Antti Hämäläinen Manu Ryösön blogissa (Linkki tuolla edellä)
Myös suhde homoliitoihin voi lopulta marginalisoida osan pappeja ja kirkkokansaa. Itse en voisi kuvitella meneväni ehtoollispöytään homoparein kanssa, joka ei ole tunnustamassa syntiään ja tekemässä parannusta. Jos he taas olisivat nauttiimassa siunausta synnilleen se ehkä olisin minä, joka joutuisin etsimään uuden kristittyjen yhteyden. Ei tämä ole mitenkään mahdoton skenario. Siksi kyllä siihen liittyen kannattaa pohtia kaikenlaista.
Miten kukaan tietää ehtoollispöytään mennessään, millä mielellä sinne muut ovat tulossa? Miten kukaan tietää, onko ehtollispöytään tulossa oleva homopari / avopari / eronnut ja toisen kanssa avioitunut mies / veropetoksen tehnyt nainen / alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä / muita halveksuva tai toisista pahaa ajatteleva uskovainen / muu tavallinen syntinen tulossa ehtoollispöytään katuen ja syntinsä tunnustaen vai katumatta?
Mitä se ylipäätään minulle kuuluu, mikä toisen samaan ehtoollispöytään polvistuvan hengellinen tila on? Vai ainoastaanko homoparit ovat sellaisia syntisiä, joita ei voida samaan ehtollispöytään hyväksyä?