Kuka on kieltänyt Suvivirren kouluissa? Sen laulaminen on ihan sallittua, ja useimmissa kouluissa se varmasti Suomessa keväisin lauletaan. Ei sen laulaminen pakko ole, ja jos sitä ei jossain lauleta, se on ollut ihan koulun oma päätös.
Modehuomio: tässä ketjussa puhutaan kouluista ja uskonnon asemasta kouluissa ja/tai uskonnonopetuksessa.
En tarkoittanut puhua mistään yleisestä kiellosta.
Mielestäni sitä kielletty on.
Jos olen ymmärtänyt monet lukemani lehtiuutiset väärin, olkoon sitten niin.
.
On siitä lehtijuttuja ollut, mutta ihan yksiselitteisesti se on kyllä täysin sallittua, siitä on oikeusasiamiehen lausunto. Mutta tosiaan jotkut koulut ovat itse päätyneet sen jättämään pois.
Olikohan nyt siis @Yxinkertanen:lla niin sanotusti väärä todistus?
Itse olen ymmärtänyt sanoin. Suvivirren laulaminen kouluissa on aivan sallittua. Jotkut koulut ovat jättäneet sen itse pois siitä huolimatta. Kouluilla on tämän suhteen nähdäkseni itsemääräämisoikeus.
Perustuslakivaliokunta teki asiasta vuonna 2014 päätöksen, jonka mukaan Suvivirttä saa laulaa kouluissa. Tuo on käsittääkseni kiistan viimeinen juridinen päivitys. Jos joissakin kouluissa sitä ei lauleta, niin se on koulujen oma ratkaisu. Koulut voivat tietysti luopua perinteikkäästä virrestä monestakin syystä, mutta se psykologinen mekanismi, joka useimmissa tapauksissa johtaa virren kieltämiseen, muistuttaa ikävällä tavalla suomettumisen pimeimmistä vuosista, muutettavat muuttaen tietenkin.
Rehtoreita on todella moneen junaan. Joillekin heistä omien ideologioiden edistäminen on tärkeämpää kuin esim lain noudattaminen. Tulee mieleen eräskin helsinkiläinen koulu, johon pitkän taistelun jälkeen saatiin katolisen uskonnon opetus. Pari kuukautta myöhemmin siellä on 12 oppilasta opetettavana.
@ooperi On kyllä aika kuvaavaa, että suvivirren laulamisesta pitää olla ihan oikeusasiamiehen lausunto. Sallittuahan se on, mutta kertoo kyllä aika paljon yhteiskunnastamme se, että suvivirren käytöstä koulussa on ylipäätään pitänyt vääntää. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin ei ole mikään amerikan kumma, että tasa-arvon nimissä siitä tullaan vääntämään vielä jatkossakin, jos vaikka kristittyjen määrä vähenee vielä nykyisestäkin.
http://www.kyrkpressen.fi/aktuellt/56393-flera-alandska-daghem-skippade-julkyrkan.html
Uutinen Ahvenanmaalta, lastenhoitopäällikkö yritti kieltää päiväkotilapsien joulukirkon. Lautakunta päätti kuitenkin, että sellainen voidaan järjestää.Viisi kaupungin kahdestatoista päiväkodista teki kuitenkin oman päätöksensä jättää tilaisuus väliin. Aiemmin kaikki päiväkodit olivat osallistuneet.
Ahvenanmaalla uskonnonvapaus on lainsäädännöllisestikin heikompi kuin mantereella. Vähemmistöille ei siellä voi ollenkaan opettaa omaa uskontoa koulussa, se on joko enemmistön uskonto, ET tai vapautus.
Puhun nyt asiasta, josta on keskusteltu jo 15 vuotta.
Varmaankin kaikki minun kirjoittamani on väärää todistusta jonkun lukijan mielestä.
“Jos koulut ovat sen jättäneet pois vapaaehtoisesti”, tarkoittaa se tietysti omaa sisäistä ja palautteena tullutta kielteistä asennetta: “Tämä ei nyt olisi sopivaa…”.
Sehän on silloin kielto niille, jotka tahtoisivat sen perinteiseen tapaan laulaa.
En siis tarkoittanut Opetusministeriön, Kouluhallituksen tai YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan perustuvaa kategorista kieltoa…
Minusta toinen vaihtoehto olisi sitten se, että koulujen on pakko laulattaa suvivirsi, ettei kukaan koe, että heitä kielletään sitä laulamasta. Eihän muuta mahdollisuutta ole, jos mielestäsi koulujen vapaaehtoinen valinta laulun suhteen ei ole hyvä. Itse pitäisin vapaaehtoisuutta hyvänä. Koulut ja niiden oppilaiden taustat ovat hyvin erilaisia vaikkapa jo sijainnista johtuen. Jossain Lapualla kristillinen perinne on aivan toinen kuin vaikkapa Tampereella ja Helsingissä. Eihän jonkun laulun laulamatta jättäminen tarkoita että laulu ei olisi sopiva, vaan sitä että sen sijaan voi olla joku vielä paremmin kaikille sopiva laulu tai korvaava esitys.
Aivan, ymmärrän pointtisi vapaaehtoisuudesta.
Luulen, ettei ko. virttä koeta kaikkien mielessä kovin hengelliseksi. Se on tilanteeseen liittyvä perinteikäs laulu. Se kuuluu siihen aivan niin kuin ruusu ylioppilaalle.
Meillä on tarvetta perinteisiin ja sellainen sukupolvia yhdistävä asia on esim. suvivirsi. Kaikkia tällaisia on poistettu urakalla ja seurauksena paljon pahoinvointia ja juurettomuutta. Perinteet kantavat meitä.
Suvivirren poistaminen tai korvaaminen ei siis ole mikään sellainen asia, jolle löytyisi se “korvaaja” jostain tuosta vain eikä asia, mikä ei loukkaisi ihmisiä, vaikka heille ei uskonnollisia tunteita olisikaan.
Virren voi olla myös laulamatta. Jos oikein koville ottaa, voi vaikka poistua ulos sen ajaksi. Minusta suvaitsevaisuus on oikeasti tärkeätä.
Minua ei suvivirsi ole koskaan haitannut. En sitä vastusta. Ja myös minusta suvaitsevaisuus on oikeasti tärkeätä. Tuota sanaa voidaan tietysti käyttää myös väärin ja sen varjolla voidaan olla suvaitsemattomia. Suvaitaan vain omaa näkemystä ja vaaditaan vain sen käsitysten suvaitsemista.
Ihan hyvä ajatus, koetan sanoa kokeeksi lyhyesti
Mun mielestä koulussa annettava uskonnonopetus ei ole sitä, mitä tarkoitetaan raamatullisessa mielessä kasteopetuksella. Uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista ja se on koulun antamaa. Koulu taas kuuluu maallisen elämän piiriin. Koulun uskonopetus antaa tietoa omasta ja muista uskonnoista, mutta sen tarkoitus ei ole hengellisessä mielessä uskonelämän ruokkiminen ja vahvistaminen. Se on seurakunnan ja osittain myös vanhempien ja kummien tehtävä. Jos seurakunnassa ei käydä eivätkä vanhemmat ja kummit opeta hengellisiä asioita, siis uskonelämää hoitavalla tavalla eikä pelkästään tiedollisina asioina, ei pelkkä koulun uskonnonopetus voi tätä aukkoa korvata.
@Anskutin Lapsenlapsi on ala-asteella ja hänellä oli eskarista tokaluokkaan aivan ihana opettaja, joka opetti raamatunkertomuksia lapsille. En uskaltanut kiittää häntä yleisönosastolla, vaan annoin kiitokset ihan henkilökohtaisesti. Muuten joku olisi voinut pahoittaa mielensä ja alkaa vaatia tämmöisen opetuksen poistamista.
Koulun uskonnonopetus ihan yksiselitteisesti ei saa olla kirkon tarkoittamaa kasteopetusta. Uskontoa saa ja pitää opettaa oikein mutta ei saa vaatia sitoutumista siihen.
Vähemmistöuskontoja ei juuri milloinkaan opeta luokanopettaja, vaan kiertävä aineenopettaja. Siihen ei 5 op riitä.
Näin. Kun viittasin tuolla rippikouluryhmiin, tarkoitin että osa tuon ikäisistä on saanut ilmeisesti alakoulussa sellaista uskonnonopetusta jossa ei ole paljoa tiedoistakaan välitetty. Ei kyse ollut tunnustuksellisuudesta.
Jotkut riparilaiset kertoivat esim. että uskonnontunti saatettiin korvata liikunnalla, kun oli joku “projekti” menossa… Tällainen on jo asenteena oppimista heikentävä ja viehän se pienistä tuntimääristä ihan konkreettisesti asiaa mennessään, jos tehdään muuta!