Joo, erikoista on suhtautuminen kirkolliskokouksen asemaan.
Sen verran pitää tarkentaa että papit eivät saa tehdä mitä huvittaa. Kyllä heille rajoja asetetaan ja säännöistä pidetään kiinni - monissa asioissa. Tästä kyseisestä ilmiöstä vaan on tullut kumma poikkeus, joka johtuu siitä piispat ovat suostuneet ns uudistajien vaatimuksiin ennen kuin kirkon ylin elin on päättänyt sellaista.
Yksi pitää pintansa toistaiseksi - Lapuan piispa ei ole kirkolliskokousta ohittanut.
Oudolta tuntuu se, että näissä uutisissa annetaan usein ymmärtää, että papeilla on jo omantunnon vapaus tässä asiassa, saa vihkiä tai olla vihkimättä. No, käytännössä taitaa tosiaan noin olla, mutta missään vaiheessahan ei kirkolliskokous ole antanut lupaa vihkiä. Outoa omantunnon vapautta: saat toimia kirkkojärjestyksen mukaan tai vastoin sitä. Rangaistuksen puuttuminen on tulkittu luvaksi.
Mitä tämä tarkoittaa? Millaisista asioista tulee sanktiota?
Emmäny viitti luetella… saa pian joku inspiraation alkaa kokeilla mitä sais mistäkin! 
Mutta joo. Tottakai papeilla on virkavelvollisuudet. Työt on tehtävä, selvinpäin hoidettava sakramentit, rippikoulut, messut ja hautaansiunuut. Käsikirjan mukaan mennään ja esimerkiksi messun viettoon liittyen on yksityiskohtaista ohjeistusta piispalta papistolle sekä vielä seurakuntakohtaisesti kirkkoherralta alaisille. Tarkasti niitä noudatetaan ja uudet tulijat kyselevät aina etteivät mokaisi - sivusta olen seurannut… Kirkkoherran virassa on jos jonkinmoista vastuuta päätöksistä ja johtamisessa.
Foorumilla olevat papit osaavat kertoa tarkemmin. Pointtini oli, että piispat ja kapitulit kyllä kaitsevat ja valvovat. Mutta tässä avioliiton muuttuneessa asemassa on annettu periksi. Voidaan syytellä kurittomia pappeja mutta todellisuudessa pitäisi ihmetellä useimpia piispoja.
Tässä on se ero että vihkioikeuden rajoittaminen lain sallimasta on kirkon sisäinen asia. Työsyrjinnän salliminen ei ole.
Hetkinen. Kuvitellaan että perustettaisiin kirkkokunta, jossa on naispappeja, mutta myös naispappeutta vastustavia pappeja. Kirkkokunta antaisi säännöissään mahdollisuuden valita esim. seurakuntakohtaisesti, hyväksytäänkö naispappeus vai ei, ja sallisi kieltäytyä yhteistyöstä naispappien kanssa. Tarkoitatko nyt siis, että tällaista kirkkokuntaa ei maallisen lain takia voisi perustaa?
Ongelmaksi on muodostunut se, että ev.-lut. kirkko on itse valinnut linjan, jossa tuollainen on “työsyrjintää”. Kirkollahan on opillinen vapaus kyllä naispappeusasiassa.
Tämä on myös se, mikä tekee kahden menettelyn mallin avioliittoasiassa mahdottomaksi. Vihkimisoikeutta voi rajoittaa, mutta jos sitä ei päädytä rajoittamaan, siitä voi olla melko mahdotonta antaa erivapauksia, “syrjimislupia”.
Tämä voisi toimis silloin jos yksittäinen seurakunta voisi ratkaista kumpaa virkajärjestystä noudattaa.
Jos saman työnantajan palveluksessa on samassa tehtävässä sekä miehiä että naisia, työtehtäviä ei voi jakaa sukupuoliperusteisesti.
Puppua. Tätä tehdään jatkuvasti sosiaali- ja terveysalalla. Ja turvallisuusalalla.
D
Näissä tilanteissa perusteet liittyy asiakkaaseen. Ei siihen kuka haluaa tehdä kenenkin kanssa yhteistyötä.
Nähdäkseni suunnitellusti vanhan virkakannan mukaisia messuja voitaisiin järjestää, jos niin päätettäisiin, mutta ei niin että pastorin toiveesta järjestellään työvuoroja.
Sukupuoleen perustuvaa syrjintää joka tapauksessa. Seurakuntalaisissakin on niitä jotka haluavat messunpitäjän olevan tiettyä sukupuolta.
D
Onko muuten miespapittomia messuja tarkoituksella järjestetty?
Tällainenkin toive on varmaan olemassa.
Näin on. Mutta eikös se ole työsyrjintää miespappeja kohtaan erottamalla heidät virasta, jos ei naispapin kanssa työt sovi omantunnon syistä? Olikos se niin, että kun naispappeus sallittiin niin jonkinlainen myönnytys sitä vastustaville papeille oltiin sallimassa mutta ei se sitten toteutunutkaan. No nyt on näin mutta ärsyttää tuo kirkolliskokouksen päätösten halveksiminen, kun nyt muutamat haluavat olla niin vapaamielisiä, joten säännöt eivät heitä koske. Se on väärin.
Noin periaatteessa voi. Siinä kun “asiakkailla” on oikeus valita pappi, joka heitä palvelee, olisi aivan samoin mahdollista valita pappi, joka toimii tiettyjen herätysliikkeiden kirkkopyhien yhteydessä selebranttina. Eihän sillä ole väliä onko seurakunnan “asiakas” joku yksityinen seurakuntalainen vaiko yhdistys.
Nähdäkseni tämä olisi periaatteessa mahdollista. Sen sijaan ei ole mahdollista että yksittäinen pappi itse päättää kenen työkaverinsa kanssa tekee yhdessä työtä ja kenen kanssa ei. Jos viran vastaanotat, niin myös virkasi hoidat. Viittaan nyt nimen omaan seurakunnan pappin virkaan, en pappisvirkaan.
Näyttääpä tuo pappisvirkakin olevan löyhässä tietyissä tapauksissa.
Perusteena pappisviran menettämiselle kapituli pitää toimintaa Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa,
En ole seurannut, menettivätkö he pappisvirkansa.
Kyllä menettivät ja syynä oli siirtyminen toisen kirkkokunnan papistoon, jolla ei ole ehtoollisyhteyttä Suomen ev.lut. kirkon kanssa. Ratkaisu selkeytti huomattavasti Suomen kirkollista tilannetta.
Kyllä menettivät ja tämä on vanha juttu, jos joku nyt sitä ei hoksaa
Lähetyshiippakunta valitsi itselleen oman piispan. Nämä kyseiset papit olisivat halunneet ilmeisesti pysyä evlut.kirkon pappeina vaikkeivat pitäneet sen piispoja enää omina piispoinaan. Minusta se oli kyllä mahdoton vaatimus, tai toive. Oli selvä irtiotto, ja sen seuraukset olivat ilmeiset.
Tätä tapahtumaa ei voi rinnastaa nyt puheena olevaan avioliittokiistaan. Vaikka sympatiani ovat vanhauskoisten puolella, on nykyinen tilanne jossa Lähetyshiippakunta on oma kirkkonsa, paljon selkeämpi kaikkien osapuolten kannalta kuin tuo irtoamisvaihe.
Erinomainen kysymys, johon en osaa vastata. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muistaakseni linjannut uskonnonvapauden osan olevan myös yhteisön vapaus valita itselleen haluamiaan pappeja tai vastaavia. Kuvittelisin, että EIT myös tässä olisi ko. kuvitteellisen yhteisön puolella jäsenvaltiota vastaan jos kiista tulisi.
Samaa voi kysyä vaikkapa ihonvärin perusteella. Etelä-Afrikan reformoitu kirkko pitkään ja mormonit aikanaan varasivat pappeuden valkoisille. Voi olla, että ei hyväksyttäisi.
Hoksasin kyllä että se oli. vanha juttu.