Jatkoa ketjulle Vainoavatko kristityt homoja?:
Minusta paikallisseurakunta on ensisijaisesti hallinnollinen kokonaisuus ja entiteetti, joka on perustettu tietyn alueen hengellistä johtamista ja sielunhoitoa varten. Sen sijaan paikalliskirkko eli hiippakunta on minusta ensisijaisesti hengellinen entiteetti.
Eikös kongregationalismi viittaa myös seurakuntien demokraattiseen hallintomalliin? Näinhän ei esim. helluntailaisuus ja tuskin mikään muukaan liike Suomessa toimi. Hallintomalli lähenee presbyteerisyyttä, kun seurakuntaa johtaa perinteisesti vanhimmisto eikä kaikkien jäsenten muodostama kokous.
Kongregationalistiset seurakunnat ovat yleensä pastorijohtoisia, kun taas presbyteriaanisia seurakuntia johtavat vanhemmistot. Esim helluntailaisilla vanhemmistoon hyväksytään vain miehiä eli ei ainakaan voida sanoa, että siellä olsi kovinkaan demokraatista. Seurakuntalaisten enemmistöhän on naisia.
Kai se vanhimmisto kuitenkin jotenkin demokraattisesti valitaan? (Pitää varmaan kysyä mieheltä…) Ja on sellaisiakin vapaiden suuntien seurakuntia, joissa myös nainen voi olla vanhimmistossa. Vapaakirkolla ainakin. Vapaakirkolla on kyllä toisaalta myös pastoreita, ja jos on monta pastoria seurakunnassa, yksi heistä on johtavassa asemassa. Lieneekö tuo pastori- vs vanhemmistojohtoisuus loppujen lopuksi niin mustavalkoinen joko-tai-asetelma.
Pienissä yhteisöissä ei toki. Ihmiset äänestävät jaloillaan ja lähtevät naapurin cityseurakuntaan, jos henkilökemiat ei toimi.
Minusta tämä on teologisesti kovin arveluttava väite, enkä pysty kyllä sitä millään tavalla allekirjoittamaan. Tämä liittyy nyt tuohon mainittuun LHPK-ketjuun; minusta tuntuu, että tämä virheellinen teoria messuyhteisön ja (hengellisen) seurakunnan välisestä samuudesta on osaltaan johtamassa LHPK:ta väärään suuntaan. (Mutta ei siitä tässä ketjussa, vaan esim. siitä, mikä on messun, messuyhteisön ja paikallisseurakunnan/kirkon/hpk:n välinen yhteys.)
Eikös kuitenkin esimerkiksi avioliittoon vihkimisessä ole “tämän seurakunnan läsnä ollessa”, jolla viitataan kaikkiin paikalla oleviin henkilöihin? Meidän vihkimisessä oli kuitenkin paikalla uskovia evlutteja, evlut-passiivijäseniä, vapaiden suuntien ihmisiä, ja ainakin yksi uskonnoton. Ei siis missään mielessä minkäänlaista seurakuntaa muodostava kokonaisuus. Olisiko tällöin ajatus messuväestä seurakuntana jotain sukua tälle?
Kyllä puhutaan. Se tarkoittaa siitä yhteydessä kokoontuneita ihmisiä, minkä osoittaa se, että jos läsnä on vain minimimäärä ihmisiä (eli kaksi todistajaa vihittävien ja papin lisäksi), niin tällöin sanotaan “näiden todistajien läsnä ollessa”.
Minusta ongelmaksi tulee, jos ajatellaan, että paikallinen Kristuksen kirkko koostuu kulloinkin avioliiton vihkimisessä olevista ihmisistä…