Körttiläisyys ja sen muutokset

Kirkko
1

Körttiläisenä minulla on vakaumus, että kirkkoon kuulutaan niin kauan kuin siellä Herran siunaus oikein luetaan. Kieltämättä kirkkoon on tullut paljon semmoista, jonka takia monta kertaa tuntuu siltä, että tekisi mieli erota siitä. Tuntuu, että joillekin kirkon uudistaminen on pääasia.

Entäpä sitten herännäisyys, mihin se on menossa? Rivikörttiläisenä saan tuon tuostakin huuli pyöreänä kuunnella, mitä liikkeen nokkamiehet laukovat tulemaan. Tuntuu, että he haluavat olla ihan etunenässä “uudistamassa” kirkkoa ja omaa herätysliikettään. Aika hyvin he ovat onnistuneet latistamaan liikkeen sanomaa niin, että suurin osa vanhoista körteistä ei ole huomannut mitään. Onhan siellä Siionin virret, joiden sanoma on väkevää.

Liike on pysynyt hyvin kasassa, kun vanhat körttiläiset uskollisesti pysyvät liikkeessä ja he poistuvat vain kuoleman kautta. Ihmettelen vain, kuinka kauan tämä voi jatkua. Milloin uskollisimmat seurojen järjestäjät ja osallistujat lopulta huomaavat, että suunta on täysin väärä?

Moderaattorihuomio: tässä ketjussa keskustellaan körttiläisyydestä ja sen muutoksista.

2

Katolisesta kirkosta ei mihinkään lähdetty, vaan pysyttiin samassa kirkossa ja ruvettiin opettamaan evankelisesti. Kirkolliskokousta pyydettiin ja toivottiin Lutherin kuolemaan asti. Ehdotettiin jopa, että paavi saisi edelleen olla kirkon päänä, mutta ei ylivertaisena Kristuksen sijaisena.
Suomessa Särkilahti alkoi saarnata evankelisen opin mukaan, ja Kustaa Vaasa aitona kekkoslaisena valtiomiehenä käytti tilannetta hyväkseen.

Eiköhän körttiläisyys ole jo muuttunut liberaaliksi ja kaiken sallivaksi yhteisöksi, jossa herätysliikeperinne on enemmänkin vain mainoslause tyyliin:
“Lujaa laatua, Lada”…

3

Pitää paikkansa, valitettavasti.

4

Nimimerkkisi perusteella et ole enää körtti. Keskusteletko nyt liikkeen sisältä vai ulkoa käsin?

5

Jäsenyydestä jo erosin, mutta aktiivisen roolista olen eroamassa ja kipuilen kovasti sen asian kanssa. Pitäisikö sanoa, että toinen jalka on ulkona ja toinen vielä sisällä.

Liikkeessä ovat ohjaksia pitäneet liberaalit jo tosi pitkään. Senhän jokainen ymmärtää, ettei liikettä “saa” kritisoida ulkoapäin, mutta kun sitä ei saa krisitoida sisältäkään päin. Tosi monet vanhat heränneet ovat vain ummistaneet silmänsä todellisuudelta ja ajatelleet, että he ovat körttejä loppuun saakka.

Jos olen yrittänyt sisältäpäin vaikuttaa liikkeen kehitykseen, niin olen saanut vain hyssyttelyä tyyliin: “Emme me voi sille mitään, ei siitä kannata välittää.” Viimeinen pisara oli, kun muuan hyssyttelijä totesi, että katsotaan nyt vielä. Silloin ajattelin, että on tässä katsottu jo aivan tarpeeksi.

Vanhat körtit ovat niin rauhaa rakastavia, etteivät he halua edes uskoa, mitä pahaa liikkeessä tapahtuu. Kun sitten jotkut ulkopuoliset kritisoivat heille herännäisyyttä, niin he puolustelevat sitä, että kyllä se on hyvä herätysliike. He poloiset eivät tajua, että se on joskus ollut hyvä herätysliike, mutta ei todellakaan ole ollut sitä pitkään aikaan.

Sekin on minusta aika kuvaavaa, että kysymykseeni eräälle liikkeen aktiiville herännäisyyden nykytilasta sain vastaukseksi: “En halua tuomita ketään…” Minulle tuo vastaus kertoo paljon.

1 tykkäys
6

Körttiläisyys on herätysliiketasolla se mitä kirkko on kokonaisuudessaan.
Sieltä tulivat kirkon suuret vaikuttajat ja piispat viimeisen 100 vuoden aikana.
Omalla “ei saa tuomita” linjallaan he ilmeisesti ovat rasvanneet sen liukkaan polun, joka on vienyt kirkon tähän nykyiseen symbioosiin yleisen mielipiteen kanssa.

Eräs toinen kirkon herätysliike, joka nyt on ottanut sakramentit “puhtaisiin käsiin” toistaa omassa piirissään samaa virhettä. On vaiettu asioista, on pelätty ottaa tosiasioita esiin pelossa, että joku suuttuu tai pahastuu. Tuloksena yleinen tietämättömyys ja rappio.

7

Minusta kun tuntuu että meitä on moniakin samassa tilanteessa. “Kapinakörtti” Jouko Kukkonen arveli jo kaksi vuotta sitten tietävänsä 50 itseään körttiläisenä pitävää, jotka kipuilevat jäädäkö vai lähteäkö liikkeestä. Löytyy melkein joka puolelta Suomea. Oletko ollut yhteydessä Kukkoseen? Parempi koota oma vaikka miten löyhä porukka ja yrittää vaikuttaa sisältäpäin. (“Vaikuttaa”, ei vain “katsoa nyt vielä”.) Ehkä tehokkaampaa kuin harmitella yksin. Kukkonen ottaa mielellään sähköpostilistalle.

1 tykkäys
8

Nämä nykykörtit vaikuttavat kovin toisenlaisilta kuin ne, jotka kohtaamme vaikkapa Juhanin Ahon mestarillisessa romaanissa Kevät ja takatalvi. (Näiden yli sadan vuoden takaisten enemmän tai vähemmän fiktiivisten hahmojen lisäksi ainoat tuntemani körtit ovat Jaakko Heinimäen kaltaisia tyyppejä.)

1 tykkäys
9

Körttiläisyys on tosiaan muuttunut paljon. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin aiemmin on ollut suoranaista lakihenkisyyttä ilmassa. Sitten kun se on (sinänsä ihan oikein!) nähty vääräksi, on menty suoraan toiseen ääripäähän. Yhteistä on se, että koskaan ei ole saanut pitää itseään yhtään minään. Aikaisemmin ei ole saanut “ylpeästi” pitää itseään pelastuvana ja uskovana, nyt ei saa enää edes “ylpeästi” kuvitella, että hengellisissä asioissa tietäisi lainkaan miten asiat ovat. Mutta tämä on ulkopuolinen näkemys, jota saa korjata. Ihan mielelläni olisin väärässä.

10

@alatie Olen muutamaan kertaan yrittänyt sisältäpäin vaikuttaa asioihin, mutta en ole saanut mitään vastakaikua. Kun kuuntelin radiosta juttua körttikapinasta, niin Juhani Elenius totesi jotenkin siihen tapaan, että “kaksi ihmistä” on ollut tätä mieltä eikä tämä mennyt läpi. Päälle p… naurut.

Koska suurin osa vanhoista heränneistä ei edes halua tietää, mitä liikkeelle oikeasti kuuluu, niin miten heitä voi saada mukaan kapinaan. Ei mitenkään! Sitäpaitsi olen huomannut senkin, että jos nostan kissan pöydälle liikkeen sisällä, niin saan aikaan vain riitaa. Tunnelma kiristyy ja kukaan mukanaoleva ei uskalla kompata minua, vaikka olisikin samaa mieltä. Ei saa suututtaa liberaaleja.

11

Ketjun otsikko on muotoiltu vähemmän neutraalisti.

1 tykkäys
12

Ehkä toivo lepää enemmän piskuisessa laumassa kuin “suurimmassa osassa”. Valtavirta on nähdäkseni lähtenyt menemään menojaan jo 80-luvulla, mutta kyllä ne minusta näyttävät sietävän vähammistöä siinä kyljessä tai alamarginaalissa vielä. Uskon että sillä on pitkän tähtäimen vaikutusta, ketkä käyvät seuroissa, millaisia virsiä ehdottavat (niissä on nykyisin aika paljon hajontaa hengellisen väkevyyden suhteen, tulevaisuudessa vielä enemmän) ja millaisia puheita pitävät. Minusta ei ainakaan olisi hyötyä kokonaan ulkopuolella kun en mihinkään muuhunkaan liikkeeseen kelvanne. Huonoa on nykyinen meno, mutta huonoa on oma parannuksentekokin - jotain yhteistä siis!

13

Oikein hyvä, että exkortti täällä nyt ainakin yrität “nostaa kissan pöydälle”. Sitähän ei tiedä, vaikka tällä palstalla on kaltasiasi muitakin ex-körttejä, ehkä vain lukemassa tai @alatie n tapaan jopa rohkaistuneena keskustelemaan.

Voisin kuvitella ex-lestadiolaisena jollain tasolla kykeneväni jopa samaistumaan siihen, miten sitä hengellistä kotia ei oikeastaan ole ollenkaan helppo jättää. Minun erostani on jo kauan. Olen oikeastaan jatkuvasti tekemisissä näiden ihmisten kanssa, jotka ovat eroamassa vanhoillislestadiolaisuudesta. He tarvitsevat vertaistukea. Tuolla jo aiemmin keskustelussa mainittiinkin, että Jouko Kukkoseen voi olla yhteydessä. Saisitko sieltä yhteyden kanssasisariisi ja -veljiisi.

Ehkäpä katselet aina körtin silmin tulevaisuudessakin asioita. Se ei ole ollenkaan huono asia. Herännäisliikkeen maallistuessa körtin ei tarvitse luopua identiteetistään ja uskostaan. Ei minkään liikkeen jäsenyys ketään pelasta todellakaan. Mielestäni olet toiminut erittäin mallikkaasti ja suoraselkäisesti, kun jäsenyyden irtisanoit. Muistat ehkä lapsuuden ja nuoruuden ajat, jolloin kaikki oli toisenlaista. Olet kasvanut kristityssä kodissa. Siionin Virret ovat ja tulevat luultavasti olemaan sinulle lohdutuksena kuten minulle ovat Siionin Laulut, vaikkemme enää entisissä hengellisissä kodeissamme talostelisikaan.

@Yxinkertanen tuolla jo mainitsikin esikoislestadiolaisuuteen ilmeisestikin viitaten, miten tavallaan herännäisyys ei ole mitenkään erityisasemassa. Muutosta tapahtuu oikeastaan jokapuolella, liike on ikuista. Mene rohkeasti tutustumaan paikkakuntasi muidenkin herätysliikkeiden tarjontaan.

Kerroit, että tärkeät kysymykset tunnutaan ohittettavan. Tähän törmäsin itsekin tällä kun kyselin opillisista asioista. Sanottiin vain, että koska johto on katsonut näin ja noin, niin emme halua sitä kyseenalaistaa. Minulle se ei oikein riittänyt. Hälytyskellot soivat, kun odotin että edes jollain lailla olisi edes yritetty vedota Raamatun sanaan, mutta näin ei käynyt. Keskustelun toisena osapuolena olivat herännäisyyden parissa tälläkin hetkellä päättävällä paikalla olevat ihmiset.

Siunausta @Exkortti matkallesi! Taivaallinen Isämme pitäköön sinusta huolta! Olet rukouksissani!

14

Muutin otsikon “Heränneisyyden turmelus” modehuomautuksen mukaiseen muotoon “Körttiläisyys ja sen muutokset”.

4 tykkäystä
15

Körttiläisyys on vaikeuksissa, mutta niin on moni muukin perinneliike, sekä kirkossa että muualla yhteiskunnassa.

Ihmisten sitoutuminen on heikompaa, ja kansanliikkeillä, joilla aikanaan oli valtava merkitys ihmisten koko elämässä - ei vain uskonnollisissa kokemuksissa - on vuoria kiivettävinä siksi, että kilpailu ajastamme ja mielenkiinnostamme on ennennäkemättömän kiivasta.

Kansanliikkeillä ja erityisesti herätysliikkeillä on siksi paljon niiden syntyaikoja kapeampi “markkinaosuus”. Ne pystyvät palvelemaan lähes pelkästään uskonnollisten erityisharrastajien alueella. On ymmärrettävä tai ainakin tunnettava jotenkin oman piirin fraseologia ja hyväksyttävä tietty musiikkimaku jne. Mielellään on oltava sukujuuria polvikaupalla siinä liikkeessä, johon voi sitoutua. Jos ei ole, on hyväksyttävä uusiutuneet tavoitteet ja liikkeeseen ajan myötä kotiutuneet ideologiset puheenparret. Näinhän esim. körteillä lienee usein joko voimakas sukutausta tai varsin poliittinen tasa-arvo -yms. agenda liikkeeseen kiinnittävänä tekijänä.

Yksi esimerkki perinneliikkeiden kapeutuneesta vaikutustilasta ovat kristilliset kansanopistot. Niiden merkitys oli vuosikymmeniä todella suuri kaikenlaisen sivistyksen ja opin lähteinä. Kun ei muuta mahdollisuutta kansakoulun lisäksi tai tilalla ollut. Samalla ne kantoivat kunkin perustajaliikkeen uskonnollista perinnettä sukupolvesta toiseen. Nykyisen koulutusyhteiskunnan puristuksessa jotkut opistot ovat hämmästyttävästikin vielä elossa, mutta monet ovat kuolleet ja vähintään niiden uskonnollinen tausta on kadonnut tai muuttunut.

Luulen, että herännäisyys olisikin kuihtunut aika lailla nykyistäkin pienemmäksi, jos siihen jossain vaiheessa ei olisi tullut yhteiskunnallisesti ja ideologisesti aivan toisenlaisia suunnannäyttäjiä mistä alkuaikojen tai myöhempien (lapuan liike jne.) jäsenet olivat kiinnostuneita.

Körttiläisyys on täynnä ristiriitaisuuksia, kuten omilla tavoillaan ovat muutkin herätysliikkeet. Tunnetuimpia on se, että sinänsä (kai) aitokristillinen nöyryys ja tuomitsevan puheen välttäminen, oman uskon korostuksen välttäminen ovat ainakin julkituloissa monesti kääntyneet farisealaisiksi “emme ole kuin muut” -puheeksi. Identiteetti luodaan negaatioilla, vaikka moni muukin kristitty ryömii elämässään samantapaisilla alateillä ja ojan pohjilla uskovaisuutensa heikkoina hetkinä ja elämän raadollisuuden tuskassaan kuin siioninvirsien “legitiimitkin” veisaajat. Körtiksi ei aina tunnu kelpaavan se, joka on uskossaan heikko ja kaipaava sekä pienellä paikalla, jos ei samalla omaksu ryhmäidentiteettiin tulleita eettisiä, poliittisia ja tuomitsevia (!) vivahteita ja hyväksy myös tiettyjä julkisesti körttiläisyyttä tunnustavia henkilöitä. Näin siis ulkopuolelta, mutta pitkähköllä kokemuksella arvioiden!

Luulen, että körttikapinassa on kysymys vähän samasta kuin tuossa kuvasin ulkopuolisena. Korjatkaa te körtit tai ex-körtit, jos tahdotte. Herännäisyyteen näyttää sisäänrakennetun sellainen ongelma, että kun itseä ei saisi nostaa, niin sitten ei ryhmän itsekritiikkiäkään katsota hyvällä. Ollaan totuttu tuohon “katsellaan nyt” -asenteeseen. Ja voihan se niinkin olla, että herännäisyyden hedelmät ovat jo niin paljon aikain kuluessa sulautuneet tähän kirkolliseen keittoon, ettei sillä kapinalla enää oikein uutta elinvoimaista liikettä tehtäisikään. Ei mikään liike ole entisensä, vaan kaikki on murroksessa nyt. Mutta uskon kyllä, että sellaista ongelmaa teillä körteillä on, että ei olla ihan vapaita sanomaan. Itsekin tunnen joitakin körtiksi lukeutuvia, jotka suoraan myöntävät ettei esim. viidesläisten mollaamisen tapa ole kunniaksi heränneille. Tämmöinen on varmaan kiusallista, ainakin jos haluaisi olla tasapuolinen muttei voi. Meikäläiselle on paljon helpompaa todeta, että kummassakin pataljoonassa on hyviä piirteitä mutta myös aikamoisen “älyttömiä” perinteitä. :innocent:

3 tykkäystä
16

Minulla on tästäkin varmasti se omalaatuinen selitysmalli.
Kristittyjen yhteys Kristukseen on muuttunut. Yhteisö laitostuu.
Vain mukana olo tuntuu riittävän, ei oma henkilökohtainen usko, kilvoittelu ja yhteys Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.
Joissakin liikkeissä tuntuu hämärtyvän raamatullisuus. Yhteisön omien käytäntöjen ja uskontulkinnan perinne astuu raittiin raamatullisuuden tilalle.
Lopulta käy niin, että Jumala toimii vain liikkeen omien puhujien kautta.
Ei tätä käy nauraminen. MInusta vanhoissa kirkoissa on ihan samaa kehitystä, mikä tulee ilmi kuin puhutaan reformaatiosta tai konsiilien päätöksistä.

17

@tortoise Olet harvinaisen oikeassa. Nykyään Herättäjä-Yhdistyksessä on paljon entisiä viidesläisiä, jotka ovat saaneet tarpeekseen sen liikkeen ahdasmielisyydestä ja niipä he ovat helppo saalis liberaaleille. Mennään sitten kerralla äärimmäisyydestä toiseen. Myönnän, että en minäkään haluaisi olla viidesläinen siinä merkityksessä, mitä he ovat olleet vielä 1970 -luvulla. Kun nyt seuraan viidesläisiä, niin tuntuu, että tänä päivänä he ovat sitä mitä heränneet ovat olleet ennen. Heillä on todella raitista opetusta ja monet heidän opettajansa ovat terveellä tavalla kristittyjä. Arvioidessani monien heidän kirjoituksia voin vain todeta perään, että amen. Viidesläisten kesäjuhlat voisivat vetää, jos kestäisi kuunnella sitä musiikkia.

Monet vasta herännäisyyteen kääntyneet tutustuttuaan liikkeen painotuksiin alkavat mässäillä nöyryydellä. Kilpaillaan, kuka eniten haraa vastaan sitä, että Jumala vetää puoleensa. Jotenkin siihen tulee semmoinen astian maku, että tekee mieli sulkea korvat ja silmät. Samoin @Anskutin aivan oikein totesi, että[quote=“Anskutin, post:9, topic:417”]
Aikaisemmin ei ole saanut “ylpeästi” pitää itseään pelastuvana ja uskovana, nyt ei saa enää edes “ylpeästi” kuvitella, että hengellisissä asioissa tietäisi lainkaan miten asiat ovat.
[/quote]

Koska nykymeno liikkeessä on mitä on, olen tullut siihen tulokseen, että eniten vaikutusta voi olla vain sillä, että lopetan kaiken talkootyön ja osallistumisen liikkeessä. Minun puolestani saa koko Aholansaari vaikka vajota veden alle, jos siellä päänä päsmärinä huseeraavat vain liberaalit.

1 tykkäys
18

Niinhän se on, että kukin tulee omalta kokemustaustaltaan tähänkin keskusteluun.
Itsekin nyt huomaan että exkörtillä on hieman yksipuolinen näkemys entisistä heränneistä ja nykyisistä viidesläisistä. Se johtuu tietenkin pettymisestäsi nykymenoon siellä. Ajattelet tavallaan huonoimpia kokemuksia omasta liikkeestäsi ja nostat parhaimpia puolia femmoista. Olen toki kirjoittanut joskus aivan samaan tyyliin näistä liikkeistä - ja niin on moni muukin.
Luulen kuitenkin että totuus tästä - jos sen nyt joku voi määritellä - on, että isoja eroja on edelleen. Uuspietismissä esim. itse näen tänäänkin liikaa sellaista vastaamisen ja selittämisen halua, mikä ei tunnu ihan viisaalta ja oikealta. Uskovaisuutta määritellään vähän kapeasti jne. Vastapainona tälle herännäisyyden (mielestäni oikea) korostus kyselevästä ja pienestä ihmisestä (monesti) käsittämättömään ja suureen Jumalaan verraten.
Ongelma on ehkä minulle ainakin se, mistä kirjoitin. Että oikea asenne Jumalan edessä ei riitäkään, vaan sen rinnalle on tullut ehkä osin huomaamatta ns. tosiuskovaisia tai liian konservatiivisia kristittyjä vähättelevä puhuminen.
Omat elämänkokemukset ovat olleet sellaiset, että henkisesti ja hengellisesti tunnen sukulaisuutta enemmän kysyvän ja hiljaisen (körtin - vai minkä tahansa nimisen kristityn ?) ihmisen kanssa kuin monen neuvovan, vastaavan, rajaavan, julistavan, ja valitettavan pinnallisen (??) uskovaisen kanssa. Mutta myönnän, että olen kokemusteni vanki, ainakin tässä vaiheessa.
Teemu Kakkuri kommentoi muistaakseni Jouni Turtiaisen Kotimaa-blogissa jotenkin niin että kirkko “ei ole ensisijassa mielipideyhteisö” ja tarkoitti sitä että ei ehkä pidä niiinkään surra erilaisten mielipiteiden ristiriitaa vaan sitä onko kirkossa todellista elämää ja todellista yhteyttä Jumalan tarkoittamalla tavalla. Omakin kysymykseni elämän paineessa on, että onko kirkolla ja kristinuskolla minulle vielä annettavaa tai paremminkin osaanko joskus tunnistaa mikä se tarkkaan ottaen on elämässäni. Se on paljon isompi kysymys kuin se, mihin leiriin kuulun, ja hyväksynkö tiettyjä mielipiteitä ja hyväksytäänkö minun kantojani tai kysytäänkö niitä edes. Herätysliikkeiden huono taipumus on muuttua mielipideleireiksi, jotka kiinnittävät katsetta vääriin kohteisiin. Tuollaisissa leireissä tulee hyytävä vilu niille, joilla ei ole juuri pisaraakaan voimia vetää rajoja tai ottaa kantaa jne. Jos hienoista ja hurskaista luennoista tai puheenparsista huolimatta syrjään jäävät ihmiset ohitetaan - tai he ovat vain mielipideyhteisön kyselemätöntä “karjaa” - on armosta puhuminen varsin falskia ja jotenkin todella pielessä.

19

Luulen, että tekopyhyyden pelkääminen ja oman uskovaisuuden vähättely on ihan vanhaa perintöä, ja se on periaatteessa edelleen yksi tärkeä ominaisuus liikkeelle. Se on myös hyvä asia, mutta en tiedä missä vaiheessa tietty karnevalisoituminen ja ideologisoituminen tuli tuohon mukaan. Varmaan se monissa ihmisissä on kuitenkin ihan aitoakin pelkoa ja halua jättää asiat suurempiin käsiin.

Pitää sanoa myös, että kyllä itse olen tavannut myös körttejä jotka ihan reilusti lausuvat uskonsa, tunnustavat väriä, ja myös ovat omasta tekemisestään ihan tyytyväisiä. Eli eivät heistä kaikki “nöyristele” tavan vuoksi.

Sitä epäilen, että vanhastaan herännäisyys olisi ollut niin kriittistä Raamatun suhteen kuin nyt näyttää olevan. Varmaankin tietty kristillisen opetuksen ja opinkohtien omaksumisen taso oli vielä Paavo Ruotsalaisen aikaan niin itsestään selvää, ettei sitä aina tuotu esiin. Nykyiselle ohuelle kristinuskon tiedolliselle osaamiselle rakennettu körtismi voi siksikin karauttaa aika kauas muiden perinneliikkeiden opetuspuheista. Voi myös olla, että körttiteologit eivät ole ihan hereillä siinä, kuinka vähän kristinuskosta enää tiedetään. Kaikki heistä eivät liene agnostikkoja tai edes valtavan kriittisiä uskon perusasioissa, mutta kammotessaan opettamista ja julistamista jättävät paljon sellaista sanomatta, mitä heränneet isät olivat oppineet lapsesta pitäen ja mille heidän kilvoittelunsa rakentui.

Tämäkin asia on kuitenkin kaksipiippuinen. En pidä sitäkään nimittäin hyvänä, että tieteellinen raamatuntutkimus pitkälti torjutaan, kuten joissakin liikkeissä. Tasapaino opettavan ja julistavan sekä toisaalta sielunhoidollisen ja ihmisen kohdalle pysähtyvän hengellisyyden välillä kai olisi hyvä olla. Ehkä.

1 tykkäys
20

Meidän kristittyjen on hyvä olla kriittinen siitä, mitä me kuulemme julistettavan. Täytyy tunnustaa, että sielunvihollinen on ahkera sekoittamaan asioita väärään suuntaan, liian tiukaksi tai liian liberaaliksi. Hänelle on pääasia, että ihmiset eksyisivät, riitelisivät ja menisivät mahdollisimman kauaksi elävästä Jumalasta.

@tortoise Minulla voi olla nykyisistä viitoslaisista ruusuinen käsitys, mutta voin kertoa, että minulle tulee Uusi Tie -lehti ja sen lehden linjasta pidän tosi paljon. Oikeastaan en kauheasti edes tunne heitä muuten. Päivi Räsäsen mielipiteistä olen myös yhtä mieltä ja minusta häntä kritisoidaan aivan väärin perustein.

1 tykkäys