Tässä kirjoituksessa varatuomari Pekka Lahdenperä kokoaa yhteen asian juridisia puolia, joista täälläkin on monet ansiokkaasti kirjoittaneet.
Juttu tuli vastaan Uuden- Tien nettilehteä lukiessa;
4 tykkäystä
Matti Repo on ajatellut asiaa uusiksi.
D
1 tykkäys
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni sateenkaaripappi ja -piispa muuttaisi käsityksensä nais- ja miesparien vihkimisestä kirkossa, jos kaikki homovihkimisiä kannattavat papit erotettaisiin Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappisvirasta. Voisi moni heistä miettiä asiaa uudelta kannalta.
1 tykkäys
Repo on kuitenkin enemmän sillä kannalla että näin tulee tapahtumaan vaikka itse ei vihkisikään.
D
Edustaja, joka on muualla sanonut eronneensa lähti pöytäkirjan mukaan kokouksesta heti kirkkotilojen avaamista käsitelleen pykälän jälkeen. Ehkä hän on ilmaissut asian kokouksessa jollain tavoin, muttei ole jäänyt antamaan eroanomustaan virallista kautta.
Sain luettua haastattelun. Repo myöntää, ettei Raamattu puolla samaa sukupuolta olevien liittoja eikä muilla tulkinnoilla ole historiallista uskottavuutta. Hän puhuu kuitenkin tulkinnasta, jonka mukaan käsitys evankeliumista muuttuu ajan myötä. Tämä on toivottavasti toimittajan huono muotoilu, ei kai ainakaan itse evankeliumi muutu? Eihän?
Repo kertoo ajattelunsa muuttuneen, koska yhteiskunta, kirkko ja yleiset mielipiteet ovat muuttuneet. Suorastaan surkea perustelu piispalta, ja juuri tässä näkyy se itsekin esiinnostamani huoli, että tässä asiassa luopuminen johtaa myös Raamatun merkityksen heikkenemiseen kirkossa.
Pidättäydyn vahvoista ilmaisuista, koska foorumilla on Revon lähisukulainen, mutta vaikka Revolla voi olla monessa asiassa edelleen hyviä ja viisaita näkemyksiä on hän piispana menettänyt uskottavuutensa minun silmissäni. Hänestä on opin vartijan sijasta tullut sen repijä.
12 tykkäystä
Voiko virallisesti erota kirkkovaltuustosta tai vastaavasta kesken kokouksen? Vrt. yhdistyslain 13 § “Jäsen voi myös erota ilmoittamalla siitä yhdistyksen kokouksessa pöytäkirjaan merkittäväksi.”
Näin näkyi tapahtuneen myös pöytäkirjan mukaan. Pöytäkirjan mukaan asiasta johtuen oli myös valittu uusi toinen pöytäkirjantarkastaja kokouksen lopuille asioille, koska kokouksesta poistunut oli toiminut kokouksessa pöytäkirjan tarkastajana siihen asti.
On mahdollista ainakin jättää eroanomus kesken kokouksen. Jos eroanomuksen jättää kesken kokouksen, anomus käsitellään joko samassa tai seuraavassa kokouksessa, riippuen mm. kokouksen puheenjohtajan ja muiden osallistujien tahtotilasta. Uuden asian käsittely alkuperäisen esityslistan ulkopuolelta vaatii käytännössä esityslistan muutoksen kesken kokouksen, mikä onnistuu vain kokouksen yhteisesti niin päättäessä.
Yhdistysten jäsenyydet ovat eri asia. Niissä ero toteutuu ilmoituksesta, eikä yhdistyksellä ole edes toimivaltaa olla myöntämättä eroa jäsenille. Kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto ovat viranomaistehtäviä hoitavia toimielimiä, joista eroaminen tapahtuu anomuksesta, mikäli toimielin myöntää eron. Jos anovalle eroa ei myönnettäisi, eron saisi siirtämällä kirjansa toisen seurakunnan alueelle (seurakunnan jäsenyys vaihtuisi samalla ja luottamustehtävä on sidottu seurakunnan jäsenyyteen). Käytännössä ero myönnetään aina, jos joku eroa luottamustehtävästä pyytää, mutta viitatuista toimielimistä eroamisissa on juridisesti kyse erilaisesta tilanteesta kuin yhdistysten jäsenyyksien tapauksissa, joista jo perustuslain 13 §:n nojalla on oikeus vapaasti jäsenten Suomessa erota.
2 tykkäystä
Tampereen tuomiokapitulin päätös on poikinut jo kaksi pappien kannanottoa. Täällä on jo ollut esillä tämä yhdeksän papin julkilausuma: JULKILAUSUMA. Papit moittivat päätöstä luovuttaa kirkot samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen ja vihkimiseen , mutta sen jälkeen on julkaistu tämä 11 papin julkilausuma: Tampereen hiippakunnan papeilta avoin kirje piispa Matti Revolle - Uusi Tie -verkkolehti Nähdäkseni allekirjoittajat ovat kaikki eri henkilöitä, eli nyt ainakin 20 Tampereen hiippakunnan pappia on ilmaissut kielteisen kantansa. Nämä eivät ole varmasti ainoat päätöstä vastustavat papit hiippakunnassa. Ainakin yksi tuntemani pastori sanoi, että haluaa antaa omat moitteensa ja keskustella asiasta piispansa kanssa kasvotusten ennen kuin osallistuu mihinkään julkilausumiin.
Tuon ensimmäisen julkilausuman laatinut pastori Pauli Selkee on myös käynyt läpi täällä mainitun Aamulehden uutisen sekä laatinut siitä oman analyysinsa: Piispa: "yleiset mielipiteet ovat muuttuneet". Hengellinen johtaja kertoo muuttuneesta ajattelustaan Aamulehdessä 14.12. Papillinen analyysi. Selkeehän on Mänttä-Vilppulan seurakunnan kappalainen ja omien sanojensa mukaan hyväksyy naispappeuden, mikä erottaa häntä monista muista kielteisen kantansa ilmaisseista. Hän on kuitenkin sympatisoinut vanhavirkakantaisia järjestöjä, ja avioliittokysymyksessä hän on selvästi ottanut aktiivisen taistelijan roolin. Youtube-kanavallaan hän on julkaissut aihepiiristä useita videoita, joista esim. hänen yhdessä toisen papin kanssa ääneen lukemaansa Tampereen tuomiokapitulia moittinutta julkilausumaa on katsottu yli 23 000 kertaa: https://www.youtube.com/@pauliselkee/videos
7 tykkäystä
Vähän hätäisesti tehtyjä juttuja…harmillista.
Selkee toki kirjoittaa varmaan rennosti tarkoituksella mutta jotenkin raskasta lukea tuollaista heikkoa suomea ja toistoa toiston päälle.
Yllättää että Uuden tien juttu on myös hiukan juostu läpi. TUOMIkapituli…! Eikö heillä oikolueta? Mutta hyvä että teksti on tiivis ja lyhyt.
Minusta viestintä pitäisi olla harkittua, se antaa uskottavuutta.
Mutta toki itse asia pysyy. Tilanne pahenee koko ajan ja hyvä että papistossa reagoidaan. Vaikka se tuskin vaikuttaa paljon itse kehitykseen.
Myös noiden julkilausumien kanssa olisi voinut koordinoida paremmin. Nyt on kaksi eri listaa, joissa molemmissa allekirjoittajina on paljolti herätysliikepiirien väkeä. Yksi kirje isommalla allekirjoittajamäärällä olisi jotenkin vakuuttavampi. Tulee mieleen, että onko asiasta tiedotettu lähinnä tuttavapiirikanavia käyttäen? Ja naispapeilta ei vaikuta kukaan kysyneen mitään, vaikka heissäkin olisi allekirjoitushalukkaita voinut olla.
1 tykkäys
Varmaan olisi. Käytännössä se ei ole ihan niin yksinkertaista. Päätös tuli papistossa monelle ilman ennakkotietoja ja yllätyksenä, eikä ainakaan toistaiseksi ole olemassa mitään organisaatiota, joka koordinoisi tuollaisia asioita. Perinteistä kristillisyyttä edustavat papit ovat hajallaan ympäri kirkkoa. Järjestökenttäkin koostuu lukuisista pienistä ja enintään keskisuurista järjestöistä, joista moni on juuri nyt taloushaasteiden johdosta jonkinlaisessa poikkeustilassa aiempaan nähden.
4 tykkäystä
Näin se varmaan on.
Jälleen tekee silti mieli hakea vähän toistakin näkökulmaa… ei niin, että piispa Revossa jne olisi tässä tapauksessa mitään kehumista, vaan noihin pappien reaktioihin ja lausumiin.
-
He ovat tosiaan lähinnä järjestömiehiä ja naispappeuden torjujiakin kai suurin osa. Kysymys avioliitosta sen sijaan jakaa väkeä kirkossa aika paljon selvemmin kuin (enää) virkakysymys. Tosin on myös “kolmas tie” eli ne konservatiivisemmat naispappeuden hyväksyvät, jotka sallisivat vanhakantaisille tilaa nykyistä enemmän. Mutta joka tapauksessa: Nämä lausunnot ja myös niiden antajat sijoitetaan siis helposti sinne marginaaliin, josta ei tarvitse välittää. Harmi, sillä se ei anna aivan oikeaa kuvaa seurakuntien työntekijöiden ja kirkossa kävijöiden tuntemuksista.
-
Sikäli kuin protestoivat ja varoittavat papit ovat seurakuntatyössä (esim. Selkee), he ovat käytännössä samassa laivassa jo nyt - ja olleet monta vuotta - homoseksuaalisten suhteiden hyväksyvien kanssa. Sillä eihän kirkkomme ole enää aikoihin estänyt julkisesti ko. suhteissa elävien saamasta papinvirkoja, eikä muuta tärkeää tehtävää seurakunnissa. Lähetyshiippakuntaan ja muihin kirkkoihin siirtyneet ovat siis tässä suhteessa oikeassa: Vähän turha on enää ärhennellä, kun on jo… no niin, tiedätte missä. Kirkkomme on jo nyt käytännössä luopunut virallisista kirjoistaan huolimatta siitä opetuksesta mikä koskee homoseksuaalisia suhteita. Aikoinaan vielä esim. Eero Huovinen esti papiksi pääsyn tällä perusteella. Mutta siitä on kauan, ja sen jälkeen on kirkkoon tullut paljon seksuaalivähemmistöä myös töihin, parisuhderukous kirkolliskokouksessa ajettu läpi, jne. -Ja mitä tulee järjestöpappien protestiin, heitäkin voi em. Lhpk-suunnasta moittia: Ei täysin erossa olla väärin opettavista piispoista oltu tähänkään asti. Mutta tietenkin voi kysyä, pitääkö ollakaan, vaan onko herätysliikeväen rooli ollakin piikkinä valtakirkon lihassa.
-
Summa summarum, itse näkisin mieluummin keskityttävän avioliitto- ja tilojen avaamisen asiassa siihen, että kirkolliskokouksen yli käveleminen on piispoilta ja papeilta todella nolo ja tyhmä temppu. Tähän viittasi myös Jyväskylän kirkkoherra esityksessään (ei noilla sanoilla) kirkkoneuvostolle. Tilojen avaaminen on nimittäin ennakointia, jolla pyritään vaikuttamaan härskisti siihen hallintoelimeen joka oikeasti kirkossa päättää avioliittoon vihkimisestä. Olen vielä myös toiveikas että Lapuan kapituli pysyy tässä kohdassa kirkon järjestyksessä, eikä ala pelleillä. Paine on tietysti kova.
2 tykkäystä
Siihen, miksi tuohon ei nyt kovin moni ei-hallintotehtävissä oleva ehkä viittaa, on syynsä. Menossa on ollut pitkään erilaisia muitakin toimia, joilla välillisesti todennäköisesti on vaikutettu myös siihen, millainen tulevasta Kirkolliskokouksesta tulee. On mahdollista, että joko seuraava tai sitä seuraava Kirkolliskokous saa sellaisen kokoonpanon, joka muuttaa kirkon kantoja avioliittoasiassa. Jos valikoituminen tapahtuu sopivasti, tuleva Kirkolliskokous saattaa saada kokoonpanon, joka ei välttämättä edusta kovin perinteistä kristillisyyttä kaikessa muussakaan, ja saattaa olla valmis tekemään linjamuutoksia useaan muuhunkin opilliseen asiaan kuin vain avioliittoasiaan. Avioliittokysymyksellä on lukuisissa kyselytutkimuksissa ollut huomattavasti korrelaatiota nimittäin muihinkin kantoihin. Tällä hetkellä moni ei halua vedota Kirkolliskokoukseen auktoriteettinä siksi, että on niin epäselvää, mitä tuleva Kirkolliskokous edustaa. Tunnustukselliset luterilaiset mielummin ilmoittavat sitoutuvansa Raamattuun ja tunnustuskirjoissa ilmaistuun luterilaisuuteen kuin vetoavat omiin viimeaikaisiin Kirkolliskokouksiinsa opillisten asioiden auktoriteettinä.
3 tykkäystä
Hyvä huomio, ja selittää varmasti painotuksia. Silti minustakin olisi syytä nostaa jollain tavalla esille se, kuinka tässä asiassa hyvin röyhkeästi ohitetaan koko kirkon normaali päätöksentekojärjestys. Tosin voi olla, että tätä vältellään myös siksi, että luterilainen tunnustus pitää mahdollisena haastaa joissain tilanteissa kirkon johdon auktoriteetin, esim. tunnustuskirjassa “Paavin valta ja johtoasema” (1537):
Milloin siis varsinaisista piispoista tulee evankeliumin vihollisia tai kun he kieltäytyvät vihkimästä pappeja, seurakunnat säilyttävät silti oikeutensa. Sillä missä ikinä on seurakunta, siellä sillä on oikeus evankeliumin virkaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeus on nimenomaan seurakunnalle annettu lahja, jota ei mikään inhimillinen auktoriteetti voi siltä riistää.
https://tunnustuskirjat.fi/pavalta.html
Tuohonhan Luther-säätiö aikoinaan vetosi omiin pappisvihkimyksiinsä liittyen silloin, kun se vielä yritti toimia kirkon sisällä.
2 tykkäystä
Suomessa nykyinen lainsäädäntö evää ev. lut. kirkon seurakunnilta sellaisen itsenäisyyden, jota Luther piti lähtökohtana. Siksi nämä eivät - toisin kuin eräiden muiden kirkkokuntien seurakunnat - pysty omin päätöksin irtaantumaan kokonaiskirkkonsa organisaatioista.
1 tykkäys
Kun seksuaalivähemmistöt mainitaan ihan otsikossa, on hyvä täsmentää, keitä he ovatkaan. Termiä voi kritisoida siitä, että seksuaalisesta suuntauksesta johdetaan vähemmistöjä tai siitä, että siinä oletetaan suurin osa ihmisistä heteroiksi, enemmistöksi.
Voimme kuitenkin nojautua kirjainyhdistelmään: LGBTQQIP2SA+
G = Homo on mies, joka on seksuaalisesti kiinnostunut miehistä. Homoseksuaalit ovat siis yksi ja ensimmäinen seksuaalivähemmistö.
L = Lesbo on nainen, joka on seksuaalisesti kiinnostunut naisista eli naispuoleinen homoseksuaali. Siten tämä on sama vähemmistö kuin edellinen, sillä ei ole mielekästä jakaa vähemmistöä kahtia sukupuolen perusteella (vrt. esim. suomalainen mies, suomalainen nainen)
B = Biseksuaali on mies tai nainen, joka tuntee seksuaalista vetoa miehiä ja naisia kohtaan. Biseksuaali on siis hetero- ja homoseksuaali eli hän kuuluu seksuaalienemmistöön ja -vähemmistöön. Mitään uutta ja erillistä vähemmistöä biseksuaalisuus ei minusta luo, sillä määritteen alle ei tule mitään erillistä ja edellisistä puuttuvaa seksuaalista substanssia tai kohdetta.
T = Transsukupuolisuus on sukupuoli- ei seksuaalitermi. Transsukupuolisuus voi ajattelutavasta riippuen ilmaista sukupuolivähemmistöä, mutta ei seksuaalivähemmistöä.
Q = Identiteettiään pohtiva on ihminen, joka ei identifioidu selkeästi homoksi, heteroksi tai muuksikaan. Pohtivuudesta ei kuitenkaan ole minusta mielekästä johtaa seksuaalivähemmistöä. Pikemminkin ko. henkilöissä on kyse epäselvyydestä, kuuluuko vähemmistöön vai enemmistöön.
Q = Queer tarkoittaa elämäntapaa ja asennetta, jossa kyseenalaistetaan ja rikotaan seksuaali- ja sukupuolinormeja ja stereotypioita. Termi samaistuu homoseksuaalisuuden tai “sateenkaari-ihmisten” kanssa. Siten se ei tarkoita erillistä seksuaalivähemmistöä. Myös Wikipedia: “Queer-termi ei määrittele henkilön seksuaalista tai sukupuoli-identiteettiä, joten se on hyvin joustava ja laaja.” Kyseenalaistaminen on mahdollista myös heterona sekä perus miehenä / naisena, eikä minusta ole mielekästä johtaa vähemmistöä kyseenalaistamisen asenteesta.
I = Intersukupuolisuus on sukupuoli- ei seksuaalitermi. Intersukupuolisuus voi ajattelutavasta riippuen ilmaista sukupuolivähemmistöä, mutta ei seksuaalivähemmistöä.
P = Panseksuaali on ihminen, joka tuntee seksuaalista vetoa kaikkia (sosiaalisia) sukupuolia kohtaan tai ihminen, jonka seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu sukupuolen sijaan vain persoonaan. Kuitenkin myös heteroiden ja homojen seksuaalinen kiinnostus kohdistuu aina persoonaan, joten tästä olisi huono johtaa seksuaalista vähemmistöä. Lisäksi sikäli kun sukupuolia on vain kaksi, panseksuaalisuus samaistuu biseksuaalisuuden kanssa.
2S = Kaksihenkinen on Amerikan alkuperäiskansojen yksi mahdollinen identiteetti. Wikipedian mukaan kyse on juuri identiteetistä, ei sukupuoli tai seksuaalinen suuntaus. Lisäksi kerrotaan, että kaksihenkisellä on maskuliininen ja feminiininen henki. En saa johdettua näistä annetuista seikoista seksuaalivähemmistöä.
A = Aseksuaali on ihminen, joka ei innostu ollenkaan tai juuri ollenkaan toisista ihmisistä seksuaalisesti. Minusta aseksuaalisuus on yhtä paljon seksuaalivähemmistö kuin a-teismi jumaluskon muoto. Eli ei yhtään. Termi ilmaisee puutetta. Mikä loukkaisi aseksuaalin oikeuksia?
(+) = Kaikki ne sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, jotka tässä jäävät mainitsematta. Setan mukaan binäärinen sukupuolikäsitys ja ihmisten lokerointi vain kahteen sukupuoleen on ahdasta. Kuitenkin kaikki kirjaimet ja sanat lokeroivat. Plusmerkillä tahdotaan ilmaista avoimuutta ja joustavuutta ko. asioissa. Merkki antaa ymmärtää, että näiden kaikkien vähemmistöjen lisäksi on vielä muita vähemmistöjä. Kenties kuka tahansa voi nimetä itselleen jonkin seksuaalisen vähemmistön! Heikkous tässä on se, että on vaikea kannattaa tai vastustaa jotakin, jolle ei ole edes nimeä - saati pohtia näiden oletettujen vähemmistöjen oikeuksia. Jos tivaan seksuaalivähemmistöjä, minua ei vielä vakuuta vastaus (+) että onhan niitä vaikka mitä.
Yhteenveto: Seksuaalivähemmistöistä puhuminen monikossa on kyseenalaista. On korkeintaan yksi vähemmistö, homoseksuaalit. Varmaan piispa Repo viittaa juuri heihin, ei vaikkapa panseksuaaleihin tai aseksuaaleihin uutisjutussaan. Porvoon rovastikunnan Tulkaa kaikki -liikkeen yhteyshenkilö Anu Harjumaaskola kritisoi myös termin käyttöä: “Puhe seksuaalivähemmistöistä pitää sisällään tahattomasti oletuksen enemmistön olemassaolosta. Todellisuudessa jokainen meistä kuuluu johonkin vähemmistöön, joten on yhdenvertaisempaa puhua moninaisuudesta.”
Itse lisäisin, että moninaisuus on edellisen katsauksen jälkeen vähän kyseenalaista. Tuo katsaus rauhoittaa ilmiötä, joka näyttää sateenkaaritermeillä luettuna kovin sekavalta. Jos puhutaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai vaikka tasa-arvoisesta avioliitosta niin viisasta lienee ensin laittaa jäitä hattuun ja pohtia, mistä itseasiassa on kyse. Nämä asiat ovat uusia ja käymistilassa. Siksi ei lie viisasta lukita kantojaan kovin nopeasti.
Uudet tuulet tulee esille sateenkaarilipun väreissä, missä on omat värit elämälle, parantavalle voimalle, auringolle, luonnolle, harmonialle sekä yhteishengelle, sittemmin myös etnisille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille sekä kolme väriä transsukupuolisuudelle. Valkoiselle homolle, tai ihan vain homoseksuaalille, ei lipussa äkkiä olekaan värin väriä. Polyamoristit jäävät niin ikään nuolemaan näppejään näissä rääppiäisissä. Tästä voi vetää senkin johtopäätöksen, että kun nyt kirkko vähitellen avaa tilojaan ja kaavojaan samaa sukupuolta oleville pareille, menee maailma jo kaukana omia teitään jossain posthumanistisen sateenkaaren tuolla puolen.
Mikä olisikaan täysin tasa-arvoinen avioliittokäsitys, täysin inklusiivinen kieli, täysin lokeroista vapaa identiteetti?
Pohdin muuten myös välillä, minkälainen antropologia sateenkaariaatteen ja -teologian mukana kulkee. Tämä sivusto antaa vähän viitteitä: Trans People Are Sacred — SaveArtSpace - “transcending beyond binaries is our divinity”.
Kiitos tästä.
Eihän tuohon ensihätään voi reagoida oikein muuten kuin vähän junttimaisesti: Kovin monella on piuhat pahasti sekaisin nykymaailmassa. Ja yhä sekaisemmaksi menee, kun lapset eivät saa rauhassa kasvaa tyttöinä ja poikina vaan heitäkin jo ohjataan moninaisuuden kirjoon, kuin mitäkin karjaa.
Mutta on terävä huomio että vähemmistöjä on vaikka kuinka paljon, ja monessa muussakin kuin seksuaalisuuden asioissa.
Kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua rakkaudella, katsoa heitä “Jeesuksen silmin”.
Mutta sillä ei voi perustella avioliiton halventamista, jota kirkko nyt tekee kovaa vauhtia. Ihmiset saavat elää niin kuin haluavat mutta kirkolla saa ja pitää olla oma opetus siitä ketkä vihitään alttarin edessä avioliittoon.
1 tykkäys
Vaikkapa olettama siitä, että normaalin kunnollisen ihmisen kuuluu olla parisuhteessa tai ainakin pyrkiä muodostamaan sellainen. Seurakunnilla olisikin hyvä näytön paikka siinä, miten naimattomat - omasta tahdostaan tai tahtomattaan - voivat olla arvostettu osa yhteisöä.
4 tykkäystä