Jostain luin juuri, että maistraateissakaan ei ole kovin paljon varauksia. Jos en väärin muista, niin noin 30 koko maassa loppuviikoksi, eli keskiviikosta sunnuntaihin.
Ja sekin saattaa olla vain uutuudenviehätystä ja alkuinnostusta. Vähän sama kuin Tom of Finland -postimierkkien kanssa… Alussa se oli jotain jännää ja ostettiin ihan periaatteesta, sitten kiinnostus loppui. Näin ainakin kuulin postialan työntekijän kertoneen…
Kohta näemme vihittäviä homoja epätoivoisesti etsimällä etsivien pappien kulkua rimputtelemassa ovikelloja ja päivystämässä homoklubien ovilla sulkemisaikaan: “Eikö täältä löytyisi ketään vihittäviä homopareja, kun olisi tuo kuvausryhmäkin mukana”.
Vitsisi jäi nyt vähän käytännön ongelmien vuoksi puolitiehen. Vihkimistä varten vaaditaan edelleen esteiden tutkinta joka vie seitsemän päivää.
[quote=“IDA, post:175, topic:1283, full:true”]Toisaalta täällä ei taida olla ketään haluamassa sukupuolineutraaliin avioliittoon vihkimistä. Ainoastaan vihkimään halukkaita pappeja on.
[/quote]
Olisikohan syytä jo ihan tasa-arvon takia välittää joitakin pareja pääkaupunkiseudulta maakuntiin “vihittäviksi”?
Joo, pappien ihmisoikeus ja tasa-arvo edellyttää, että jokaisen papin, missä päin Suomea tahansa, on saatava vihkiä homopari, jos kerta tahtoo!
Homoparit on siis levitettävä Stadista kaikkialle, missä on innokkaita pappeja.
20 vuoden päästä:Jokaiselle evl papille virkavelvollisuudeksi vihkiä ainakin 1 homopari uransa aikana. Jos ei, tuomiokapitulia ja kenkää
Kyrkpressenin tämän päivän numerossa oli sekä kirkolliskokouksen aloitteesta että laajemmin vihkioikeudesta useita juttuja.
Yhdessä jutussa oli kysytty 9 papilta hiippakunnan eri osista, pitävätkö he aloitetta mahdollisena tienä eteenpäin kirkossa ja vihkisivätkö he itse samaa sukupuolta olevia pareja.
Viisi papeista vastasi, että eivät vihkisi, kaksi vastasi että vihkisi, jos kirkko sallii ja kaksi vastasi, että vihkisi jos kirkko sallii mutta pitäisivät parempana vihkioikeudesta luopumista. Kiinnostava vastaus oli yhdellä kirkkoherralla, joka totesi, että jos kirkko päättää vihkiä, niin myös hänen seurakuntansa on se tehtävä, mutta hän delegoisi vihkimiset papeille, jotka haluavat vihkiä; itse hän ei vihkisi. Voisi kyllä olla vaikea tilanne olla kirkkoherra, jos itse ei vihi - eikä kukaan muukaan seurakunnan papeista vihi.
Kirkolliskokoukselle tehtyä aloitetta piti tienä ratkaisuun vain yksi noista yhdeksästä. Osa perusteli kielteistä kantaa sillä, että avioliitto on naisen ja miehen ja aloitteessa se käsitys joka tapauksessa muuttuisi. Joku totesi, että aloite ei ota huomioon sitä, että vihkimistä vastustaville papeille kysymys on suurempi kuin heidän oma omantunnonvapautensa. Usea oletti joko ainoana vastauksena tai osana muuta vastaustaan, että aloite ei tule saamaan riittävää kannatusta. Pari toivoi kompromissin sijaan kirkon luopuvan vihkioikeudesta.
Yksi tarjosi mielestäni kiinnostavaa vaihtoehtoa: kirkolliskokous pyrkisi muuttamaan avioliittolain niin, että papeilla ei ole automaattista vihkioikeutta virkansa perusteella, vaan jokaisen papin pitäisi anoa henkilökohtaista vihkioikeutta, kuten muilla uskonnollisilla yhdyskunnissa Suomessa on. (Kursivoitu osuus papin kommentin referointi, tästä eteenpäin omaa pohdintaani.) Tavallaan tuo ratkaisisi sen ongelman, että jos papilla virkamiehenä on velvollisuus vihkiä, on helppo kumota poikkeuslaki, joka sallii olemaan vihkimättä. Mutta jos jokaiselle papille myönnettäisiin erikseen vihkioikeus, kukaan ei ainakaan joutuisi syytteeseen syrjinnästä, jos ei vihi. Kääntöpuoli on sitten se, että papit, jotka eivät vihi samaa sukupuolta olevia, eivät sen jälkeen voisi vihkiä myöskään eri sukupuolta olevia pareja. Kenties siitä syntyisi ongelma, että ainakin osa perinteisellä kannalla olevia seurakuntalaisia kokisi, että heillä ei enää ole mahdollisuutta kirkolliseen vihkimiseen, koska he eivät haluaisi ns liberaalipapin vihkivän, mutta ns konservatiivipapeilla ei ole vihkioikeutta. Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin. Viron kirkoissa ja uskonnollisissa yhdyskunnissa muuten on tuollainen käytäntö. Vihkioikeutta haluava pappi tai muu uskonnollinen johtaja anoo vihkioikeutta valtiolta ja suorittaa sitä varten perheoikeuden toimituksia koskevan kurssin tentteineen.
Toisessa saman lehden jutussa oli pyydetty herätysliikkeiden johtajilta kommenttia kirkolliskokoukselle tehdystä aloitteesta. Evankelisten (SLEF) Ingvar Dahlbacka sanoi, että asiasta ei ole vielä keskusteltu, mutta hän ei usko, että SLEF voisi asettua tukemaan tehtyä aloitetta.
Lestadiolaisten Stig-Erik Enkvist totesi, että naispappeuteen liittyvien kokemusten perusteella mihinkään lupauksiin omantunnonvapaudesta ei enää uskota. Toimittaja kysyi, eikö edes, jos se kirjataan lakiin, johon Enkvist vastasi, että onhan se nähty, että lakejakin voidaan muuttaa. Hän totesi, että perinteisesti uskovien asema kirkossa käy kaiken aikaa ahtaammaksi ja pohti, pyrkiikö kirkko tietoisesti savustamaan perinteisesti uskovat ulos kirkosta.
Kyrkans Ungdomin (KU) Marcus Henricson kertoi, että KU on asettanut työryhmän käymään aloitetta läpi ja keskustelemaan lakimuutoksesta vielä kevään aikana. Hän kuitenkin totesi myös, että KU on kirkon nykyisen linjan kannalla.
Kolmannessa, lyhyessä uutisessa kerrottiin, että Kom alla (ruotsinkielinen Tulkaa kaikki) ja Gemenskap -yhdistys tukevat vihkiviä pappeja henkisesti, hengellisesti ja juridisesti, myös mahdollisen oikeudenkäynnin tullessa.
Yksi artikkeli käsitteli Ylen ja ruotsinkielisten lehtien yhdessä tekemää tutkimusta, jonka mukaan kyselyyn vastanneista Porvoon hiippakunnan papeista 6% eli 14 pappia, joista 3 seurakunnan virassa, on valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja kirkon ohjeista riippumatta. Jutussa Sixten Ekstrand, kirkkohistorian dosentti ja kirkkohallituksen ruotsinkielisen osaston johtaja, uskoo, että 10-20 vuoden kuluttua kirkossa vihitään sukupuolesta riippumatta kirkkoon kuuluvat parit. Hän pitää ehdotettua kompromissia, kahden vastakkaisen näkemyksen rinnakkainoloa, parempana kuin kirkon jakautumista, mutta ei usko, että aloite saa vielä tällä kaudella määräenenmmistöä (3/4) taakseen. Hän ei myöskään usko kirkolliskokouksessa saavutettavan määräenemmistöä vihkioikeudesta luopumiseen.
Ja lopuksi Marcus Henricsonin haastatteluosuuden loppukommentti: Henricson kysyy myös, onko tärkein tavoite tehdä kirkko sellaiseksi, että mahdollisimman harva eroaa siitä. Tavoitteen pitäisi olla, että meillä kristityillä on selkeä sanoma. Sen voisi kirkolliskokouskin päättää.
Juuri näytetään televisiossa kerrotavan mikä on suunta: pienet reformaattion kautta syntyneet kirkot jatkavat hajoamistaan ja kulkevat yhä kauemmas siitä mikä on kirkko.
Sadinmaan teologia on toki karkeasti metsässä, mutta muutaman ohimenevän livetapaamisen perusteella sanoisin, että mies vaikuttaa kyllä aivan tasapainoiselta ja tervejärkiseltä - ja paljon hillitymmältä kuin mitä median perusteella voisi kuvitella. “Messiaskompleksilla” tietääkseni yleensä viitataan joihinkin ihan psykoottisiin mielenhäiriöihin, eikä Sadinmaan tapauksessa vaikuta olevan kyse sellaisesta.
Tunnen läheltä hänen muuttumisensa nähneitä ihmisiä.
Suosittelen tosiaan kuuntelemaan tuon debatin Junkkaalan kanssa.
Timo Junkkaala kirjoittaa osuvasti:
Kun kirkkoa vaaditaan vihkimään samaa sukupuolta olevia, vedotaan tasa-arvoon ja uuteen avioliittolakiin. Ja koska kirkko on sitoutunut Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen, on perusteita pyritty löytämään myös noista kirkon perusdokumenteista.
Raamattuun vetoaminen on ollut vaikeaa, koska avioliitto on sekä luomiskertomuksessa että Jeesuksen opetuksissa niin selvästi määritelty miehen ja naisen väliseksi. Homoseksuaalisten suhteiden tuomio on yhtä selvä. Yritykset selittää, ettei Raamatun aikana tunnettu nykyisen kaltaisia homoseksuaalisia suhteita, eivät vakuuta. Antiikin aikana oli monenlaisia homoseksuaalisia suhteita. Sekä juutalaisuus että kristinusko torjuivat ne kaikki. Myöskään apostolin sanaa ”yhdentekevää oletko mies vai nainen”, ei ratkaise asiaa, koska siinä ei ole kysymys avioliitosta vaan siitä, että Jeesuksen pelastustyö koskee kaikkia sukupuolesta riippumatta.
Hyvä kirjoitus. Onko tämä Timo Junkkaala muuten se joka on kääntänyt kelkkansa naispappeusasiassa vai veljensä?
Nythän siis ulkopuoliset ei ole vaatimassa mitään vaan kyse on kirkon sisäisestä kiistasta. Uskovat ovat siis toisiltaan vaatimassa…
Kumpikaan ei ole kääntänyt kelkkaansa. Eero on ollut alun perinkin sitä mieltä että voi tehdä alttariyhteistyötä. Timo puolestaan välttää edelleen niitä tilanteita, joissa pitäisi tehdä alttariyhteistyötä.
Uskovat siis vaativat toisilta uskovilta Raamatun ja tunnustuskirjojen vastaista toimintaa.
Painostus ulkopuolelta on myös ollut voimakasta. Asennetasolla. Olet itsekin tehnyt selväksi, että kirkon ei pitäisi harjoittaa “syrjintää” tässä asiassa.
Leif Nummelan pohdintaa avioliittokäsityksestä;
“Usean piispan suusta on viime aikoina kuultu ajatus, että piispan ensisijainen tehtävä on vaalia kirkon yhtenäisyyttä. Ei tietenkään ole. Ensisijainen tehtävä on vaalia kirkon uskollisuutta Kristukselle ja hänen opetukselleen Raamatussa. Yhteys syntyy sitten totuuden ehdoilla, eikä päinvastoin.”
Missähän olen sellaista sanonut? Taisipa tulla taas “vaihtoehtoinen fakta”…
Olen painottanut, että uskonnot saavat toimittaa tai olla toimittamatta riittejään kelle lystäävät. Kun kerran sellaisilla jotka ei tykkää miten tehdään on oikeus erota ja vaikka perustaa oman uskontonsa.