Näin merkittävässä kysymyksessä on parempi olla jakaantunut totuuden tähden kuin yhtä harhassa.
Miten tarina jatkuu tämän tiukan loppupäätelmän jälkeen?
Jäämme odottamaan mitä käytännön ratkaisuja jakaantuminen tarkoittaa. Lähinnä tulee mieleen vaihtoehdot a) pysytään kirkon sisällä, mutta jakaantuminen tunnustaen ja esim. irtisanoutuen toisista piispoista ja niiden toisten kaitsentaan asettuen tai b) lähdetään perustamaan uusia rakenteita kirkon ulkopuolelle.
Uskon että menee vielä vuosia siihen kun kirkolliskokouksessa olisi määräenemmistö uudistuksen puolella. Siihen mennessä käytäneen koko ajan tätä puntarointia tulevista vaihtoehdoista. Tosin jo nyt jaetaan erityisesti kirkon työntekijöitä kahteen leiriin.
Edellisellä foorumilla reaktiosi oli yksinkertaisesti, suorasti ja ilman tulkinnanvaraa “Jeeeeeeee!” kun uutisoitiin homopareja vihkivästä seurakunnasta.
Tässä yhteydessä mainitsit myös pitäväsi hyvänä ja juhlimisen arvoisena asiana kun “syrjintä vähenee.”
Joten älä yritä. Minulla on hyvä muisti, ja niin on monella muullakin.
No tuo oli trollausta… Olen monta kertaa edelliselläkin foorumilla sanonut, että uskonnoilla pitää olla oikeus suorittaa riittejään kelle lystäävät, kun kerran toisinajattelijoilla on oikeus erota.
Jännää, että yhden viestin muistat, et niitä monia joissa olen korostanut tuota vapautta.
Eli peruutatko sen mitä tuossa yhteydessä sanoit? Eivät nuo molemmat asenteet voi olla sinun kantasi.
(Tässä kohden muistutan siitä, että “syrjinnän” peruste on mielivaltaisuus. Eli se, että päteviä ja johdonmukaisia perusteluja tietynlaisille rajauksille, tässä tapauksessa kristillisen avioliittokäsityksen reunaehdoille, ei ole. Vaan rajaus nousee pelkästään halusta sulkea jotkut ulkopuolelle. Sen vuoksi ei voi samanaikaisesti antaa kirkolle vapaat kädet asian ratkaisemisessa ja syyttää “syrjinnästä”.)
Olet ristiriitainen monessa muussakin asiassa. Otatko siis takaisin tuon “Jeee!” -reaktiosi ja “syrjmättömyydestä” riemuitsemisesi?
No varmasti väsytellään, mutta tarkoitin lähinnä sitä, mitä konkreettista Nummelan vakuuttama jakaantuneisuus olisi. Sehän ei ole mikään uutinen että Kansanlähetys on perinteisellä linjalla, ja hyvä on että on. Mutta se on kiinnostavampaa, että mitä KL (tai muut järjestöt) ehdottaa toimintatavaksi sekä nyt että sitten jos uudistus menee läpi.
Olen tottakai iloinen noiden parien puolesta, jotka saivat mitä halusivat. Siis ihan inhimillisesti ajateltuna, en voi ajatella heistä, että hyi, hyi pahat homot…
Poliittisesti olen sitä mieltä, että asia on kirkon sisäinen. Kirkon pitäisi joko sallia tai kieltää tuollainen. Ja seuraamukset vastoin toimiville sitten sen mukaan. Eri mieltä olevat voivat sitten perustaa oman kirkkonsa. Kyse on siis kirkon sisäisestä asiasta. Ja kirkon tulee se sisäisesti päättää. Tyhmintä on tuollainen joopas eipäs jahkaus.
Eikä se siis estä iloitsemasta noiden ihmisten onnesta.
Mutta käytit sanaa “syrjintä”. Siis tarkkaan ottaen sanoit, että olet iloinen siitä että “syrjintä kirkossa vähenee”
Pointtina siis edelleen se, että et voi samanaikaisesti pitää asiaa kirkon itsensä ratkaistavana, opillisena kysymyksenä, johon et voi eikä sinun pidä ottaa kantaa eettiseltä ja moraaliselta kannalta. Koska ymmärrät että siitä ei ole kyse. Silloin ei voi puhua “syrjinnästä”.
Kuten sanoin, minulla on hyvä muisti kaiken kirjoitetun tekstin suhteen. Kirjailijan etuja
Eli se on sinusta syrjintää? Eli mielestäsi homoparit on vihkimisasiassa eroteltu mielivaltaisesti (syrjinnän määritelmä) ilman johdonmukaisia, opillisia perusteita, eikä kirkolla ole oikeutta määritää avioliittokäsitystä oppinsa pohjalta. Asia selvä.
No, jotta voitaisiin katsoa jokin "syrjinnäksi (siis muutenkin kuin mutu-perusteella) pitäisi voida osoittaa toiminta oikeasti mielivaltaiseksi.
Jos sinäkin ateistina näet ja ymmärrät, että käytäntö voidaan uskonnollisesti ja opin pohjalta perustella, toiminta ei ole mielivaltaista. Silloin ei voida syyttää myöskään syrjinnästä. Ja silloin ei ole merkitystä sillä miltä se näyttää tai tuntuu.
Haluaisin tarkennusta tuohon periaatteeseesi. Mietitäänpäs sitä ihan irti noista mieltäkuohuttavista ajankohtaisista tapahtumista…
Jos oletetaan ihan teoreettinen uskonto X joka tuomitsisi vasenkätisyyden ja kohtelisi vasenkätisiä tavalla, joka yleensä muualla katsottaisiin syrjinnäksi. Jos kuitenkin uskon X pyhissä kirjoissa on määritelty aivan aukottomasti, että vasenkätiset on pahoja ja heitä tulee kohdella huonommin, niin silloinko heidän kohtelunsa ei olisi mielestäsi syrjintää ?
Minusta se olisi syrjintää, mutta uskonnolla X olisi siihen oikeus, koska voisihan vasenkätiset ja heidän syrjintäänsä vastustavat erota tuosta uskosta ja perustaa vaikka ihan oman uskonnon.
Siinä tulivat avainsanat: “pahoja” ja “huonommin”.
Se mitä tässä et ymmärrä on, että kristillisessä avioliittokäsityksessä ei ole kyse ylipäätään minkäänlaisesta tai kenenkään “kohtelusta”, vaan siitä mitä avioliitto on. Eikä varsinkaan kyse ole “hyvien” ja “pahojen” erottelusta siten, että ketkä saavat mennä keskenään naimisiin ja ketkä eivät. Eikä homojen ja heteroiden erottelusta, tai muustakaan erottelusta, vaan avioliiton sisällöstä ja tarkoituksesta, sen kristillisessä kontekstissa.
Jos näet kristillisen avioliittokäsityksen ja -käytännön tuollaisena tai tuohon verrattavana, olet yksinkertaisesti väärässä.
Miksi papeilla ei nyt ole oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevia? Se johtuu siitä, että kirkon ylin päättävä elin eli kirkolliskokous on enemmistöltään raamatullisia konservatiiveja.
Ettäs kehtaavat! Raa-ma-tul-li-si-a konservatiiveja. O tempora, o mores.
No, samassa jutussa virkaheitto pastorimme esittää ilmeisen vakavissaan, että oikeastaan kirkkolain mukaan homoja voitaisiin vihkiä jo nyt, sillä eihän kirkkolaissa puhuta mitään vihittävien sukupuolesta. En ole perehtynyt kansankirkon meininkiä säätelevään kirkkolakiin, mutta oletan että siellä ei puhuta mitään parista muustakaan itsestään selvyydestä, kuten esimerkiksi siitä, että avioliittoon vihittävien tulisi kuulua ihmislajiin (Homo Sapiens Sapiens)…
Pohdinta pastorin sukupuolesta ei kytkeydy samaan teologiaan kuin pohdinta vihkiparin sukupuolesta.
Vaikka pastorinviran katsottaisiin Kristuksen asetuksen mukaan rajatuksi vain toiselle sukupuolelle, ei pastori palvele seurakuntaa sukupuolellaan. Avioliitossa kaksi eri sukupuolta konkreettisesti yhtyvät toisiinsa.
