Foorumilla on sivistystä koska täällä on ainakin ollut tapana puuttua alatyylisiin yms ilmaisuihin. Eipä yritystä paljon ole tainnut edes olla sellaiseen.
Käsitit väärin jos luit minua noin.
En pidä huonoa kielenkäyttöä erityisenä syntinä, mutta toki rivoudet mainitaan Raamatussa monen muun asian ohella kartettavina ja kristityille sopimattomina puheina.
Poroporvallisuus on mielestäni eri asia. Se on jotain itsessään tyhjää tavanomaisuutta mikä ei salli persoonallisia irtiottoja eikä räiskyviä ihmisiä.
Tekopyhyyttä olisi alkaa jakaa taivaspaikkoja tai ainakin kirkonpenkin parhaita paikkoja käytösnumeron perusteella. Samalla oma pahuus piilotettaisiin kun voisi kauhistella muiden puheita. Tälle Jeesus antoi selvän tuomion puhuessaan astian ulkokuoresta ja sisäpuolesta.
Tarkoitukseni oli näiden sijaan sanoa että rumat puheet ovat yksinkertaisesti typeriä ja niistä puuttuu toisten kunnioittaminen. Ei se ole erityisen uskonnollinen vaan yhteisöllinen ja yleisinhimillinen ilmiö.
Rehellisesti sanoen pidän suurinta osaa nykyään tavanomaisessa julkisessa v- yms tyylissä keskenkasvuisuutena. Se on normaalia laumakäyttäytymistä puberteetissa. “Olen iso poika/tyttö. Uskallan sanoa rumasti vaikka äiti kielsi!”
Jos aikuisten yhteisö jatkaa murrosiän jälkeenkin yletöntä voimasanailua ja alatyyliä, se antaa vallan niille jotka ovat jääneet jotenkin kiinni tuohon em. asenteeseen.
Periaatteessa minustakin näin, mutta Jumalan kauneus on eri asia kuin ihmisen kauneus. Jossakin kulttuurikontekstissa kiroilu on luontevampaa kuin toisessa.
Tietääkseni tulokset nollautuvat, jos äänestystä muokataan. Joku voi tehdä toisen anonyymin äänestyksen, jos halutaan. (Luo kysely-kohdassa aukeaa lisäasetuksille uusi ratas-valikko.)
Itse en arkielämässä pohdi mikä on syntiä ja mikä ei. Se tuntuisi minusta jotenkin neuroottiselta. Rakkauden laki on hyvä ohjenuora. Mutta jos syntiä pitää miettiä, niin tässä on aika huikea ilmoitus:
“Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” (Room 14:23)
No ei kait uskonelämä ihan puhdas automaatiokaan ole. Lihan tekojen tunnistamiseksi tarvitsemme lakia, joka näyttää meille todeksi synnin, joka johtaa omaksumaan anteeksiantamuksen uskossa. Laki ja evankeliumi vuorottelevat meissä niin kaun kuin olemme tässä majassa.
Jos kiroaa uskossa, niin sitten ei ole syntiä? Voipi olla vielä pahempaa, jos tosissaan kiroaa jonkin tai jonkun. Puolihuolimattomasti ei ehkä niinkään, jos ei tarkoita.
Itselleni Jumala auta eli lyhyemmin Jumalauta ei ole kirosana vaan avunhuuto jota on alettu käyttää turhanaikaiseen kiroiluun ymmärtämättä merkitystä.
Paholaisen ja helvetin avuksi huutaminen tai heidän nimeen jonkin asian haukkuminen ei ole hyvä juttu, niin kuin ei jatkuva turhaan Jumalan huutaminenkaan ole hyvä juttu. Kristitty ei myöskään kiroa ketään, minkään nimeen, mistä on kuitenkin harvemmin kyse nykykiroilemisessa.
Kohtuulliseen tarpeeseen Jumalan avun pyytäminen on kuitenkin ihan ok. Itse käytän siihen huudahdusta Kristus tai Jesus englantilaisittain lausuttuna. Toisaalta myös Herramunvereni! kuulostaa tehokkaalta avunpyynnöltä. Pidän ihan sopivana lausua Herran nimen jos vilpittömästi olen arkisen pulman edessä.
Huono käytös, sukupuolielinten nimien toisteleminen, on vain huonoa käytöstä.
Jonkun kiroaminen ja turhaan Jumalan nimen toisteleminen on väärin tekemistä.
Onkohan missään perinteessä käytetty “jumalauta”:a tai “Jumala auta”:a muussa kuin kiroilukontekstissa? Kuulostaa jotenkin epäkieleltä. Kristitty sanoo “Herra armahda”.
Minä ainakin huudan Jumala auta (huolellisesti artikuloiden) . Käytännössä samalla tavallahan minä sanon näkemiinkin useammilla kielillä. Muut kristityt saavat tehdä ihan niin kuin hyväksi havaitsevat.
Sekä että. Portugaliksi ja espanjaksi huudetaan Jumalaa avuksi Dios mio ja Deus meu, sen voi nähdä olevan lainaus sekä Psalmeista että Jeesukselta ristillä.
Jumala auta on sen luonteva suomennos.
Jeesusmaaria on myös vanha, kansainvälisestikin tunnettu avuksihuutohuudahdus.
Saatanaa, perkelettä ja helvettiä en halua huutaa avuksi enkä käyttäytyä huonosti.
Tämä jotenkin sopisi omaankin suuhun uskonnolliseksi ilmaukseksi. Tai osaisin kuvitella. “Jumala auta”:aa en oikeastaan osaa edes kuvitella. “Jeesus auta” taas toimisi ihan hyvin.
No, kielellisiä huomioita. Varmaan eri kulttuureissa ja eri aikoina on eri tapoja.
On mulla rajatapaus-voimasanakin käytössä. Hiiskatti ja hiisi. Merkityksessä vesihiisi. Jotkut tutkijat kyllä ovat sitä mieltä että hiisijohdannaisilla on myös esikristillisen pyhän merkitys. Eli henkimaailmahan siinä nimetään.
Koitan keskustella rukouksessa Jumalan kanssa tästä että miten pitäisi toimia.
Henkilökohtaisesti hiisi ja hiiskatti ovat mulle kotona vitsin ja hellittelymuotovoimasanan välimuoto. En usko että Jumala suuttuu.
Huudan aina hätätilanteessa Jeesus auta tai pelkkä Jeesus, ja joka kerta on auttanut. Yleensä liikenteen vaaratilanteita, mutta myös muita vaarallisia tilanteita.
.
. Jäi pysyvästi mieleen…