Psykologia ja psykiatriahan kieltää Raamatun totuuden muun muassa perkeleestä, synnistä, pahoista hengistä ja riivausilmiöstä. Pastori Petri Hiltunen Pyhäkön Lampussa ohjeistaa ottamaan yhteyttä seurakunnan pastoriin, jos epäilet pahojen henkien toimintaa.
Olisipa hauska tietää enemmän tuosta ohjeistuksesta. Saakohan pastori ohjata psykiatriseen hoitoon… ja mitenkähän on ohjeistettu tekemään erotusdiagnoosi riivaustilan ja psykiatrisen sairauden välillä… Taitaa olla salaiset ohjeet…
Pieni erotus tähän väliin. Psykologia tarkoittaa, kirjaimellisesti, psyykettä eli mieltä koskevaa tietoa. Kaikkea sitä. Ei ole olemassa mitään yhtenäistä psykologian ideologiaa, joka sanoisi, että psyyke on jotain tiettyä.
Psykiatria taas tarkoittaa todistamatonta tai ilmeisen epätotta uskomusta, väitettä tai ideologiaa, jonka mukaan psyykettä eli mieltä on mahdollista käsitellä lääketieteen eli kemikaalien ja puukottamisen kautta. Sähköiskut, magneettikentät, kidutus ja kylmät kylvyt siihen päälle.
Psykiatria ei myöskään sinänsä tee mitään ideologista väitteitä mistään pimeiden voimien olemassaolosta. Paitsi siinä merkityksessä, että sen tavoitteena on saada rahaa ja valtaa. Podvollin kirjan mukaan psykiatriaa on aina tehty psykiatrien ja hoitajien eduksi ja potilaan tappioksi. On mahdollista dokumentoida, että miksi näin on, miksi tämä on mahdollista ja miksi näin on käynyt. Tässä ei ole kyse mistään salaliitosta, jonka toteuttajina olisivat psykiatrit keskenään, vaan materialistisen ja teknokraattisen, kehitysuskoisen yhteiskunnan sisäänrakennetusta sokeudesta ja redusoivasta fiksaatiosta.
Ihmisen mielentiloja, siis onnellisuutta ja surullisuutta voidaan hallita niitä ymmärtämättä ja niiden kanssa dialogia käymättä vain, mikäli ne 1) ovat olennaisesti tai pohjimmiltaan kemiallisia ilmiöitä ja 2) niihin vaikuttamiseen on mahdollista kehittää fysikaalinen tai kemiallinen menetelmä. Näillä näkymin kumpikin väite on todistamatta tai vahvasti epätosi.
Monella tavalla kyse on ihmisen onnellisuudesta tai surullisuudesta. Psykologia voi sanoa, että ihmisen onnellisuus edellyttää tiettyä kokoelmaa asioita, kuten sosiaalisia verkostoja ja merkityksen kokemusta. Aikaisemmin tällaiset näkökulmat sisältyivät katoliseen uskoon. Tai oikeastaan sisältyvät vieläkin. Sitten tuli reformaatio, ja teki onnellisuudesta maallisen, selittämättömän, puhtaasti järjellisen tai yksilöstä riippuvan asian. Ihmisen onnellisuuden palikat pysyivät osittain samoina. Nyt niiden lähde ei ollut enää niinkään Jumala, kuin Jumalasta erilleen otetut sosiaaliset, taloudelliset ja historialliset olosuhteet.
Materialismin ideologia taas teki mahdolliseksi ajatuksen, että onnellisuus on vain kemiallinen tila aivoissa. Jolloin surullisuus on myös kemiallinen tila aivoissa. Mikään tiede, mikään mittaus tai mikään havainto ei ole koskaan tätä perustellut tai vahvistanut. Mutta koska materialismissa on tietty imperialistinen komponentti - eli sillä on taipumus redusoida kaikki asiat muotoon, jossa niitä voidaan muokata ja hallita - oli luonnollista, että tämä pyrkimys suhteessa ihmisen mieleen ilmenisi ideologiana, jota kutsutaan psykiatriaksi.
Käytännössä - jos unohdetaan rikoslain näkökulma - jos joku täällä ostaisi kokaiinia, jota on jatkettu jollain turvallisella ja inertillä aineella, ja alkaisi käyttää sitä silloin tällöin, hän vaikuttaisi mieleensä yhtä tarkasti ja täsmällisesti kuin mikään psykiatrian lääkitys on ihmisen mieleen vaikuttanut. Katsokaa itse jos ette usko. Kokaiinin vaikutukset tunnetaan vuosisatojen ellei vuosituhansien ajalta. Kun taas psykiatrian aineet ovat monet muutaman vuoden ikäisiä, ja niiden vaikutustavoista psykiatria itse ei osaa sanoa enempää kuin mitata, että mihin reseptoreihin mikäkin aine hakeutuu. Edes vuosikymmenet eivät tätä muuta, koska psykiatrian tutkimuksen ensisijainen tehtävä, suurella marginaalilla, on lisätä myyntiä. Haittoja kyllä ilmenee tutkimattakin, ja sitä varten potilaat pitää vaihtaa pillereihin, joissa ne ovat vielä tuntemattomia - vaikka yleensä osoittautuvat ajan myötä ihan samoiksi - ja joissa patentit ovat vielä voimassa.
Oikeastaan tuossa kohdassa törmätään materialismin rajoihin. Jos haluaa jotenkin hahmottaa sitä, miten aineiden molekyylit suhteutuvat reseptoreihin, niin voi kirjoittaa seinälle vaikka viidenkymmenen eri reseptorin nimen. Sitten viskaisee sokkona jotain tarttuvaa sitä päin. Siinä yksi lääkitys. Kirjoita reseptorit uudestaan eri paikkaan. Viskaise uudestaan. Siinä toinen lääkitys. Vaikka psykiatria kykenisi tässä kohdassa osumaan vain yhteen reseptoriin, niin sekään ei asiaa juurikaan muuta, koska tuskin millekään välittäjäaineelle on mahdollista eristää yksittäistä vaikutusta. Jokainen niistä vaikuttaa ryppääseen eri asioita. Ja jokainen pilleri vaikuttaa ryppääseen eri välittäjäaineita.
Tällä menolla vaikuttaa siltä, että vanhan ajan noitatohtori yrttilääkkeineen saa aikaan enemmän hyvää ja vähemmän pahaa kuin tämä niinsanottu moderni lääketiede. Eli psykiatrian kutsuminen nykyajan noituudeksi on oikeastaan epäreilua noituutta kohtaan. Tässä merkittävä tekijä on se, poppamiehen tietää poppamieheksi, mutta psykiatria esiintyy tieteellisen tosi tiedon kaavussa.
Palataan sitten kokainistiimme. Hän olisi pystymetsästä aloittaessaan vähintään yhtä informoitu toimintansa seurauksista kuin valtava enemmistö psykiatrian potilaista. Eräästä työelämän kautta tietämästäni tarinasta saatoin hyvin summata sen, että psykiatrit valehtelevat aikomiensa toimenpiteiden vaikutuksista lähinnä kolmessa tapauksessa: etukäteen, itse tilanteessa ja jälkikäteen. Tämä oli (Googlen hyvin tuntema ja vastaanotoilla hyvin tuntematon) ilmiö nimeltä SNRI ja ihon kuoriutuminen käsistä.
Kokainistimme vaurioittaisi aivojaan pitkällä tähtäimellä merkittävästi vähemmän kuin mikään psykiatrian varsinainen lääkitys (siis en lue niihin esimerkiksi melatoniinia). Tämä on paljon kiinni siitä, että harva laittomien huumeiden käyttäjä kykenee olemaan jatkuvasti aineensa vaikutuksen alaisena. Kun taas psykiatria pyrkii siihen, että vaikutus olisi jatkuva - jolloin aineen vaikutusta vastustavat ja elimistöön tapahtuvat muutokset ovat mahdollisimman radikaalit.
Hänen olisi myös huomattavasti helpompaa ja vaarattomampaa lopettaa aineen käyttö. Tässä älkää uskoko minua, vaan psykiatria, jonka kirjasta luin tämän. Tiivis ja toimiva lähde päihteiden vaikutuksista ja vieroituksesta on esimerkiksi Le Dainin komitean väliraportti. Lisäksi voi lukea entisten narkomaanien tarinoita siitä, miten aineen jättäminen käytännössä etenee.
Psykiatrian puolesta tilanne on hieman villi länsi. Reseptien kirjoittajien mielestä aineet voi lopettaa tuosta vain tai muutamalla askeleella muutamassa viikossa. Potilaat voivat käytännössä kamppailla vuosia eroon pääsemisen kanssa. Psykiatria taas väittää tuon johtuvan siitä, että potilas selvästi tarvitsee lääkitystä. Mutta kun psykiatria itsekin on tietoinen aineidensa aivoihin aiheuttamista muutoksista, joiden asteittainen peruminen, niin hyvin ja niiltä osin kuin se on mahdollista, on edellytyksenä käytön lopettamiselle. Ne muutokset, joita ei ole mahdollista perua, ja niitä on suunnilleen joka lääkityksellä, jäävät sitten haittaamaan tai vammauttamaan potilasta pysyvästi.
Esimerkiksi antipsykootteja määrätään valtavaan kirjoon eri vaivoja. Tietyllä pillerillä on kuitenkin suunnilleen samat vaikutukset kaikkiin potilaisiin, koska kohteena olevat reseptorit ovat samat. Vaikka vaiva ei olisi ollut unettomuus, niin tietty pilleri unettaa potilasta kuitenkin. Nyt, kun potilas yrittää lopettaa sen, hän kärsii unettomuudesta, jota hänellä ei ennen käytön aloittamista ollut. Järki sanoo, että tämä on aineen vieroitusoire. Ja saattaa edellyttää pitkää ja hidasta, asteittaista vieroittamista. Psykiatria taas sanoo, järjen vastaisesti, että potilas on siinä välissä sairastunut unettomuuteen, ja siksi tarvitsee lääkityksen jatkamista.
Se piti vielä mainita, että sekä psykiatrian että kokainistin tapauksessa vastuun ja kärsimyksen käytön seurauksista kantaa lopulta sama henkilö, eli käyttäjä itse. Psykiatria on käytännössä vapautettu kaikesta vastuusta. Jos ei olisi, niin se ei voisi jatkua kovin kauaa. Piristävä poikkeus tähän ovat ajoittaiset oikeusjutut, joissa lääkitystehtaat ovat joutuneet maksamaan muutaman miljardin dollarin korvauksia 300 miljardin dollarin vuosituloistaan. Nämä eivät ole kuitenkaan johtaneet potilaan aseman paranemiseen - meno on härskimpää kuin koskaan - vaan parempaan oikeusjutuilta suojautumiseen.
2 tykkäystä
Noiden johdosten kanta on kuitenkin kreikan ψυχή, ‘sielu’. Sielutiede siis.
2 tykkäystä
Jos olisit lukenut jutun, olisit huomannut, että ohjeet on tarkoitus antaa tänä keväänä. Niitä ei siis mitä ilmeisimmin ole olemassa vielä ollenkaan, joten niiden sisällöllä tai salaisuusasteella on vaikea spekuloida yhtään enempää. Pastori ei tietenkään voi virallisesti ohjata psykiatriseen hoitoon, koska pastori ei (yleensä) ole terveydenhuollon ammattihenkilö eikä voi kirjoittaa lähetteitä. Luterilaisuudessa ei kuitenkaan ole yleensä torjuttu psykiatriaa, ja tuossa samaisessa linkitetyssä lehdessäkin on haastateltu masennusta sairastanutta henkilöä, joten pastori voinee taviksen valtuuksilla suositella psykiatrista hoitoa. Riivaustilan ja psyykkisten sairauksien erottamisesta on ainakin katolisen kirkon puolella kirjoitettu paljon ja heillä riivaukseen yhdistetään sellaisia ilmiöitä, jotka eivät millään muotoa ole minkään tunnetun psyykkisen sairauden tyypillisiä oireita.
5 tykkäystä
Väität siis, että lääkkeillä ei voida vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti mielialaan? Tutkimusnäyttöä tähän, kiitos.
Varsi oli ketju. Siis kohtuu ohut. Ei missään tapauksessa jäykkä.
Pesäpallomailalla jos humauttaa jotakuta kalloon, niin sillä voidaan vaikuttaa sekä positiivisesti että negatiivisesti mielialaan. Riippuen siitä, että miten kovaa ja mihin kohtaan lyödään. Kokaiini, viina ja heroiini tekevät saman. Joskus kylmä lasillinen vettä vaikuttaa mielialaan.
En oikein ymmärrä tätä. Minun näkökulmastani sinulta on mennyt argumenttini kokonaan ohi. Joten olet olettanut, että olen sanonut jotain ilmiselvästi epätotta, ja sitten haastanut sen oletuksen. Emme selvästi ole samaa mieltä, joten päättelet, että minun täytyy silloin olla jollain turvallisella tavalla erehtynyt.
Olen sanonut jo, että psykiatria kykenee tasan kahteen asiaan, mitä se voi tavoitella tai tarkoittaa. Ne ovat sedaation tai manian tuottaminen. Kumpaakaan se ei kykene tekemään ilman vakavia, kumulatiivisia ja peruuntumattomia vaurioita uhrin psyykelle, hermostolle ja elimistölle.
Mutta jos kriteeriksi asetetaan vain se, että psykiatrialla on jokin vaikutus - kuten pesäpallomailalla ja kokaiinilla on myös - ja keskustelu jollain tavalla suljetaan heti sen jälkeen, tai muuten vain leikitään, että muita yksityiskohtia ei tarvita tai ole olemassa, niin wau!
Tässä seuraava löytämäni mielenkiintoinen infopläjäys tästä tuloksettomasta, tuhoisasta ja tuottoisasta ihmiskokeesta.
2 tykkäystä
Minusta Thinkcatilla on ihan hyvä pointti siinä, että psyykelääkkeet ovat huomattavan epätäsmällisiä. Sikäli mitä itse olen joskus aihetta lueskellut, niin alan koko tutkimusote on sellainen, ettei minkään täsmällisen vaikutusmekanismin aiheuttamiseen oikein edes pyritä.
1 tykkäys
On kaksi ihan eri asiaa väittää, ettei lääkkeillä voida oikeasti tehokkaasti parantaa mielen sairauksia, tai väittää, ettei psyykenlääkkeillä voi sitä tehdä. Koska ensimmäiseen ehdottomasti pitää sanoa, että kyllä voi. Mikäli meillä on todellinen aiheuttaja tiedossa, ja siihen löytyy lääke. Se voi olla autoimmuunitaudissa esim kortisoni tai aiemmin mainitsemassani kilpirauhasen tapauksessa tyroksiini. Ja se aidosti ja oikeasti voi parantaa vakavankin oireilun. Tiedän tapauksen, missä kortisonikuuri on parantanut psykoosin.
Toinen asia on sitten psyykenlääkkeet, jotka keskittyvät vain oireisiin tilanteissa, jossa oireita aiheuttavaa fyysistä mekanismia ei tunneta, ja niiden parantava vaikutus on paljon heikompi.
4 tykkäystä
“Olen sanonut jo, että psykiatria kykenee tasan kahteen asiaan, mitä se voi tavoitella tai tarkoittaa. Ne ovat sedaation tai manian tuottaminen. Kumpaakaan se ei kykene tekemään ilman vakavia, kumulatiivisia ja peruuntumattomia vaurioita uhrin psyykelle, hermostolle ja elimistölle.”
Minun kokemukseni mukaan näkemyksesi on ainakin osittain väärä. Psykiatria voi todellakin poistaa elämää häiritseviä oireita kemiallisesti. Oma masennukseni joka oireili väsymyksenä, keskittömyys kyvyttömyydellä ja melkoisena kestovitutuksena helpottui nimenomaan aikoinaan lääkkeiden avulla.
Nimenomaan kielteiset oireet helpottuivat eikä sivuvaikutuksia ole koskaan tullut ja muutenkin elämästä tuli paljon parempaa. Mitään sedaatioon tai maniaan viittaavaa en ole eläessäni havainnut en lääkkeiden kanssa enkä ilman.
Tosin yhden ihmisen kokemuksen perusteella ei tietenkään voi julistaa mitään totuutta. Ja oma häiriötilani ei ollut mikään vakava missään vaiheessa. En tietenkään osaa ottaa kantaa missään muissa tilanteissa kuin omassani.
3 tykkäystä
Onhan sellaisiakin tilanteita, missä oireet ovat helpottuneet vahingossa, kun jotakin lääkettä on joko sattumalta käytetty esim jonkin muun sairauden hoidossa tai sitten jopa ihan väärinkäytön yhteydessä.
Ketamiinihan on aine, joka on aiheuttanut huomattavaa oireiden helpottumista. Tosin vaikutusaika on lyhyt. Mutta tietenkin on selvää, että jos jokin kemiallinen mekanismi aiheuttaa radikaalin olon parantumisen esim masentuneella, niin aineen vaikutusmekanismien lisätutkimus on otettu erittäin vakavasti. Ketamiinihan sisältää haittavaikutuksiakin ja ainakin jokin lääketehdas on yrittänyt kehittää molekyyliä, joka voisi auttaa potilaita ilman näitä ko haittavaikutuksia ja mahdollista rajallista vaikutusaikaa. En tiedä on yrityksissä onnistuttu.
Tutkimusala on erittäin vaativa. ei mikään ihme, että tuloksia syntyy hitaanlaisesti. Katsotaan uudestaan vaikkapa 50 vuoden kuluttua.
1 tykkäys
Nyt meni yhdessä kohdassa siihen, että psykiatrian kanssa käytetään vähän samaa optimismia kuin evoluutioteorian. Uusdarwinistinen mekanismi, siis mutaatiot ja luonnonvalinta, on testattu laboratoriossa toimimattomaksi selitykseksi biodiversiteetin synnylle. Esimerkiksi banaanikärpäsillä tehdyistä kokeista on saatu kartoitettua kaikki mutaatiot, mihin kyseinen laji kykenee. Rajoja lähestyttäessä saadaan steriilejä yksilöitä tai kuolleita yksilöitä. Ja jos saadaan heikommin selviäviä, jotka kuitenkin selviävät, niin niiden populaatiot palautuvat kohti normaalia genotyyppiä jollain aikavälillä.
Mitään merkkiä mistään kehityksestä kohti uutta lajia, uusia elimiä tai aineenvaihdunnan reittejä ei havaittu. Nämä kokeet tehtiin viime vuosisadan alkupuolella ja niihin käytettiin kymmeniä vuosia. Muutama alan tiedemies teki oikeat johtopäätökset ja esitti Darwinin perinnön ainoaksi toivoksi punktualismia (joka kuulostaa lähinnä tuhannen ja yhden yön sadulta eikä miltään tieteeltä).
Psykiatrian rajat ovat jo tiedossa. Ne ovat olleet tiedossa jo pari vuosikymmentä. Moderni psykiatria alkoi klooripromatsiinin keksimisestä 1950-luvulla. Silloin homma toimi samalla tavalla kuin nykyään, että potilaaseen työnnetään erilaisia aineita, ja katsotaan että mitä tapahtuu. Siinä sivussa on havaittu, että tietyt molekyylit sitoutuvat tietyllä innolla tiettyihin reseptoreihin.
Se on havaittu, että tietyt välittäjäaineet, vaikka tekevät jokainen elimistössä kuvaannollisesti sataa asiaa, ovat keskimäärin enemmän edustettuja jossain asiassa kuin toisessa. Histamiini vaikkapa allergisissa reaktioissa mutta myös unen saamisessa, dopamiini mielihyvään tähtäävässä aktiviteetissa ja serotoniini ajattelun vireydessä. Tärkeää havaita, että sitä ei ole millään tavalla todistettu, eikä mikään ole viitannut siihen, että psyykkisten ongelmien taustalla olisi välittäjäaineiden epätasapaino tai minkään niiden liiallinen tai liian pieni määrä missään.
Näillä näkymin psykiatrialla ei ole mitään intressiä muuttaa toimintaansa, koska tosiasioista riippumatta on kulttuurissa vallalla uskomus, että 1) elämän vaikeat tunteet liittyvät välittäjäaineiden epätasapainoon aivoissa ja 2) kestävä, oikea ja vaaraton tapa tilanteen ratkaisemiseksi on, että aletaan syömään pilleriä.
Jos psykiatria haluaisi muuttua oikeaksi tieteeksi, niin se a) ei voi määrätä, että tietty välittäjäaine saa vaikuttaa vain yhteen asiaan. Se b) ei voi poistaa sitä, että aineen vaikutus aina tekee elimistön normaalin tilan epänormaaliksi ja laittaa kaikki välittäjäaineet pois tasapainosta, joka ei koskaan enää palaudu ennalleen. Eli vaikutus ei ole a) kohdistettavissa eikä b) muilta osin estettävissä. Se c) voisi ehkä yrittää tuottaa molekyylejä, jotka vaikuttavat vain tietyssä kohdassa elimistöä. Tai d) molekyylejä, jotka vaikuttavat vain tiettyyn reseptoriin. Tai e) kahden edellisen yhdistelmä.
Psykiatria ei ole missään vaiheessa tehnyt sitä, mitä kaikki ovat luulleet sen kaiken aikaa tekevän, eli 1) vain aivoissa 2) vain yhteen välittäjäaineeseen vaikuttavia aineita, 3) joilla on ihannetapauksessa yksi täsmällinen vaikutus, 4) joka on stabiili, eikä aiheuta elimistössä kompensoivia ortogonaalisia prosesseja (eli muutoksia, joissa elimistö yrittää neutraloida aineen vaikutuksen tavalla, joka ei peruunnu samalla tavalla aineen poistuessa). Ketamiini ei ole läheskään ainoa aine, jonka vaikutustapa on yksinkertaisesti tuntematon.
Esimerkiksi neuroleptien aiheuttamat pakkoliikkeet johtuvat siitä, että aineen tukkiessa dopamiinin reseptoreita elimistö avaa tilalle herkemmän laatuisia. Kun pillerismi lopetetaan, nämä herkemmät reseptorit eivät katoa tai korvaudu tavallisen tyyppisillä, vaan potilas todella heiluu kuin diskossa jokaisen valveillaolon hetkensä elämänsä loppuun saakka.
Jos psykiatrian kemikaaleja ei olisi keksinyt psykiatria, vaan ne olisivat erittyneet ihmisten elimistöön vaikka ruokien muovipakkauksista, niin niiden vaikutuksia olisi tutkittaessa pidetty yksiselitteisesti neurotoksisina. Ne olisi ilmaistu muodossa, että “vaurioittaa synapseja” ja “aiheuttaa sivuvaikutuksena vireystilan vaihtelua, mielialan muutoksia ja persoonan muuttumista”.
Evoluutioteoria perustuu enimmäkseen mielikuvitukselle. Samalla tavalla psykiatrian pelastukseksi voi nyt käyttää mielikuvitusta. Genetiikka ja nanoteknologia vaikka auttavat luomaan uusia lääkkeitä, joissa vaikuttava molekyyli vapautetaan vain oikean reseptorin kohdalla vain tietyssä aivojen osassa. Tämäkään ei poista ortogonaalisia vaikutuksia, eli sitä, että psykiatria käytännössä 1) ensin sotkee aivojen kyvyn säädellä itse itseään ja 2) osoittautuu kyvyttömäksi toimimaan siinä tilalla.
Synapsin toiminta on välittäjäaineen vapautumisen, autoreseptoreiden, postsynaptisten reseptoreiden ja takaisinoton yhteispeli. Jos nämä edes simuloi mielessään numeroina, olettaen lineaariset suhteet ja unohtaen aikaelementin, niin lääkityksen vaikutuksen voi parhaimmillaankin käsittää jonkinlaisena ylimääräisenä kertoimena, jota kaikki muut tapahtuman prosessit ja kertoimet lähtevät kompensoimaan. Eli synapsi, aineen seurauksena, rakentaa lisää jotain ja romuttaa jotain toista. SSRI estää takaisinoton, joten synapsi alkaa 1) vapauttaa serotoniinia vähemmän, 2) lisää takaisinottoa ja 3) sulkee autoreseptoreita ja 4) postsynaptisia reseptoreita. Aine tukkii takaisinottoa (2) edelleen, eli tässä on takaisinkytkentä. Joten synapsin reaktioista kolme muuta jäävät voimaan.
Jos aineen käyttö loppuu, niin synapsissa on nyt maksimaalinen epätasapaino, eli 1) poikkeavan pieni määrä serotoniinia, johon kohdistuu 2) poikkeavan voimakas takaisinotto, joten sillä on heikko vaikutus 3) poikkeavan vähäisiin autoreseptoreihin ja 4) postsynaptisiin reseptoreihin. Aineen piti piristää serotoniinin toimintaa, mutta käytännössä se romuttaa koko synapsin ja samaan aikaan heikosti peittää tihutyönsä. Tämä viimeinen, peittävä vaikutus käsitetään väärin niin, että “lääkitys toimii”.
Jos kukaan täällä on puuhaillut, elektroniikassa tai ohjelmoinnissa jos ei kemiassa, minkään säätöteorian kanssa, niin pienellä tarkastelulla pitäisi olla selvää, että psykiatria vain sotkee, rikkoo ja tuhoaa.
Ja oikeastaan, vaikka psykiatria kehittyisi miten pitkälle, niin lopulta sillä ei tule olemaan käytössään mitään muita vaikutuskeinoja kuin nämä synapsia koskevat ja säätöteoreettiset. Ihmisen biologia ja fysiikan lait eivät mahdollista asiaan sekaantumista niin, että lopputulos ei olisi kauttaaltaan vahingollinen. Synapsia sörkkivä psykiatria on kuolleena syntynyt ajatus. Eräänlainen zombie. Ja zombiet syövät aivoja.
3 tykkäystä
"Näillä näkymin psykiatrialla ei ole mitään intressiä muuttaa toimintaansa, koska tosiasioista riippumatta on kulttuurissa vallalla uskomus, että 1) elämän vaikeat tunteet liittyvät välittäjäaineiden epätasapainoon aivoissa ja 2) kestävä, oikea ja vaaraton tapa tilanteen ratkaisemiseksi on, että aletaan syömään pilleriä.
Jos psykiatria haluaisi muuttua oikeaksi tieteeksi, niin se a) ei voi määrätä, että tietty välittäjäaine saa vaikuttaa vain yhteen asiaan. Se b) ei voi poistaa sitä, että aineen vaikutus aina tekee elimistön normaalin tilan epänormaaliksi ja laittaa kaikki välittäjäaineet pois tasapainosta, joka ei koskaan enää palaudu ennalleen. Eli vaikutus ei ole a) kohdistettavissa eikä b) muilta osin estettävissä. Se c) voisi ehkä yrittää tuottaa molekyylejä, jotka vaikuttavat vain tietyssä kohdassa elimistöä. Tai d) molekyylejä, jotka vaikuttavat vain tiettyyn reseptoriin. Tai e) kahden edellisen yhdistelmä.
Psykiatria ei ole missään vaiheessa tehnyt sitä, mitä kaikki ovat luulleet sen kaiken aikaa tekevän, eli 1) vain aivoissa 2) vain yhteen välittäjäaineeseen vaikuttavia aineita, 3) joilla on ihannetapauksessa yksi täsmällinen vaikutus, 4) joka on stabiili, eikä aiheuta elimistössä kompensoivia ortogonaalisia prosesseja (eli muutoksia, joissa elimistö yrittää neutraloida aineen vaikutuksen tavalla, joka ei peruunnu samalla tavalla aineen poistuessa). Ketamiini ei ole läheskään ainoa aine, jonka vaikutustapa on yksinkertaisesti tuntematon."
Tietääkseni psykiatrit voivat määrätä muunkinlaisia hoitoja kuin lääkkeitä. Esimerkiksi sähköhoitoa ja magneettikenttähoitoa.
Ja monissa tapauksissa hoidot helpottavat potilaitten oireita. Edes väliaikaisesti.
Eivätkä varmasti tieteentekijät ole noin naiveja kuin esität.
Moderni psykiatria on omien sanojesi mukaan syntynyt 1950- luvulla. Siis syntynyt. Mikä mekanismi sanoo, että mitään muuta ei ole enää tehtävissä? Onko psykiatriasta siis mielestäsi tullut uskonto, jolla on muuttumattomia dogmeja?
1 tykkäys
Tämä on ihan linjassa Thinkcatin näkemysten kanssa.
Thinkcat on keskittynyt mollaamaan psykiatriaa ja taitaa olla sitä mieltä, ettei potilaita sitten varmasti pitäisi lääkitä ollenkaan. Mitä sitten pitäisi tehdä? Antaa potilaitten kärsiä ja nostaa muutenkin kädet pystyyn ja lopettaa hoidot, tutkimukset ja ajaa alas koko psykiatria.
Psykologien tarjoama terapeuttinen hoito voi sekin olla hyvä vaihtoehto, muttei sekään toimi jokaisen kohdalla.
Psykiatrian hoitamat mielen häiriöt käsittävät laajan kirjon erilaisia sairauksia. Jos jokin sairaus on niin vaikeahoitoinen, ettei lääkkeillä pystytä ketään saamaan voimaan hyvin, niin sedaatiokin on varmasti parempi tila kuin jatkuva ahdistus.
Aivotutkimus, joka kenties pystyy tarjoamaan apua psykiatristen häiriöidenkin hoitamiseen, ei etene nopein harppauksin ja jos menee kymmeniä vuosia uusien merkittävien edistysaskelien saavuttamiseen, on helposti kiusaus mennä julistamaan, että kaikki mahdollinen on jo saavutettu ja kaikki siitä eteenpäin on tuntematonta mysteeriä ja ihmisten käsityskyvyn ulkopuolella.
Nyt on jo selviä viitteitä siitäkin, että aivot eivät ole ainoa mielialaan ja mielen hyvinvointiin vaikuttava tekijä, vaan siihen vaikuttaa laajempi hermostojärjestelmä ja jopa suolistobakteereilla on asiassa merkitys, jota ei voida sivuuttaa.
Mainitsemani sähkö- ja magneettihoidot ovat lisäksi lääkkeetön hoitomuoto. Jos niiden tehoamisen perimmäisiä syitä ei vielä tiedetä, niin mikään ei estäne ottamasta asioista selvää. Mitään rajoja ei ole saavutettu missään, vaan aina on tilaa mennä eteenpäin.
2 tykkäystä
Välittäjäaineita lähdetään sorkkimaan sen vuoksi, että aivot ja hermosto nimenomaan eivät itse ole pystyneet säädellä itse itseään siten, että potilaan vointi olisi hyvä. EIvätkä varmasti siihen enää pystyisikään.
On varmasti selvää, että potilaiden tilanne olisi huomattavasti pahempi hoitamattomana kuin hoidettuna.
EIhän kaikkien syöpäkään ole parannettavissa. SIten voidaan ajatella, että jos olo on edes jollain tasolla siedettävämpi lääkittyvä kuin ilman lääkitystä, niin silloin hoito on perusteltua. Potilailta saadaan kyllä palautetta siitä, että ovatko he mieluummin seinähulluja kuin jollain tavalla rauhoitettuja.
Onko sinulla jotain ihan oikeaa tutkimusnäyttöä jakaa tähän?
Eli evoluutioteoria ei ole totta, koska se ei toimi keksimäsi olkiukkomallin mukaan. Tai taitaa olla kreationistien keksimä olkiukko. Pitkälle erikoistuneilla eläimillä evoluutio toimii juuri noin. No löytyipähän se filosofiasi sylttytehdas…