Minusta määritelmällisesti ei pitäisi lähteä hoitamaan asioita siten, että koska jokin ideaali tai kaunis ajatus ei kuitenkaan toimi, niin mennään sitten sen mukaan miten haitat saadaan minimoitua. Se ei ole kristillistä. En tarkoita sitä, että ideaalista poikkeaminen tulisi sanktioida, mutta ideaalia nimenomaan tulisi pitää esillä ja puhua pääsääntöisesti siitä. Poikkeuksiin tulisi suhtautua rakkaudella ja lempeästi, mutta ei siten että niiden perusteella luodaan uusia ideaaleja. Poikkeuksille ei tule loppua.
D