Kaikkia ei pelkästään kotiäidin tehtävät kiinnosta.
Joo, huomaa se, että minä en ole tässä se, joka vaatii kaikkia mukautumaan johonkin tiettyyn malliin, vaan olen esittänyt että pitäisi enemmänkin tarjota vaihtoehtoja sille yleiselle nykypäivän mallille.
Tärkeää on kuitenkin, että ihmisellä on mahdollisuus kehittää itseään, opiskella ja valita haluamansa ura.
Kaikilla tuo ei vain ole mikään ykkösasia, ainakaan ennenkuin on saanut koulutusta ja työn. …Varsinkaan jos on kiinnostusta muuhunkin kuin lasten ja kodin hoitoon.
Tästä haistan sellaisen ruusuisen kuvan ihmisluonnosta, s.e. kaikilla olisi joku salattu “oma kiinnostus”, jota varten pitää “etsiä itseään” niin kauan kunnes se selkenee. Ja että tämä yleensä olisi joku koulutus tai ura, eikä esim. lasten ja kodin hoito. Voi olla olkiukko, pahoittelut jos niin. Mutta pitääkö tuo paikkansa? Miten ihmiset viettivät merkityksellistä elämää silloin, kun se oli 90% kansalle maataloustöitä ilman tilaisuutta etsiä ja kokeilla uusia asioita? Uskon että valtaosalle se työ on kuiva välttämättömyys, ja että hyvin harva saa pelkästään siitä merkityksellisyyttä ja täyttymystä. Ja kun kysyy nuorilta naisilta heidän elämiensä suurimpia haaveita, valtaosalla niihin kuuluu oma perhe … “sitten joskus”. Mutta ympäröivän yhteiskunnan sosiaalinen paine vaatii sitä ennen löytämään sen “mikä itseä kiinnostaa”, jostain palkkatyöstä tai tieteenhaarasta, ja vasta sen löydettyään voi hyvillä mielin sitoutua ja asettua aloilleen. Ihan absurdi takapuolesta revitty vaatimus, kun asiaa ajattelee.
Joku meidän nykyisessä yhteiskunnassa joka tapauksessa on perustavanlaatuisesti pielessä, sillä avioliittoja tai lapsia ei enää synny. Uskon yhden syyn olevan kyvyttömyys sitoutua, kun etsitään valinnanvapauden paljoudessa sekä ammatillisesti että romanttisesti “sitä oikeaa”.
Suurimmalle osalle työ on toimeentulon lähde, siksi kannustan kouluttautumaan ja opiskelemaan, myös naisia. Jotenkin viesteistäsi tässä ketjussa paistaa ajatus, että haluaisit naiset pelkästään kotiäideiksi? Se ei ole kuitenkaan useimmillekaan taloudellisesti edes mahdollista, jos muutenkaan toivottavaa.
Jos haikailet agraariyhteiskunnan karua elämää, jossa selviytyminen oli kiinni kovasta fyysisestä työnteosta ja säistä, niin on kai nykyelämä mahdollistanut huomattavasti turvallisemman elämisen ja toimeentulon mahdollisuuden, kun jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ammattiin ja saada tuloja työstä, joka mahdollistaa elintason, josta ei olisi voinut aiemmin uneksiakaan. Kun palkkaerot ovat Suomessa pienet, tavallinen duunarikin voi tienata yhtä hyvin kuin matalapalkka-alalla toimiva korkeakoulutettu. Usein enemmänkin.
Koulutus ja opiskelu takaavat kuitenkin mielekkäämmän työmahdollisuuden useimmille paremmin kuin kouluttautumattomuus. Enkä erottele tässä nyt ammatillista koulutusta ja korkeakoulutusta, molemmat ovat tärkeitä ja mielekkäitä keinoja työelämään. Ja puhtaasti kiinnostustenkin pohjalta kumpikin tie voi olla yhtä hyvä. Sitä en vain hyväksy, että naisten pitäisi jäädä kotiin hankkimatta kunnollista koulutusta ja ammattia. Joillekin sellainen voi sopia, mutta ei yleisesti.
Voidaan varmaan olla yhteisymmärryksessä siitä, että joillekin sopii se että nuorena kouluttaudutaan, ja joillekin sopii se että nuorena perustetaan perhe. Olemme ehkä eri mieltä siitä, millaisia viestejä nuorille naisille pitäisi tämän aiheen tiimoilta antaa.
Juuri tällaista soopaa olen minäkin kuullut, salaisen itseyden kuorimista esille jostain psyyken syvyyksistä. Elämä ei kuitenkaan tottele tällaista ohjetta jonka perusteella se ohjautuisi mukailemaan tällaista mystistä itseyttä. Sitä vain ohjautuu useimmiten ulkoisten tekijöiden sanelemana johonkin rooliin, aika useinkin itselle vastenmieliseen rooliin ja asemaan. Sellainen on kuitenkin suuri siunaus, jos vain sen osaa sellaisena ottaa/uskoa.
Joh 12:25: “Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.”
En tiedä tuosta, mitä kirjoitat. Tarkoitin tuolla kirjoituksellani viitata lähinnä siihen, kun joskus saattaa nähdä kommentteja, joissa ihmetellään sitä, että lapsi saa katsoa väkivaltaa sisältäviä kuvia mutta ei seksuaalista sisältöä, eikä ymmärretä sitä, että väkivaltaiset kuvat ja seksuaalinen sisältö vaikuttavat em. sielun nautinnollisen ja kiivaan sielunosan erosta aivan eri tavoin.
@Kris Mainosmaailmahan pelaa osittain juuri seksuaalisella kuvastolla. - -
Väkivaltaisen kuvaston seuraamista en myöskään pidä ideaalina. Poikkeuksena opetustilanteet jossa käydään läpi väkivallan seurauksia.
Olen tästä samaa mieltä. “Väkivaltainen kuvasto” on jotain, jota esiintyy pyhissä kirjoituksissa ja ikoneissakin, mutta sen käsittelyn tulisi aina olla hillittyä, eikä hillitsemätöntä, kuten monissa videotuotteissa nykyään. Pyhiä kirjoituksia ja ikoneita toki voi pitää didaktisina.
Kotikouluihin liittyvä uutinen Yleisradion toimittajalta Sara Hussein, jossa uskonnollista aihepiiriä:
Täytyy kyllä sanoa, että Suojelupoliisin kommentit ovat tuossa todella vastuuttomia, leimaavia ja ajattelemattomia sekä virheellisiä. Kun tietää, mitä kaikkea kouluissa tapahtuu (kiusaamista, pahoinpitelyjä, ryöstöjä, huumekauppaa), niin en voi pitää kuin ihmeellisenä julmuutena sitä, että tällaisena aikana viranomaisasemassa oleva ihminen puhuu kategorisesti kotikouluista turvallisuusuhkana.
Ymmärsin kyllä, tarkoitin vain että antropologisesti sielu on näkemykseni mukaan jatkumo, joka resonoi väkivaltaan ja pornoon kokonaisuutena joka on ymmärrettävissä vain koko ihmisen historian kautta.
Ihmettelen jos et pysty näkemään kotikoulutoiminnassa myös niitä vaaroja joista Supo puhuu. Myös se että mitä enemmän lapset ovat vain oman tuttavapiirinsä sisällä voi vaikeuttaa heidän sopeutumista koko yhteiskuntaan ja ulkopuolisiin ihmiseen. Jos kasvava kansalainen on kykenevä vain oman sisäpiirinsä mukaiseen elämään niin onhan se yhteiskunnallekin melkoinen haaste. Koulun tehtävä on opettaa ja kasvattaa myös kokonaisvaltaiseen kansalaisuuteen ei vain omien läheisten kanssa toimimisiin ja elämiseen.
Ja kaiken tämän sanon ymmärtäen että kotikouluja on aivan varmasti monenlaisia ja hyviäkin. Mutta minusta Supon näkökannat eivät ole vastuuttomia vaan niille on olemassa ihan hyvät perusteet ja pelot. Ei pidä katsoa vain joitain kotikouluja ja todeta että eihän tässä ole mitään väärää tai vaarallista, jos kuitenkin on olemassa vaara että jotkut toiset kotikoulut toimivat toisin tavoittein. Tästä on viitteitä vaikkapa Ahvenanmaalle Ruotsista siirtyneet kotikoulut. Myös valtiolliset toimijat voivat olla kiinnostuneita kotikouluista kuten Supo on jossain todennut. On siis kyse myös valtakunnan turvallisuudesta joka tulee ottaa vakavasti.
Supon kommentit ovat kategorisesti kielteisiä. Siksi ne on kategorisen kielteisesti myös torjuttava. Sitten kun Supo kykenee tekemään hienovaraisempia erotteluja, voi Supon kantaan suhtautua järjellisenä.
Minua ihan nauratti, kun oli Ylen juttuun löydetty hirmuisen pelottava kristillinen kotikoulu. Sitten vähän vakavoiduin, että näinhän kristittyjä kohtaan nostatetaan ennakkoluuloja ja epäilyksiä.
Mikä uhka se oikeasti kenellekään on, jos vähän kasvatetaan ylisuojellen. Maailman kuonaan kyllä jokainen törmää ihan tarpeeksi. Voisihan sitä huolestua siitäkin, että jotkut lapsiperheet muuttavat maalle turvallisempiin ja pienempiin yhteisöihin.
Kotikirkko voi olla tarpeeseen ja hyvä vaihtoehto. Tähän saakka Suomessa ei ole kotikirkkoja tarvittu eivätkä yksityiskoulut ole paljoa parempia, ainoastaan elitistisiä.
Kotikirkko ja yksityiskikoulu on huono, jos se on vaikeasti valvottava ja eristävän aatteellinen. Vapaita kouluja ei voi sallia ihmisen pahuuden tähden.
Nyt on olemassa jo levottomia, vaarallisia ja opetusta häiritseviä julkisia kouluja, joten ketkä voivat, valitsevat toisin.
Kahden asian (jos ei useammankin) keskustelua sekaisin tässä. Kommentoin kotikoulujen ja yksityiskoulujen asiaa.
Kannatan vapautta perustaa yksityiskouluja, myös aatteellisia, ja kannatan myös vapautta kotikouluttaa lapsensa, kunhan lapsen oppimista ja hyvinvointia myös jollain tavalla valvotaan. Näihin valintoihin liittyy kuitenkin myös huonoja puolia, ja asioita joihin vanhempien tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Ylen kuvaus kristillisestä kotikouluryhmästä oli sinänsä ihan sympaattisen kuuloinen ja varmasti myös auttaa valistamaan suurta yleisöä siitä, että ei näissä kouluissa pääsääntöisesti tapahdu mitään kovin kummallista. Yksi pieni huolenaihe kuitenkin oli: haastatellun lapsen näkemys siitä, että ei haluaisi kunnalliseen kouluun, koska siellä on “liikaa randomeita” ja haluaa olla omien kaverien kanssa. “Randomien” kanssa toimeen tuleminen on kuitenkin yksi elämän tärkeimmistä taidoista, ajatellen sekä työelämää että myös vaihtoehtona kotivanhemman uraa, jolloin lasten asioiden hoitaminen usein vaatii omien piirien ulkopuolisten kanssa toimimista. Jos tällaisen kouluvalinnan kautta mahdollistetaan lapselle ylenpalttinen kuplautuminen tuttujen ja samoin ajattelevien ihmisten piiriin, voi tulevaisuudessa olla edessä isojakin ongelmia. Kotikouluperheessä kuin myös aatteellista yksityiskoulua käyvien perheessä pitäisikin määrätietoisesti esim. harrastusten kautta huolehtia siitä, että kontaktia oman kuplan ulkopuolelle tulee.
En osaa nähdä asiaa noin. Supon tehtävä on nähdä mahdollisia ongelmia ja vaaroja ja varoittaa niistä. En näe että sen kannanotot ovat sellaisia että niissä tuomittaisiin kaikki kotikoulut vaan kerrotaan että niissä piilee joissakin tapauksissa vaaroja. Ja niin niissä minustakin piilee. Aivan varmasti kenties suuri osa kotikouluista on ihan oikean suuntaisia ja joissakin tapauksissa jopa tarpeellisia, mutta minusta jo ilman suoranaisia vaarojakin on tärkeää että pääsääntönä on yhteiset koulut joissa on valvottua ja yhteiskunnan hyväksymää opetusta ja joita suurin osa oppivelvollisista käy.
Kotikoulut ovat sitten se pieni poikkeus erityistapauksia varten. On yhteiskunnan etu että oppilaat oppivat sopeutumaan eri tavoin ja eri lähtökohdista tulevien ikätovereiden kanssa kuin että pahimmassa tapauksessa olisi omat kotikoulunsa hindulaisten, mormonien, adventistien, jehovalaisten, venäläisten, ateistien, ortodoksien, kommunistien, helluntailaisten, oikeistolaisten, krishnalaisten, demarien, somalien…lapsille joissa he oppivat tulemaan toimeen vain oman taustansa lapsien kanssa. Ja miten sen valvonnan kanssakin kävisi, koska mitenkään ei voida tietää mitä opetus on silloin kun siellä ei ole harvoin, jos koskaan, poikkeavaa yhteiskuntaa edustavaa tarkastajaa. paljon puhutaan myös maahan muuttajien kotouttamisesta. Kyllä sekin kärsii, jos he ovat vain omissa yhteisöissään koulua käymässä. Koulun tehtävä on kasvattaa monenlaiseen ajatteluun ja monenlaiseen kanssakäymiseen pystyviä kansalaisia ilman ennakkoluuloja toisenlaisista lähtökohdista olevia kohtaan. Se onnistuu parhaiten yhteisissä kouluissa.
Supo on kyllä kertonut niin tarkkaan kuin kenenkään tarvitsee tietää mikä kotikouluissa yhteiskuntaa huolettaa: jihadismi ja äärioikeistolaisuus.
Kunnallisen perusopetuksenkin sisällä on samansuuntainen huoli: sadat muslimioppilaat eivät osallistu koulun tarjoamaan islam opetukseen vaan ovat jääneet ilmoitusmenettelyllä siitä pois. Se, millaista opetusta omat yhdyskunnat tarjoavat nostaa esiin aiheellisen huolen.
Ei ole järkevää puhua kotikoulun vaaroista puhumatta niiden vaihtoehtojen vaaroista: lasten altistaminen kiusaamiselle, pahoinpitelyille, ryöstöille, huumejengeille. Eikä kotikoulujen kieltämisestä ole järkevää puhua, ilman sitä näkökohtaa, kuinka vakava pakkotoimi lasten ottaminen vanhemmiltaan pois on, mitä koulupakko käytännössä tarkoittaisi. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?
Et muuten ole osoittanut, että kotikoulut eivät antaisi eväitä vähintään yhtä hyvään menestykseen yhteiskunnassa kuin kunnalliset peruskoulut tai yksityiskoulut. Tuo on vain sinun ennakkoluulosi. Ajatus siitä, että valtion valvomat koulut olisivat jokin ainut normi on ajatuksena etatistinen, etno-sentrinen ja totalitaristinen sekä historiallisesti kestämätön.
Toistan: jos Supon kommentit ovat kategorisesti kielteisiä, niin ne voidaan myös kategorisen kielteisesti torjua. Sitten kun Supo kykenee tekemään hienovaraisempia erotteluja, voi Supon kantaan suhtautua järjellisenä. Niin kauan kuin Suojelupoliisi ei sitä tee, voi sen ulostuloja koulupakosta pitää vastuuttomina. Tämä siis olettaen, että toimittaja Sara Hussein on Supon virkamiehen ajatukset oikein esittänyt.
En kiellä näitä ongelmia joita mainitset. Niihin tulisi ehdottomasti panostaa enemmän ja niihin myös on helpompi panostaa kuin kodeissa tapahtuvaan kouluun. Emmehän me tiedä mitä ongelmia nekin voivat pitää sisällään pahimmillaan.
Toki voin sanoa, että ei minuakaan koulu olisi erityisesti aikanaan huvittanut, joten kyllähän se pakkotoimelta tuntui. Ja varsinkin kun koulukiusaamisen kohteeksi jouduin. No se oli silloin kuusikymmentäluvulla se. Mutta kun omia lapsia aikanaan sain, niin en kokenut heidän koulupakkoaan vakava lapsen ottamisena vanhemmilta pois vaan aivan normaalina valtion säätämänä koulujärjestelmänä. Ja niin koen myös lastenlasteni kohdalla. He vaikuttavat erittäin hyvin kouluun sopeutuvilta enkä ole kokenut että vanhemmatkaan pitävät koulua vaarallisena lapsen ryöstäjänä. Joten en kyllä oikein saa kiinni tuosta ajatuksesta. Enkä usko että se on kovinkaan yleinen tapa nähdä koulu tänä päivänä.
En ole väittänytkään että kotikoulut välttämättä ja aina ovat huonompia kuin yleinen koululaitos. Mutta olen yrittänyt sanoa, että ne tuottavat mahdollisuuden myös vääränlaiseen ideologiseen kasvatukseen mistä Supo juuri on puhunut. Se on silloin yhteiskunnallinen vaara ja siihen Supon täytyykin ottaa kantaa ennenkuin on liian myöhäistä.
Mutta voi olla että keskustelua ei enää kannata pidemmälle jatkaa kun se helposti menee tunteisiin.