Kristillisen pelastushistorian metafyysinen kokonaiskuva pähkinänkuoressa
“Koko ihmiskunta on alkuihmisen lankeemuksen tähden kadotuksen tilassa ja miljardeina sirpaleina, mutta Kristuksen tähden joitakin, ehkä suurikin määrä, sirpaleita pelastetaan ikuiseen elämään. Pelastuvat sielut ovat niitä, joissa on säilynyt alkuperäinen suuntautuminen totuuteen ja jotka sen tähden tunnistavat Totuuden Kristuksessa – kaikki nämä eivät ehkä vielä ole edes syntyneet tähän maailmaan. Jeesus tuli etsimään sitä, mikä kadonnut on, ja hän varmasti löytää. Kun kaikki ovat löytyneet ja pelastushistoriallinen täyttymys on saavutettu, Kristus tulee kuninkaana takaisin maan päälle.” – James Hirvisaari
On ymmärrettävää, ettei tällaista spekulaatiota ole aiemmin missään dogmeina julkaistu. Ja jotakuta voi häiritä häivähdys mahdollisesta predestinaatiosta. Mutta tässä ajatusmallissani ei ole kyse predestinaatiosta klassisessa mielessä.
Klassisessa predestinaatiossa Jumalan suvereeni valinta määrää pelastettavan, joka voi periaatteessa olla kuka tahansa, mutta tässä hypoteesissani Jumala vain tietää ennalta, ketkä tulevat pelastumaan, eli juuri ne, ketkä Kristus on lähetetty löytämään.
Klassinen predestinaatiokäsitys saattaa lamauttaa tarpeen evankeliumin julistukselle, mutta esittämäni ajatusmalli päin vastoin rohkaisee yhä innokkaammin levittämään ilosanomaa! Missä lieneekin se viimeinen sirpale!
“… teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista…” (2.Piet 3:12)
Toki jos ajatuksena on synnyttää Jumalan lapsia pelkästään kastamalla, esittämäni kokonaiskuva ei sovi kuvioon.
En puhunut predestinaatiosta. Luterilaisen käsityksen mukaan synnymme ilman ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina,. Meissä ei ole säilynyt mitään, minkä varassa pelastumme.
Pienillä parametrisilla hienosäädöillä tuokin asia saadaan kuntoon, kun kokonaiskuva kirkastuu. Mutta siis edelleen, kyse on hypoteesista ja spekulaatiosta. Sellaisten arvo on siinä, että voidaan todeta olevan ainakin mahdollista, että kristillisen pelastushistorian kokonaiskuvassa on tyyni koherenssi. Meidän ei tietenkään tarvitse tietää ja ymmärtää jumalallisen pelastuspolitiikan metafyysisiä salaisuuksia, mutta luottamus Jumalaan on kaiken alfa ja oomega. Toki Jumala saattaa jopa nauraa näille kalkkunan aivoituksille.
"14 Niin Jeesus sanoi: “Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta”.
Jeesuksen luo ohjattiin lapsia, vauvoista alkaen. Heihin Jeesus viittasi, kun esitteli taivaan valtakunnan kansalaisia.
Se alkuperäinen kelpuutustila ei säily, vaan poistuu ja tulee hetki niinkuin Jeesuksellakin n. 12-vuotiaana, kun hän keskusteli temppelissä hengelisten johtajien kanssa.
Eli mielestäsi kaikki lapset ovat sellaisinaan puhtaita ja taivaskelpoisia, mutta jos he sattuvat harmillisesti kasvamaan hieman isommiksi, heistä tuleekin kadotettuja.
Tämä esittämäni on lähinnä spekulaatio tai hypoteesi aivonystyröiden stimuloimiseksi. Sitä ei ole otettava dogmina vaan teologisen ja uskonnonfilosofisen ajattelun apuneuvona. Vaikka kuvaus sisältää tuoreita innovaatioita, se ei kuitenkaan ole kaukana klassisesta kristinopista, kun ajatellaan monia raamatunkohtia.
-Jeesuksen äänen kuulevat ne, jotka ovat totuudesta
-Jeesus on tullut etsimään sitä, mikä kadonnut on
-Ne jotka eivät usko, ovat jo tuomittuja ja kadotuksen tilassa
-Kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut
Ihmiskunta on langennut ja kadonnut.
↓
Jotkut ovat kuitenkin “totuudesta”.
↓
Totuudesta olevat kuulevat Kristuksen äänen.
↓
Kristus etsii kadonneita.
↓
Hän tuntee omansa ja löytää heidät.
↓
Hänellä on myös muita lampaita, jotka eivät vielä kuulu näkyvään joukkoon.
↓
Tulee aika jolloin pakanain täysi luku tulee sisälle.
↓
Kun täyttymys on saavutettu, tulee viimeinen päivä.
“Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni.” (Joh 18:37)
Liittyy siis pohdintaan, miksi jotkut pelastuvat ja jotkut eivät. Käytännössä asia riippuu siitä, kuinka ihminen suhtautuu sanomaan Jeesuksen rististä.
“Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor 1:18)
Asialla ei pitäisi olla mitään merkitystä niille, jotka eivät usko evankeliumia. Kukaan ei joudu kokemaan vääryyttä, sillä tiedämmehän kaikki yhtä lailla kuolevamme. Kristinuskossa kyseessä on oikeastaan vain yliluonnollinen toivo ikuisesta elämästä.
Mitä sitten tarkoittaa se, että joku “on totuudesta”, emme varmaankaan voi tarkemmin tietää.
Tätä juuri mietin, että mikä on se syy, vaikutin, sille että joku suhtautuu yhdellä tavalla ja toinen toisella tavalla. Onko syy Jumala vai ihminen vai peräti sattuma?
Onhan asialla merkitystä jos puhe helvetistä ja taivaasta on totta. Jos valinta on Jumalan niin silloin voidaan aina nähdä valinnassa ns. epäoikeudenmukaisuutta. Jos kaikki joutuvat kadotukseen niin silloin tätä ei ole tai samoin jos kaikki pelastuvat.
Mutta jääköön tähän tällä erää. Kiitos kun vastasit.
Kopioin Jeesuksen sanat ja ne ovat minun mielestäni selkeät. Lapset syntyvät taivaskelpoisina, mikä tila oman tahdon kasvaessa poistuu vähän kerrassaan. Itse koin tämän 10-vuotiaana, kuten olen toisissa yhteyksissä asiaa toistanut.
En ole harvinaisuus vaan edustana kaikkien lasten kehitystä ihmiseksi, ilman Jumalaa.
Muut nuolenpäiden jälkeiset “johdonmukaisuudet” ovat todella sinun päästäsi ja tarpeettomia Kristuksessa.
Viittaat pääasiassa käsitteisiin, joita Raamattu ei edusta. Niistä(kin) kehoitetaan pysymään erossa.
Tätä asiaa olen täällä paukutellut pitkin matkaa, mutta harva on tajunnut. Ei ole Jumala eikä ihminen eikä sattuma, mutta taustalla on selkeä mysteeri, joka liittyy siihen, miksi joissakin ihmisissä usko syntyy.
Ylläolevassa näkemyksessä @oka on paljon suuremmat ongelmat Sovituksen ja Lunastuksen tarpeesta kuin perisynti -totuudessa. Siis ei, vaikka kukaan muu ei perisyntiä tunnustaisi. Kaikki syntyvät syntisinä syntiseen maailmaan, kuolevat kerran ja tarvitsevat Sovituksen Kristuksessa J. heti.
Ihmiskunta on langennut ja kadotuksen tilassa. (Selvästi raamatullinen totuus)
↓
Jotkut ovat kuitenkin “totuudesta”. (Niin Jeesus antaa ymmärtää)
↓
Totuudesta olevat kuulevat Kristuksen äänen. (Kuten edellä)
↓
Kristus etsii kadonneita. (Selvästi raamatullinen totuus)
↓
Hän tuntee omansa ja löytää heidät. (Selvästi raamatullinen totuus) “… kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään…” (Joh 6:39)
↓
Hänellä on myös muita lampaita, jotka eivät vielä kuulu tunnettuun joukkoon. (Joh 10:16)
↓
Tulee aika jolloin pakanain täysi luku tulee sisälle. (Room 11:25)
↓
Kun täyttymys on saavutettu, tulee viimeinen (pakanoiden armonajan) päivä, ja Israel pelastuu. (Room 11:26)
Mitä näistä et ymmärrä? Et näe myöskään täysin selvää ristiriitaisuutta näkemyksissäsi lasten tilan suhteen. On tiedossa, että helluntaiteologia on ollut varsin pinnallista eikä ole pureutunut todellisiin ongelmiin. Kaikki höpötykset kuitataan vain kepeästi ilman syvempää miettimistä.
Suurin ongelma on siinä, että meillä on kalkkunan aivot.
“Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Snl 9:10)
“Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan.” (Ef 1:17)
Maailman synty-luomisessa, ihmisen luominen muuttui “mysteeriksi” kun Jumala puhalsi oman Henkensä ihmisen sieraimiin. Se pysyy mysteerinä niin kauan kuin se ei uskossa sulaudu lukijaansa.
Katolisuudet ratsastavat omilla mysteereillään ja esittää, ikäänkuin he tietäisivät mitä ne on. Kumpikaan sakramentalisuuden, vähiten raamatullinen muoto, tulkitsevat esimerkiksi lapsikasteen “ihmeeksi”, jopa Osmo Tiililä näin saarnasi vähän ennen kuin ehdotti kaksiosastoista luterilaista kirkkoa Suomeen.
