Minua ei hirvitä se, että osa elämänkatsomusaineista opetettaisiin kaikille yhteisesti. En ajattele että koulun tehtävä on kasvattaa lapsista kodin valitseman uskonnon jäseniä.
Ajattelen kuitenkin niin, että on hyvä että yhteiskunta ei sulje sen jäsenien uskonnollista vakaumusta kokonaan yhteiskunnallisten palvelujen ulkopuolelle. Se luultavasti ruokkisi uskonnollista anarkiaa. Jos näin tapahtuisi, ei sekään minua hirvittäisi, mutta jos asiasta yhteisesti päätetään, eikä mennä sanelupolitiikan mukaan, itse toivon että mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman moni pystyy opiskelemaan omaa uskontoaan osana peruskoulua.
Joskus tulee sitten niitä tapauksia että saman uskonnon opiskelijoita on liian vähän jotta heille pystyttäisiin järjestämään omaa opetusta. Niissä tilanteissa täytyy valita toteutettavissa oleva ratkaisu. Esimerkiksi sellainen että jos oppilaalle ei minkään tarjolla olevan uskonnon opetus käy, silloin hän osallistuu yleiseen katsomustietoon.
Lopullinen vastuu oman uskonnon harjoittamiseen opettamisesta on totta kai perheellä.
Koska minä en väitä sen olevan jokin neutraali näkökulma toisin kuin sinä.
Mielestäni päin vastoin, koska sinähän uskot että vain yhtä maailmankuvaa tulee opettaa, mutta minä että kaikkia maailmankuvia jolloin oppilaat pystyvät näkemään myös luokkatovereidensa maailmankuvan ja näin oppivan ymmärtämään paremmin kanssaihmisiään.
Minä en ole missään kohden sanonut, että vain yhtä maailmankuvaa tulee opettaa: tuo on se mitä sinä neutraliteetin valeasussa ajat. Sen sijaan olen puolustanut sitä, että kristittyjen tulee suomalaisessa koulussa saada oppia oma maailmankuvansa ja sen periaatteet. Et myöskään edelleenkään ole mitenkään osoittanut tai edes perustellut, miksi sinun agnostiseen ja individualistiseen maailmankuvaan nojaava opetuksesi auttaisi paremmin ymmärtämään kanssaihmisiä. Asia on aivan päinvastoin kuin luulet. Juuri kristinusko antaa ihmiselle parhaat eväät ymmärtää lähimmäisiään ja olemaan myötätuntoinen heitä kohtaan
Jotta oppilas pystyisi dialogiin erilaisista maailmankuvista täytyy hänen tuntea edes omansa.
Annat jotenkin sellaisen kuvan, että oppilaat olisivat päivät pitkät maailmankuviensa mukaisissa ryhmissä. Eivät ole, mitään yhtenäistä maailmankuvaa saati uskontoa Suomessa ei ole.
Lapsemme eivät elä ortodoksisessa yhtenäiskulttuurissa tai kuplassa. Sellaista ei ole Suomessa.Ei se hirvitä, mutta antaa kyllä vähemmistöidentiteetin joka toivottavasti auttaa osaltaan ymmärtämään muidenkin ( olivat uskonnollisia tai eivät) vähemmistöjen haasteita. “ Se, että kirkon nuorisotyön teemana on ollut “Rohkeasti ortodoksi” kertonee paljon.
Edelleen suosittelisin perehtymään uskonnon opetusmateriaaliin. Itse tunnen vain ortodoksisen eikä siihen ole sisäänkirjoitettu ortodoksisuuden ylivertaisuutta muihin verrattuna. Toivottavasti et oleta niin.
Nimenomaan näin. Katsomusaineiden opettamiseen liittyy aina kaksi puolta. Oman vakaumuksen käsittely ja muiden vakaumusten käsittely. Jos koulu ei tunnusta kenenkään omaa vakaumusta, se haiskahtaa siltä että omat vakaumukset halutaan lopettaa kokonaan. On yhteiskunnan etu että sen jäsenet joilla on jokin elämänkatsomus, osaavat keskustella omasta vakaumuksestaan suhteessa muihin rakentavasti. Ilman ymmärrystä oman vakaumuksen sisällöistä tämä ei onnistu.
Minun mielestäni tämä on nimenomaan agnostisen maailmankuvan mukaista katsomusaineiden opetusta, että mitään vakaumusta ei saisi viedä erillisen opetuksen piiriin.
Vakaumuksellinen opetus on sitä että saadaan myös miettiä oman vakaumuksen sisäistä logiikkaa erillään muista. Ne ihmiset joilla on vakaumus haluavat kyllä lähes aina ymmärtää myös muita vakaumuksia, mutta he haluavat myös omistaa aikaa omalle vakaumukselleen.
@Nevalainen viesteissä en itse näe minkäänlaista ärtymystä tai sappea. Ainoastaan erilaisen näkemyksen tästä asiasta. @Origi-Naali n reaktiossa on nähtävissä juurikin agnostikon yleinen reaktio erityisen vakaumuksen edessä. Kaikki vakaumukset kelpaavat agnostikolle niin pitkään kunnes joku vakaumus halutaan vetää hetkeksi muista erilleen. Kuulostaa hieman universalistisesta agnostisismilta, se ei ole mikään neutraali kanta näihin asioihin.
Minun mikelestäni pointti on se, että kaikille ei mitenkään pystytä antamaan kouluissa nyky aikana tunnustuksenssa mukaista opetusta tasa-arvoisesti, tulee vaikeaa ja byrokratiaa työllistämään ja kalliiksi aivan liikaa. Ei koskaan ole kieliäkään pystynyt saamaan tasa-arvoiseksi halukkaille, vaan on ollut pakko ottaa se, mitä on tarjolla.
Tällä hetkellä opetus ilmeisesti kuitenkin eriytetty opetus toimii joten kuten. Miksipä ei jatkettaisi niin ja tehtäisi resurssien mukaisia päätöksiä sillä linjalla.
Minusta mahdollisuuksien mukaan tiettyjen vakaumusten opetuksen eriyttäminen on yhteiskunnan etu. Jos eriyttämisen lopettamisesta nähdään syntyvän säästöjä, lopettaminen on tietysti nykyisen kaltaisena aikana houkutteleva vaihtoehto.
Peruskoulun yhteiskuntaopissa ei opeteta juurikaan itse asiassa erilaisia yhteiskunnallisia ajattelutapoja. Ei siellä tarjota edes vaihtoehtona vaikkapa anarkismia tai kapitalismia ja marxilaisuutta yms. keskenään samalla viivalla, vaan oppiaine käsittelee sellaisia asioita kuin että millainen on Suomen oikeusjärjestelmä, millaisia tukia Kelasta saa, miten korot vaikuttavat talouteen, miten pankit toimivat, millaisia vaaleja Suomessa on, miten äänestäminen tapahtuu, millaisella matematiikalla edustuspaikat jaetaan vaalitustulosten perusteella, miten rahaa käytetään jne.
Katsomusaineidenkin opetuksesta saa helpommin neutraalin oloista, jos jättää katsomukset ikään kuin sisäisten ajattelutapojen osalta käsittelemättä, ja käsittelee etupäässä vain ulkoisesti havainnoitavissa olevia asioita.
Oppikirjassa on usein myös osio poliittisista puolueista. Osa opettajista hyppää puolueiden esittelyt yli, kun katsoo että se osio ei ole neutraali (kuvaus on liki väistämättä aina jollain tavalla vinoutunut ainakin jonkun puolueen osalta ainakin jostain näkökulmasta). Osa taas saattaa siinä joko tietoisesti tai tiedostamattaan levittää sellaista poliittista aatetta, mitä itse edustaa, tai kritisoida erityisesti sellaista ajattelua, jota itse vierastaa. Opettajiakin on moneen lähtöön.
Tässä mielipidekirjoituksessa on mielenkiintoista pohdintaa. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että hätiköityä ratkaisua ei pidä tehdä vain säästöt mielessä, vaan pohtia asiaa laajasti ja monelta kannalta.
Katselin joitain uskonnon oppisisältöjä ja ainakin lukiossa voisi mielestäni hyvinkin yhdistää eri uskontojen kurssit. Yhteisten kurssien lisäksi koulu voisi toki tarjota koulun omana kurssina jonkin kurssin uskonnoille erikseen.
Voisin myös ajatella hyvinkin sitä mallia, että alakoulussa (lk1-6) olisi oman uskonnon opetusta, yläkoulussa (lk7-9) yhteinen katsomusaine. Toki tällaisessa mallissa riippuu opetuksen sisällöstä, kuinka hyvä ja toimiva se olisi. Opetuksen tulisi kattaa niin eri uskontojen kuin uskonnottomuuden historia ja näkemykset kurssien sisällön mukaan.
En pidä mitenkään välttämättömänä nykyisen mallin muuttamista, mutta en myöskään mahdottomana. Kokonaan yhteistä opetusta kaikilla luokka-asteilla en kuitenkaan kannata. Ainakin alakoulussa saisi säilyä oman uskonnon opetus.
Islamiin tutustumassa eilen.
Toivottavasti linkki aukenee:
Kolmen piispan yhteinen kannanotto. Jes!
Yhteinen katsomusaine sivuuttaa vähemmistöjen oikeudet | HS.fi
Kirkko ja kaupunki -lehdessä on aika osuvasti kirjoitettu koulun uskonnollisuudesta.
Kun lapsi joutuu kohtaamaan koulussa sisältöjä, jotka ovat perheen arvojen vastaisia, se voi aiheuttaa epävarmuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta.
Miksi hengellinen sisältö on ongelmallista, mutta ideologisesti latautunut kulttuurisisältö ei?
Jotta koulu olisi jokaiselle oppilaalle turvallinen tila, myös konservatiivisia vakaumuksia olisi kohdeltava kunnioituksella.
Uuden musiikin musiikkivideoista monet ovat kyllä hyvin pornahtavia, että on väärin, että semmoisia näytetään alakoululaisille. Voihan olla, että osa lapsista joutuu katsomaan semmoisia kotonaankin, mutta varmaan kaikki vanhemmat eivät halua altistaa lapsiaan suoranaiselle pornolle.
Helsingin piispoilla synkkaa hyvin!
Onkohan tuosta UMK-videotapauksesta olemassa jotain alkuperäistä lähdettä, uutista tms? Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sivuilta ei löytynyt mitään materiaalia tuollaisesta, eikä Googlekaan löydä muuta tasa-arvolautakunnan ja UMK:n yhdistävää hakutulosta kuin tuon mielipidekirjoituksen. Olisi kiinnostavaa tutustua tarkemmin, mistä on kysymys. Minkälaisia videoita on näytetty, ja minkä ikäisille alakoululaisille? Ikähaitarihan on aika laaja. Onko oppilas pyytänyt poistua luokasta, ja kielletty, vai onko vain jätetty etukäteisesti ilmoittamatta asiaa vanhemmille?
Ymmärtääkseni vanhempi on kirjoittanut aiheesta, mitä on kuullut lapseltaan. Ei kai tästä ole välttämättä missään muualla mustaa valkoisella.
Hän väittää, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on käsitellyt tapauksen syksyllä 2025.
On voinut käsitelläkin. Musiikinopetuksesta kai harvemmin pyydetään vapautuksia vakaamussyistä, vaikka tiettävästi jotkut kristilliset ryhmät eivät hyväksy populaarimusiikkia, ja on olemassa muslimeja, jotka eivät hyväksy mitään musiikkia.
Nykyään on vaan se ongelma että populaarimusiikkiin liittyvät videot ja kuvallinen aineisto on usein seksististä ja pornograafista.
Seksiä ja pornografiaa ollaan tuomassa yleisesti hyväksytyksi osaksi luovaa ilmaisua.
Hyvä esimerkki oli Aalto-yliopiston kurssi, Valta ja performatiivisuus, jonka osana oli kurssin opettajan, Aku Meriläisen, itse kuvaamaa pornograafista aineistoa, jota hän julkaisi Only Fansissa. Ymmärrän miksi pornograafinen kuvasto on tärkeää käsitellä tuolla otsikolla nimetyllä kurssilla, mutta sen käsitteleminen ei vaadi pornografian katsomista. Ymmärtääkseni opettaja oli kuitenkin etukäteen ilmoittanut että tietyille tunneille ei tarvitse osallistua eivätkä ne poissaolot vaikuta kurssin kokonaisarvosanaan. Oppilailla oli kuitenkin se tunne että tullakseen otetuiksi hyvinä opiskelijoina, heidän pitäisi olla paikalla.
Ala-ikäisille oppilaille ei missään nimessä tule näyttää koulussa pornograafista kuvastoa, mitä suurin osa kevyen musiikin videoista tavalla tai toisella sisältää, vaikka lapset tälle koulun ulkopuolella tietysti altistuvatkin. Tosin, peruskoulun tunneilla on jo jaettu sitä surullisen kuuluisaa kirjaa, joten missä nyt yksi musiikkivideo enää tuntuu.
IS:n jutusta.
IS tavoitti tiistaina Aku Meriläisen, joka ei suostunut haastatteluun. Helsingin Sanomille hän kuvaili maanantaina tilannetta harmittavaksi ja kertoi, miten opetustilanteesta oli pyritty tekemään turvallinen. Paikalla ei tarvinnut olla. Meriläisen mukaan oli luontevaa, että hän esiintyi luennoijan valta-asemasta huolimatta itse pornossa, koska video liittyy vahvasti hänen tutkimukseensa.
Meriläinen kertoi HS:lle, että videosta oli kerrottu opiskelijoille viikkoa aiemmin ja lisäksi lähetetty sähköposti. Luennolla pidettiin ensin alustus, jossa keskusteltiin suostumuksesta ja rajoista ja Meriläisen mukaan kerrottiin selvästi, mitä videolla näkyy. Ennen play-napin painamista pidettiin tauko, että luennolta voi halutessaan lähteä.
Aallon varadekaani Rasmus Vuoren mukaan seksuaalisuutta koskevan taiteen käsittely on tavallinen osa taiteen opetusta.
– Myös marginaali-ilmiöiden käsitteleminen kuuluu koulutukseen ja opetukseen. Yleensä sitä arvostetaan todella paljon, koska se antaa opiskelijoille valmiudet käsitellä samoja teemoja, kun he valmistuvat opettajiksi, hän kertoi maanantaina IS:lle. Tällaista Onlyfans-sisältöä tekee oppilaille pornoa näyttänyt Aku Meriläinen - Ilta-Sanomat
Tämä tapaus liittyy myös siihen, että useat taiteilijat ovat pohtineet onko heidän arvojensa mukaista hakea apurahoja samalta taholta, joka myönsi Meriläisen pornoon taideapurahan.
On surullista, että pornografiasta kieltäytyminen koulussa on nykyään liitettävä uskonnolliseen vakaumukseen. Enää ei riitä että sille on moraalisia ja eettisiä syitä, ilman uskontoa.
Aalto-yliopiston tapauksessa rehtorin kommentti on ymmärrettävä. Tulevat opettajat joutuvat myöhemmin työssään kohtaamaan näitä aiheita, joten on tärkeää että he ovat valmistautuneet. Mutta miksi aiheesta opettaa henkilö, joka itse tekee pornograafista performanssia taiteen nimellä?
Jos koulussa opetetaan vallasta ja performatiivisuudesta, joita demonstroidaan pornografian keinoin, olisi ainakin toivottavaa että siinä yhteydessä muistutettaisiin että suurin osa kaupallisesta pornografiasta liittyy ihmiskauppaan.
On saattanut käsitellä julkaisematta ratkaisua kuitenkaan netissä. Katsoin Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan vuoden 2025 ratkaisuja. Siellä yksi osui silmiin:
Vakaumukseen perustuva syrjintä terapiapalveluissa
Hakija katsoi tulleensa syrjityksi, kun häneltä evättiin pääsy yksityisen ammatinharjoittajan tarjoamiin terapiapalveluihin. Hakija oli varannut terapeutilta maksuttoman tutustumiskäynnin. Hakijan mukaan käynti sujui hyvin siihen asti, kunnes hän kertoi taustastaan energiahoitojen parissa ja siitä, että hän kokee saavansa yhteyden niin sanottuun ”lähteeseen”. Hakijan kertoman mukaan terapeutti toi tällöin esiin oman uskonnollisen näkemyksensä ja ilmoitti, ettei voi toimia hakijan terapeuttina tämän vakaumuksen vuoksi. Vastaaja kiisti syrjinnän ja katsoi, että kyse oli tutustumiskäynnistä eikä varsinaisesta terapiasuhteesta. Vastaajan mukaan hänen osaamisensa ei kattanut energiahoitoja, eikä hän ollut kieltäytynyt toimimasta hakijan terapeuttina, vaan toi avoimesti esiin osaamisalueensa sekä hakijan mahdollisuuden hakeutua muiden terapeuttien vastaanotolle. Vastaajan mukaan hakijan kertomus käynnillä käydystä keskustelusta perustui hänen omiin tulkintoihinsa.
Lautakunta katsoi, että kyse oli yksityisen ammatinharjoittajan yleisölle tarjoamasta terapiapalvelusta, joka kuuluu yhdenvertaisuuslain soveltamisalaan. Terapiapalveluiden tarjoamisessa on kyse palvelujen tarjoamisesta yleisölle, eikä elinkeinovapaus oikeuta asiakasvalintoihin, jotka johtavat yhdenvertaisuuslaissa kiellettyyn syrjintään. Lautakunta katsoi, että hakijan energiahoitoihin ja ”lähteeseen” liittyvä elämänkatsomus voitiin rinnastaa laissa tarkoitettuun vakaumukseen. Kun terapiasuhdetta ei jatkettu sen jälkeen, kun hakija oli tuonut esiin vakaumuksensa, asiassa syntyi olettama vakaumukseen perustuvasta syrjinnästä.
Lautakunta piti hyväksyttävänä tavoitteena sitä, että terapeutti ottaa vastaan vain sellaisia asiakkaita, joiden kohdalla hän kokee ammattitaitonsa riittävän. Vastaaja ei kuitenkaan esittänyt selvitystä siitä, miksi hakijan tausta energiahoitojen parissa olisi estänyt terapiasuhteen jatkumisen, kun hakija oli hakeutunut terapiaan saadakseen apua arjen ja ihmissuhteiden tueksi. Lautakunta kiinnitti huomiota myös terapiapalvelun luonteeseen, joka perustuu osapuolten väliseen luottamukseen ja turvalliseen vuorovaikutukseen. Hakijan kertomusta tukevana seikkana lautakunta piti sitä, että hakija reagoi tilanteeseen viipymättä lähettämällä vastaajalle jo seuraavana päivänä viestin, jossa hän kertoi kokeneensa kohtelun syrjivänä uskontonsa perusteella. Vastaaja ei vastannut viestiin eikä muutoin pyrkinyt oikaisemaan tilannetta.
Lautakunta katsoi, että vastaajan menettelyssä oli kyse hakijaan tämän vakaumuksen perusteella kohdistuneesta välittömästä syrjinnästä, ja kielsi vastaajaa uusimasta syrjintää.
Lautakunta suositti vastaajaa maksamaan hakijalle 1 000 euron hyvityksen häneen kohdistuneesta syrjinnästä.
Pidän ainakin tuota lautakunnan ratkaisua varsin erikoisena. Ensinnäkään usko energiahoitoihin ainakaan yksinään ei ole vielä vakaumus. Sen lautakunta itsekin havaitsi, kun katsoi, että kyse oli vakaumuksen sijaan rinnastuksesta vakaumukseen. Koko asetelmakin on erikoinen. Lautakunta on ensin ottanut vastaan hakijan kertomuksen. Sitten pyydetään lausuntoa terapeutilta - jota sitoo lakisääteinen salassapitovelvollisuus potilassuhteen asioihin. Hän saa lausua, että asiakas on kertonut nyt vain omia tulkintojaan, mutta ei kaiketi saa kertoa mitään esimerkiksi siitä, minkä takia potilas oli vastaanotolle hänen käsityksensä mukaan tullut - koska tuollainen lautakunta ei ole terveydenhuollon viranomainen tai tuomioistuin, jolle taustoista saisi salassa pidettävällä tavalla kertoa. Lautakunnalle toimitetut asiakirjat saa kuka tahansa pyytää julkisuuslain nojalla tietopyyntönä. Niistä saatetaan jotain yksityiskohtia tarpeen mukaan salata, kuten asianosaisen nimi, mutta lausunnon antaja ei voi etukäteen tietää, mitä salataan ja mitä ei. Kirjallisena näyttönä asiasta oli tilannetta lähellä olleesta ajankohdasta vain hakijan vastaajalle lähettämä viesti, johon ei kukaan koskaan mitään vastannut. Lautakunta oletti, että reagoimattomuus viestiin oli näyttöä siitä, että viestin väitteet olivat totta. Lautakunta ei toisaalta selvittänyt, oliko viesti edes saapunut perille tai olisiko sitä avattu. Työelämässä moni saman organisaation ja sen hetken asiakaskunnan ulkopuolelta tuleva viesti päätyy lukemattomana roskakoriin tai jätetään vain avaamatta. Yksityiskohtia koskevien oikaisujen kirjoittelu sellaisille, joita ei asiakkaiksi tavoitella, taas nähdään ajanhukkana.
Yhdenvertaisuuslain mukaan “Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Kirjaimellisesti luettuna ammatinharjoittajille voisi olla kiellettyä järjestää vaikkapa monia pelkästään lapsille suunnattuja harrastuksia: jos joku aikuinen ilmoittautuisi mukaan, eikä häntä ryhmään otettaisi, hän voisi väittää syrjintäolettaman täyttyneen. Jos vaikkapa uimataidoton aikuinen ilmoittautuisi vaikkapa lasten uimakouluun, ja sitten häntä ei otettaisi mukaan, voisi tämä hakea lautakunnalta näkemystä siihen, onko tapahtunut syrjintää. Järkeäkin saa kuitenkin käyttää.
On erittäin järkevää, että ensimmäisellä käyntikerralla terapeutin kanssa punnitaan molemmin puolin, halutaanko pidempään hoitosuhteeseen edetä. Aina kemiat eivät niin sanotusti kohtaa. On yleensä potilaan etu, että terapeutti ja potilas eivät ole niin eri aaltopituudella, etteivät edes ymmärrä, mitä toinen puhuu, ja että millaisia ovat tälle pätevät perustelut.
Vastuullisten terveydenhuollon ammattilaisten nimenomaan tulisi kieltäytyä aloittamasta hoitoa, jos kokee että ei kykene auttamaan jotain potilasta, ja ohjata sellaisen perustellun, vaikuttavan ja turvallisen avun pariin, joka potilasta paremmin auttaisi.
Tuollaisiin toimielimiin saattaa hakeutua töihin ja luottamustehtäviin erityisesti sellaisia, joilla on tietynlaisten asioiden edistämiseen henkilökohtaisia intressejäkin. Kun lisäksi nykyiset henkilöt todennäköisesti valitsevat seuraajat, järjestelmissä voi tapahtua kuplautumista herkästi.