Kirkon avioliittokäsityksen laajentaminen - evl.fi:n kirkolliskokousaloite 2017

Itse rekisteröityyn parisuhteeseen kuuluvana olen tyytyväinen siihen, että tasa-arvo maallisen vallan edessä nykyään toteutuu ja siihen, että kansankirkossa voi elää avoimesti tällaisessa parisuhteessa ja vieläpä kuulla papilta, että olette tervetulleita seurakuntaan juuri sellaisina kuin olette.

En kannata sitä, että kirkkokansan kurkusta yritetään väkisin tunkea alas ajatusta että homoliitto olisi “aivan sama asia” kuin kristillinen avioliitto. Olkoonkin että kristillistäkään avioliittoa ei Raamatussa aseteta, vaan se kuuluu enemmän maalliseen regimenttiin.

Minä olen avoin kompromisseille, sillä on paitsi epärealistista, myös rakkaudetonta yrittää ottaa täyttä selkävoittoa ja kiistää toisen osapuolen näkemyksen oikeutus kokonaan. On totta, että kansankirkko on kansankirkko (eikä oikeaoppisten nyökkimiskerho) ja se totta vieköön on arvo. Minä arvostan nyt ennen kaikkea konfliktista ulospääsyn keinojen luotaamista, en sitä kuinka hienoilla sanoilla omaa poteroa kaivetaan syvemmäksi.

Omasta mielestäni siunaus ja rukoushetki riittää ja se että kirkkokansa vaikkapa mutisten hyväksyy hengellisten johtajiensa esimerkistä että tällaisia parisuhteita on olemassa ja ovat ihmisiä siinä missä muutkin - mutta kirkon ei tarvitse kutsua homoliittoa kristilliseksi avioliitoksi.

1 tykkäys

Minä vain mietin, kuinka uskottava on opetus avioliitosta vain miehen ja naisen liittona, jos niin opettava (henkilö tai yhteisö) samaan aikaan vihkii myös samaa sukupuolta olevia pareja…

2 tykkäystä

Yhtä uskottava kuin kirkko joka opettaa avioliiton purkautumattomuutta mutta vihkii samat ihmiset useamman kerran.
Mikä järjestely minusta kyllä opettaa paradoksaalisehkosti jopa paremmin avioliiton purkautumattomuutta kuin poikkeukseton säännön noudattaminen.

Kiitos, Yocha.
Kertalukemisen jälkeen kevyehkö ja tulkittu referointi:
1)Turtiaisen Helanderiin pohjautuva kaksineuvoisuus tuntuu epäloogiselta. Parhaiten sen onttoutta osoittavat Jukka Kivimäki ja Teemu Kakkuri. Kakkuri tosin ei kerro omaa kantaansa ainakaan suoraan itse asiaan. Vain siihen, että ratkaisu tuskin olisi hyvä kenellekään. Ei edes vihittäville pareille, jotka haluavat kirkolta todellisen hyväksynnän, ei pelkkää seremoniaa.
2)Vesa Hirvonen on periaatteessa Turtiaista kiittävä, mutta jättää sanomatta sen, kannattaako kahta kaavaa. Epäilenkin, että hänen missionsa on juuri tuo täyden hyväksynnän ajaminen. Välivaiheeksi jäisi “kompromissi”.
3) Manu Ryösö virittelee uutta kirkkoa ja henkilöseurakuntia. Lhpk ja herätysliikeihmiset yhteen. Hänen oma ratkaisunsa väikkyy taustalla. Ei kannattaisi kuulua langenneeseen kirkkoon. Tästä ei kyllä Manun työnantaja eli Sley ilahdu. Sleyn johto on ainakin usein ja hiljattainkin toistanut kirkon jäseninä pysymisen tärkeyttä.
4) Turtiainenkin hieman yllättäen liittää ehdotukseensa henkilöseurakuntamallin. Mutta Ryösön kanssa hän on hyvin kiivaan ja henkilökohtaisen sävyisesti eri mieltä.

2 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: [Pitäisikö luterilaisesta kirkosta erota?)

6 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: [Avioero ja uudelleenavioituminen)

Kirkon pitääkin arvioida lähimmäisenrakkauden toteutumista valtiossa. Jos kirkko olisi sitä mieltä, että valtion nykyinen avioliittokäytäntö olisi lähimmäisenrakkauden vastainen, kirkon pitäisi pyrkiä toimimaan niin, että valtio muuttaisi lakia. Tällaista kirkko ei ole tekemässä. Piispainkokous on päinvastoin tunnustanut samaa sukupuolta olevien avioliitotkin avioliitoiksi.

Voidaan silti kysyä, onko kirkon välttämätöntä osallistua kaikkien avioliittojen solmimiseen. Ei ole välttämätöntä. Kirkko on nimenomaan päättänyt ja kirkkojärjestyksessä säätänyt, että se ei vihi omia jäseniäänkään, jos nämä eivät ole käyneet rippikoulua.

Kirkko voisi tällaisen poikkeuksen säätää myös samaa sukupuolta olevien kohdalle. Sellaista ei ole säädetty. Se, että kirkkokäsikirjassa ei ole samaa sukupuolta olevia varten nimettyä kaavaa ei estä vihkimästä nykykaavoja käyttäen, koska kaavojen intentio ei ole määritellä vihittäviä, se intentio on lailla ja kirkkojärjestyksellä.

Kirkon ei toki kannatakaan säätää vihkirajoitusta samaa sukupuolta olevien kohdalle, koska on ehdottomasti lähimmäisten ja koko yhteisön hyvä, että myös samaa sukupuolta olevat parit saavat kirkollisen vihkimisen esirukouksineen ja siunauksineen. Samaa sukupuolta olevien vihkimiselle on lähimmäisenrakkaudessa mitä raamatullisin peruste.

Olisi erittäin toivottavaa, että samaa sukupuolta olevien avioliitto sisällytettäisiin kirkon virallisimpiin oppidokumentteihin, kuten katekismukseen. Tämä voi kuitenkin odottaa; eronneiden uusi avioliittokin saatiin katekismukseen vasta 1999, vaikka eronneita oli vihkitty aikojen sivu. Minusta tässä on kompromissin paikka: en olisi hinnalla millä hyvänsä muuttamassa oppidokumentteja; konservatiivisille kristityille on merkitystä sillä, että asiaa ei ole viety virallisimmalle oppitasolle.

Jo ennen virallisia oppilauselmia samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat osa kirkon elämää ja piispojen mukaan sama sukupuolta olevien perheitä tulee kohdella samoin kuin muitakin. Kipupisteenä on juuri vihkiminen ja avioliiton siunaus. Kymmenet papit rohkenevat vihkimisen jo tehdäkin, ja sille siis on kirkon omat, sekä teologiset että juridiset perusteet.

Näin Vesa Hirvonen Kotimaassa. Kivimäen blogin kommenteissa.

Tässä näemme, että pelkkään siunaukseen tai kakkosluokan vihkimiseen (eli Turtiaisen ajatus omantunnon mukaisesta pappien jaosta) tyytyminen ei todellakaan ilahduta uudistajia.

Hirvonen on siis sitä mieltä että piispat ovat jo hyväksyneet uuden avioliiton.
Simsalabim.

Kompromissien esittäjät ovat siis myöhästyneet pahasti. Kun Hirvoselle kompromissi olisi vain muodollisten dokumenttien kuten katekismuksen päivittämisen odottaminen…

Tämä näyttää todeksi sen, että Turtiaisen juttu on ihan onneton tarina. Kuten Teemu Kakkurikin totesi, uudistajat haluavat todellisen ja täyden hyväksynnän samansukupuolisille pareille.

Hirvosen ajatus siitä että uusi avioliittokäsitys on jo hyväksytty, myötäilee sitä että tuomiokapituleissa on myös äänestetty onko vihkiminen rangaistavaa vai ei. Ei tietenkään ole, jos tulkitsee noin. Mutta totuus on, että kaikki piispat eivät ole hyväksyneet avioliiton käsitteen muuttumista kirkossa.

2 tykkäystä

Antti Hämäläinen Manu Ryösön blogissa (Linkki tuolla edellä)

Myös suhde homoliitoihin voi lopulta marginalisoida osan pappeja ja kirkkokansaa. Itse en voisi kuvitella meneväni ehtoollispöytään homoparein kanssa, joka ei ole tunnustamassa syntiään ja tekemässä parannusta. Jos he taas olisivat nauttiimassa siunausta synnilleen se ehkä olisin minä, joka joutuisin etsimään uuden kristittyjen yhteyden. Ei tämä ole mitenkään mahdoton skenario. Siksi kyllä siihen liittyen kannattaa pohtia kaikenlaista.

Miten kukaan tietää ehtoollispöytään mennessään, millä mielellä sinne muut ovat tulossa? Miten kukaan tietää, onko ehtollispöytään tulossa oleva homopari / avopari / eronnut ja toisen kanssa avioitunut mies / veropetoksen tehnyt nainen / alkoholisti tai huumeidenkäyttäjä / muita halveksuva tai toisista pahaa ajatteleva uskovainen / muu tavallinen syntinen tulossa ehtoollispöytään katuen ja syntinsä tunnustaen vai katumatta?
Mitä se ylipäätään minulle kuuluu, mikä toisen samaan ehtoollispöytään polvistuvan hengellinen tila on? Vai ainoastaanko homoparit ovat sellaisia syntisiä, joita ei voida samaan ehtollispöytään hyväksyä?

4 tykkäystä

Ei mistään voi tietää, eikä pidäkään tietää. Mutta jos kirkko julkisesti hyväksyy avioliiton ulkopuolisen seksin, niin voi ainakin olettaa, että aviorikos ei ole mikään kynnyskysymys, joka estäisi kommuunion. Monille kristityille se kuitenkin vielä on. Senkin saa anteeksi, mutta jos kirkko julkisesti ilmoittaa, että sitä ei edes tarvitse pyytää anteeksi vaan siunaa sen, niin tilanne tosiaan on huono jo yksittäisen sielunkin kannalta.

3 tykkäystä

Tuossa ei minusta ollut kyse kirkosta, vaan siitä, että yksittäinen kristitty ei mielestään voi osallistua ehtoolliseen, jos samassa ehtoollispöydässä on homopari.

Minä en ymmärrä, miksi jonkun muun syntisyys - tunnustettu tai tunnustamaton - estäisi minua osallistumasta ehtoolliseen.

5 tykkäystä

En minäkään.

Syntisyydellä ja julkisella synnissä elämisellä on kuitenkin ero. Ehtoolliselle osallistumisesta edellytetään, että olisi tunnustanut kaikki vakavat synnit ja saanut synninpäästön niistä. Tätä pitäisi ainakin miettiä, vaikka kukaan meistä ei mikään puhdas pulmunen olekaan. Jos kirkko toteaa, että näin ei ole mikään tarvis tehdä, vaan ehtoolliselle voi osallistua vaikka eläisikin synnissä, niin se muuttaa tilannetta ihan kaikkien kohdalta.

Ai tämä sama punaisessa käsivarsinauhassa esiintyvä “historioitsija”, jonka mielestä on ihan OK virtsata Swinhufvudin haudalle ja spreijata Mannerheimin muistopatsaat punikkien iskulauseilla…

En tunne miestä, mutta käytetyt lähteet on lueteltu kirjan takana. Asiahan on tarkastettavissa. Olen ymmärtänyt että tutkimuksen luotettavuuden mittareihin ei ensisijaisesti kuulu tutkijan moraalin arviointi. Jos tutkimuksen lähteet ovat luetteloitu ja kaikkien tarkastettavissa, niin sillä, onko tutkija itse millainen hörhö hyvänsä, ei ole suuresti väliä.

Helpointa tällaisten tutkielmien kumoaminen lienee siten, että osoittaa tutkijan olevan väärässä. On vaikeampi perustella tutkimuksen huonoista tutkijan persoonallisilla omituisuuksia. Sitä paitsi kirja on objektiivinen, ei tuomitseva.

Ken epäilee, osoittakoot vääräksi.

D

1 tykkäys

Jos kyse on Teemu Keskisarjasta, niin uutisjuttu on otsikoltaan todella liioiteltu ja myös väärä. Teemu Keskisarja sanoi Kotkassa saman asian, mutta asiayhteys oli se, että mikäli jollain jotain haluja mielenosoittamiseen on, niin tuo vankileirien tilanne on oikeastaan ainoa asia mistä historia voi tuomita asianosaisten toiminnan. Miehestä ja esitelmästä jäi rehellinen, ketään kumartelematon kuva. Sanoi vielä lopuksi, että ei ole mitenkään puolueeton vaan intohimoisesti sekä valkoisten, että punaisten puolella. Ja möi todella hienon Viipuri 1918 kirjan kympillä mikä kyllä on paras hinta/laatu - suhde mihin olen aikoihin törmännyt.

1 tykkäys

Niin, katolinen kirkko.
Luterilainen kirkko ei jaottele syntejä vakaviin ja vähemmän vakaviin, eikä meillä ole rippipakkoa.

Synnissä elämisen ja syntiin lankeamisen erosta olen sinänsä samaa mieltä - mutta ei se minua estä osallistumasta ehtoolliseen, vaikka samassa ehtoollispöydässä olisi synnissä elävä julkisyntinen.

1 tykkäys

Kun olet niin viisas ja etevä. Suorastaan ihailtavan nerokas, niin luulisi tyhmempi, että pystyisit kertomaan oman viisaan tulkintasi asiasta. Etkä alentuisi pelkkään tyhmemmän kirjoittajan mollaamiseen…

Kyse ei sinulla taida olla tyhmyydestä vaan asenteesta, joka tekee keskustelemisen turhaksi. En usko, että älysi on niin heikko ettet pystyisi ajattelemaan järkevämpiä selityksiä vähäisille tuomioille jostakin tietystä rikoksesta kuin “no ne vaan pysy piilossa vuosisadat”. Jos on, et käyttäisi tietokonetta.

2 tykkäystä

Minun kyllä pitää myöntää tyhmyyteni. En ymmärrä eroa nykyisen Saudi-Arabian ja tuon ajan Suomen homojen vähäisyydelle. Molemmissa tapauksissa ankara rangaistus pitää homoutta ajattelevatkin hiljaa. Minusta tuo on hyvin looginen selitys. Mutta nähtävästi sinä tiedät viisaudessasi paremmin.

Ihan asiallista olisi, jos toisit ilmi tämän korkeamman viisautesi, etkä vain irvisi itseäsi tyhmempiä. Muuten voisi erheellisesti jopa luulla, että et oikeasti tiedäkään sen paremmin, vaan haluat vain oman mielipiteesi ajaa läpi väkivaltaisesti toisia alistaen.

1 tykkäys

Keskisarjan kirjan mukaan ankarat rangaistukset eivät estäneet muitakaan luonnottomina pidettäviä seksuaalirikoksia tapahtumasta.

Mutta todistustaakka on sillä joka esittää väitteen. Eli sodomiasta rangaistavien määrän vähyys muinaisessa Ruotsi-Suomessa vuosisatojen aikana, johtui samasta syystä kuin tämän päivän Saudi-Arabiassa: rangaistuksen pelosta. Tällöin tietenkin joudutaan pohtimaan sitä, miksi suuret määrät ihmisiä uskaltautuivat kuolemanrangaistuksen uhalla muuhun kiellettyyn seksuaaliseen aktiviteettien. Paitsi sodomiaan. Se ei ole loogista. Mutta todistustaakka on jollakulla muulla.

D

Kiitos hyvästä argumentistä. Olet oikeassa, jos Saudi-Arabiassa ei ole vastaavaa määrää vastaavia rangaistavaksi määriteltyjä seksuaalitekoja. Arvostan, että vastasit järkevällä argumentillä, etkä alkanut irvimään kuten eräs…

Mistä syystä uskot homoseksuaalien vähäisen määrän tuolloin johtuvan ?