Tiedän. Ja joskus jopa teen ristinmerkin ikonin edessä. Mutta en siksi että konsiili käskee niin. Pidän ikoneista ja joskus huomaan tekeväni ristinmerkin ajattelematta asiaa. Mutta siinä kaikki. Kinnioittaminen joka nousee pakosta, ei ole oikeaa kunnioittamista.
Homma lähti lapasesta kun määriteltiin millainen ikoni voi olla. Sitä ei ekumeenisesti määritelty. Ja silti asiaa pidetään määrättynä.
D
Eihän asia ollut niin, että nyt 787 kirkolliskokous olisi alkanut käskeä kristittyjä tekemään jotakin, vaan se vahvisti sen, mitä olivat kristityt tehneet ennen sitä (periaatteessa kai aina kun mahdollista). Se oli tehtävä selvästi ikonoklastien vuoksi, ja siltikin tuli toinen vastaava muistaakseni.
Minä en ole kuullut sen määrittelystä millainen ikoni voi olla, mitä tarkoitat sillä? Tai siis monenmoista tyyliä on ja on ollut käytössä kirkoissa; ja silti selvää on, että minkälaista tahansa se ei voi olla.
Missä tämä sinun mukaan määriteltiin.
Siis tiedät ja nyt tiedätkin. Hyvä. Ortodoksit tekevät sitä kuuliaisuudesta kirkolle, meillä ei vallitse tässä suhteessa induvidualistinen tapa ajatella. Tämä on vapautta.
Lisää luterilaista vinkkeliä:
https://www.listennotes.com/podcasts/luterilainennet-luterilainennet-LN-UZTFzpkY/
Jos sivuutetaan että jotakin ei saa esittää niin mitä se ei voi olla? Pitävätkö ort lut alttaritauluja ikoneina?
D
Mutta asia vahvistettiin anateemalla. Aika tiukkaa settiä jos missaat ikonin.
D
Tässä lainauksessa on oikeastaan hyvin määritelty ortodoksisen kirkon tuntomerkkejä;.
"Traditioon sisältyvät Raamattu, kirkon liturginen ja rukouselämä, Kirkon opilliset
päätökset, Kirkon hyväksymien kirkolliskokousten päätökset ja lausunnot, kirkkoisien
kirjoitukset, pyhien elämäkerrat, kanonit, ikonografinen perinne sekä luovan
taideilmaisun muodot, esimerkiksi musiikki ja arkkitehtuuri.
Kirjallisen tradition muodostavat Raamattu, vanhimmat uskontunnustukset,
apostolien säännöt, yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten päätökset ja lausunnot,
vanhat liturgiat, vanhimmat marttyyreja koskevat asiakirjat, Kirkon isien ja opettajien
teokset sekä koko muinaisen Kirkon käytäntö koskien paastoja, juhlia, kirkkojen
rakentamista, pyhiä toimituksia ja yleensä jumalanpalvelussäännöstö.
On tärkeätä huomata, että Raamattu on osa traditiota. Joskus traditio ja pyhä Raamattu
nähdään kahtena erillisenä kristinuskon lähteenä. Todellisuudessa on olemassa vain yksi
alkulähde, koska Raamattu elää Traditiossa. Näiden kahden erottaminen ja vastakkain
asettaminen on molempien köyhdyttämistä. Todellinen ortodoksinen uskollisuus
menneisyyttä kohtaan on aina luovaa uskollisuutta, se pyrkii ymmärtämään tradition
syvemmän merkityksen. " ( Raimo Sissonen, Tsasouna E- books, 2012)
Meinasin mainostaa myös sisarkirkkoani, mutta ehdit ensin 
Jälleen teologis-terminologinen ongelma, jota yritin aiemminkin sanoa… vaikka nämä kuvaavat nykyisin tuntemamme ortodoksisen kirkon tuntomerkkejä, niin oikeastaanhan vastaavat tuntomerkkilistat voisivat koskea myös vaikkapa islamia.
Tai voidaan kuvitella hyvinkin ortodoksikirkko, jolla näitä ei ole - silti se olisi ihan validi kirkko.
Tuntomerkit ovat jotain, jotka erottavat Kristuksen oikean kirkon kaikista muista yhteisöistä ja ovat ominaisia vain sille. Ja jos sillä ei niitä ole, se ei ole tosi kirkko.
En voi välttyä ajatukselta, että kysymys tuntomerkeistä on luterilaisilla merkittävästi syvempi ja oleellisempi kuin ortodokseilla.
Kuvitella tietysti voi, mutta et löydä sellaista ortodoksi kirkkoa. Näin se vaan on.
Muuten en ymmärtänyt pointtiasi. Haluaisitko hiukan avata tärkeää kirjoitustasi, jos jaksat.
Voin yrittää nyt pikaisesti ja toiste uudestaan. On vaikeus kirjoittaa ortodoksille niin ettei tule “kielimuuria”.
Ehkä se, mitä aiemmin yritin sanoa, voisi ortodokseilla olla “pyhät mysteerit”. Niitä ei ole missään muualla kuin vain Kirkolla, ja ne luovat kirkon. Missä tahansa ne ovatkin, siellä on kirkko. Jos kirkko menettää ne, ei sitä voi kutsua kirkoksi. Ne eivät muutu eivätkä vaihdu, vaan ovat aina samat, sillä kirkon alkulähde on aina sama ja muuttumaton. Ne ovat oikeastaan Pyhän Jumalan majesteetin ja läsnäolon merkkejä yhtä lailla kuin kirkon tuntomerkkejä, sillä kirkko elää ja todellistuu juuri siellä, missä sen Herra on (Ilm.21:3). Nämä mysteerit eivät ole kirkon luomus ja keksintö, vaikkakin kirkko niitä varjelee ja aarteinaan käyttää - vaan ne ovat Jumalan mysteerit, hänen pyhät lahjansa kirkolle, jotka pyhittävät kirkon partisipoimalla Jumalan pyhyyden kirkon kanssa.
Jotain tällaista on siinä, miten luterilaiset ymmärtävät kirkon tuntomerkit. Osaisitko tämän kuvauksen perusteella sanoa, onko ajatus ymmärrettävämpi?
Joo ihan hyvä näkökulma. 
Kuka on ortodoksi? Siis ketä ortodoksia tarkoitat?
D
Tätä ystäväämme Leijonaa (käsittääkseni).
Tämä ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.