Varsinainen ketju jäi siis tähän, niin kuin pitikin.
SRO:n toiminnanjohtaja ottaa kantaa piispan mielipiteisiin Hengellisillä syventymispäivillä:
”Vaikka piispa vaatisi meitä kääntymään pois sanan viitoittamalta tieltä, me emme voi”
6 tykkäystä
Anteeksi, unohdin vastata aikoinaan tähän.
Ensinnäkin: ei evlut-kirkkoa lakkauteta. Taisikin olla vitsi ? 
Mutta joo, en tällä hetkellä näe hyviä vaihtoehtoja, vaikka kirkkomme on sekava ja hullummaksi menee - varsinkin mediaa seuratessa näyttää siltä.
Lhpk pitäisi tuntea paremmin jotta siitä voisi mitään ihan pätevää sanoa.
Ehkä iso kynnys teidän suuntaanne on se miten Säätiö ja sittemmin Lhpk syntyi eli oli erikoista että kirkon sisään pyrittiin luomaan jotain ohittaen muut vaihtoehdot. Pitkälti kyseessä oli Sleyn ja Kansanlähetyksen hajoaminen. Retoriikka on myös ollut aika kovaa esim noiden järjestöjen suuntaan ja tietenkin oman piispan vihkiminen kun ei vielä oltu kirkosta reilusti erottu, oli vähän kumma juttu sekin.
Sisältäpäin katsoen tuo on varmasti perusteltua enkä minä teitä ihmisinä pidä sen vaarallisempina kuin muitakaan. Mutta ei voi mitään että täältä vanhasta kodista päin kirkkonne tarina liittyy liiaksi henkilöiden riitaan. En usko että oppi on merkittävästi toinen. Mutta kyllä se kaikki mitä on sekä omassa että Lhpk n historiassa vaikuttaa niin että huomio kiinnittyisi teidän messuunne esim tultuani johonkin muuhun kuin Jumalan edessä omana itsenä oloon ja rukoukseen. Olisi koko ajan se mielessä että nyt ollaan tässä oikeassa ja ne väärät luterilaiset ovat siellä isossa ja vanhassa. Ahdistaisi että olisinko sittenkään riittävän vakuuttunut. Näin kuvittelen vaikka voin erehtyäkin.
Luterilaisuuteni ei ole yhtä ehdotonta kuin nuorena. Ort ja kat kiehtovat tavallaan. Kuitenkaan ei olisi oikein lähteä sinne pakoon. Enkä ole vakuuttunut vieläkään siitä että kirkkoni virkajärjestys on väärä. Se loisi paineita kaikissa mainituissa kolmessa vaihtoehdossa.
Pitäisi varmaan joutua pois nykyisistä töistä. Sitten lukisin vaikka teologista kirjallisuutta viisi vuotta. Ja tekisin muita töitä. Eläkkeellä sitten miettisin taas uudelleen tätä. Jos nuppi olisi riittävän klaari. 
4 tykkäystä
Kiitos vastauksestasi! Ja sinulla ei ole tässä anteeksipyydettävää, koska kirjoittaminenhan täällä on vapaaehtoista… ja jos onkin anteeksipyydettävää niin saat. Arvostan sinua täällä kirjoittajana (varmaan siksi, koska olen niin monesti samoilla linjoilla😄), joten oli mukava kuulla perustelujasi. Toki muidenkin ajatukset aiheesta kiinnostavat, mutta ehkä tämä on siihen väärä ketju.
1 tykkäys
Me elämme nyt hyvin vaikeita aikoja ja aika monet uskovat joutuvat väkisinkin tilanteeseen, jossa he elävät individualistista kristillisyyttä kompromissiluonteisessa suhteessa siihenkin kirkkoon, johon he katsovat parhaiten opillisesti sopeutuvansa.
4 tykkäystä
Tämä on totta, että Suomessa tämä oli poikkeuksellinen kirkkohistoriallisesti. Luterilaisuudessa tämä ei ollut kuitenkaan mitään poikkeavaa, eikä Sley:n piirissä josta irtiottoja on tapahtunut aikaisemminkin. Uskonpuhdistuksessa tapahtui vastaavia irtiottoja katolisesta kirkosta ja luterilaiset tunnustuskirjat antavat mahdollisuuden tämän tyyppiseen toimintaan, ne näyttävät vihreää valoa, uuden kirkkokunnan perustamiselle aina kun siihen on tarvetta.
1 tykkäys
Kaikki Espoon kirkkovaikuttajatkaan eivät niele Hintikan “ainoaa oikeaa” näkemystä aiheesta opettamiseen.
8 tykkäystä
Puolimatka analysoi hyvin:
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/osa-piispoita-torjuu-jeesuksen-avioliitto-opetuksen/
4 tykkäystä
Häkkinen ei peruuttaisi ykkösvaihteelle, koska kirkko on nyt kohdassa 2. Eli avioliitto-oppi on muuttumaton, parisuhderukoushetki kompromissi.
Häkkinen ei lähtisi edes KHO:n päätöksen jälkeen seuraavalle askelmalle.
Valitettavasti Peura ja Keskitalo tekisivät niin, vaikka ovat oikean avioliiton kannalla itse. Jos oikeus toteaa pappien syyttämisen noista vihkimisistä laittomaksi.
Jonkinasteinen yllätys tuo.
Jolkkonen ei kerro mitä tekisi. Ehkä ei tiedä itsekään.
Muut ovat enemmän tai vähemmän valmiita rikkomaan kirkon oppia koskien avioliittoa.
Tämä on tietysti surullista, mutta samalla väistämätöntä kehityksessä joka on alkanut jo aikoja sitten.
Kirkon papeista suurin osa sallisi vihkimiset, taitaisi itsekin vihkiä homot.
Jäämme odottamaan, kuinka kauan voi olla kirkon työssä ja/tai seurakuntalaisena vaikka ei suostu uuden opin kannattajaksi. Vielä voi, ja onhan se niinkin, että tässä joutuu sitten tunnustamaan värinsä itse kukin, vaikka kuinka ajattelisi evankeliumin levittämisen olevan ensijaista, mitä se onkin. Mutta hullutuksiin ei pidä suostua, koska Raamattu menee silppuriin tämän jälkeen, kuten Sadinmaan ym. (uskoisin laajeneva) suosio ja “ymmärtäminen” osoittaa.
1 tykkäys
Re:
Kannattaisiko kysyä Suomen Puolustusvoimien upseeristolta kysymys:
Miten suhtaudut Suomen puolustukseen vihollisen hyökätessä?
Vastausvaihtoehdot:
-
Puolustaisin Suomen tehtäväni ja upseerinvalani mukaan
(Sellainen kauhea peri-konservatiivinen upseeri(ko)?) -
Puolustaisin ehkä jos kaveritkin olis sitä mieltä
(sellainen humaani yhteistyöhaluinen) -
No voisin puolustaa jos olis ihan pakko
-
En puolustaisi ja ne upseerit jotka puolustaa on erotettava, leiritettävä ja vangittava
(kunnon liberaali antinationalisti)
2 tykkäystä
On jotenkin hölmöä, että pitää odottaa KHO:n päätöstä. Eikö kirkon pitäisi saada tehdä itse päätöksensä.
4 tykkäystä
Niin pitäisi.
Siitähän tavallaan kuitenkin koko ajan on kysymys, että syrjintäsyytteiden vuoksi kirkossa on painetta suostua, kun ihmiset haluavat laillisen, sukupuolineutraalin avioliittonsa solmia.
Ja ei, minä en tarkoita että se olisi oikea avioliitto. Mutta Suomen lain mukaan on.
Järjetöntä on kyllä, että kirkko ei saa oikeutta määritellä, mitä sen papit saavat tehdä.
Jotenkin vähintä mitä toivoa, olisi että papit eivät tekisi noita “vihkimisiä” kirkkotiloissa. Eikä millään itse keksityllä kaavalla jne.
1 tykkäys
Mielestäni evlut kirkolla on autonomia päättää asia sisäisesti, Raamattuun ja tunnustuskirjoihin vedoten.
Nämä papit jotka eivät pysy tunnustuksessa, pitäisi ilman muuta hyllyttää.
Ohessa kirjoitus asiaan liittyen;
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/vieraskyna-mielipidekirjoitus-asiassa-arpad-kovacs-oulun-hallinto-oikeuden-paatos/&ved=2ahUKEwiPzor898_rAhWQmIsKHYM6CjoQFjAKegQIBhAB&usg=AOvVaw1X7mRDdikEAA4fJEmuWEv_
4 tykkäystä
Tässä on se ongelma, että kirkko on vetkutellut tämän asian kanssa. Piispat, eivät ole selvästi yhdessä ajaneet tätä asiaa. On tehty myös epämääräisiä myönnytyksiä kuten rukous rekistöröityneen homoseksuaalien puolesta. Hyväksytään myös se, että avoimesti lesbo/homo saa palvella kirkon virassa.
Muodostuu hyvin sekainen kuva, tapa ja käytäntö. Sitten vielä eri kirkolliset instansit, henkilöt lausuvat mitä itse kukin tykkää.
Oletteko ikinä miettineet miksi ordotokseilla ei ole samanlaista asetelmaa, miksi heitä ei velvoiteta vastaavaan? Paine kohdistuu vain meihin luterilaisiin.
6 tykkäystä
Arto Luukkanen esittää Uusi Suomi Puheenvuoron blogiaa kirkon jakamista kahdeksi. Ihan mielenkiintoinen kirjoitus.
4 tykkäystä
Voi äly näitä kirjoituksia. Joka toinen lause menee överiksi. Kirjoittajan kepeä asenne asiaan (Lusikat jakoon!) ottaa hermoon jo johdannossa, vaikka olen lähtökohdista samaa mieltä. Jännittävää, että tällainen hupailu poikii yli sata kommenttia ja parisataa Fb-jakoa.
Juuri kommenttien määrä osoittaa, että ihmisiä aihe kiinnostaa, ja heillä on siihen myös jonkinlainen vahva mielipide, vaikka olisivat kuinka etääntyneet kirkosta tai kristinuskosta.
Arton tyyli ei ole kummoisempaa, kuin mitä esimerkiksi Kirkko ja kaupungin K24-blogeissa ja kommenteissa kohtaa, ja se on kuitenkin kirkon media ja foorumi.
En minäkään pitänyt Arton tyylistä, mutta itse hänen ehdottamassaan ratkaisussa oli pointtinsa. Olisi selkeämpää, jos kirkko jakautuisi kahdeksi eri kirkoksi, jotka olisivat rehellisesti omaa mieltään, kuin että on yksi kirkko joka ei tiedä mitä mieltä on. (Tai alistuu jo tietämään mitä “liberaali” nykymaailma ja ihmiset siltä vaativat, ja aikoo siihen mukautua, muttei kehtaa vielä sitä ihan suoraan sanoa).
Ellei kirkko jakaudu, tuo “kaikkea kaikille - ei mitään rajaa - ei syntiä - ei vanhurskauttamista”-kirkko ei sitten kauaa siedä klassista kristinuskoa tunnustavaa konservatiivia bileitä pilaamassa, vaan osoittaa hänelle (esim. minulle) ovea. Joutuu ehkä vaihtamaan kirkkokuntaa noihin paremmin Raamatussa pysyviin.
3 tykkäystä
Minäkin olen saanut osani uuden paradigman marssiessa kirkon sisälle, mutta en silti ala ehdottaa lusikoiden jakoa, se on ongelman vähättelyä ja ihmisten vakaumusten ja kivun ohi kävelemistä. Sitä paitsi tuo ei vanhurskautta, ei perisyntiä, ei mitään rajoja on olkinukke. Kenellekään ei tietääkseni ole osoitettu ovea - eroa kirkosta, ei ainakaan henkilökohtaisesti. Vaikea ketään on erottaakaan. Ajattelin jäädä kirkkoni jäseneksi ja seurakuntani vapaaehtoiseksi, vaikka tulisikin tilanne, että katsoisin viisaammaksi lähteä pois viranpalveluksesta. En osaa sanoa, missä kohtaa ja millä perusteilla on oikeus erota kirkosta tai perustaa uusi kirkko (voiko kirkkoa edes perustaa?), mutta sen tiedän, että se on hyvin suuri ja vakava asia.
2 tykkäystä
-
Jos katsoo miten naispappeja vierastavia pappeja on kohdeltu, se osoittaa, miten voidaan näyttää ovea näyttämättä suoraan ovea.
-
Konservatiivisena vapaaehtoistyöntekijänä on myös huomannut joutuneensa jo ajat “sisäpiirin” ulkopuolelle. Ulossulkeminen voidaan tehdä hillitysti.
-
Ei tietenkään kirkko erota jäsentään. Mutta jos kirkko ykskaks muuttaa “tulkintaansa” Jumalan tahdosta, mikä on Raamattuun kirjattu, ja mihin on itse sitoutunut jo 60v sitten ja pysynyt, niin alkaa tuntua älyllisesti epärehelliseltä istua mukana siinä pilkkaajien leirissä.
Olen jo pitkään yrittänyt ajatella, että kyllä tänne kirkkoon mahtuu eri lailla ajattelevia, mutta jos kirkko aikoo tosiaan konkreettisesti muuttaa sääntöjään ja toimintaohjeitaan näin raamatunvastaisesti, niin minulle se taitaa olla viimeinen tippa.
Luterilaisuus antaa kyllä itsessään mahdollisuuden perustaa uusi kirkko. Näinhän tapahtui jo uskonpuhdistuksen aikana. Toinen kysymys on se missä menee raja uuden kirkon perustamiselle. Tämä on veteen piirretty viiva. Meidän kirkossa on tästä esimerkkejä, viimeisin Luther säätiö. Ajatus siitä, että mitään uutta kirkkoa ei perusteta vaikka mitä tapahtuisi, ei käsittääkseni ole luterilainen. Kolmas näkökulma on tietysti vanhakirkollinen jossa pyritään estämään mahdollinen hajaannus varhaisessa vaiheessa.
1 tykkäys