Kirkon jäsenyys ja pelastus

Itse näen kirkkolaivan jo uponneeksi tulevana ennusteena. Uskon että menee koko ajan huonompaan suuntaan. En usko, että voin mitenkään uudistaa kirkkoa. Erosin Suomen evlut. kirkosta ja liityn toiseen luterilaiseen yhteisöön. Teologian opiskelikoiden näkemykset ovat sellaisia, että muutosta parempaan ei ole luvassa.

Jos kirkkolaiva on uponnut, me olemme hukkuneita. Kirkko on pelastava Noan arkki, vain siinä sisällä olleet pelastuvat.

Henkilökohtainen luottamus Jeesuksen sovitustekoon ratkaisee, ei kirkon jäsenyys. Näin ajattelen. Mutta kirkon jäsenyyden on tarkoitus auttaa juuri tässä luottamuksessa. Kannattaa kuulua sellaiseen kirkkoon mistä on hyötyä.

Kristuksen ruumiissa pelastutaan, sen ulkopuolella ei se voi olla mahdollista. Meidän siis pitää pysyä Kristuksessa, hänen Kirkossaan. Pelastus on mahdollista vain reaalisessa yhteydessä, ei jossain sielullisessa liikkeessä.

1 tykkäys

Tässä lienee siis olennainen kysymys, onko Suomen ev.lut. kirkko ainoa Kristuksen kirkon edustaja Suomessa. Minä en ainakaan kykene ajattelemaan niin. Mihin muuten olet Aramis liittymässä, jos saa udella, ja oletko jo ollut yhteydessä kyseiseen yhteisöön? Toivottavasti aiot myös osallistua sen toimintaan ja jumalanpalveluselämään.

1 tykkäys

Aramiksen sanoista ei noin voi päätellä. Siinä näyttäisi olevan enemmän individualistista saundia. Kirkko on kirkko. Jos se ei ole kirkko, mikä itseään kutsuu kirkoksi, niin ei sitten. Mutta silloin kirkko pitää oleman joku muu. Kristitty ei voi olla irti kirkosta.

Liityn varmaan Suomen evankelis-luterilaisen Lähetyshiippakunnan jäseneksi ja osallistun toimintaan. Yhteyksiä sinnepäin on jo.

On sitä yhteyttä Jeesukseen muuallakin kuin luterilaisissa piireissä. Jumalan valtakuntaa ei voi mikään kirkkokunta omia itselleen.

1 tykkäys

Perustampa kirkon nyt. Saan siitä mieleiseni.

2 tykkäystä

Minä taas näen niin, että kirkkolaiva ei ole uponnut, vaikka merkit on ilmassa.
Enemmän pystyy vaikuttaman sisältäpäin.

Yksinäinen puu ei kauaa pala.

Ei pidäkään palaa. Yksinäinen puu on heitetty pois, se oksa, mikä on karsittu. Kristuksessa ei ole yksinäisi puita, on vain oksia yhdessä viinapuussa.

Monelaisia ovat vaikuttimet.

Jonkun mielestä kirkkolaiva on uponnut, vaikka Jeesus sanoo sen säilyvän aikojen loppuun asti.
Minun mielestäni uponneessa laivassa on vain kuolleita.
Kenties ei ole tarvinnut tavata ketään toista ihmistä ja kuulla hänen hengittävän.

Toiset etsivät täydellistä puhtautta, koska itsekin ovat kenties täydellisen puhtaita ja lähtevät sen vuoksi muualle.
Sitten on vain halu vaihtaa kirkkoa kuin paitaa vaikka ihan vaan kulttuurisista syistä.
Monenlaisia tuulia.

1 tykkäys

Kirkon jäsenyys ja pelastus ovat siinä mielessä kytköksissä toisiinsa, että jokainen pelastettu on osa Kristuksen Kirkkoa. Normaalisti tämä tarkoittaa myös jäsenyyttä jossain näkyvässä kirkko-organisaatiossa, ja on syytä vakavasti varoa sellaista tilannetta, jossa kristitty yrittäisi uskoa yksikseen ja ilman kuulumista mihinkään seurakuntaan. Me ekumeenishenkisemmät kristityt kuitenkin ajattelemme, että todellinen Kristuksen Kirkko on nykypäivänä hajallaan eikä ole yksi yhteen sama kuin jokin tietty organisaatio. Joten jos joku kokee omalla kohdallaan aiheelliseksi vaihtaa jäsenyyttä kirkkopuun yhdestä oksasta toiseen, ei siinä vielä erottaudu siitä the Kirkosta, jonka kautta pelastus tulee. Toki sellaista ratkaisua pitää tarkkaan harkita, ja varmaan moni tekee sen vääristä syistä.

3 tykkäystä

Ei se sydäntä tee pyhemmäksi että vaihtaa kirkkokuntaa.

Jos liha on pyhittynyt?

Liha pysyy lihana. Ei se pyhity tai tule paremmaksi. Ainut ratkaisu on Hengellä pitää se kurissa.

Vaikka kuinka, mutta kaikki yksinäisetkin puut ovat yhtälailla Kristukselle otollisia…

Ei, kun yksi Kristus-puu. Ei ole muita puita, joissa voisimme oksina pelastua.

Aamen, en tuosta kinaa :point_up:

Yxinkertanen ilmeisesti ajattelee, että jos joku eroaa Suomen ev.lut. kirkosta, on kyse usein itsensä pitämisestä muita pyhempänä ja haluttomuudesta olla syntisten kanssa samaa kirkkoa. Tuollainen asennevaara on toki olemassa, ja vahvasti vältettävä. Mutta jos itse eroan joskus Suomen ev.lut. kirkosta, niin toivon päämotivaattoreideni olevan 1) oikeassa opissa kasvamisen varmistaminen lapsilleni, 2) oikean opin säilymisen varmistaminen Suomessa olemalla mukana sellaisessa seurakunnassa, jossa siihen pyritään sekä 3) oikean opin levittäminen ihmisten keskuuteen sen seurakunnan puitteissa, johon olisin liittynyt. Täydellisten yhteisöä ei ole, eikä ainakaan yksikään luterilainen vapaakirkko Suomessa väitä sellainen olevansa. Sellaisen asenteen vaarasta voi kyllä varoittaa, mutta on ikävää, jos oletetaan pahinta kanssakristityistään.

4 tykkäystä

Pitää kysyä, mikä on kirkko. Pitää kysyä, mikä on oikea oppi. Pitää kysyä, miten juuri minä olen oikeaoppinen. Kirkko ei voi olla vain tehty yhteisö, vaan sen pitää olla jotain, mikä on Kristuksesta Jeesuksesta asti todellisesti oleva asia. Kun Herra itse opettaa, että kirkosta ei pidä erota, siitä eroaminen tarkoittaa, että yhteisö. josta erotaan ei ole enää kirkko. Että kirkko on jossain muualla.