Totta. Aika yllättävää häneltä, kun hän kuitenkin facebookissa itse selvästi puolustaa perinteistä kantaa.
Tässä luodaan jakoja tulevan varalta. Ei silti ole selvää, ketkä jäävät kirkkoon hinnalla millä hyvänsä ja ketkä nyt pyrkivät jarruttamaan hajaantumista mutta eivät myy silti kaikkea kun tiukka paikka tulee.
Turtiaisesta en tiedä, mutta eivät välttämättä kaikki nyt sovittelevaa ääntä käyttävät kuitenkaan tule itse suostumaan vihkimisiin eivätkä ehkä edes pysymään sellaisen kirkon virassa, joka muuttaa avioliitto-oppinsa.
Ja pidän siis epärealistisena että Turtiaisen malli ikinä toteutuu. Tavallaan turhaa ajanhukkaa tällainen, kuten Erkki Koskenniemi blogissaan sanoi koskien koko jutun jatkuvaa puimista kirkossa, jonka suuri ongelma on kasteiden määrän romahtaminen ja sitä kautta jatkuvasti heikkenevä ote nuoresta väestä.
Vastaanpa tähän, kun vahingossa vastasin paljon vanhempaan viestiin (koska en oikein vielä ole tajunnut miten tämä sivusto toimii ja koska näitä ketjuja pilkotaan ihan ihmeellisesti).
En ole luterilainen, joten en tiedä pitäisikö huudella, mutta yleisesti ottaen mietin tätä puhetta kompromisseista. Kuinka moni oikeasti muka on tässä edes mitään kompromissia hakemassa? Jos sitä ei olla hakemassa, niin miksi siitä pitää julkisuudessa puhua?
Nähdäkseni kirkossa on jo tehty kompromissi: Avioliitto on kirkon opetuksen mukaan elinikäiseksi tarkoitettu yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Muunlaisissa perisuhteissa eläviin ei kuitenkaan sovelleta minkäänlaista erityistä kirkkokuria.
Tuota… Miten tuo teksti vaikuttaa ulkopuolisen silmiin aivan latvakakkosen tavaralta? Ensin selvästi “EI KOMPROMISSEJA!” ja lopuksi “Viisainta kirkon nykyisessä tilanteessa olisi antaa Norjan ja Tanskan mallin mukaan konservatiiveille vapaus muodostaa henkilöseurakuntia, jossa ei opeteta kirkkoon tuotuja uusia harhoja.”
Mikä muu kuin kompromissi on se, että samassa kirkossa on eri tavoin opettavia seurakuntia?
No. Onhan siinä se ero, että ilmeisesti Turtiainen toivoo esityksellään saavansa uudistajat ikäänkuin tulemaan vastaan (tässä vaiheessa). Eli he myöntyisivät siihen, että kirkossa ei vihitä, vaan siviilissä papit.
Henkilöseurakunta ei tosiaan sisältäisi kahta käsitystä, koska konservatiivinen seurakunta olisi työntekijöiltään yhtenäinen (Nummelan toive). Eivätkä liberaalit olisi tehneet myönnytystä, koska he saisivat kirkossa sitten vihkiä luvan kanssa.
Eihän sellainen kirkko tietenkään olisi kovin tyylikäs ja linjakas, jossa tuollainen jakautuminen tapahtuisi. Toisaalta se jakautuminen on jo nyt todellisuutta, ja muissakin kuin tässä asiassa, ollaan erittäin kaukana toisistaan. Yhteisiä visioita on aika vaikea vakuuttavasti maalata hiukankin isommassa seurakunnassa, koska ne sisältävät niin monenlaista teologiaa ja kirkkonäkemystä, että konsensusta eikä innostusta ei oikein synny.
Henkilöseurakunnat olisivat ainakin seurakuntalaisten ja esim. kirkkoon liittymistä suunnittelevan kannalta helpompi ratkaisu. Olisi selvää, mitä siellä opetetaan, painotetaan ja mihin uskotaan. Voi kuitenkin kysyä, onko se enää yksi kirkko, ja mikä sitten olisi järkevä hallinto ja “sateenvarjo” tuollaisessa kirkossa.
Kirkon työntekijöille - monelle heistä - olisi henkilöseurakunta ehkä myös hyvä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa pakotettua yhteyttä koetetaan ylläpitää. Lisäksi on ihan realistinen pelko, että perinteisen kannan työntekijöitä aletaan painostaa muuttamaan kantaansa, ja viimeistään sitten jos avioliitto-oppia muutetaan, ns. omantunnonvapaus on kevyttä tavaraa.
No sitten asia on tietysti toinen, jos kirkkoa ei katsota varsinaisesti uskonnolliseksi yhteisöksi, vaan järjestötekniseksi ratkaisuksi kiinteistönhallintaan tms.
Kuten sanoin, kirkko on jo nyt hajanainen. Esim piispat ovat erimielisiä ja niinpä hiippakunnissa on eri seuraukset samoista rikkeistä yms. Henkilöseurakunta pienentäisi sitä yksikköä jonka sisällä tuo yhtenäisyys olisi olemassa.
En silti ole mitenkään innoissani tuosta mallista. Nummelakin ehkä vain heittää sen vähän provona…
Mutta ei siis ihan niinkään ole kuin tuossa karrikoit.
Itsekin ihmettelin, minkä ratkaisun sinänsä henkilöseurakunnat toisivat, ellei tosiaan kirkosta tehdä entistä enemmän vain sateenvarjoa erilaisille uskonnollisille ryhmille. Yhtenäiskirkollinen historia näyttää painavan vahvana maassamme liikkeestä riippumatta.
Olisipa meilläkin yhtä nopeasti reagoiva arkkipiispa, kuten naapurissa.
“Keskusteluohjelma päättyi illalla klo 23. Viron kirkon arkkipiispa Urmas Viilma oli jo ennen puoltayötä reagoinut kuulemaansa ja kirjoitti omalle Facebook-sivulleen pitkän kirjoituksen tapahtuneesta. Hän kiitti Arne Hiobia kirkon kannan arvokkaasta käsittelystä. Ennen kuin on taattu, että avioliittoa ja samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröintiä ei pidetä samanarvoisina eikä laki hämärrä avioliittokäsitystä, ei lakia voi hyväksyä.”
Mielenkiintoista. Katsoin itse tuon kyseisen keskustelun, samoin sitä seuranneen toisen keskustelun, olen lukenut useita asiaa koskevia kirjoituksia. Olen eri mieltä useasta jutussa mainitusta asiasta, alkaen siitä että kyse ei ollut uudesta avioliittolaista, vaan jo voimassaolevan parisuhdelain kumoamisesta tai säilyttämisestä. Viron parisuhdelaki on sukupuolineutraali eli sen voi solmia niin samaa kuin eri sukupuolta olevat eikä se rinnastu avioliittoon. Se on “vain” juridinen sopimus, joka ei anna mitään oikeuksia (tai velvollisuuksia) joita avioliittolaissa säädetään.
Minusta Laats ei puolustanut ainakaan suoraan samaa sukupuolta olevien avioliittoa, vaan nimenomaan tätä juridista sopimusta parisuhteesta. Laats on antanut kirjallisen selvityksensä, asia on käsitelty kirkkohallituksessa eikä siitä ollut seurauksia.
Jotenkin huvittaa, että asia nostetaan täällä esiin kuukausi sen jälkeen kun asia on Virossa käsitelty loppuun ja kohu Virossa laantui jo ennen sitä.
Minulle se oli uutinen, en siis ole seurannut asiasta käytyä keskustelua, vaikka se näyttää ajoittuneen lokakuun puolelle.
Pointtini oli nopeassa reagoinnissa;
“Uutta Annika Laatsin tapauksessa oli se, että Viron kirkon seurakuntapappi ja kirkkoherra on julkisesti esittänyt selkeästi kirkon opetuksesta poikkeavaa opetusta pappisvalastaan huolimatta. Kirkkoherra Annika Laatsilta vaadittiin kirjallinen selvitys kirkkohallituksen marraskuun alussa 2017 pidettyyn kokoukseen. Uutta tapauksessa oli myös arkkipiispan salamannopea reaktio tapahtuneeseen: alle tunnissa oli kaikille luettavissa arkkipiispan kynästä Viron kirkon muuttumaton kanta samaa sukupuolta olevien avioliittoon.”
Tuo julkisuuskin on muuten mielenkiintoinen asia tuossa. Tuskin kukaan Viron pappi on ennen keskustellut seksuaalivähemmistöjä puoltavasti TV:ssä, mutta aika julkinen toimi käsittääkseni on virallisen yhdistyksen perustaminen. Vuonna 2010 Virossa perustettiin homoseksuaalien kristillinen yhdistys, jonka yksi perustajajäsen oli EELKn pappi. Hänet erotettiin pappisvirasta - tai kuten Virossa asia ilmaistaan, hänet poistettiin EELKn papiston nimiluettelosta. En myöskään usko, että piispa olisi tietämätön siitä, millä tavalla EELKn pappi (vai pappeja? ainakin yksi) toimii kyseisessä yhdistyksessä pappina. Ei Laats siis ensimmäinen sukupuolivähemmistöjä puolustava pappi ole - olipa vain ensimmäinen, joka puolusti televisiossa.
En sitten tiedä, kumpi on parempi: julkisuudessa näyttää yhtenäiseltä, kuten Virossa edelleen tehdään (eikä juopa tosiaan ole ollenkaan niin suuri kuin täällä ; liberaali vähemmistö on Viron kirkossa pieni) mutta salassa hyväksyä toimintaa, joka ei julkisuudessa saa näkyä, vai selvä ja avoin kiista kahden näkemyksen välillä, kuten Suomessa. Onko rehellisempää ja kristillisempää avoin kiista vai kaksinaismoraali?
En tiedä, kuinka paljon tuosta Suomessa edes tiedettiin. Itse seurasin asiaa Viron mediassa netin kautta ja muutamaankin kertaan harkitsin selostusta asiasta tänne, mutta jäi sitten postaamatta.
Piispa tosiaan reagoi nopeasti. En tiedä, onko tässä myös eroa Suomen ja Viron kirkkojen asemalla. Voisiko olla riski, että Suomessa piispa olisi jäävi asian mahdollisessa käsittelyssä tuomiokapitulissa, jos on ottanut jo selkeästi kantaa ja on tavallaan osallinen syntyneessä facebook-keskustelussa, jos siitä joku vaikka tekisi kantelun? Ja en siis tiedä tätä, vaan kysyn.
En osaa sanoa kun en ole teologi, mutta hierarkiasta senverran olen perillä, että kirkkoherrat ovat pappien esimiehiä ja piispojen alaisuuteen kuuluvat kaikki em.
Nythän suomessa jaettiin joitakin varoituksia niille papeille, jotka ovat kirkon hommissa ja vakavan nuhteen sai Sadinmaa, joka ei siis ole virkasuhteessa kirkkoon.
Mutta kuten sanoin, en ole teologi.
Tässä varoitus tai vakava nuhde -kysymyksessä ei tainnut olla kyse siitä, onko virassa vai ei, vaan ihan yksinkertaisesti eri hiippakunnat ovat päätyneet eri ratkaisuun. Sadinmaalle olisi ymmärtääkseni voitu antaa varoitus, vaikka hän ei ole virassa - hänen saamansa vakava nuhdehan ei kuulemma ole varsinainen kurinpitotoimi tai rangaistus, joka olisi juridisesti määritelty.
Ja minäkään en ole teologi - enkä juristi.
Mitä tulee Sadinmaahan, minun ymmärtääkseni hänet olisi voitu pidättää virasta määräajaksi, koska olen ymmärtänyt, että hän on sooloillut ennenkin, sekä uhannut niin tehdä vastakin.