Seurakuntaliiton seurakuntien perustamisen syyt tulevat aika hyvin esiin perustamisasiakirjoissa. Haluttiin pitäytyä luterilaisessa tunnustuksessa. Tunnustuskirkkoajatus selveni käytännössä Missouri-Synodiin tutustuttaessa.
Seurakuntaliiton seurakuntien perustamiskokousten pöytäkirjat olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Tässä on Ilmajoen seurakunnan pöytäkirja:
“Suuressa armossaan teki Herra Jumala Suomenkin kansan osalliseksi uskonpuhdistuksesta, jonka hän toimitti palvelijansa, tohtori Martti Lutherin kautta.
Mutta vuosisatojen kuluessa joutuivat maassamme uskonpuhdistuksen pääopit, varsinkin selvä armonoppi, monenlaisten tekopyhyyden järjestelmien peittoon.
Viime vuosisadan (siis 1800-luvun, toim.huom.) alkupuolella toi Herra kuitenkin sovinto- ja vanhurskauttamisopin kirkkaaseen päivänvaloon palvelijansa F. G. Hedbergin kautta.
Tästä siunauksesta olemme mekin osallisiksi tulleet. Suomen Luth. Evankeliumiyhdistys on tehnyt paljon siunattua työtä saarnatoimintansa ja lutherilaisen kirjallisuuden levittämisen kautta. Tämän julistuksen kautta uskoon tullut kansa, “pyhä kansa”, on elänyt vuosikymmeniä hengellisessä erossa siitä tekopyhyyden julistuksesta, jota aivan yleisesti Suomen kirkoissa saarnataan. Evankeliumia uskovat ihmiset ovat tottuneet kantamaan vääräoppisen ja lahkolaisen nimeä. Mutta elimme siinä luulossa, että meidän on kärsiminen väärää seurakunnallista yhteyttä välttämättömänä pahana, vaikka oikea sananjulistus hommattiin sivu seurakunnan.
Mutta tie aukeni väärästä seurakunnasta vapauteen, kun Herra Jumala on kirkastanut meille raamatullisen seurakuntaopin amerikkalaisten ja saksalaisten uskonveljien kautta. Me allekirjoittaneet olemme eronneet Suomen ev. lut. kirkosta siitä syystä, että se vastoin Jumalan sanaa on yhdistetty valtioon, että siinä julistetaan väärää oppia ja sallitaan julkista väärän opin julistusta, että sen pappien kasvatus on julkisten järkeisoppisten ja raamatunrepijäin, siis selvien susien, hallussa, että seurakuntiin kuuluvat julkijumalattomat ja julkiset tekopyhät, että raamatullista seurakuntakuria ei ole käytännössä eikä voikaan olla, kun seurakunta ja maailma on sama asia.
Eromme perustukseksi mainitsemme seuraavat raamatunlauseet: Herramme Jeesus Kristus sanoo: “Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat tykönne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” Matt. 7:15. Ja: “Lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta ne eivät seuraa muukalaista, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne muukalaisten ääntä.” Joh. 10:4-5. Paavali kirjoittaa Rooman uskoville: “Minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saattavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka olette saaneet; vetäytykää pois heistä.” Room. 16:17. Katso 2. Kor. 6:14-18. Ilmestyskirjan 18. luvussa sanotaan vakavat, tulisesti leikkaavat varoituksen sanat, meille maailmanlopun uskoville: “Minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää ulos Babylonista, te minun kansani, jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä. Sillä hänen syntinsä nousevat hamaan taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” Jerusalemin paikallisseurakunnasta on kirjoitettu seuraavat sanat: “He pysyivät alati apostolien opissa, keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Ap. t. 2:42.
Me allekirjoittaneet olemme yhtyneet raamatulliseksi, luterilaiseksi paikallisseurakunnaksi, jonka nimi on: Ilmajoen vapaa evankelisluterilainen seurakunta
Ilmajoella, Huissinkylässä
perjantaina toukok. 9 p. 1924“