Kristillisen julistajan velvollisuus

Oppi
1

Toisessa ketjussa @Henrikki kirjoitti:

"Kristillisen julistajan (myös sinun) luovuttamaton velvollisuus on varoittaa kuulijoitaan siitä vaarasta, että nämä saattavat jäädä pelastuksen ulkopuolelle.

Pappina velvollisuus on saarnata kirkkovuoden teksteistä. Tuomiosunnuntaina tämä teema tulee lähelle, samoin 2. adventtina, samoin kuin muutamassa muussakin tekstissä . Mutta että luovuttamaton velvollisuus… Papin velvollisuus on julistaa evankeliumia puhtaasti ja jakaa sakramentteja. Se tarkoittaa sen julistamista, mitä Jumala on tehnyt pelastaakseen meidät. Tuomiosunnuntainakin (ja 2. adventtina) + muina päivinä. Papin velvollisuus on joka tilanteessa sanoa kuulijalle että mikään mitä olet tehnyt, ei ole este sille etteikö Jumala haluaisi sinua takaisin yhteyteensä. Rakkaus on se joka vetää meitä puoleensa, ei pelko.

On eri asia sanoa saarnassa tai julistuksessa “Tämä on jotakin jota Jumala ei halua tehtävän, sinulla on lupa tehdä toisin. Kristuksen ylösnousemisen kautta se lupa ei ole vain teoreettinen mahdollisuus.”

"(myös sinun) luovuttamaton velvollisuus "

Edelleenkin asioilla spekulointi foorumilla on eri asia kuin julistaminen kirkossa. Jälkimmäisestä sinulla ei ole käsittääkseni kokemusta. Siksi annan anteeksi tuon osoittelusi.

D

3 tykkäystä
2

Minusta tuntuu mahdottomalta, että joku säännöllisesti tai edes muutaman kerran vuodessa saarnaava tai opetuspuheita pitävä kristitty ei kertaakaan sattuisi tuomaan esille sitä seikkaa, että ihminen voi jäädä pelastuksen ulkopuolelle. (Vaikka se ei välttämättä tapahdukaan sanomalla: “Muistakaa, että tekin voitte jäädä pelastuksen ulkopuolelle!”) Paitsi tietenkin jos ihan tarkoituksella suunnittelee puheensa niin, että asia pysyy poissa.

4 tykkäystä
3

Onhan meillä universalisteja korkealla profiililla. Minä en ole universalisti. Helvetti ei olle tyhjä.

D

4

Kiva kun annat anteeksi. Voisitko lyhyesti kertoa senkin, minkä synnin olen tehnyt – “osoittelun”? – niin symmetrian vuoksi voisin omalta puoleltani katuakin syntiäni?

Hiukan yllättynyt olen siitä, että julistajan “velvollisuuksista” yleensäkään ollaan eri mieltä. Luulin, että kaikkien mielestä papin velvollisuudet päätellään toisaalta Raamatussa annetuista suorista ohjeista, toisaalta apostolien aikaisten julistajien esikuvasta.

Sanot esim., että “pappina velvollisuus on saarnata kirkkovuoden teksteistä”. En lainkaan ymmärrä, miksi esitat asian näin yksipuolisena kärjistyksenä. Papin työ on toki muutakin kuin sunnuntaina pidetty puolen tunnin saarna. Raamatun mukaanhan papin tulee julistaa kaikkea, mitä Jeesus on käskenyt (Matt.28:20), tai kaikkea Jumalan tahtoa (Apt.20:27), “sitä, mikä hyödyllistä on” (Apt.20:20).

On kyllä totta mitä sanot, “papin velvollisuus on julistaa evankeliumia puhtaasti ja jakaa sakramentteja” – mutta miksi jätät mainitsematta, että papin tulee julistaa myös lakia? Yksimielisyyden ohje muotoilee (Tiivistelmä 6), että “lakia on tunnollisesti saarnattava, ei ainoastaan epäuskoisille ja paatuneille, vaan myös oikeauskoisille, vilpittömästi kääntyneille, uudestisyntyneille, uskosta vanhurskautetuille ihmisille”.

Tulin tuossa sanoneeksi, että julistajan tulisi “varoittaa kuulijoitaan siitä vaarasta, että nämä saattavat jäädä pelastuksen ulkopuolelle”. Voisitko kertoa meille foorumilaisille kantasi tässä asiassa, ihan selkokielellä: tuleeko tällaisesta varoittaa, vai saako olla varoittamatta?

6

Lain kolmas käyttö. Ei liity velvollisuuteen varoittaa kuulijoita pelastuksen ulkopuolelle jäämisestä. Lain toinen käyttö on se, että opetetaan kaikkia ihmisiä tuntemaan syntinsä. Ei se että nämä saattavat jäädä pelastuksen ulkopuolelle.

Pyydän ystävällisesti Raamattu/Tunnustuskirjamatskua tästä mainitsemastasi luovuttamattomasta velvollisuudesta

varoittaa kuulijoitaan siitä vaarasta, että nämä saattavat jäädä pelastuksen ulkopuolelle.

Katsoin UT:sta eri termeillä (saarnata, julistaa, varoittaa, pelastus ja löysin oikeastaan vain Gal 5:21 “Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.”

Ei ole sama asia kuin pelastuksen ulkopuolelle jääminen.

Ja kyllä. Hermostun kun minulle puhutaan velvollisuuksistani, ikään kuin en tietäisi niistä. Ja minun luovuttamaton velvollisuuteni on julistaa evankeliumia. Tarjota umpikujassa oleville tarttumapintaa Jumalan varmaan sanaan. Ja se varma sana ei ole “Usko tai joudut helvettiin”. Se ei ole se mitä Jumala haluaa ihmisille sanoa.

D

2 tykkäystä
7

Jeesus viitannee tällä suoraan pelastukseen / sen ulkopuolelle jäämiseen:
Matteus 7:13-14

3 Menkää sisään kapeasta portista. Monet menevät leveästä portista ja leveää tietä, mutta se tie johtaa tuhoon. 14 Miten kapea onkaan se portti ja miten kapeaksi tehty se tie, joka vie elämään! Vain harvat löytävät sen.

3 tykkäystä
8

Yksi pointti tässä lienee, että - oletan että olet maallikko - sinun paimenesi ovat Lähetyshiippakunnassa, Diakoni on taas evankelis-luterilaisen kirkon pappi.

Ja vaikka olisit Lhpk:n teologikin, on ymmärrettävää että vahvat kommentit papin velvollisuuksista meidän kirkossamme tuntuvat hieman ärsyttäviltä.

Keskustelu sinänsä aiheesta on toki ok.

Konteksti on tärkeä asia aina. Niin myös siinä, milloin ja missä pitää kuulua mikäkin Jumalan sanan näkökulma. Ei se ihan suoraviivaista ole.

Toistan: Rukoilkaa puolestamme. Tarkoitan meitä kirkon työntekijöitä. Ja teitä muita.

1 tykkäys
9

Tuo teksti on toki viittaus meille kaikille. Pelastus on meille kaikille melko hankalaa, ainakin omin voimin.

Matt 19:25 - 26:

Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: “Kuka sitten voi pelastua?”
Jeesus katsoi heihin ja sanoi: “Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

D

4 tykkäystä
10

Tosiaankin olen maallikko. Enkä edes toimi maallikkosaarnaajana missään.

Mutta olen kyllä suuresti hämmästynyt siitä, että kukaan vaivautuu ärsyyntymään minun vähäpätöisistä kannanotoistani. Ensinnäkään mielipiteeni eivät liity kirkkopolitiikkaan; en halunnut moittia teidän kirkkokuntaanne erityisesti.

Kuvittelin aivan kiistattomaksi sen, että kaikkina aikoina ja kaikissa kristillisissä yhteisöissä pitää julistaa kristillistä oppia; ja käytännön syistä pitää olla ihan ammattimaisiakin julistajia. Julistaja tehtävään kuuluu tietenkin joitakin “velvollisuuksia”, vähän niin kuin (luterilaisella) kanttorilla on velvollisuus säestää virsilaulua. En todellakaan osannut arvata, että joku saattaisi loukkaantua siitä, kun tämmöinen asia tulee puheeksi, muiden teologisten puheenaiheiden ohessa.

Hyvin sanottu. Olen rukoillutkin, ja yritän vastakin muistaa rukoilla.

3 tykkäystä
11

Tarkoitukseni ei kylläkään ollut ärsyttää. Mehän keskustelemme asiakysymyksistä, joten eikö voitaisi vaihtaa mielipiteitä ilman että kukaan ymmärtää niitä henkilöön kohdistuviksi loukkauksiksi. Tämäntyyppinen hermostuminen tuli minulle täytenä yllätyksenä.

Mietityttää tuo “ikään kuin en tietäisi niistä”… Kun olet teologi, sinulla on ammattisi puolesta runsaasti tietoa teologiasta. Saako sinulle siis sanoa teologiasta yhtään mitään? Jos esitän teologisen väitteen, niin hermostutko, kun sinulle opetetaan ammattiisi kuuluvia asioita “ikään kuin et tietäisi niistä”?

1 tykkäys
12

Ikinä ei voi sanoa mitä tunteita jossakin mikäkin puheenvuoro herättää. Oikeastaan vaan ärsyynnyin ilmaisusta luovuttamaton velvollisuus. Se on yläpuolelta osoittelua. Kyllä minä lakia osaan saarnata ja saarnaan varmaan enemmän kuin pitäisi.

D

13

No yritänpä etsiä materiaalia. (Aralla mielellä kylläkin. Minkähänlainen reaktio sinulta tähänkin tulee?) Aloitan tästä, minkä itse tuot esiin:

Teet distinktion, josta en ymmärrä yhtään mitään. Miten niin se, että ei saa omakseen Jumalan valtakuntaa, olisi eri asia kuin se, että ei pelastu?

Sitten on niinkin, että kristinusko on ytimeltään pelastususkonto. Jokaisen ihmisen osana on kuolemansa jälkeen joutua tuomiolle ja päätyä joko ikuiseen autuuteen tai ikuiseen kadotukseen (jälkimmäinen on siis “pelastuksen ulkopuolelle jäämistä”). Se vaara, että ihmisyksilö jäisi pelastuksen ulkopuolelle, on siis olemassa. – Oletan, että tämän kappaleen sisältöön on tarpeetonta etsiä perusteluksi materiaalia Raamatusta tai tunnustuskirjoista.

Jos nyt kristilliseen oppiin kuuluu, että on olemassa vaara jäädä pelastumatta, luulisi voitavan päätellä, että tämän vaaran olemassaolosta varoittaminen kuuluisi osana kristilliseen julistukseen. Näin apostolit asiaa suhtautuivatkin. Kun Pietari sanoo “antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40), hän suorin sanoin varoittaa kuulijoitaan siitä, että nämä voivat jäädä pelastuksen ulkopuolelle. Kohdassa Apt.8:20-22 Pietari kehottaa Simonia parannukseen, ilmiselvästi motivoimalla tätä sillä, että Simon joutuisi “kadotukseen”, jos parannus jäisi tekemättä. Kohdassa Apt.13:46 Paavali ja Barnabas nuhtelevat evankeliumin torjuneita kuulijoitaan sanoen “työnnätte [Jumalan sanan] luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään”, siis varoittavat siitä, että pelastus ja sen sisältämä iankaikkinen elämä saattavat jäädä saamatta.

Kun nyt julistajan velvollisuus on “lukea [Raamattua seurakunnalle], kehottaa ja opettaa ahkerasti” (1.Tim.4:13), “ojentaa vastustelijoita” että pääsisivät perkeleen pauloista (2.Tim.2:25-26), “nuhdella, varoittaa, kehoittaa” (2.Tim.4:2) – niin miten julistajan opetusvelvollisuuksien ulkopuolelle voisi jäädä se tosiseikka, että pelastus voi jäädä saamatta?

2 tykkäystä
14

Tulee mitä tulee, se ei ole sinun ongelmasi. Ja tämä faktana. Reaktioni ovat oma murheeni ja niissä voi aina oppia paremmaksi. En kiroile enkä hauku enkä nimittele. Se taas mille minusta tuntuu ei ole millään tavalla sinun päätettävissä/ennakoitavissa/määrättävissä/arvattavissa. Ja tämän kirjoitan aivan tyynenä.

Otin tuon kohdan (Gal 5:21 ) esimerkkinä alkuperäisestä “Julistajan luovuttamattomasta velvollisuudesta varoittaa kuulijoitaan siitä vaarasta, että nämä saattavat jäädä pelastuksen ulkopuolelle.” -tapauksesta. En esimerkkinä Jumalan valtakunnan ja pelastumisen yhteydestä (joka on sekin monisyinen asia).

Yksittäiset synnit (siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen) eivät tietenkään määrittele pelastumistani. Jokainen syyllistyy johonkin näistä joskus. Siksi en itse pitäisi luovuttamattoman velvollisuutena varoittaa näistä vaan antaa ihmisille luvan olla tekemättä niitä, koska se on Jumalan tahto.

Voin sanoa “Älä irstaile tai olet kaukana Jumalan valtakunnasta” jolloin kyse on varoittamisesta.

Tai sitten sanon “Jumala on antanut sinulle luvan olla irstailematta. Ja koska Hän on poikansa ylösnousemisella osoittanut lupauksensa valtakunnastaan olevan totta, niin sinulla on lupa elää Jumalan tahdon mukaisesti ja siten olla omistaa valtakunta jo nyt sisäisesti”

Ensimmäinen on lakia ja toinen on lupausta. Sisältö on oikeastaan sama, mutta jälkimmäinen on pastoraalisesti parempi ja tehokkaampi ja dynamiikaltaan enemmän evankeliumin kaltainen. Se ei anna lupaa irstailla, mutta tässä maailman ajassa se voi todellakin olla evankeliumia, lupa olla tekemättä sitä mitä yhteiskunta tuntuu vaativan joka tilanteessa.

Ei mitenkään, enkä ole sitä missään sanonutkaan. Joka jumalanpalveluksessa se tosiasia on läsnä uskontunnustuksessa. Alunperin koko juttu luovuttamattomasta velvollisuudesta lähti liikkeelle kun sanoin:

Johon sinä kommentoit:

Ensinnäkään se ei ole mietelause. Se on minulle totta. Ja jos tässä jokin velvollisuus on, niin se koskee ensiksi minua, eikä ketään muuta. Itselleni hoen sitä jatkuvasti. En muille. Muille annan vaihtoehtona luvan elää Jumalan tahdon mukaisesti: “Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon!”

D

3 tykkäystä
15

Mikään ei liene niin helppoa kuin saarnata kristinuskoa lain hengessä ja syyllistää uskoviakin ihmisiä siitä että he ovat syntisiä. Sarvipäähän puhuu siinä jopa ihan totta. Paljon vaikeampi on julistaa evankeliumia, mutta sen taitavat vain äärimmäisen harvat.

16

Moraalisaarnat ovat ärsyttäviä. Lakia kaikissa luterilaisissa käyttömuodoissa tulee julistaa, jos haluaa luterilaista konseptia seurata. Ortodoksisaarnat liturgiassa ovat yleensä lyhyitä ja hyviä, rakentavia.