Täällä on kirkosta eroamisesta omia ketjujaan, mutta jos vielä tarkennan äskeistä kommenttiani, niin kysymys on aika pitkälle suhtautumisesta evl-kirkon “irrallisiin” tai löyhästi sitoutuneisiin jäseniin. Ja oikeastaan myös niihin aktiivisiin, joilla ei ole vankkaa konservatiivisen kristillisyyden taustaa esim. herätysliikejärjestön muodossa.
Eli annammeko suosiolla kirkkomme väen saada ravinnokseen pelkkää liberaalia opetusta? Vai tuemmeko niitä työntekijöitä ja luottamushenkilöitä joilla on näky evankeliumin kuulumisesta kaikille ja siitä, että kirkossa tulisi olla mahdollisuus saada perinteistä opetusta ja että kirkko tekisi ulko- ja sisälähetystyötä Jeesuksen käskyn mukaisesti?
Oma vajavainen ymmärrykseni sanoo, että jos uskonkäsitys on evankelis-luterilainen, tämä kirkko on puolustamisen arvoinen. Tai rakentamisen. Jos sen sijaan luterilaisuus ei enää hotsita, suunta on itään tai Roomaan. Pieniin lut.kirkkoihin liittyminen edellyttäisi minusta uskonopillista ristiriitaa, ja se on ok, niille jotka näin ovat asiat käyneet läpi.
Mietin näitä vaihtoehtoja luultavasti elämäni loppuun. Tänään näin.