Kirkon tai seurakunnan perustaminen

Kristinusko on levinnyt Suomeen aikana jolloin ei ollut ortodokseja ja katolilaisia vaan jakamaton kirkko.
Ruotsalaiset 1100-luvun kristillistäjät rikkoivat kirkon toimintatapoja tuodessaan läntiset tavat alueille missä jo oltiin kristittyjä, mutta koska Ruotsi halusi vahvistaa valta-asemansa, totta kai itäiset paikalliseurakuntayhteydet oli syytä katkaista. Ehkä jopa oli tarpeen tuoda englantilaista syntyperää oleva kirkonmies paikalle, ehkäpä ruotsalaiset piispat pelkäsivät rikkoa kirkon tapoja, koska tunsivat alueen tilanteen tarkemmin kuin englantilainen. Suuren skisman vaikutus on tuskin silloin vaikuttanut vielä laajemmin kristikunnassa. Kristikunnan jakautuminen ei vielä ollut selvä asia.

Jos Ruotsin kuningas sai suomalaiset läntistä riitusta noudattavat uskovaiset luterilaisiksi noin sadassa vuodessa, sama on varmaankin onnistunut ruotsalaisilta kun he ovat alkaneet läntistää aiempia itäisiä tapoja.
En edes usko että erot ovat olleet merkittävän tuntuisia. Läntinen 1000-luvun riitus ja yksinkertaisesti (ei Bysantin hovityylillä) toteutettu itäinen riitus eivät niin olennaisesti poikkea toisistaan.

2 tykkäystä

Jokainen tunnustuskunta valitsee rusinat pullaansa eivätkä kaikki tunnustuskuntien jäsenet usko ollenkaan tunnustuskuntansa oppien mukaisesti tai välttämämättä edes tiedä mitä ne opettavat. Toiset omaksuvat ne “tabula rasana” ennen kuin muista tulkinnoista mitään tietävät koska ovat olleet nuoresta asti sen vaikutuspiirissä tai siitä alkaen kun ovat uskoon tulleet.

Mielestäni monet teologiset kysymykset määritellään eri tunnustuksissa pidemmmälle kuin Raamattu antaa myöten ja niiden perusteella erotetaan muut seurakuntayhteydestä pois. Sitten muut seuraavat tunnustuskunnan perustajaa ja johtajaa, jota eivät uskalla asettaa kyseenalaiseksi. Raamattua tulkitaan tunnustuskirjojen valossa sen sijaan, että tunnustuskirjoja arvioitaisiin Raamatun kautta ja nähtäisiin mikä rusina on pullassa syötävä ja mikä syötäväksi kelpaamaton tai mauton ja ravinnoton, mutta vaaraton.

Itse näen riittäväksi kristilliseksi yhteydeksi apostolisen, nikealais-konstantinopolilaisen ja khalkedonin uskontunnustusten opin. Soteriologisissa kysymyksissä olen lähempänä yleistä protestanttista näkökulmaa.

Ongelma ei ole minun rusinoiden valinnassani mitä tulee tunnustuskuntiin, vaan tunnustukuntien nurkkakuntaisuuden, joka potkii avarammin kristillisyyden näkevät pois omista piireistään. Itse menen sinne missä minut näine minimaalisine, mutta kaikkein perustavimmanlaatuisine kristillisine tunnustuksine, otetaan vastaan. Missä ei oteta vastaan, sieltä lähden pois.

Keskiajan kirkkohistoria ei taida ole niin hyvin tunnettua, että voisimme arvioida, miten suuri osa läntistetyistä suomalaisia oli ennestään ortodokseja, mikä osa pakanoita. Inttäminen on siis turhaa.

En usko että suomalaiset kristityt tuolloin identifioituivat ortodokseiksi.
Oli kristittyjen osuus tuolloin suomalaisista kuinka suuri tahansa, kirkkopoliittista närää lienee herättänyt se että Henrik ei toiminut yhteistyössä Suomessa jo toimivien piispojen ja kirkkoherrojen kanssa, vaan tuntui pikemminkin ottavan ohjeensa ruotsalaisilta valloittajilta.

Nämä ongelmathan ovat ihan tuttuja nykyaikanakin uusien seurakuntien syntyessä. Ei tarvitse kuin seurata vaikkapa Lähetyshiippakunnan ja Ev.lutin välistä suhdetta.

Pyhä Henrik oli Suomessa 1150-luvulla, ja 1200-luvun kirkkoja on useita. Muistaakseni ne Kaarinan rauniot olivat 1000-luvulta.

Varhemmat löydöt ovat hautalöytöjä ja niistä löytyneitä esineitä ymv. Polttohautauksen vaihtuminen itä-länsi -suunnassa tapahtuneeseen maahan hautaamiseen on varma merkki kristinuskon yleistymisestä - etenkin, jos vainajan jäännösten yhteydestä löytyy ristikoruja tai -solkia.

Ei se ihan noin yksioikoista ole kuitenkaan. Esimerkiksi ristikorut ja muu varhaisin kristillinen esineistö on sellaista, että sitä on kaupankäynnin ja muuttoliikkeen myötä saattanut hyvin Suomeen kulkeutua jo ennen varsinaisen uskonnon rantautumista. Arkeologisen lähdemateriaalin tulkinnassa on muutenkin harjoitettava varovaisuutta. Hautauskäytännöt ovat jo astetta varmempi merkki uskomusten muuttumisesta. (Tämä nyt ottamatta kantaa keskustelunaiheeseen laajemmin)

3 tykkäystä

Totta. Ristikorut yms. voivat olla vain jonkinlaisia amuletteja. Kyllähän nykyäänkin monilla ihmisillä voi olla jotain matkamuistobuddhia, eikä se tarkoita mitään sen kummempaa.

Mahdollisesti. Kulkevia saarnamiehiä/munkkeja pidän todennäköisimpänä. Voi olla, että vaikutteet on myös itse haettu erilaisilla kauppa- ja muilla retkillä.

Jännää, että timo_k on löytänyt turjalaisen. Ihmettelinkin miksi hän on ryhtynyt suhtautumaan yliolkaisesti reliikkeihin ja vanhan kirkon oikeisiin asioihin :wink:

Noin yleisesti pyhä Henrik ei ollut ruotsalainen, eikä mitään Ruotsia 1150 edes ollut. Ruotsi valloitti Suomen alueen aivan 1500-luvun lopussa. Jos valloittamisesta voidaan puhua. Siitä itsestäänkin oli tullut Ruotsi vain hieman aikaisemmin.

En ole seurannu tuota blogia tuon enempää. Sattui vaan tulemaan muissa yhteyksissä tuo linkki vastaan. Enimmäkseen siinä oli sellaisia juttuja, joihin olen törmännyt jo muissa yhteyksissä aiemmin. Toki noista aina löytyy epätarkkuuksia, jos oikein kriittiseksi heittäytyy. Itseäni yleensä kiinnostavat vain suuret linjat.

Esim. tuo alun pointti siitä, että kristinusko tuli - jos tarkastellaan arkeologian kautta - nykyisen Suomen alueelle aiemmin kuin Ruotsiin. Tämä on merkittävästi erilainen käsitys kuin mitä esim. itselleni koko peruskoulun ajan opetettiin. Silloin oli vielä voimassa perinteisesti “sveduvärjätyt” käsitykset ruotsalaisista suomalaisten käännyttäjinä, valloittajina ja “valistajina” ristiretkineen jne.

2 tykkäystä

Henrikin/Suomen valloitusretkelle mukaan otetun papin ulkomaalainen syntyperä saattaa viitata siihen että Ruotsi/ruotsalaiset nationalistit toivoivat itsenäisempää asemaa Tanskasta sen lisäksi että saisivat uusia alueita idästä. Ruotsin alueella toimivilla piispoilla oli yhteydet Tanskaan.

Voittaja kirjoittaa aina historian oman mielensä mukaan. Eerik IX:n ja hänen tukijoidensa intressien mukaista oli, että suomalaiset esitettiin myöhemmissä legendoissa täysin pakanoina ja siis ruotsalaisia " alempana" heimona. Ruotsista taas alkoi tulla Ruotsi kun sen alueelle perustettiin oma kirkkoprovinssi ja se alkoi toimia Tanskasta itsenäisenä. Esitetyt tarinat Suomeen suuntautuneista ristiretkistä vahvistavat Ruotsin itsenäistä olemassaoloa ja syntyneen Ruotsin kuningashuoneen asemaa. Pidettiinhän siten myös kuningas Eerikiä pyhänä.

Tuohon aikaan seurakuntien perustamisella oli valtapoliittista merkitystä.

1 tykkäys

Silloin meidän muiden ehkä kannattaisi pysyä jotenkin todellisuuden rajoissa. Se nyt ainakin tiedetään varmasti, että nykyisen Ruotsin alueella ei 1100 - luvulla ollut demokraattista kansallisvaltiota. Tanskasta en mene sanomaan varmaa, kun en muista kuka Tanskan pääministeri silloin oli. Kansanpuoluetta ei muistaakseni kuitenkaan oltu perustettu.

Tarinat muinaisista valtkunnista ovat hienoja. Niillä voi olla todellisuuspohjaa tai sitten ei. Jostain riimuista löytyvät tarinat luultavasti kuvaavat enemmän kyläyhteisöjä kuin Norjan, Ruotsin tai Suomen alueita hallineita kuningaskuntia. Piispa Henrikin aikoja 400 vuotta myöhemmin Tukholmassa oli kuutisen tuhatta asukasta. Tuskin kuutta kertaa enempää kuin tänään äänioikeutettuja Tavastilan kylässä. Toivottavasti äänestävät oikein. Tuomas Akvinolainenkaan ei ollu tuolloin vielä kirjoittanut Summaa.

1 tykkäys

Sen verran vielä otan kantaa, että jos kristinusko olisi täällä ollut kovin järjestäytynyttä ja itäistä ennen pyhän Henrikin aikaa, niin luulisi siitä säilyneen jotain tietoa Venäjän puolella. Ja toisaalta luulisi Karjalan suunnalla olevan enemmän löytöjä. Kaarina nyt kuitenkin on aika lännessä…

Ehdottomasti samaa mieltä. Historian pohdiskelu mielikuvituksen siivin on kiinnostavaa ja hauskaa ja täysin ok, mutta se on ajatusleikkien leikkimistä. Ajatusleikit ja perusteltu päättely eivät ole totaalisen eri asioita, sillä niillä on kyllä kohtauspinta tai -alue. Silti (ja siksi) rajaa on vedettävä jatkuvasti, tai päädytään sellaiseen tutkimukseen, jossa tutkitaan oletetun Q-lähteen taustalla olevaa oletettua yhteisöä oletettuine käsityksineen.

Minulla on sellainen muistikuva Suomen historian pikkujättiläisestä (4. painos, 1990), että varhaiskeskiajan osiossa olisi ollut sivulausemainen maininta, että kristinusko lienee tullut Suomeen idästä ja että Lalli olisi voinut itse asiassa olla ortodoksi :hushed: . Artikkelin lienee kirjoittanut Jouko Vahtola. Ei muuten, mutta ajatus ortodoksi-Lallista kirves kädessä on minusta aika herkullinen ja pistää mietttimään, että mistä siellä Köyliön järven jäällä on oikein sanailtu. Filioquesta?

Tieto kyseisestä konfliktista tuskin on ehtinyt kansan pariin tänne asti vielä 1150-lukuun mennessä. Lalli (Laurentius) ja Kerttu (Gertrud) ovat myös kyllä melko tyypillisesti läntiseen kristikuntaan assosioituva nimiä.

1 tykkäys