Kristillinen avioliittokäsitys ja yhteiskunta

Ihan yleisesti mediavaikuttamisesta kirjoitin. Jos olisin tarkoittanut juuri sinua, olisin kirjoittanut “haluat”. Mutta enhän minä voi sellaista sinusta tietää…

No, puheesi mediavaikuttamisesta on tietysti totta. Sitä voi käyttää haluttuun suuntaan ja haluttuja asioita painottaen. Tällä hetkellä en olisi kyllä sen suhteen kovin huolissani, että valtamedia erityisesti haluaisi antaa homoista negatiivisen kuvan…

1 tykkäys

Mistä johtunee, että tasaiseen tahtiin julki tulevissa katolisen kirkon (mies)pappien tekemissä laajoissa lasten hyväksikäyttöjutuissa uhrit ovat lähes aina poikia?

Eikös nuo tapaukset ole sattuneet pääasiassa sisäoppilaitoksissa? Jossa miehet opettavat ja ohjaavat poikia, ja naiset tyttöjä ihan toisissa paikoissa, vai?

Laajempi juuttu. kannattaa lukea tuo aiemmin linkitetty blogi.

Jaahas. Onkos täällä joku viikatemies huitonut kun on kommentteja leikattu pois, ja tärkeitä linkkejä.

Sateenkaarikansojen tuki vai jesuiittojen vehkeilyitä?

1 tykkäys

Mikäli tarkoitat poistamaani viestiä, niin se olisi ollut offtopicia.
Tästä kertova ketju on olemassa ja “laventelimafian” touhuista kertoo siellä Oskari Juurikkalan blogi; Saako puhua avoimesti.
Ketju on tuolla;

Pappia kutsutaan isäksi, koska perhe ja kirkko kuvaavat toisiaan, ja pappi on kuin perheenisä. Perhe on ecclesia domestica eli kirkko pienoiskoossa ja kirkko taas on Jumalan perhe. Kirkko ja perhe vastaavat monin tavoin toisiaan, esimerkiksi molemmat ovat toisaalta armon ja rakkauden yhteisöjä, mutta toisaalta niihin kuuluu myös muodollinen järjestys.

Jeesuksen kysymys, “jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista” (Joh 3:12), tarkoittaa muun muassa, että jos ei ymmärrä isyyden merkitystä perheessä, ei voi ymmärtää myöskään, mitä tarkoittaa Taivaan Isä tai isänvirka kirkossa.

6 tykkäystä

Hyvin puhuttu! Totisesti 20 merkin arvoisesti hyvin puhuttu.

1 tykkäys

A post was merged into an existing topic: Sääntöjen vastainen ja siksi tänne siirretty

Yksi viesti poistettu. Myös Unkarin sisäpolitiikkaan liittyvä poliittinen keskustelu on kielletty.

A post was merged into an existing topic: Moderointikeskustelu

Tilapäinen paluu foorumille… Tänään aamupäivällä luin teleluurin kautta jonkin artikkelin (jota en nyt millään löydä…) jossa joku yliopisto-eksegeetti hyvin voimallisesti oli todistavinaan kuinka kirkon perustevaliokunta meni metsään raamattu-argumentoinnissaan - ja muutenkin - rajatessaan kirkon avioliittokäsityksen vain miehen ja naisen väliseksi.
Tämä eksegeetti oli esitelmöinyt joskus alkuvuodesta laajemminkin aiheesta vartija-lehdessä. (Ei liene myymälä- ja teollisuusvartijoiden ammattilehti…)
Kuingasajatus oli se, että Raamatun sanomaa ei pidä missään tapauksessa tulkita fundamentalistisesti vaan kulloisenkin ajan yleisten moraali- ja muiden normien mukaan. Koska kirkko ei Paavalin tapaan opeta että ehdoton selibaatti ja pariutumattomuus on tavoiteltava hyve, ei sen pidä yrittää vedota Paavaliin myöskään homoliittoja vastustaessaan.

1 tykkäys

Konservatiivisen kristillisyyden nousu Unkarissa on kielletty keskustelunaihe kons.krist-palstalla - Loogista?

(Tämä sopisi myös omituisesti huvittavaksi)

Halusin saada käsistä pois tämän tekstin. Joku ehti lukita keskustelun, johon se oli tarkoitettu. Mutta luulen, että täällä on sille täysin oikea ja sopiva koti. Niinpä siis:

Omistan pienen pinon Puolimatkaa, josta olen noin puolet eli sanotaanko neljännesmatkan lukenut. Siksi en tuota luultavasti aio ostaa enkä lukea. Mutta olisin silti kiinnostunut, jos joku tiivistäisi, että mistä näkökulmasta hän tuon esittää, tai miten syvälle menee analyyseissään.

Itse lähestyn koko sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden vallankumousta ensin siitä näkökulmasta, että perversion käsite selittää siitä metafyysistä kautta melko paljon. Ne siis, ketkä pitävät sanaa vain moraalisena paheksuntana, eivät ymmärrä, mistä siinä on kyse. Kun jotkut kulttuurimarxistit sanoivat, että heidän visioissaan siintää yhteiskunta täynnä monimuotoisia perversioita, niin heillä oli tämä metafyysinen ajatus siinä, mutta he eivät olleet ajatuksen sisällöstä aivan tarkkoja.

Sheldon Bachin The Language of Perversion and the Language of Love sisältää jonkun yksiselitteisen määritelmän, josta kaikki monimuotoiset ilmenemismuodot ovat vain versioita tai seurauksia. Etsin sen kirjasta ehkä myöhemmin.

Toinen on erilaisuuden tyrannia. Joka ei tarkoita sitä, että käytännössä vaaditaan oikeuksia kaikille tahoille, jotka on nimetty erilaisuutta ilmentäviksi. Tai että tämän oikeuksien vaatimisen ja niiden toteutumisen vahtimisen kautta sorretaan normiväestöä. Vaan sitä, että koko sen käsittäminen, mitä tarkoitetaan yksilöllä tai ihmisellä, typistyy erilaisuudeksi. Silloin katsotaan vain sitä, että kenellä on valtasuhde kehenkin, koska hän on erilainen kuin tämä toinen. Ihmiset siis menettävät substanssinsa.

Koska kristityt ja kristinusko perustuvat substanssille ja väitteille substanssista, he ovat tästä syystä vähiten erilaisia kaikista. He ovat se maaperä, mistä muiden erilaisuus ponnistaa. Siis erilaisuus ylimpänä metafyysisenä tekijänä johtaa aina sortoon ja edellyttää sortoa, mutta se ei ole lähtöisin käytännön tasolta, vaan tulee mukaan jo periaatteista.

Toisaalta Puolimatka saattaa tarjota vallankumouksen uskonnollisiksi juuriksi gnostilaisuutta. Joka ilmenee siten, että on selkeä ruumiin ja hengen kahtiajako. Koska henki on kaikki ja ruumis ei ole mitään, voidaan hengen lähtökohdista ruumis määritellä mielivaltaisesti ja sitä voidaan myös käyttää mielivaltaisesti. Gnostilainen ajattelu on aina ollut kahtalaista tässä, että ruumis pitää toisaalta sekä hylätä että torjua, mutta toisaalta sen kanssa voi vähän törsätä. Seksuaalinen hurjastelu, ruoalla mässäily ja runsas alkoholin käyttäminen ehkä ilmeisimmät esimerkit.

Ihmiset tarkoittavat gnostilaisuudella niin akateemisesti kuin nojatuolifilosofisesti monia eri asioita. Siksi, kun joku puhuu gnostilaisuudesta, on mielestäni aiheellista aina avata, mitä kyseinen henkilö tarkoittaa sillä juuri siinä tilanteessa. En kuvittele, että on olemassa joku yksiselitteinen gnostilaisuuden määritelmä. Tai en ole ainakaan vielä kyennyt löytämään sellaista.

Tämä taas saattaa liittyä okkultismin määritelmään, että gnostilaisuus ei lopulta ole mikään tiettyä kokoelma teesejä tai oppeja, vaan kaiken tiedon ja tietämisen luhistuminen pelkäksi vallaksi ja olemiseksi.

Joka liittyy siihen, että gnosis ei tarkoita tietoa, joka on salaista siksi, että sitä ei kerrota kaikille. Vaan tietoa, joka on salaista siksi, koska se ei ole tietoa vanhassa merkityksessä ollenkaan, vaan jonkinlaista subjektiivista, miinusmerkkistä tietoa. Esimerkiksi Marxin ajattelu oli jo syntyessään gnostilaista, vaikka sitä miten hämäyksen vuoksi kutsutaan tieteelliseksi tai materialistiseksi. On gnostilainen ajatus, että on mahdollista luoda spekulatiivinen, mielen sisäinen todellisuus ja sitten yrittää toteuttaa se jaetussa, fyysisessä, konkreettisessa todellisuudessa.

Helpoiten tämä näkyy siinä, että tasa-arvo on aina spekulatiivista. Se on jotain, mitä ei ole todellisuudessa. Joten se on tällainen gnostilainen idea, vaihtoehtoinen tietämisen tapa, joka yritetään pakottaa tämän konkreettisen todellisuuden päälle. Joka toisaalta edellyttää nimenomaan sortoa, pakkoa ja väkivaltaa. Mutta on toisaalta perverssi operaatio, koska siinä pitää samaan aikaan tietää ja olla tietämättä sama asia. Jotkin asiat ovat todellisuudessa erilaisia ja jonkin tavoitteen tai tarkoituksen kannalta niillä on silloin eri arvo, mutta tämä spekulatiivinen, parempi tieto sanoo, että niin ei ole.

Minun kannaltani tämä on helppoa. On vain yksi todellisuus, josta parhaiten kertovat Aristoteles ja pyhä Akvinolainen ja jonka keskeinen osa on ilmoitus, joka koostuu Raamatusta ja Katolisen kirkon traditiosta. Sen jälkeen kaikki muut ovat erilaisessa kapinoimisen tai tiedon etsimisen prosessissa siihen nähden.

Uskonnolla tarkoitetaan, tässä tapauksessa, sitä käytännön prosessia, jossa tämän tiedon ja todellisuuden mukaan eläminen ja siihen sopeutuminen toteutuu. Kun taas Marxin ajattelu on avoimen militantti kapina tätä todellisuutta vastaan. Kapina, jossa todellisuus yritetään alistaa ja valloittaa puhtaalle spekulaatiolle. Kaiken lisäksi ei ole niin, että kaksi tasaväkistä puolta syyttäisi toisiaan siitä, että itse puhuu totta ja toinen vain spekuloi, vaan Marx on käsittääkseni asiasta varsin avoin.

Mutta olisi oikeasti kiva tietää, että minkä verran se Puolimatka on tästä hoksannut.

Samaan aikaan on selvää, että nykyiset vapaudet eivät ole mikään pysyvä tila, vaan ainoastaan väline tai menetelmä entisen järjestelmän hajottamiseen. Siinä lopputuloksessa, mitä tällä kaikella oikeasti tavoitellaan, ei hirveästi juhlita kenenkään vapauksia.

3 tykkäystä

Jos olisi enemmän aikaa, niin syventyisin paremmin taas siihen kirjaan. Siitä on jo jonkun aikaa kun luin sen. Joitain poimintoja voin tähän laittaa sisällysluettelosta:
Istarin palvontakultti
Kulttiprostituoitujen keskeinen merkitys
Pakanuuden androgyyninen ihanne
Ilmestyskirjan kuvaus Babylonian uskonnosta
Kanaanilaisten lapsiuhrit - Lapsia uhrattiin Molokille ja Baalille- Molok-jumalan vatsassa paloi tuli, lapsi asetettiin patsaan käsivarsille niin, että hän paloi kuoliaaksi (vastasyntyneistä 4-vuotiaisiin)
Seksuaalisen vapauden gnostilaiset juuret
Elosteleva gnostilaisuus
Uskonnon pervouttaminen - Alkuvaiheessa osa uskonnollisista yhteisöistä pakenee “tietämättömyyteen” eli haluttomuuteen tietää asioita, joiden tietäminen saattaisi heidät ristiriitaan yleisen mielipiteen kanssa ja siten vaarantaisi heidän suosionsa ja julkisuuskuvansa. Tätä “tietämättömyyttä” perustellaan rakkaudella. Yhteisöt alkavat opettaa, ettei Raamatun pohjalta ole mahdollista tietää, onko avioliitto tarkoitettu naisen ja miehen väliseksi elinikäiseksi liitoksi.

Sori, en ehdi enempää nyt. Osta tai lainaa hyvä ihminen se kirja. Sitä on kyllä välillä melko ahdistavaa lukea. Toisaalta se ei ole kaikkein helppolukuisimpia, mutta ei se sinulle taida olla mikään ongelma.

Tästä olen vakaasti samaa mieltä. Vallankumoukset keskittyvät aina niin entisen systeemin hajottamiseen (ja usein sen kannattajien eliminointiin), ettei ole laittaa paukkuja sen olettamansa tilalle syntyvän “paratiisin” rakennuspuiksi.

Näitten vallankumousten tekijät jumalallistavat itsensa uuden maailman luojiksi, mutta kykyjä heillä siihen ei ole, eikä voisikaan olla. Unohtavat sen että edustavat langennutta ihmistä siinä kuin me muutkin, ja teoriassa hyväkin tavoite onnistutaan käytännössä pilaamaan meidän langenneitten ihmisten todellisuudessa yrittämänä.

Minä veikkaan, että se ei heitä suuresti haittaa. Monet pakanalliset kuningaskunnat ovat pysyneet pystyssä ilman kristinuskon vaikutusta asioihin. Toisaalta ajattelen, että ihmiskunta ei ikinä ole omillaan. Sillä on lankeemuksessa aina seuranaan henkimaailman pimeä puoli, jolla on oikeus vaikuttaa siihen, koska itsessään pelkkä Jumalan torjuminen antaa niille oikeuden siihen. Tämä ei ole mitenkään väärin tai julmasti tai ilkeästi Jumalan taholta—aivan kuin ihmiskunnalla olisi olemassa joku neutraali positio, josta käsin valita—vaan valinta on aina Jumalan puolesta tai vastaan.

Toisaalta ajatus olemassaolosta, jossa ihminen voisi olla pelkkä materiasta noussut eläin, eikä tuhota itseään tai antautua aina vain paheneville perversioille, ei ole mahdollinen. Siinä on sellainen paradoksi, että kaikenlaiset marxilaiset ja vasemmistolaiset liikkeet käyttävät ajattelua, jonka mukaan ihminen on pelkkä eläin. Mutta pelkästään se, että he voivat olla liikkeenä tai ideologiana olemassa, on riippuvainen ihmisen rationaalisuudesta, joka ei ole pelkän materian ominaisuus. Mitä järkeä ihmisen on ajatella tarkoitusta tai merkitystä, jota ei ole olemassa, ja perustaa olemassaolonsa sen varaan? Ei ainoastaan, että a) onko se oikein tai b) onko se järkevää, vaan että c) onko se edes mahdollista?

On ero siinä, jos ajatellaan, että ihminen sinänsä on jotenkin kykenevä ammentamaan merkitystä itsestään. Mutta sitten ihminen “lankeaa”, niin se ihmisen itseriittoinen puhtaus jotenkin tahriintuu ja pilaa kaiken. Olen käsittänyt, että protestanttisesta lähtökohdasta asia aina päädytään mieltämään tällä tavalla. Siinä puhutaan, että on toisaalta joku ihmisen itseriittoisuus, mutta on joku de facto korruptio siinä itseriittoisuudessa, mikä pilaa kaiken. Se voidaan eksplisiittisesti kiistää se itseriittoisuus, mutta se jää implisiittisesti jäljelle tietyistä syistä.

Tästä voi ymmärtää, että protestanttisessa teologiassa ihminen ei ole langennut kokonaan, vaan ihminen on oikeastaan langennut materiaan. Siis klassinen gnostilaisuuden määritelmä. Tai oikeastaan ihminen on “langennut materiassa”, ja siksi hänen pitäisi myös “pelastua materiassa”, mutta hän ei kykene. Tästä seuraa, että materiassa itsessään, johon ihminen on langennut, hänellä voi periaatteessa olla aivan mukavat oltavat. Vaikka lankeemus käytännössä sitten sotkee kaiken. Vähän kuin Aku Ankka, joka voi aina melkein onnistua kaikessa, mitä lähtee yrittämään, mutta sitten joku hätäily tai kömmähdys sotkee kaiken.

Katolinen puhetapa taas on, että ihminen on luotu sekä materiaaliseksi että hengelliseksi olennoksi. Ei ole olemassa sellaista loogista mahdollisuutta, että ihminen olisi pelkkä materiaalinen olento. Silloin hänen hengellinen olemassaolonsa sotii sitä vastaan ja pervertoi kaiken. Josta oikeastaan kaikki marxilaiset ja sosialistiset ideologiat ovat ilmentymiä. Niissä ihminen käyttää siis rationaalista, hengellistä luontoaan sen rationaalisen luonnon kiistämiseen. Jos sellainen looginen mahdollisuus voisi toimia, niin ihmisen ja viidakon apinan välillä ei olisi mitään kognitiivista eroa.

Protestantti näkee siis lankeemuksen puhtaasti moraalisena asiana. Ihminen on väärin toimiva eläin, joka olisi onnellinen jos kykenisi olemaan oikein toimiva eläin. Juuri sitä nämä maailmaa hallitsevat oligarkit yrittävät tällä kaikella homorummutuksella: Ihmisen redusoimista eläimeksi, jotta ihmisestä oikeanlaisen koirakoulun kautta voisi tulla onnellinen. Vaihtoehto olisi ihmisen hengellisen puolen tunnustaminen. Mutta kun vitsi on siinä, että protestanttisessa ajattelussa sitä ei ole. Ihminen on vain koirakoulua tarvitseva, mutta sen antamiseen tai vastaanottamiseen kykenemätön olento. Ja protestanttisessa pelastuksessa meistä tulee onnellisia koiria ilman mitään koulua. Eli protestanttinen taivas on käytännössä sisällöltään se, mitä kommunismi tai sosialismi olisivat jos toimisivat, koska kaikki varsinainen hengellinen sisältö tai vaikutus kiistetään.

Protestantismissa siis ihmisellä on yksi luonto. Mutta se on langennut. Tai jotenkin olemuksellisesti moraalisesti paha. Eli se käyttää vääriä keinoja omien tavoitteidensa saavuttamiseen, jotka ovat kuitenkin aina määritelmällisesti materiaalisia. Katolisessa ajattelussa ihmisen luonnossa on kaksi puolta, joista toinen on materiaalinen ja toinen immateriaalinen. Lankeemus on se, että immateriaalinen luonto etsii merkityksensä materiasta eikä Jumalasta. Pelastus on sitä, että ihminen alkaa etsiä kaiken merkitystä Jumalasta materiaalisen olemisen sijaan. Tätä varten katolisuudessa kaikki messut, hartaudet ja rukoukset eivät ole jotain kirkon valtaa massoihin tai jotain pelkkää kulttuuria, vaan ne ovat tätä ihmisen immateriaalisen sielun uudelleen suuntaamista varten.

Protestanttinen ja katolinen ajattelu siis saattavat olla yhtä mieltä siitä, että globaalien sekularistien projekti ei tule toimimaan. Ne antavat kuitenkin asialle täysin eri syyt. Tai niiden käsitys siitä, mitä projektin toimimaan saamiseksi pitäisi tapahtua, ovat täysin erilaiset. Protestanttinen käsitys on jotenkin sekaisin, että a) projekti ei voisi koskaan toimia koska ihminen on ainoan olemuksensa puolesta langennut ja b) projekti toimisi jos kaikki ihmiset abstraktisti tunnustaisivat Jumalan ja ottaisivat vastaan pelastuksen ja eläisivät keskiluokkaista elämää kristillistä seksuaalimoraalia noudattaen. Vähän kuin että meillä olisi jonain päivänä miljardin jäsenen kokoinen LHPK. Ajattelematta yhtään sitä, että minkälaisia ihmisiä se pääosin vetää puoleensa, ja miksi 99 % ihmisistä ei koskaan tule sopimaan kuvaukseen.

Katolinen ajattelu sanoo, että projekti voisi toimia jos kaikki ihmiset tavoittelisivat hengellistä elämää maallisen sijaan. Samaan aikaan se tosin tarkoittaisi sitä, että projektin toimimaan saaminen, eli eläimeksi mielletyn ihmisen suurin mahdollinen materiaalinen hyvinvointi, ei olisi niin pakottavan tärkeää. Mutta sanoo myös, että projekti ei tule toimimaan siksi, että ei käytännössä tapahdu sitä, että koko ihmiskunta tahtoisi elää hengellisinä olentoina ja antaa kaikkensa elääkseen Jumalan yhteydessä. Katolisuuden mukaan siis paratiisi maan päällä ei ole olemuksellisesti ihmiselle mahdoton, koska ihminen voi aina etsiä enemmän Jumalan apua siihen, mutta se on käytännössä mahdoton. Kun taas protestantismi sanoo, että se on hengellisistä lähtökohdista määritelmällisesti, siis olemuksellisesti mahdoton, mutta tämä nimenomaan houkuttelee yrittämään sitä samaa materiaalisista lähtökohdista.

Katolisuus sanoo, että langennut ihminen on puutteellinen olento hengelliseen ja lankeamattomaan nähden. Protestanttinen ajattelu sanoo, että langennut ihminen on kokonaan eri olento, joten koko lankeemuksen olemusta ei tarvitse edes ajatella. Katolinen ihanneihminen on hengellinen ihminen. Protestanttinen ihanneihminen on hyvin materiaaliseen elämään koulutettu ihminen, joka tunnustaa Jumalan. En tarkoita tällä koulutusta yliopistossa, vaan hyvän perheen lapsena kasvamista.

Katolisen pyhitysopin ja spirituaalisen teologian näkökulmasta siis kulttuurimarxistit ja tunnustukselliset luterilaiset ovat samassa veneessä. Heillä on sama käsitys ihmisen hengellisistä mahdollisuuksista ja heidän käsityksensä maallisesta elämästä eroaa yksinomaan moraalin osalta. Ihmisen tavoite ja olemassaolon tarkoitus on olla onnellinen tässä elämässä. Mutta eri mieltä ollaan siitä, saavuttaako hän sen Mooseksen lain noudattamisen vai monimuotoisten perversioiden kautta. Uskon, että näistä löytyy joku synteesi. Tai kultainen keskitie. Sopivasti Moosesta ja Baalia, seuraavaan elämään uskoo sitten ken tahtoo.

En mielestäni sano tässä mitään uutta enkä shokeeraavaa. Katolisesta näkökulmasta koko protestantismin historia on ollut yksi etenevä luopumus. Siksi joku ajatus jostain puhtaasta tai puhdasoppisesta protestantismista on absurdi ja täysin akateeminen. Luther ja Calvin ovat osa sitä samaa vallankumousta, mitä vastaan Ahvio polemisoi. Pelkkä moraalisten positioiden veivaaminen edestakaisin on pelkkä hämäys. On myös teknisesti validia sanoa, että homoseksissä on jotain, mikä ei tee ihmistä onnelliseksi. Mutta se ei ole se syy, miksi kristinusko on sitä vastaan kielteinen. Mutta ei se syy ole pelkkä eksplisiittinen käskykään.

Ihmiskunta pysyi kasassa ennen kristinuskoa siksi, että sen piti keskittyä pysymään elossa. Uskon, että nyt on niin paljon enemmän mahdollisuuksia elää kuin tyytyväinen eläin, että ihmiskunta tekee itsestään elinkelvottoman. Tai kristinusko ja materiaalinen hyvinvointi ovat tarjonneet ihmiskunnalle sellaisen kokemuksen materiaalisesta onnesta, ettei se kykene enää motivoitumaan itsensä säilyttämiseen ilman sitä.

Ihminen oli onneton. Ihminen löysi Jumalan ja tuli onnelliseksi. Ihminen kadotti Jumalan, mutta tahtoi pitää kiinni onnellisuudestaan. Ihminen kadotti onnellisuutensa. Mutta ei tahdo enää löytää Jumalaa, vaan ainoastaan onnellisuutensa. Diagnoosi, jonka tekisin, on se, että nykyiset kristillisyyden muodot eivät enää edes edusta Jumalaa missään merkittävässä mittakaavassa, vaan ovat lähinnä höysteitä niille, kenen psyykkinen, materiaalinen ja sosiaalinen onnellisuus ovat vielä tallella. Argumenttini kaikkia Rod Dreheristä innostuneita protestantteja vastaan on se, ettei heillä ole koskaan ollutkaan mitään kulttuuria, mitä he voisivat fantasioida säilyttävänsä jossain luostarilaitoksessa jonkin kriisikauden yli.

3 tykkäystä

Tämä on oikeastaan se sama minkä kokemisen kautta kirjoitin ketjun siitä miten länsimaisen yhteiskunnan kehitys ja hyvinvointi on rakennettu kristinuskon perustalle, mutta nyt länsimaiset yhteiskunnat ovat hylkäämässä kristinuskon. Sahaa sitä oksaa minkä varassa istuu, eikä ymmärrä mitä on tekemässä.

Kirjoituksessasi oli paljon teräviä havantoja.

Olisi milenkiintoista tietää, mitä vapauksia tässä nyt tarkoitat. Mitkä ovat siis ne vapaudet, jotka pitäisi poistaa, jotta kaikki olisi paremmin.

Lisäksi, jos jotain vapauksia poistetaan, löytyy kyllä niitä jotka silti elävät näiden poistettujen vapauksien mukaisesti. Heitä tietysti pitää sitten rankaista, muutenhan nämä vapaudet olisivat voimassa. Millaisia rangaistuksia pitäisit toivottavan?