Tästä ovat jotkut rohkeat miehet avautuneet. Ja mielestäni miesten asemasta, roolituksesta ym. pitäisi puhua enemmän.
2 tykkäystä
On vain yksi asia, mikä on pahempi kuin mies: VHM .
Kieltämättä uhriutumista mediassa jne. on kyllä tullut viime aikoina enemmän valkoisilta heteromiehiltä kuin muilta.
Valkoisten heteromiesten osaksi tullut kapea roolitus on ajanut myös vuorostaan naiset ahtaaseen rooliin, josta he ovat tulleet ulos viimeisen sadan vuoden aikana. Nyt miesten tulisi käydä läpi oma vapautumisprosessinsa.
Minulla jotenkin aina varoitusjärjestlmä herää kun vain todetaan, minkä tahansa asian suhteen, että “dukumentista mieleen" tai “omien tutkumusten mukaan”. Tuollaiset luvut eivät ole minkään arvoisia, kun ne eivät perustu mihinkään vertaisarvioutuun tieteelliseen tutkimukseen.
Jos kerran mielenterveysongelmien riski on sama kuin valtaväestöllä, kun ympäristö on tukeva, niin kyllä mielestäni päättely on vakaalla pohjalla, eikä arvailua. Toki voi syytellä arvailuksi, mutta sitten pitäisi osoittaa näille tuloksille jokin muu syy.
Keskusteluun transukupuolisista:
Lopulta heidän kokemuksensa itsestään on heidän oma asiansa, en usko siihen että toinen ihminen voi olla toisen olemassaolon asiantuntija.
Siihen meillä muilla voi olla mielipide käytetäänkö yhteisiä verovaroja joihinkin leikkauksiin vai ei, mutta mielestäni ei siihen saako joku tuntea kehossaan jotain.
Jokainen ihminen tarvitsee ja on tarpeeksi arvokas ansaitakseen kunnioitusta ja hyvää kohtelua. Kaikilla ihmisryhmillä, joita ei näin kohdella on kohonnut riski itsensä ja ympäristön vahingoittamiseen.
1 tykkäys
Mihin kannattaa luottaa? Minusta ihmisten omiin kokemuksiin. Lukemia voidaan saada vaikka mistä.
Se ei tietenkään tuossa ole eksaktia tietoa, että “on jäänyt mieleen” jokin luku. Sen sijaan jonkun asiantuntijan tekemään tutkimukseen kannattaa perehtyä. Eikä teilata sitä suoralta kädeltä huuhaaksi.
Eli miksi tarkkaan ottaen, mielestäsi, voimme uskoa, että katumistapauksia on “äärimmäisen vähän”, kun katujien tarinoita on paljon? Ja onko mielestäsi relevanttia vetäistä yksi prosenttiluku katumustapauksista koskemaan koko maailman väestöä ja transprosessin läpikäyneitä, kun eroa on valtavasti esim. sen hoitoihin pääsyn suhteen.
Eli onko sinulla jokin syy olla kuuntelematta asian kanssa elävien omia kokemuksia asiasta, ja piiloutua jossakin julkaistun lukeman taakse?
No nimenomaan. Kuka on väittänyt muuta. Ja siksi olisi hyvä perehtyä transsukupuolisten, myös ja erityisesti trans-agendalle ja Setan toiminnalle kriittisten transsukupuolisten kokemuksiin ja ajatuksiin. Ylipäätään koskien koko prosessia, transsukupuolisuuden olemusta, ja käsitteen sisältöä ym.
Ja jos transsukupuolinen itse sanoo tilansa olevan sairaus, voidaanko ulkopuolelta sanoa, että “se on ihan normaali reaktio kun on syntynyt väärään kehoon”?
Olen myös aika lailla samoilla linjoilla tämän kriittisten transihmisten keskustelusta bongatun päätelmän suhteen, että Setasta ovat lähteneet useimmat tolkun ihmiset, ja koko pulju on jäänyt epävakaiden tyyppien käsiin.
“Se on oikeastaan jännä, että miten paljon kriittisesti suhtautuvia tyyppejä LGBT-ihmisissä loppupeleissä on. Mitä enemmän kaivelee sitä enemmän niitä löytyy. Saattaa jopa olla, että enemmistö LGBT-ihmisistä on kriittisiä, mutta he ovat kokonaan häipyneet Setasta ja skenestä, jolloin nämä viralliset tahot, kuten Seta, ovat täysin jääneet hullujen käsiin. Kun viralliset kannanotot edustavat hulluutta, niin siitä syntyy väärä mielikuva, että kaikki LGBT-ihmiset olisi hulluja ja seisoisi Setan takana.”
1 tykkäys
Hyvä viesti osoittamaan sen, että naisilla ei yleensä ole mitään käsitystä poikien ja miesten kokemusmaailmasta. Tuo on ihan hupsu ajatus: vapautumisprosessi mihin ja mitä varten?
Kun ei ole mitään abstraktia vapautta, vaan on vapaus jostakin ja johonkin. Mutta suuret oikeat erottelut ovat vapaus rakkauteen tai lihallisuuteen tai vapaus rakkaudesta ja lihallisuudesta, kuten Paavali kirjoittaa 5. luvussa Kirjeessään galatalaisille - näillä eri vapauden lajeilla on sitten omat lajinsa toteutuessaan. Ihmissuvun luonnollisista syistä johtuen miesten ja myös naisten vapaus joukkoina kytkeytyy toisen joukon käytökseen. Tämä pätee muuten vapauteen yleisestikin, vapaus tapahtuu jossain yhteisössä ihmissuvun luonnollisista syistä johtuen, siksihän Jeesus perusti Kirkon, Hengen yhteisön. Mutta naiset ovat käyttäneet vapautta lihallisuuteen, jolloin miehet joko käyttävät vapautta lihallisuuteen eli laittomuuksiin, mitä emme kutsu hyväksi absoluuttisesti, tai sitten käyttävät vapautta rakkauteen eli pysyvät erossa naisista, mitä emme myöskään kutsu hyväksi absoluuttisessa mielessä, sillä Jumala on luonut kuten on luonut. Joten kysyn, mikä on tämä sinun otaksumasi “vapautumisprosessi”, ja miten se olisi miesten hyödyksi, sillä vapaushan on ihmisluonnon hyväksi.
1 tykkäys
En osaa miesten puolesta vastata mistä he itse kokevat tarvetta vapautua, se heidän tulee itse määrittää niin kuin naisetkin ovat tehneet, mutta selvästi nämä vapautumisprosessit liittyvät toisiinsa, koska naisten elämänmuutos on aiheuttanut hämmennystä ja vastustusta, tosin myös kannustusta, miehissä.
Muutaman miehen kokemusta olen päässyt kurkistamaan heidän kertomuksiensa kautta, kaikilla on varmasti oma tarinansa kerrottavana.
Voithan kertoa minulle miten koet roolisi miehenä, ilman että määrität naisen roolia omalla roolillasi. Eivät naiset eivätkä miehet voi omalla roolillaan määrittää toisen roolia, vaikka meidän olemassaolomme komplementaarista onkin.
Aiemmin puhe oli sukupuolen korjaushoitojen katumisesta ja itsemurhista. Riski mielenterveysongelmiin verrattuna valtaväestöön on tästä erillinen asia. Mistä löydän lisätietoa valtaväestön riskeistä mielenterveysongelmiin sekä näiden vertailtavuudesta transsukupuolisten vastaaviin riskeihin? Luin kursorisesti läpi aiempaa linkkiä, mutta ei muistu mieleen, että olisi tullut vastaan.
Ehkä voit kysyä aiemmin mainitsemaltani blogistilta, jonka sivustolle laitoin linkkiä, https://mustaorkidea.blogspot.com/ ja joka on itse transsukupuolinen ja asioihin, nimenomaan fakta- ja tilastotiedon pohjalta, paljon perehtynyt. Blogisivustolta löytyy sähköpostiosoite, en sitä tähän suoraan halua laittaa…
Noita asioita on siellä aika paljon käsitelty. En halua esittää että yhden ihmisen näkemykset ovat koko totuus, mutta kun sinne on suurella vaivalla kerätty aineistoa, niin sieltä sitä voi etsiskellä ja itse arvioida niiden tasoa ja todenmukaisuutta.
Ihmetyttää se “miehen vapautuminen”. Olen mies, olen tuntenut itseni mieheksi ja harrastan asioita, mitkä minua kiinnostavat, ajattelematta pätkääkään olisiko se kenties stereotyyppistä ellei peräti toksista maskuliinisuutta tai jotakin h&&kutin roolin ylläpitoa.
Pitäisikö minun ryhtyä homostelemaan jotta “vapautuisin”.
3 tykkäystä
Vilkaisin tuota tutkimusta. Tuo tutkimus on 3-12 vuotiaiden lasten masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta koskeva vertailu lasten sukupuoli-identiteetin perusteella, joka perustui joidenkin kymmenien lasten laajuisten vertailuryhmien vertailuun. Tutkimukseen valikoitu otos oli pieni suhteessa tutkimuksen kohteena olleiden asioiden esiintymistiheyden alhaisuuteen tuon ikäisillä. Duodecimin terveyskirjastossa todetaan lasten masennuksesta:
“Alle kouluikäisistä lapsista 0,5–1 % ja alakouluikäisistä noin 2 % kärsii masennustiloista. Kymmenen vuoden iän jälkeen ja murrosiässä masennustilat yleistyvät. Vuoden kuluessa noin 5 % murrosikäisistä lapsista sairastuu masennukseen, ja aikuisikään mennessä noin joka kuudes on käynyt läpi masennusvaiheen.”
Tutkimuksessa ei käsitelty mielenterveysongelmien riskejä (mielenterveysongelmat puhkeavat yleensä vasta vanhemmalla iällä), vaan lasten sen hetkistä tilaa.
2 tykkäystä
Silloin ei tietenkään pidä tehdä mitään vapautumisjulistuksia toisten puolesta.
Eivät naiset eivätkä miehet voi omalla roolillaan määrittää toisen roolia, vaikka meidän olemassaolomme komplementaarista onkin.
Tuo väite erityisesti ei pidä paikkansa, mikä johtu ihmissuvun luonnosta. Ihmiselämä on yhteisöllistä, vuorovaikutuksellista, suhteellista (paitsi niillä, jotka ovat kuin jumalat tai villipedot). Tähän kuuluu muiden huomioonotto, mikä on jotain ihmiselle luonnollista. Tässä on syvä ero lihallisen vapauden solipsismiin. Ei kysymys ole rooleista vaan kasvusta totiseen ihmisyyteen Kristuksessa. Sen pitäisi olla kristityn päämäärä.
Oikeastaan tämä on yksi ongelmallinen asia. Nimenomaan transprosessin läpikäyneiden itsensä mielestä. Että “tuki” ei saisi olla vain yhteen suuntaan osoittavaa, siihen muutokseen. Vaan kyse voi olla aivan toisenlaisista ongelmista, jotka vain oireilevat kehodysforiana ja muutoksen tarpeena suhteessa omaan itseen ja omaan kehoon.
Eli että kohdattaisiin ihminen rauhassa ja kuunnellen, eikä suoraa päätä kiidätettäisi kohti “sukupuolenkorjausta”. Ja harkittaisiin hätiköimättä muita mahdollisia auttamis- ja hoitotapoja.
Näinhän sen pitäisi olla, ja virallinen totuus on, että leikkaus- ym. hoito ei ole helposti ja kevyin perustein suositeltu toimenpide, mutta käytännössä se usein vaikuttaa olevan, kuten monen kokemus on transtukipisteen toiminnasta.
Juuri tästä syystä yhden rooli ei voi määrittää toisen roolia, koska puhun omassa viestissäni rooleista joita ei ole Kristuksessa, (“ei miestä, naista, orjaa tai vapaata” yhtenä esimerkkinä) Vuorovaikutuksellisuus syvimmällä, Jumalaan yhdistävänä tavalla on mahdollisuus löytää oma, luotu yksilöytensä osana suurempaa kokonaisuutta. Jumalaan yhdistävänä vuorovaikutus on yhtä aikaa vapauttavaa olla yksilö ja yhdistävää siinä että saa olla Kristusruumiissa.
En kommentoi lihallista vapauden solipsismia, koska et tarkemmin määrittele mitä se tässä yhteydessä on.
En tiedä, onko kukaan yhtään missään ehdottanutkaan, että roolinsa sopivaksi kokevat vaihtaisivat rooliaan yhtään mihinkään.
2 tykkäystä
Kuinka voi olla draamassa sankaria, jos ei ole konnaa? Kuinka on rakastava, jos ei ole rakastettavaa? Kuinka paimen ilman laumaa? Opettaja oppilaitta? Kaikki ovat yhtä Kristuksessa, siis Jumalan lupauksesta Abrahamille osalliset, ja Jumalan lapsia. Näinhän Pyhä Paavali kirjoittaa kirjeessään galatalaisille (3:26-29), jossa hän vastustaa nurkkakuntalaisia juutalaisia, jotka eivät käsittäneet Kristusta. Tätä ei pidä sekoittaa erilaisiin tapoihin olla (rooleihin, virkoihin, asemiin; nämä kaikki tarkoittavat samaa), josta apostolit kyllä kirjoittavat.
Paavalihan kirjoittaa, kuinka Jaakob, Keefas ja Johannes “pylväinä pidetyt” valtuuttivat hänet ja Barnabaan työhönsä kansojen keskuuteen (Gal. 2:9). Lisäksi Paavali kirjoittaa vaimoista ja miehistä (1. Kor. 7:2-4) ja tämän suhteen molempien jäsenten olemisen tavasta (Ef. 5:22-30 ja 1. Tim. 2:9-12), mistä Pyhä Pietari opettaa samoin ja vielä tarkemminkin (1. Piet. 3:1-7). Nämä ovat olennaisia kohtia miesten ja naisten “roolien” kannalta ja toimivat malleina sille, kuinka niiden tulisi aktualisoitua - pois lukien tietenkin ne, joilla on kutsumus naimattomuuteen, joka on varsin pieni joukko. Pyhä Paavali puhuu myös erilaisista tehtävistä ruumiissa ja halvempiarvoisista jäsenistä - joille annetaan suurempi kunnia, muuten - (1. Kor. 12:22-31): toiset on asetettu apostoleiksi, toiset profeetoiksi, kolmannet opettajiksi. Pyhä Pietari puhuu myös samasta asiasta puhuessaan vanhimmista (1. Piet 5:1-4). Vastaavanlaista on kirjeissä muutenkin. Selvää on, että näitä rakkauden tekoja jokainen tekee omalla subjektiivisuudellaan, yhtä selvää on, että näihin tehtäviin sisältyvät suhteet ovat loogisesti universaaleja.