Toisaalta kyllähän kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri hallitsi pitkän aikaa myös lähi-idän ja pohjois-afrikan alueita. Siitä ei vain haluta keskustella, koska on poliiittisesti korrektia ikäänkuin nollata historia siinä vaiheessa kun muhamettilaiset alistivat koko välimeren itä- ja etelärannikkon valtansa alle. Kulttuuri-imperialismia ihan siinä kuin eurooppalainenkin kolonisaatio.
Ja Aborigi-Naalin mieliksi todettakoon, että en näe yhtään hyvää syytä siihen, miksi Suomessa koulujen aamunavaukissa pitäisi sallia islamilaisen propagandan levittäminen. Eihän Suomessa olevat intialaisperäiset lapsetkaan saa oman uskontonsa/kulttuurinsa mukaista erityiskohtelua joka käänteessä. Eikä varmasti peruskoulun köksäntunneilla huomioda pilkuntarkasti Romanien erityissäännöksiä ruuanlaittoon ja sen pöytään tarjoiluun liittyen.
Islamin käsittely tai muslimien juhla-aikojen huomioiminen aamunavauksessa ei välttämättä itsessään muodosta “islamilaista propagandaa”. En sitä mitenkään erityisesti kannatakaan, erityisesti Koraanin resitoinnin kuuntelu tuntuu hiukan ylilyönniltä, mutta kyllä tässä kokonaisuutena on tehty kärpäsestä härkänen. Mun puolestani aamunavauksia ei tarvitsisi olla ollenkaan, mutta kun niitä kerran on, niin kai islamkin sopii käsiteltäväksi aiheeksi. Ja varmaan olisi hyvä myös mahdollistaa romaninuorten noudattaa omia sääntöjään köksäntunnilla, jos he niitä tärkeinä pitävät.
Ai, niinkö? Sinun mielestäsi romaninuoren pitäisi saada kotitaloustunnilla heittää koulun aterimia roskikseen, jos ne putoavat lattialle. Niin romanikultuurissa tehdään. Kaikki eri kulttuurien tavat eivät ole hyviä tai hyödyllisiä.
Koulujen päivänavaukset olivat vielä 1970-luvulla aamuhartauksia, jossa käsiteltiin kristillisiä aiheita. Hartauksien piti olla yleiskristillisiä eikä jonkun tietyn kirkon oppeja korostavia, piti niitä sitten luterilainen tai ortodoksinen uskonnonopettaja tai joku muu opettaja tai vanhimmat oppilaat. Lisäksi laulettiin luterilaisia virsiä. Päivänavaukset aamuhartauksien korvikkeina on epäonnistunut juttu. Minusta epäonnistuneet käytännöt on syytä lopettaa.
Millainen päiväkoti on kyseessä, leimallisesti kristillinen vaiko kristillisen järjestön pyörittämä “yleispäiväkoti”? Ohjaako jokin virallinen taho lapsia tuonne, vai perustuuko asia perheiden omaan haluun? Jos vanhemmat laittavat tietoisesti ja vapaaehtoisesti lapsensa kristilliseen päiväkotiin, voisiko sitä pitää jonkinlaisena kategorisena suostumuksena sille, että uskontoa voi päiväkodissa esiintyä? Tai voisiko asian hoitaa erillisellä yleissuostumuslapulla?
En ole koskaan tajunnut noita sekulaareja kiitosloruja. Ketä tai mitä niistä kiitetään? Onnellinen ja iloinen voi olla itsestään tapahtuvista asioistakin, mutta eikö kiitollisuus vaadi jonkinlaisen kohteen? Etenkin kun puhutaan lapsista, jotka ajattelevat vielä konkreettisesti.
Voiko silti kyseessä faktisesti olla rukous, vaikka Jumalaa ei mainittaisi eikä aamenta sanottaisi?
Miksi juuri ruokarukous on perinteisesti nähty kouluissa ja päiväkodeissa niin tärkeänä? Monissa uskovissakaan kodeissa ei sellaista käytännössä harrasteta.
Ilmeisesti ko Pelastusarmeijan päiväkoti on sellainen, jota kunta avustaa ja jonne se ehkä myös valitsee lapset. Täysin uskonnolliset päiväkodit eivät ilmeisesti saa Ruotsissa kunnan tai valtion tukea.
ja 3) kiitoslorut ovat sekulaareja ruokarukouksen korvikkeita. Kristitty osoittaa kiitoksensa aina Jumalalle, koska kaikki hyvä tulee Jumalalta laupeuden Isältä. En tiedä mitä tahoa ateisti/ uskonnoton kiittää sellaisesa tilanteessa. Yhteiskuntaako?
Ruokarukous on tärkeä perheessä ja miksei myös päiväkodissa/ koulussa, koska kaikki kokoontuvat yhteen aterialle. (Mitä sellaiset uskovaiset perheet ovat, joissa ei ruokaa siunata?) Aterioilla on hyvä rukoilla yhdessä. Aamu ja iltarukoukset ovat jokaisen yksilön henkilökohtaisia rukouksia, jokainen noudattaa niiden suhteen omaa rukoussääntöään, mutta ruokarukous on kaikille yhteinen.
Itselleni ruokarukous on yhtä jokapäiväinen ja tärkeä, kuin aamu- ja iltarukoukseni, niistä en tingi. Lisäksi toki rukoilen yleensä monta kertaa päivässä muutenkin, mutta noista em en luovu. Olen toki käynyt koulun ja armeijan aikoina, jolloin nuo rukoukset ovat olleet itsestäänselvyys, ja samoin ne ovat niissä järjestöissä, missä toimin.
Pitäisin ruokarukousta itsestäänselvyyksinä uskonnollisen järjestön, kuten Pelastusarmeija, ylläpitämissä kouluissa. Eikä niistä olisi haittaa muissakaan kouluissa.
"Sivistynyt"länsi yrittää väkisin totalitaristisin menetelmin poistaa uskontoa, mutta se tulee onnistumaan siinä vain kristinuskon suhteen. Kristinusko ei ole taisteleva uskonto, vaan pyrkii sovintoon ja sopuisuuteen. Kaikki uskonnot eivät ole sellaisia. Ikävä kyllä länsimaihin tunkee uskonto, joka ottaa löysät pois ja vaatii lisää.
Meneekö tämä ketju synkäksi yksinpuheluksi, mutta seuraava on nostettava esiin.
Tulin hyvin surulliseksi kun luin eilen kotikaupunkiani Espoota koskevan uutisen:
Kirkko kelpaa pitämään aamunavauksia kunhan se ei puhu kristinuskosta. Siis täysin uskonnottomaksi kuohittu kirkon raato kelpaa ja saa tulla puhumaan kaikillekivoja mukavia yleismössöjä siten kuin ne aikamme massamielipide on tv-äänestänyt.
Joku vuosi sitten järkytyin Helsingissä pienimmän lapsenlapseni päiväkodin joulujuhlissa, kun ei siellä ollut missään laulussa eikä kuvaelmassa Jeesus-lasta. Tonttuja kyllä pyöri.
Tähänhän jo osa jumalanpalveluksistakin on täällä mennyt. Puhutaan yhtä ja toista ympäristöstä ja yleisesti hyvästä, mutta varsinaista raamatullista opetusta ja uskoa saa välillä hakea.
Mun on vaikea ymmärtää tässä sitä, miksi kirkko ylipäätään haluaa tulla pitämään aamunavauksia, jos ne eivät saa olla kristillistä, tai järjestää mitään muutakaan uskontoneutraalia toimintaa. Kirkkohan pitää myös mm. koululaisten iltapäiväkerhoja, jotka eivät ole kristillisiä. (Sinänsä ip-kerhon uskonnottomuus on ihan hyvä juttu, jos kerhoja on tarjolla vain yksi per koulu, ja joillekin perheille on välttämätöntä käyttää tätä palvelua. Tunnustuksellinen toiminta sopii tällaiseen pakkorakoon kovin huonosti.) Kirkko ei kuitenkaan ole mikään voittoa tavoitteleva yritys, jonka kannattaisi yrittää toteuttaa asiakkaansa määräämiä ehtoja jos suinkin mahdollista, eikä ole mitään itseisarvoa sillä että pyöritetään kirkon ylläpitämää toimintaa, jos se ei ole millään tasolla kristillistä toimintaa. Kirkon ei pitäisi suostua tällaiseen lainkaan. Joko käydään kouluilla pitämässä kristillisiä aamunavauksia, joihin kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse osallistua, tai sitten ei pidetä lainkaan aamunavauksia kouluilla. Itse asiassa koko aamunavauksen perinne on hiukan hassu nykyisessä sekularisoidussa muodossaan.
Työyhteisöni varhaiskasvattajat eivät innostuneet ollenkaan kun seurakunnalta pyydettiin katsomusneutraalin videon tekemistä päiväkodeille. Heidän mielestään kirkon ei tule tehdä sellaista vaan säilyttää oma roolinsa. Taisi olla vielä ennen joulua tuo…
Jotkut muut taisivat seurakunnassa vastata haasteeseen.
Tässä näkyy se miten työntekijät joutuvat nyt itse ottamaan kantaa ja näyttämään väriä.
Enimmäkseen täällä varsinkin koulut ovat hyvin myönteisiä kirkon sanomalle. Myös osa päivähoitoa on, mutta enemmän sillä puolella tulee näitä esteitä vastaan.
Joissakin tilanteissa eli esim kaupungin ja srkn yhteisissä hankkeissa on perusteltua olla mukana ilman että mennään julistamaan. Verkostot ovat tärkeitä.
Mutta älytöntä on jos kirkon OMA toiminta ei ole kristillistä.
Ei oikestaan enää uutisarvoinen juttu. Enkä usko että Espoon nykyinen piispa tuosta juuri mieltään pahoittaa. Tänä päivänä on helpompi löytää kristitty Kiinasta kuin Espoon srk-yhtymän viranhaltijoista. Tai jopa Espoon hpk:n alueelta noin yleensä.
Minusta päivänavaukset pitäisi poistaa kokonaan. Ennen vanhaan kouluissa oli aamuhartaudet, joita pitivät koulun opettajat ja yläluokkien oppilaat. Joskus 80-luvulla ne muutetiin päivänavauksiksi ja niiden sisältö muuttui ei-uskonnolliseksi. Luterilaisten seurakuntien pitämät päivänavaukset ovat olleet poikkeus tästä. Niihin eivät kaikki oppilaat osallistu. Helsingissä on jo kouluja, joissa luterilaiset oppilaat muodostavat vähemmistön, oppilaiden enemmistön ollessa uskonnotonta tai toisuskoista.
Ala-asteella olivat hyviä, laulettiin virsi urkuharmoonin säestyksellä ja opettaja luki Koulun aamu -lehdestä jonkin tekstin tai sitten jostain kirjasta, jossa oli koulujen aamuhartauksia. Ja sanottiin lopuksi vielä pieni rukous. Etenkin virsi oli minusta mukava ja meillä oli käytössä lista, johon jokainen sai panna oman toivevirtensä aamulle. Olisiko joka toinen päivä ollut toivevirsi ja joka toinen päivä opettajan valitsema virsi tai harvemmin jokin hengellinen laulu.Ennen kolmesti vuodessa ollutta koululaisjumalanpalvelusta laulettiin siinä käytettäviä virsiä, jotta kaikki ne oppisivat ja veisaisimme kauniisti kirkossa. Opetettiin myös, miten pidetään virsikirjaa oikein kädessä, siis siten että kädet ovat ristissä ja virsikirjaa tuetaan muihin sormiin peukaloiden pitäessä sitä auki oikealta kohdalta.
Minusta on tärkeätä opettaa koulussa keskeisimmät virret, koska niiden tunteminen ja osaaminen kuuluu yleissivistykseen.
Terveisiä seurakunnasta. Hartauden ja neutraalin aamunavauksen ero on tämä:
Hartaus: “Viime sunnuntaina oli pääsiäinen. Jeesus nousi kuolleista ja siksi meilläkin on toivo ikuisesta elämästä.” Neutraali päivänavaus: “Viime sunnuntaina oli pääsiäinen. Kristityt uskovat, että Jeesus oli kuollut, mutta hän heräsi kuolleista. Pääsiäisenä juhlitaan sitä. Tähän uskomukseen liittyy myös se, että kristityt uskovat, että kaikki voivat pelastua kuolemalta.”
Kyse on siitä, miten kuulijat sitoutetaan puheessa ja pakotetaanko heidät harjoittamaan uskontoa. (Esim. rukoilemaan.)
Ymmärrän hyvin neutraalin sisällön uskonnonopetuksessa, mutta en aamuhartauksissa. Ne ovat osa positiivista uskonnonvapautta, jonka perustuslaki turvaa. On siis laitonta vaatia niitä neutralisoimaan.
Päivänavaus ei ole aamuhartaus. Se on päivänavaus. Kouluilla on vähän eri käytäntöjä tässä: joissakin kouluissa päivänavauksessa voi olla ns. 3. korin juttua, joissakin se on taas tätä ns. 1. korin juttua.
Kiitos viestistä. Vähän valaisi tätä koulujen sekamelskaa. Siis koreja. Mun yks kaveri työskenteli suuressa kustantamossa. Siellä eri kirjojen osastot lakkautettiin ja siirryttiin näihin “koreihin”. Lopputulos oli aika ankea. Ainakin melkoinen määrä toimittajia pistettiin pihalle.
Olen sittemmin kyseisen kustantamon julkaisemaa kirjallisuutta vähän seuraillut. Eipä ole kaksista. Pliisua nykyjulkkisten elämäkertaa pukkaa. Mitään korkeatasoisempaa ei löydy. Ehkä päämäärä on kouluissa sama. Ei sanota mistään oikein mitään vaan yritetään miellyttää vaan kaikkia, jottas pysytään tasapäisen hajuttomina ja mauttomina. Kukaan ei sitten toivottavasti suutu.
Mihin noita päivänavauksia tarvitaan? Kun koulut eivät saa edes koulukiusaamista loppumaan niin sopisi unohtaa jonninjoutava höperehtiminen.