Niinpä kannattaa huomata!
Kenties ajattelit vastauksellasi antaa pienen ohjaavan näpäyksen, mutta yksi tärkeä asia sinulta jäi huomaamatta.
Kommenttini, jota lainasit, ei koskenut yksin tätä keskustelua, vaan liittyy lainaamasi kommenttia paljon laajempaan keskusteluun, jota kirkosta ja julistamisesta täällä on käyty talven aikana.
Muuttuuko “kirkon ääni” pääkaupunkiseudulla? Millaiseksi tulee kirkon ääni Vantaalla?
“Sopimus voidaan irtisanoa neljä kuukautta ennen sen vuoden alkua, jonka lopussa sopimuksen toivotaan päättyvän.” Jos sopimus irtisanotaan syyskuun 2019 alussa, niin vielä vuoden 2020 loppuun asti täytyy lehteä jakaa (ja maksaa).
Tuolla edellä todetaan, että printti median budjetista puolet menee postimaksuihin.
Postihan alkaa olla vaara sananvapaudelle hinnoittelu käytännöllään!
Kun katolisen hiippakuntamme Fides-lehti vähensi rajusti printtinä julkaistuja numeroitaan, yksi peruste oli liian kalliit postimaksut…
Kyrkpressen vähensi tänä vuonna postimaksujen takia ilmestymisen jokaviikkoisesta kahteen kertaan kuussa.
Jotenkin tuntuu, että Posti nostamalla hintojaan ja huonontamalla palveluaan sahaa tehokkaasti omaa jalkaansa. Kun laskutus on niin suurelta osaltaan siirtynyt sähköiseksi, niin lehdet ovat suurin asiakas. Ja nyt tällä tavalla ajetaan alas niitäkin. Kohta varmaan siirytään takaisin siihen, että posti tuodaan kerran viikossa johonkin yhteisjakelupisteeseen, josta sen kukin voi hakea.
Ehkä varmempaa ja nopeampaa olisi jos jokainen itse hoitaisi kuljetukset ystäviä ja sukulaisia apuna käyttäen ja posti hoitaisi vain maksun perimisen siitä.
Varmaan Postin hinnat nousevat, kun asiakaspooli pienenee. Jos edelleen lähetettäisiin kirjeitä ja kortteja, niin olisi varaa pitää halvempia hintoja.
Totta tuokin. Ja kilpailijat vievät pakettien kuljetuksista kermat päältä, jolloin kannattavuus heikkenee. Ihan on ikävä niitä vanhoja aikoja, kun postiautot kulkivat, junissa oli postivaunu johon saattoi luukusta laittaa kirjeen, joka kylässä istui tärkeitä rouvia tiskin takana. Ai niin omassa historiassanikin on aika kun istuin siellä tiskin takana. En kylläkään rouvana, mutta kenties tärkeänä kirjaamassa isäntien satokorvauksia leijonakantisille.
( Editoitu: Onko nyt riittävän neutraali ja osoittelematon teksti? )
No nyt jotkut Vantaan änkyrät ovat löytäneet muotoseikan, millä kyseenalaistavat koko tehdyn päätöksen. Joku heikäläisiin kuuluva jäsen ei ollutkaan päätöspalaverissa ja hänen varajäsentään ei siihen kutsuttu. Joten näiden känkkäränkkien mielestä ei Vantaa voikaan erota yhteisestä pääkaupunkiseudun propaganda-aviisista K&K?
K24:n saitin keskustelu taas menee näköjään ihan riitelyksi ja jankkaamiseksi. SInne on singahtanut kummallisia paatostelijoita kuten eräs, jonka otsalamppukaan ei anna valoa pään sisäpuolelle. Palstalla henkilösalanimen takaa pitkään kirjoitellut feikkinimi-toimitus kai lopetti, mutta nyt erilaiset ateistit, agnostikot ja omauskoiset yrittävät viedä ilmatilan.
Kirkon ääni mediassa saisi olla kuuluvampi/näkyvämpi.
Onneksi edes jotkut yksittäiset henkilöt tuovat kristillisen vakaumuksensa mediassa esiin, erityisesti kristinuskoon perustuvan mielipiteensä johonkin ajankohtaiseen asiaan - josta on julistettu kaikille vain yksi oikea mielipide.
YLE1:n Puoli Seitsemän ohjelmassa oli eilen vieraana Petrus Schroderus, laulava poliisi, joka toi haastattelussa esiin kristillisen vakaumuksensa ja siihen perustuvan kantansa aborttiin.
Hän myös ihmetteli sitä nykyistä keskustelutilan kapeutumista, mikä ei salli poikkeavia mielipiteitä
En tiedä liittyykö tämä kirkon ääneen mitenkään. Schroderuksen ajama kansalaisaloite abortista on ilmeisesti superhypertiukka ja kieltäisi abortit kai kokonaan. Vai olenko ymmärtänyt väärin? No jos en ole, niin en tiedä yhtäkään kirkkokuntaa jonka aborttikanta olisi aivan noin tiukka virallisesti, paitsi ehkä katolinen.
Katolisen näkemyksen mukaan abortti on sallittu vain äidin hengen pelastamiseksi.
Mutta tuossa lakiehdotuksessa on ongelmia, joiden takia en sitä allekirjoita. Se muun muassa vaatii rikosoikeudellista vastuuta ja siis ilmeisesti murhasyytettä kaikille tekoon osallistuneille, myös äidille. Puolassa oli muutama vuosi sitten esillä vastaava lakiehdotus, ja ainakin siihen piispainkokous kommentoi julkisesti, että vaikka abortti on väärä ratkaisu, niin sitä on myös sellaiseen päätyneiden äitien rankaiseminen.
Suomen ev-lut kirkko on nyt puhunut myös sellaisella äänellä, joka syventää kahtiajakoa maaseudun ja kaupungin välillä. Tuottajapiireissä ollaan verisesti loukkaantuneita tästä keskitysleireihin vertaamisesta ja saatanan kätyreiksi leimaamisesta.
(Sivujuonteena sanon vain, että “tehotuotanto” on terminä ihan pelkkä pilkkanimi, koska kukaan ei pysty määrittelemään, missä menee sen raja. Itse olen seurannut varsinkin nautakarjapuolen kehitystä, ja 80-lukuun verrattuna eläinten olot ovat nyt keskimäärin merkittävästi paremmat kuin silloin. Eläin ei välttämättä arvosta samoja asioita kuin nostalginen kaupunkilainen.)
Evl kko onnistuu tosiaan repimään kansaa erillisiin siilipuolustuksessa oleviin kupliin johtuen juuri siitä, että kirkon ääni tulee mediassa esiin vain noitten tv:stä tuttujen “kohupappien” sooloiluista ja “vallankumouksista” milloin minkäkin päivänpoliittisen asian tohkeiluna.
Se on ok että yksittäiset ihmiset käynnistävät lakialoitteita ja tuovat esiin mielipiteitään, ja hyvä, jos siinä yhteydessä havahduttavat pohtimaan myös kristinuskoa.
Mutta kirkon äänen tulisi olla yksi ja selkeä - sooloilijapapit voisivat siirtyä sinne viihdepuolelle vaikika tv:seen tai pelkkään politiikkaan ajamaan aktivismiaan.
Kirkolla on oma vahva parituhatvuotinen sanomansa ja oppinsa ja aatteensa, ja minusta se on isompi asia ja ihan eri asia kuin minkään puoleen ohjelman mukainen propagointi ja kansankiihoitus.
Eikä minulla ollut tarkoitus käynnistää mitään keskustelua abortista, omakin kantani on siihen määrittämättä.
Kysymys on: Kuka johtaa Kirkon ääntä?
Ikuista vallankumousposetiiviaan veivaava Sadinmaa vai TV-show-isäntä Kanala? Kumpi on kirkon arkkimedia?
Sopineeko tähän ketjuun. Tämän päivän Rauhan Tervehdys -lehdessä on seuraava juttu.
https://rauhantervehdys.fi/2021/01/turvallinen-paikka-tiukassa/
Sinänsä tuossa ei ole mitään uutta, mutta yksi asia kuulostaa vähintäinkin omituiselta:
Raittila kertoo, ettei Keminmaan seurakunnasta löytynyt vuonna 2010 pappia, joka olisi siunannut haudan lepoon avoimesti homoseksuaalina puolisonsa kanssa elävän miehen äidin.
Mitä lienee tuossa taustalla, olisi mielenkiintoista tietää koko totuus.
Edellisessä jutussa on
Kirkkoherran johdolla kirkkoneuvosto erotti virastaan haastattelun antaneen nuorisotyönohjaajan Seppo Kivistön . Neuvoston mukaan Kivistö oli vaaraksi nuorille, koska voisi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi vietellä poikia.
Nuorisotyönohjaajat työskentelevät rippikoululeirillä ja pojat ovat määrätyissä asioissa miesten kanssa ja tytöt naisten kanssa. Jos ajatellaan rippikouluryhmää ja siellä yöpymis- tai saunomistilanteita, niin on sinne kyllä vähän vaikeaa sijoittaa homomiestä. Ei poikien puolelle eikä kyllä tyttöjenkään puolelle. Eihän ketään pidä saattaa kiusaukseen ja vielä kun kyseessä ovat murrosikäiset nuoret. Tästäkin on nyt saatu väännettyä vääryys k.o. nuorisotyöntekijää kohtaan. Teitpä niin tai näin niin aina väärinpäin.
Keneen ajattelit tässä kiusauksen kohdistuvan? Suurin osa aikuisista, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, ei ole siinä mielessä kiinnostunut ripari-ikäisistä. Etenkin pojat ovat riparivaiheessa usein fyysiseltä kehitykseltään sen verran lapsia, että jos heidän läsnäollessaan kokee jotain kiusauksia, niin ongelmana on jokin muu kuin homous… Teineille itselleen saunominen homon nuoriso-ohjuksen kanssa voisi kyllä olla superkiusallista, mutta ei yleensä kuitenkaan kiusaukseen johtavaa.
Jos homomiehen laittaa poikien saunaan tai heteromiehen tyttöjen saunaan, niin minusta molemmissa tapauksissa on kyllä kyse kiusaukseen saattamisesta. Ihmettelen suuresti, että tämä voi olla jollekin epäselvää. En kyllä kokeilisi. Tokihan kiusauksen voi voittaa, mutta minusta se on tulella leikkimistä.
Tämä on tätä mitä meille yritetään jatkuvasti toittottaa, että homot ei ole pedofiilejä, piste. Ei saisi kyseenalaistaa.
Olen kokenut itse, että ainakin ikärajat joillekin näistä tuntuvat olevan sangen joustava käsite.
Omat lapsuuden ja nuoruuden kokemukseni ovat aivan muuta, kun olen jopa joutunut pakenemaan tilanteista. Repimään kopeloivat kädet ulos shortseistani. Tilanteet ovat olleet sekä hyväksikäytöksi että häirinnäksi tulkittavia. Enkä ole edes uskaltanut lapsena kenellekään puhua, Lapsena luulin toki olevani jotenkin itse syyllinen tai likainen. Vasta aikuisena olen vaimolleni kertonut, ja palstalla, kun nykyinen pride-touhu pyrkii esittämään kaikki homot suunnilleen pyhimyksinä.
Lapsuuskodissani asui homoseksuaalisia taipumuksia omaava mies. Hänen nuoruuden- entiset- ja nykyiset(?) ystävänsä olivat säännölliset vieraamme. Vanhemmillani oli isäni asemasta johtuen hyvin laaja tuttavapiiri ja vilkas sosiaalinen elämä. Vieraita jäi öiksikin. Tai oltiin kesämökeillä. tilaisuuksia oli, ja kiinnostusta tuntui olevan. Eri tasoista.
Joku on joskus vaatinut minua antamaan nimiä. En tiedä olisiko se “yksityisyyttä loukkaavaa tietojen paljastamista”. Oikeudessa toki annan, jos sinne asti joudutaan. Nimilistaa en voisi unohtaa, kokemukseni palaavat muistoihini joka päivä.