Yhä vain tuntuu siltä, ettei toista näkökulmaa edes haluta ymmärtää. Jos puhutaan “avioliitosta”, ja siitä ketkä sen “saavat solmia”, niin kaikki se perustuu näkemykselle siitä mitä avioliitto on ja miksi se on.
Oma näkemykseni on, että kukaan yksittäinen ihminen, tai mikään pari, ei tarvitse avioliittoa eikä oikeutta solmia se. Avioliitto on yhteiskunnallinen järjestelmä ja sillä on yhteiskunnallinen tarkoitus. Se, että syntyvyys saataisiin kanavoitua tapahtuvaksi vakiintuneen parisuhteen kautta, ilman ylimääräisiä vanhempia perheen ulkopuolella.
Ihmiset tarvitsevat vain oikeuden elää kenen kanssa haluavat.
Tämä oikeus homopareilla oli jo, ja lisäksi heitä varten luotu instituutio, joka ei kelvannut.
Mutta mä ajattelen että “vastaista” on se, että rajoittaa ihmisryhmän oikeuksia tai vaikka ilman hyviä perusteluja kirjoittaa, että oikeuksia olisi hyvä rajoittaa, tai että oikeudet johtavat ongelmiin.
Keskustelu on mahdotonta, jos avioliittonäkemys nähdään tietoisena ja tarkoituksellisena joidenkin “oikeuksien” rajoittamisena. Lähisukulaiset eivät edelleenkään saa mennä naimisiin keskenään. Miksiköhän? Olisiko sillä jotain tekemistä tuon mainitsemani avioliiton merkityksen kanssa…?
Jotain on kyllä hukassa, jos avioliitto nähdään pelkästään tai ensisijaisesti “oikeutena”, jonka saa käyttää tai olla käyttämättä. Avioliittohan rajoittaa oikeuksia monellakin tavalla, ja säätelee mm. sitä miten ja millä ehdoin saaadaan erota. Siis asioita, joita aikuiset ihmiset voisivat sopia keskenäänkin…
Kuten olen sanonut, minusta heteropareilla ei tulisi olla samoja oikeuksia kuin homopareilla. Ja siksi avioliiton tulisi olla vain heteropareille. Eli avioliitto itsessään on “heterovastainen”.