Näin oli keskikoulussani 60-luvulla. Ussan ope ja reksi ne yleensä piti. Mieleen on jäänyt matikan ope, joka siteerasi Koraania…
En nyt muista millä nimellä niitä alakoulu-aikoina kutsuttiin, mutta tosiaan oppilaat järjestäytyivät johdetusti koulun aulaan (siihen sankarivainaja-taulujen alle) luokittain pituusjärjestykseen varustuksena harmaakantinen virsikirja. Opettaja tai joskus harvoin joku seurakunnan edustaja piti sitten jonkinlaisen aamuhartauden ja reksi - musiikki miehiä kun oli - säesti virsilaulua polkuharmoonilla. Yläkoulussa ne kuultiin sitten keskusradiosta ja eritoten yhdellä opettajalla ne tahtoivat kestää aivan liian kauan. Yleensä sillä seurauksella että kolleegansa hermostuivat ja sulkivat sen ämyrin todeten että nyt saa paasaus piisata.
Taitaa olla eri juttu kuin nämä korit tässä.
Samanlaisen organisaatiouudistuksen sain kokea aikoinaan yhdessä IT-putiikissa, jonka tähdenlento alkoi laskea alamäkeä.
Me olimme aluksi erikoisasiantuntijoita, jotka kukin oman vastuualueemme järjestelmien spesialisteina pyrimme kiipeämään osaamisen kansainvälisen luokituksen portaita. Olin tuolloin itsekin päässyt kymmenessä vuodessa omalla tietoverkko- ja sanomanvälitys-järjestelmien systeemialueella korkeimmalle asiantuntijatasolle (3/3). Joo sitten joku viisas johtaja keksi, että kaikki tukevat kaikkea. Pantiin kaikki munat yhteen koriin, josta sitten satunnainen muna poimittiin kun asiakas X sai ongelman Y. Vaikka oma erikoisosaaminen oli kaikkea muuta kuin Y.
Tämähän johti siihen, että omalla alallani olin tosi tekijä, mutta minut saatettiin heittää toisen tekijän alan keikalle, sellaisen alan, mistä en tiennyt juuri mitään, jotain pintatietoa ja peruskurssin. Esimerkki: Jouduin pystyttämään unix-kone-integraatiota hankalien IC-piiri design-CAD-työasemien kanssa, syväosaamatta tuolloin unixia peruskurssia enempää (oma tuotealueeni käyttöjärjestelmä oli VAX/VMS).
Lopputulos: Asiakas sai aina keskimäärin osaamattomamman “asiantuntijan” paikalle kuin ennen. SYväosaamistamme suorastaan halveksittiin, kaikkien olisi vain pitänyt olla yleismies Jantusia. Kumma kyllä pulkka laski alamäkeä entistä jyrkemmin ja nopeammin. Lähdin jenkki-kompuutteri-putiikista. Menin Nokialle.
2 tykkäystä
Taisi olla meidän koneita. Meidän kaikki suunnittelutyökalut pyörivät HP-Ux - työasemissa
Näitäkin oli aiemmin käytössä sähköposti- ja tekstinkäsittelyasemina jokaisen pöydällä ennen pc:itä.
Oikein. Suosi suomalaista. Tosin tuokin meni jenkkien eläkekassojen omistukseen jo kauan sitten. Kun tulin taloon, sen omistivat pääasiassa Syp ja Kop, sekä Telenokiassa puoliksi Suomen valtio. Bilateraalikauppa Neovostoliittoon oli vielä voimissaan ja kun myytiin puhelinkeskuksia venäläisille, sieltä tuli kaalisopalta haisevissa pahvilaatikoissa tavaraa, jota Nokian olisi pitänyt muka käyttää tuotekehityksessään, oskilloskooppeja ja yleismittareita. Ne olivat sellaista ‘lujaa lada-laatua’, että ne myytiin henkilökunnalle äkkiä harrastuksiin. Ostin ihka aidon venäläisen oskilloskoopin satasella ja yleismittarin viidellä kympillä. Markkoja tuohon aikaan. Tässä varsinainen otsikon mukainen moraalinen aamunavaus.
2 tykkäystä
Noissa wanhoina “hyvinä” aikoina halvalla tai jopa lahjaksi annetuissa neuvosto-elektronisissa laitteissa oli joskus tuunattuna paljon itse vekotinta hienostuneempaa mikroelektroniikkaa. Tiedustelutarkoituksiin ja salakuunteluun. Tiedän tapauksen perhepiiristä, jossa eräs edellisen sukupolven mies oli korkeahkossa valtiollisessa esimiestehtävässä.
2 tykkäystä