Nykyään kirkosta eroaminen on tehty helpoksi, vaikka ei se ennenkään vaatinut kuin käynnin kirkkoherranvirastossa. Nuoruuden kapinassa jätin rippikoulun käymättä ja erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista. Myöhemmin tuli kyllä tarpeelliseksi liittyä takaisin ja käydä rippikoulu, vaikka siitäkin meni vielä parikymmentä vuotta eteenpäin löytää usko. Onneksi se liittyminen on tehty vähintäänkin yhtä helpoksi kuin eroaminen.
Kirkollisveron voi kyllä kyseenalaistaa, mutta siihen nähden mihin varoja käytetään, menevät ne hyvään tarkoitukseen. En usko, että monikaan kirkosta eronnut lahjoittaa yhtään enempää hyväntekeväisyyteen kuin mitä kirkon kautta siihen ohjautuu. Kun se menee suoraan tilistä, ei tule tekosyitä muuhun rahankäyttöön. Tietysti jokaisen henkilökohtaista taloutta se paikkaa ja voi olla perusteltuakin.
Eroaminen protestina sille, ettei kirkon toiminta ja linjaukset tunnu omalta, tuntuu oudolta. Ainakaan se ei muuta mitään. Muutosta ei synny, ellei sitä joku sisältä päin ole tekemässä. Vaikutusmahdollisuuksia avautuu tämänkin vuoden lopulla seurakuntavaaleissa. Lisäksi eroamalla jää seurakunnan ulkopuolelle.
Nykyisin tuntuu myös olevan mahdollisuus seurakuntalaisena osallistua toimintaan ja olla mukana tekemässä tapahtumista oman näköisiä. Itse löysin hektisen arjen keskelle rauhoittumis- ja hiljentymishetken oman seurakunnan lähikappelin lyhyestä lltamessusta, jossa pääpaino on hiljaisuudella, rukouksella ja ehtoollisella. Osallistumalla itselle mieleisiin tilaisuuksiin uskon, että myös vaikutan siihen, mitä tarjontaa jatkossa tulee.
Omalta kohdaltani voin sanoa että minut oli ev.lut organisaatioon liitetty vauvana ja 18 vuotta täytettyäni erosin koska en jumalien olemassaoloon usko. Keposen pohjan sijaan sanoisin että koko pohjaa ei ollut koskaan edes olemassa.
Luterilaisen käsityksen mukaan kasteessa saadaan Pyhä Henki ja usko Jumalaan. Pohja on siis sinullakin äärettömän vankka. Et voi pyyhkiä kastetta millään pois, Jumalan puolelta tuo liitto tai sopimus on aina voimassa. Voit palata milloin tahansa kirkkoon ja halutessasi oppia tuntemaan, mitä kaikkea sait lahjaksi kasteessa.
En toki epäile sanojasi siitä, että et nyt usko Jumalaan tai jumaliin.
Kunhan halusin huomauttaa, että kirkon kannalta asia on vähän toisin. Kirkkoon kuuluminen ei edellytä välttämättä suuria elämyksiä tai hurahduksia, vaan usein pikemminkin asenteenmuutosta. Käsitys siitä, mitä usko on, voi olla yllättävän erilainen eri ihmisillä.
Ymmärrän, että @anon44874121 tarkoittaa sitä, että joku julkinen kohu ei ole varsinainen kirkosta eroamisen syy, vaan taustalla on jotain muuta. Itse en sanoisi että jäsenyys on “keposella” pohjalla (hauska sana muuten!), vaan että eri syistä side kirkkoon on katkennut jo aikaisemmin.
Tarinoita on monenlaisia. Joku kertoi eronneensa kauan sitten kun pettyi kirkkoherran uskon laatuun (ja taisi olla vielä kirkkoherran tyttären sopimaton pukeutuminenkin viimeisenä pisarana!). Tie vei vapaisiin suuntiin, josta ymmärtääkseni on jo paluukin tapahtunut kauan sitten.
Tavallisempaa nykyään lienee eroaminen, koska se on niin tavallista tietyn ikäisten ihmisten käyttäytymistä, ja koska ei tosiaan koeta Jumalan olevan olemassa tai ainakaan kristinuskon oppien mukainen olento. Sitten on myös näitä kertomuksia epäkohteliaan papin tai jopa kirkkoherranvirastossa saadun kohtelun aiheuttamista eropäätöksistä.
Joka tapauksessa on hyvä pitää esillä sitä, että olkoon eron syy mikä hyvänsä, Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Kristinuskon mukaan yhteys toteutuu Kirkossa. Jumala on myös uskollinen ja rakastava, toisin kuin ihmiset monesti, ovat he sitten kristittyjä tai jopa kirkon työntekijöitä…
On tuokin mahdollista. Kuva syistähän perustuu siihen mitä ihmiset ovat ilmoittaneet. Aidosti mielenkiintoinen tilastointi syiden suhteen olisi, jos teillä olisi dataa siitä miten samat ihmiset ovat liittyneet kirkkoon takaisin erilaisten kirkon tekemien päätösten jälkeen. Eroamista kirkosta ja liittymistä siihen nykyään valitettavasti käytetään poliittisen painostamisen välineenä.
Itse siis pidän palvelua moraalittomana sen vuoksi, että siitä houkutellaan ihmisiä pois jostain ilman, että olisi mitään mihin he sitten tulisivat. Siinä mielessä toivoisin sen loppuvan tykkänään.
Heitä houkutellaan vapauteen. Minusta olisi ihmisten kiusaamista, jos kirkosta eroaminen tehtäisiin vaikeaksi. Kuten nuoruudessa oli, että piti vielä käydä papin haukuttavana…
Miksi ei saisi. Siitähän tässä oli kyse. Kun joidenkin mielestä se on ihan “moraalitonta”. Vastaavasti kaikki uskontojen houkuttelu- ja kerjuusivut pitäisi sitten kieltää…
Siis tarkoitan, että ne “houkuttelevat”, joilla on jotain esiteltävää, mistä kohde voisi kiinnostua Eli annetaan tietoa “mainostettavasta” asiasta, mikä se onkin.
Se, että vain houkutellaan pois jostakin, antaa vaikutelman, että ihmiset eivät muuten tajuaisi lähteä…
Totta, mutta VRK tuskin antaa meille tuollaista dataa.
Esitimme aiemmin, että iso osa liittyjistä pian eroaa, mutta eroajista iso osa ei kohta liity takaisin: Joka kolmas kirkkoon liittynyt eroaa samana vuonna Kirkko kiisti tämän, mutta ei tietääkseni ole julkaissut mitään tilastoa josta näkisi esim. 2010 eronneiden ja liittyneiden tilanteen vuosittain tms.
Aikuisena kirkkoon liittyjistä on tehty tutkimus Tampereella ja sen mukaan niitä pikaisia eroja nimenomaan ei ollut. Tutkimus on ollut useita kertoja linkitettynä niin tällä foorumilla kuin edeltäjilläkin.
Olennaista on myös, että siinä tehdään olemuksellisesti merkittävästä asiasta (sielun kohtaloon liittyvät kysymykset) triviaali toimenpide. Se on myös passiivis-aggressiivinen hyökkäys laillisen instituution taholta toista laillista instituutiota kohtaan, mikä on hyvien tapojen vastaista, sillä se on passiivis-aggressiivista, mikä on määritelmänmukaisesti moraalitonta.
Tässäpä tuoretta tilastoa kirkosta eroamisista. Mietin, kummalla tässä on enemmän osuutta, kirkolla vai tuolla sivustolla.
Nettipalvelun tekijöiden tarkoituksena oli paitsi saada ihmisiä eroamaan kirkosta myös kiinnittää huomiota evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon etuoikeuksiin.
– Viime vuonna veromenetys oli 173 miljoonaa euroa. Suoraviivaisesti laskien kokonaismenetys 18 vuoden aikana olisi noin miljardin tai puolitoista.
Mietin vain, voiko kirkolle koitua jotain hyvääkin siitä, että verotulot ovat vähentyneet.
Ei kirkkoon kuuluminen ole ollut kuitenkaan sillä tavoin tyhjä tapa kuin toisaalta ateistit ja toisaalta tietynlaiset herätyskristityt helposti ajattelevat.
On hyviä perinteitä ja huonoja sekä turhia perinteitä. Se että on kuuluttu kirkkoon, on merkinnyt sukupolvien ketjussa olemista. Yhä edelleen monet kuuluvat kirkkoon vaikka ovat ohuesti tai ei ehkä ollenkaan mukana sen hengellisessä elämässä. Kristinusko on nimittäin käsite, joka ei ole yksi yhteen henkilökohtaisen vakaumuksen kanssa. Se on myös suomalaista ja eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kun ihmiset eroavat kirkosta ja jättävät lapsensa kastamatta, he katkaisevat kulttuurin periytymisen ja muuttavat tulevien sukupolvien elämää.
Niin, mutta vain yhdenlaisen kulttuurin. Miksi pitäisi periyttää kulttuuria, jota pitää vahingollisena. Voi periyttää jotain parempaa ja tulevien sukupolvien elämä muuttuu paremmaksi.
Eli annetaan tietoa “mainostettavasta” asiasta, mikä se onkin.