No hienoa jos olet puolustanut, kiitos siitä.
Minusta se, että sanoo kirkon parhaan puolen olevan maksukyky, kertoo karua kieltään.
Sinähän kaipaat rehellisyyttä. Jos minä sanon, että on kiva saada palkkaa, so what?
Mutta kommenttisi tosiaan osoitti, että et ymmärtänyt pointtia. TV ymmärsi. Ehkä.
…jos… Tämäpä oli sitten tässä.
D
Anteeksi, tarkoitin kun. Nyt tämä menee jo hiusten halkomiseksi…
1 tykkäys
Muuten: Kirkko saa rangaista, sanoi KHO.
Eli puhutaanko aiheesta tässä. Tai sitten muista muualla.
2 tykkäystä
Sateenkaaritahot hivuttavat kirkossa aikansa, kunnes saavat avioliittonäkemyksensä halutunlaiseksi. Aikaa siihen menee, mutta lopulta se tapahtuu.
2 tykkäystä
Lueskelin tätä ketjua ja keskustelua siitä jättääkö kirkko ym. ym. ja jostain syystä minulle tuli mieleen Aliens-leffasta käsitteeksi jäänyt sananparsi ”nuke from orbit”. No, ei tainnut olla relevanttia, jatkakaa.
1 tykkäys
Tästä tulikin mieleen… kuuntelin eilen autolla ajellessani Rainewsistä paavin jokasunnuntaista puhetta, Angelusta, ja olipa kyllä paikoin ihan täysin luterilaista saarnaa:
Tutto è Grazia. La nostra salvezza è Grazia. La nostra santità è Grazia. Donandoci la Grazia, Egli ci elargisce più di quanto noi meritiamo. E allora, chi ragiona con la logica umana, cioè quella dei meriti acquistati con la propria bravura, da primo si trova ultimo. “Ma, io ho lavorato tanto, ho fatto tanto nella Chiesa, ho aiutato tanto, e mi pagano lo stesso di questo che è arrivato per ultimo”. Ricordiamo chi è stato il primo santo canonizzato nella Chiesa: il Buon Ladrone. Ha “rubato” il Cielo all’ultimo momento della sua vita: questo è Grazia, così è Dio. Anche con tutti noi. Invece, chi cerca di pensare ai propri meriti, fallisce; chi si affida con umiltà alla misericordia del Padre, da ultimo – come il Buon Ladrone – si trova primo.
Hätäinen suomennokseni:
Kaikki on armoa. Meidän pelastumisemme on armoa. Meidän pyhyytemme on armoa. Antamalla meille armonsa Jumala antaa meille enemmän kuin ansaitsemme. Ja niinpä se, joka inhimillisen logiikan mukaan, eli sen mukaan mitä on ansainnut omalla erinomaisuudellaan, ajattelee olevansa ensimmäinen, saa huomata olevansa viimeinen. “Mutta minä olen nähnyt niin paljon vaivaa, olen tehnyt Kirkossa niin paljon, olen auttanut niin paljon - ja minulle maksetaan saman verran kuin tälle joka saapui viime hetkellä.” Muistakaamme, kuka oli ensimmäinen Kirkon kanonisoima pyhä: Ristin ryöväri. Hän “ryösti” itselleen taivaan elämänsä viimeisellä hetkellä. Tämä on armoa. Tällainen on Jumala. Sellainen hän on myös kaikkien meidän kanssamme. Sen sijaan se, joka pyrkii ajattelemaan omia ansioitaan, erehtyy. Ne viimeiset, jotka luottavat nöyrinä Isän armeliaisuuteen, saavat lopulta, niin kuin ristin ryöväri, huomata olevansa ensimmäisiä.
3 tykkäystä
Grazie mille!
Tämä ilahduttaa, kuten myös se että Ibra iski äsken hienon maalin Bolognan verkkoon.
Keskustelu on ollut mielenkiintoinen. Yksi näkökulma vielä. Monilla luterilaisen kirkon ihmisillä herätysliike/järjestö on ainut yhteys kirkkoon. Paikallis-seurakuntaan ei ole mitään kosketuspintaa. Herätysliikkeestä järjestöstä on muodostunut kirkko kirkon sisälle. Naispappeuden myötä tilanne on vielä kärjistynyt/voimistunut. Onko siis mitään tosiasiallista ero olemassa tässä suhteessa vaikka lähetyshiippakuntaan. Mitä tässä tilanne kuvauksessa on eroa kirkosta eroamiseen ja liittymisessä lähetyshiippakuntaan.
Aliens. On muuten hyvä leffa. ”Let’s nuke them from orbit, that’s the only way To make sure.”
Mutta joo, meni taas off topic.
On, lhpk ei ole ev.lut. veronmaksajien rahoista riippuvainen.
Ehkä joskus noinkin, mutta pääasiassa väki, jolla ei ole mitään kosketuspintaa paikallisseurakuntaan on sellaista väkeä, jolla ei ole juuri kosketuspintaa muuhunkaan kirkolliseen toimintaan, ja joka ei ole esimerkiksi käytännössä ehtoollisyhteydessä keneenkään muuhun. Merkittävällä osalla herätysliikeväestä on yhteyksiä kirkkoon. Osa on aktiivisiakin ainakin jonkun paikallisseurakunnan toiminnassa, ja paikallisseurakunnan toiminnassa vähemmän mukana olevatkin voivat olla tekemisissä paikallisseurakunnan kanssa vaikka kirkkokonserttien, kasteiden, kirkkohäiden tai kirkollisten hautajaisten yhteydessä, osa kuuntelee vaikkapa paikallisseurakuntien tuottamaa ohjelmaa RadioDeissä ja niin edelleen.
Kirkkojen näkeminen kirkkojen sisällä, ja ehkä kirkkojen näkeminen vielä niidenkin kirkkojen sisällä, on itselleni jossain määrin vieras ajatus. Mietin sitä vertausta urheiluseurojen kautta. Jos on iso urheiluseura, ja joku sitten perustaa jonkun harjoitteluryhmän sen sisällä, ja siihen osallistuva väki sitten osallistuu seurassa lähinnä tähän toimintaan, niin onko siinä muodostunut urheiluseura urheiluseuran sisälle? Onko vaikkapa joku lastenkerho kirkko kirkon sisällä, jos se on usealle lapselle ainoa kontaktipinta kirkkoon siinä ikävaiheessa? Lähiyhteisön muodostavat ne, joiden kanssa ihminen aikaa viettää, ja joita tämä kohtaa. Vai onko niin lastenkerhossa kuin harjoitteluryhmässä kyse seuran katon alle organisoituneesta yhteisöstä, joka ei silti ole kuitenkaan oma kirkko tai oma urheiluseura, vaan osa jotain suurempaa.
2 tykkäystä
Varmaan noin kuten kuvaat. Voimme jatkaa ajatuksella miten järjestöjen toiminta integroituu Paikallis-seurakuntaan. Miten toiminta on oleellinen osa kokonaiskirkkoa vai pyrkiiko se eriytymään omaksi saarekkeeksi. Miten järjestöjen työntekijät kannustavat osallistumaan paikallis-seurakunnan toimintaan. Nämä tunnuspiirteet ovat helposti tunnistettavissa.
Kotimaa24 käsittelee aihetta.
Hartaasti odotettu korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös linjasi, että Oulun tuomiokapituli sai antaa varoituksen sateenkaariparin vihkineelle papille. Evankelis-luterilaisen kirkon piispat totesivat ensikommentissaan, että KHO:n päätös selkeyttää tilannetta kirkossa oikeudellisesti.
Uutisen KHO:n päätöksestä ja sen taustoista voit lukea täältä.
KHO linjaa, että kirkolla on täysi valta ja oikeus ratkaista itselleen tärkeät asiat omien päätöstensä, dokumenttiensa ja tunnustuksensa pohjalta. Valtio ei sekaannu kirkon sisäisiin asioihin, eikä oikeuslaitokselta tule apuja kirkon omaan avioliittokeskusteluun.
Päätös siis tunnusti kirkon autonomian ja alleviivasi uskonnonvapauden merkitystä.
Kirkon tilanne ei kuitenkaan tullut helpommaksi.
Niin sanotuissa konservatiivipiireissä KHO:n päätös otettiin vastaan iloiten. Kertoohan päätös, että voimassa oleva kirkon avioliittokäsitys on nimenomaan miehen ja naisen välinen liitto.
Joitain konservatiiveja saattaa myös ilahduttaa mahdollisuus rangaista sateenkaariparien vihkijöitä ja siunaajia luvan kanssa. Päätös ei kuitenkaan kehota rankaisemiseen, vaan toteaa, että Oulun kapitulilla oli käsitellyssä tapauksessa oikeus tehdä niin.
2 tykkäystä
Keskustelua voisi tosiaan jatkaa, mutta tämän ketjun aiheen kannalta se keskustelu olisi sivuraiteilla, joten en jatka sitä keskustelua tässä. Ehkä joskus myöhemmin jossain muualla.
1 tykkäys
Mitä tarkoittaa väite, että "Kirkon tilanne ei kuitenkaan tullut helpommaksi? Päätöksen linja oli se, että kirkko saa rajata, mitä sen papit tekevät - vaikka valtiollinen lainsäädäntö sallisi pappien tehdä muutakin. Sitä, että pappisoikeudet myöntävä kirkko saa rajoittaa pappina tehtävää toimintaa voi ehkä joiltain osin verrata esimerkiksi siihen, että asianajo-oikeudet myöntävä ja niitä valvova Asianajajaliitto voi rajoittaa asianajajien toimintaa enemmänkin kuin mitä laki sallisi lakimiehen koulutuksella olevan muutoin tehdä. KHO vahvisti sen, että kirkon virallinen avioliittokanta on kirkossa tehtyjen päätöksten mukaan se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Se myös käytännössä linjasi, että kirkon avioliittokanta on jatkossakin tämä, ellei kirkko erikseen toisin päätä. KHO linjasi siis asiaa koskevaa oikeudellista tilannetta ehkä jopa hieman enemmänkin kuin sen olisi ollut pakko minimissään valituksen ratkaisemiseksi. En ole keksinyt, kuinka KHO olisi kyseisenlaista valitusta koskevassa asiassa voinut edes teoriassa olennaisesti sitä enempää helpottaa ja selkeyttää tilannetta kirkossa kuin mitä se nyt teki…
Kirkon vaihtoehtoja päätös selkeytti olennaisesti. KHO vahvisti lailliseksi sen tilanteen, että kirkko voi kieltää papistoaan vihkimästä samaa sukupuolta olevia. KHO:n linjaus käytännössä merkitsee muun muassa sitä, että emeritusprofessori Urpo Kankaan Kirkkohallitukselle vuonna 2016 antama oikeudellinen arvio, jossa annettiin ymmärtää, että kirkon olisi käytännössä pakko järjestää samaa sukupuolta oleville pareille vihkiminen, ja jossa myös väitettiin, että toisin toimivia pappeja ei voisi laillisesti rangaista, ei läpäissyt perustuslaillista tarkastelua. Valituksessa oli vedottu samanlaisiin argumentteihin. KHO ei antanut sellaiselle oikeudelliselle argumentaatiolle vahvistusta, vaan päinvastoin hylkäsi valituksen. Päätöksen myötä on olemassa Suomen korkeimman oikeusasteen vahvistama linja siitä, että kirkon on voimassa olevan lain näkökulmasta hyväksyttävää ja laillista jatkaa vanhalla linjallaan avioliittoihin vihkimisten suhteen. Ennen tuota tuomioistuimen päätöstä jotkut olivat kiistäneet, että tilanne olisi sellainen, mutta nyt KHO nimenomaan vahvisti tilanteen olevan sellaisen.
13 tykkäystä
Tuo oli siis kolumnisti Olli Seppälän käsitys asiasta, kuten koko teksti muutenkin. Linkkasin koko kolumnin tänne siksi, että olen tyytyväinen korkeimman oikeuden päätökseen asiasta, joka selventää kirkon omaa toimintavaltaa tässä asiassa. Seppälä ilmeisesti edustaa toisenlaista kantaa, josta selventävä siteeraus samasta tekstistä alla:
Varsinainen pihvi jää kuitenkin edelleen raa’aksi. Paine avioliittonäkemyksen muuttamiseksi on ja pysyy kirkon sisällä. Paine saattaa jopa kasvaa ja vastakkainasettelu kärjistyä entisestään.
1 tykkäys
Ensinmainittu oli muutenkin selvä asia. Käänteinen väite – että evlut kirkon pitäisi vihkiä myös samaa sukupuolta olevat, halusi tai ei – tarkoittaisi sitten että sama pätisi ainakin ort kirkkoon. Eikä tällöin nähdäkseni voisi millään uskontokunnalla olla mitään rajoituksia sille, keitä se vihkii.
Mutta toinen oli tosiaan asiaa selkeyttävä. Ainoa vastaperustelu olisi nähdäkseni ollut se, että aiemmat avioliittolain muutokset esim. ikärajojen suhteen on otettu evlut kirkossa käyttöön käsittääkseni ilman erillistä päätöstä.