikeuden poistosta on tehnyt edustaja Arto Antturi ja sen on allekirjoittanut kahdeksan kirkolliskokousedustajaa, mm seuraavassa puhuva Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen, joka kommentoi sitä ytimekkäästi alla olevalla videolla.
Seuraavat kokousedustajat ovat aloitteen allekirjoittaneet:
Onhan todella hyvä, että tähän puututaan. En ymmärrä mitä nuo piispat venkoilevat milloin milläkin verukkeella. Kirkolliskokous on päättävä elin eivätkä he. Onko se niin vaikea sopeutua tuohon tosiasiaan? Minulle sopii vallan mainiosti, että ev.lut. kirkolta viedään veronkanto-oikeus. Kukin maksakoon siihen kuulumisesta sen verran, että toimii. Loppuupahan jonninjoutavat jahkailut kuka vihkii ketä ja miten ja toisaalta kuka saa potkia kenetkin pellolle. Ehkä rauha palaa kirkkoparkaamme.
Vaikka en verotusoikeuden poistoa itse kannatakaan, on kuitenkin hyvä asia, että aihe nostettiin pintaan. Nythän lähetysjärjestöjen taloutta kiristetään kolehtipyhien poistolla ja pyrkimällä ajamaan tilanne siihen, että niiden on lähdettävä pois. Tässä valossa ymmärrän aloitteen retoriseksi keinoksi herättää piispat ja muu kirkon väki tilanteeseen, kun rahatulot loppuvat. Sammelin kommentit erittäin teräviä ja osuvat ja uppoavat kohderyhmään.
Ville Auvinen kirjoitti blogissaan että aloitetta ei edes konservatiisella puolella juurikaan kannatettu. Laajasalon kielenkäyttö aiheutti vastalauseita ja puheenjohtajan huomautuksen jolloin piispa joutui pyytämään anteeksi.
Toinen konservatiivien aloite sai allekirjoituksia enemmän koskien piispojen pastoraalista ohjetta olla puuttumatta homoavioliittoon vihkimisiin ja liittyen virallisten lähetysjärjestöjen kolehtipyhien poistoon:
Kaiken kaikkiaan olemme tilanteessa jossa on epäselvää, voivatko piispat 1) jättää tekemättä heille annettuja valvontatehtäviä ja sekä sallia että suosia kirkkojärjestyksen vastaisia toimituksia, 2) antaa pastoraalisia ohjeita jotka ylittävät, laventavat tai ohittavat kirkkojärjestyksen säädöksiä. Tämän lisäksi Kirkkohallituksen toiminta on synnyttänyt levottomuutta siitä, syrjiikö kirkkomme omia järjestöjään ilman, että siihen voi asianmukaisesti puuttua viemättä asiaa maalliseen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Sammeli puhui hyvin, mutta kenties siten ongelmallisesti, että aloite tuli nyt liiaksi sidottua piispojen pöljään ohjeeseen. Jolkkonen, Repo ja Laajasalo puhuivat minusta myös hyvin aloitetta vastaan. Päästiin teologisen jännyyden äärelle: Tekeekö köyhyys autuaaksi? Entä rikkaus? Mammonan ja evankeliumin liitto tavoittaa ihmisiä parhaiten?!
Minusta Laajasalon puheenvuoro oli ihan asiallinen. Missä kohtaa hän pyysi anteeksi, ei ainakaan heti vuoronsa jälkeen? Jännä, että Antturi ja Auvinen nyt vetosivat turvalliseen tilaan. Parempi olisi, jos perkeleen nimen saisi jatkossakin sanoa ilman sensuurin uhkaa.
En kannattaisi aloitetta, mutta laitan tähän silti Bonhoefferin sanat: “Kirkko on kirkko vain, jos se on olemassa toisia varten. Päästäkseen alkuun sen on annettava kaikki omaisuutensa hätää kärsiville. Pappien on elettävä kokonaan seurakunnan vapaaehtoisista lahjoista, tai mahdollisesti harjoitettava maallista ammattia.”
En pysty etsimään sitä tuolta kirkolliskokouksen puheiden viidakosta, koska en ole kaikkia kuunnellut ja nähnyt.
Laajasalon puheenvuoro oli ok. Hän kertoi alussa rukoilleensa yön yli, että saisi viisauden olla kommentoimatta aloitetta, tai ainakaan asiattomasti. Sitä ei ilmeisesti kuultu kirosanoista päätellen.
Anteeksipyyntö taisi tulla myöhemmin puheenjohtajan välittämänä. Kirkollisvero-oikeuden poistamisehdotus tai sen kommentointi Sammelin tavoin oli kuitenkin aiheellista ottaen nykytilanteen huomioon. Sellaisen moittiminen perkeleen juoniksi ei ole asiallista. Arvostan Teemua kyllä suvaitsevaisuudessaan joka suuntaan, mutta tämä meni ilmeisesti yli hänenkin kynnyksensä.
Keskiviikon rajuimman puheenvuoron käytti piispa Laajasalo, joka totesi Antturin aloitteen olevan perkeleestä, koska se rikkoo kirkon. Laajasalon kommentti herätti keskustelua turvallisesta tilasta ja kunnioittavasta keskustelusta, joihin kirkolliskokous on sitoutunut. Lopulta Laajasalo sai puheenjohtajalta huomautuksen ja hän pyysi sanojaan anteeksi.
Jeps, ihan hyvä kirjoitus, mutta tuo keskustelun tukahduttamisjuttu olisi kannattanut jättää pois. Blogikokonaisuuden näkökulmasta jopa hassusti otsikoitu.
Bonhoeffer tuossa ohjaa samaan käytäntöön joka ainakin on Suomessa katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Katoliset papit eivät kai saa palkkaa, vaan ylläpidon kirkolta? Ortodoksipapeilla toinen työ josta toimeentulo? Meneekö se näin Suomessa? Entä muissa maissa?
Herätysliikepapit (esim Sley ja Sekl) taisivat ennen olla järjestön kuukausipalkalla kokonaan, nykyään kannatusrengas tuottanee hyvin ainakin joidenkin kohdalla.
Onhan evankelis-luterilaisen kirkon suuri palkattujen työntekijöiden määrä jotain ainutlaatuista. Tavallaan tehtäviin ja työmäärään nähden reilua ja vakautta tuovaa. Enpä tiedä sitten miten toisissa systeemeissä tuo riippuvaisuus kannatuksen määrästä vaikuttaa ihmissuhteisiin - muodostuuko pärstäkertoimia, ja minkälaiset paineet miellyttää seurakuntaa papeille syntyvät?
No, entäpä kansainvälisesti? Eikö olekin poikkeuksellista, että Pohjoismaissa papisto elää kuukausipalkalla, puhumattakaan kanttoreista…? Vai tuliko taas huti?
En tiedä kansainvälisesti. Varmaan protestantit jotain maksavat. Ystäväni joka oli Kanadassa pappina, sanoi että palkka oli jopa tonnin parempi kuin Suomessa. Mutta palkka kerättiin seurakuntalaisilta. Ei valtiollisen verotuksen kautta.
Raha tuntuu olevan se karu realiteetti, joka herätysjärjestöjä kirkossa pitää. Onneksi sen merkitys vähenee koko ajan - olkoonkin pakolla ja kiristämällä. Kaikeksi onneksi ainakin SEKL ja SLEY ovat ilmoittaneet tavoitteeksi omavaraisuuden i.e. toimimisen vapaaehtoisin kannatusvaroin.
Kokemukseni vapaista suunnista on, että köyhyys on seurakunnalle tiettyyn rajaan asti hyväksi. Se synnyttää talkoohenkeä, pakottaa hankkimaan vapaaehtoisia ja auttaa keskittymään Kristus-ytimeen. Täpärästi saadaan pastorillekin palkka - vaatimaton, mutta eipähän mammona pääse häntäkään turmelemaan.
1. Tim. 6:10: Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
Ensimmäinen Timoteuskirje puhuu laajasti mammonan vaaroista, ja aiheeseen sopivasti se onkin pastoraalikirje. Mielestäni samat ihanteet koskevat myös seurakuntaa.
1. Tim. 6:8: Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.
“Ruoka ja vaatteet” pitäisi olla riittävästi meillekin ja seurakunnillemme. Jos Jumala koettelee enemmällä omaisuudella, varjelkoon Hän armollisesti sydämemme!
